Ystäviä

Mieheni sisarukset eivät ilmeisesti välitä veljestään ja minusta sentin vertaa. Tiedän, että mieheni ja minun (työ)vuorot eroavat aika lailla heidän vastaavista, mutta voisivat silti edes kysyä mahdollisuudesta viettää iltaa yhdessä.

Kuulimme eilen, että mieheni sisarukset kavereineen olivat TAAS menossa viettämään iltaa yhdessä, kuten heillä on tapana. Kumma kyllä, meitä ei koskaan pyydetä mukaan, vaikka mukamas läheisiä olemme. Luulin, että tulimme hyvin toimeen, mutta totuus on toista.

Kumma kyllä, aikaa meille löytyy aina silloin, kun me tarjoamme heille ruokaa. Kyllä silloin onnistuu tapaaminen. Mutta muuten he sosiaalistuvat keskenänänsä, ja mieheni ei tätä näe.

Päätelmäni: Suku on samanlaisia lusmuja täynnä, mieheni on harvinainen poikkeus. Erottuu joukosta.

Ystäviä emme siis enää ole, koskaan varmaan olleetkaan. Sillä vaikka me tarjoaisimme mieheni sisaruksille ruokaa joka ainoa päivä, vaikka me hoitaisimme mieheni vanhempien asioita joka penteleen viikko, niin kiitosta ja huomiota emme siitä saa.

Odotan ystäviltäni parempaa käytöstä, kumma että miehen suku ja ystävät eivät osaa mitään muuta kuin käyttää meitä hyväksi. Asiaan on tulossa muutos, joka ehkäisee suuremmat pummaukset.
0320
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


emme ole kirjoitti:

Mieheni sisarukset eivät ilmeisesti välitä veljestään ja minusta sentin vertaa. Tiedän, että mieheni ja minun (työ)vuorot eroavat aika lailla heidän vastaavista, mutta voisivat silti edes kysyä mahdollisuudesta viettää iltaa yhdessä.

Kuulimme eilen, että mieheni sisarukset kavereineen olivat TAAS menossa viettämään iltaa yhdessä, kuten heillä on tapana. Kumma kyllä, meitä ei koskaan pyydetä mukaan, vaikka mukamas läheisiä olemme. Luulin, että tulimme hyvin toimeen, mutta totuus on toista.

Kumma kyllä, aikaa meille löytyy aina silloin, kun me tarjoamme heille ruokaa. Kyllä silloin onnistuu tapaaminen. Mutta muuten he sosiaalistuvat keskenänänsä, ja mieheni ei tätä näe.

Päätelmäni: Suku on samanlaisia lusmuja täynnä, mieheni on harvinainen poikkeus. Erottuu joukosta.

Ystäviä emme siis enää ole, koskaan varmaan olleetkaan. Sillä vaikka me tarjoaisimme mieheni sisaruksille ruokaa joka ainoa päivä, vaikka me hoitaisimme mieheni vanhempien asioita joka penteleen viikko, niin kiitosta ja huomiota emme siitä saa.

Odotan ystäviltäni parempaa käytöstä, kumma että miehen suku ja ystävät eivät osaa mitään muuta kuin käyttää meitä hyväksi. Asiaan on tulossa muutos, joka ehkäisee suuremmat pummaukset.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu