Kommentoimatta mitään yksittäistä kirjoitusta haluan vielä tuoda erään ajatuksen,joka tahtoo unohtua meiltä uskovilta. Se on sopu."Katso,kuinka hyvää ja suloista on,että veljekset sovussa asuvat!"(Psalmi 133:1). Mikä mahtanee olla syynä,sitä voi itsekukin sisimmässään tutkailla,mutta palstallamme on aika paljon,etten sanoisi hallitsevasti, repiviä riitoja.Ymmärrän sen,jos uskosta osaton tulee ja nimittelee sanavarastonsa mukaisesti uskovia.Mutta,jos uskova herjaa uskovaa,niin se on asia,jota Pyhä Henki murehtii ja syvästi murehtiikin.
Emmekö voi edes vähitellen oppia ajattelemaan,että me emme voi kaikesta olla samaa mieltä.Jos joku Jeesukseen uskova on jostain asiasta eri mieltä kuin minä,niin olkoon.Jeesus on hänet hoiviinsa ottanut ja on voimallinen viemään työnsä päätökseen asti hänen kohdallaan,niin kuin minunkin kohdalla.Pidän sitä vähintäinkin kasvamattomuutena,jos joku,huomatessaan toisen ajattelevan jostain toisarvoisesta asiasta toisin kuin itse,laukoo heti,että se on Perkeleestä!Se on kaukana Jeesuksen mielenlaadusta.
"Olkoon siis meillä,niin monta kuin meitä on täydellistä,tämä mieli;ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli,niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava,kuinka asia on.Kunhan vain,mihin saakka olemme ehtineetkin,vaellamme samaa tietä!"(Fil.3:15,16)
Onko jossain vaiheessa meiltä Jeesuksen omilta päässyt unohtumaan Jeesuksen sanat:"Uuden käskyn minä annan teille,että rakastatte toisianne,niinkuin minä olen teitä rakastanut--että tekin niin rakastatte toisianne.Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni,jos teillä on keskinäinen rakkaus".(Joh.13:34,35)
Eletään sovussa ja toistemme kunnioittamisessa,niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva meidän kanssamme ja evankeliumi menee eteenpäin,niin että yhä useampi uskosta osaton löytää Jeesuksen Vapahtajanaan.
Emmekö voi edes vähitellen oppia ajattelemaan,että me emme voi kaikesta olla samaa mieltä.Jos joku Jeesukseen uskova on jostain asiasta eri mieltä kuin minä,niin olkoon.Jeesus on hänet hoiviinsa ottanut ja on voimallinen viemään työnsä päätökseen asti hänen kohdallaan,niin kuin minunkin kohdalla.Pidän sitä vähintäinkin kasvamattomuutena,jos joku,huomatessaan toisen ajattelevan jostain toisarvoisesta asiasta toisin kuin itse,laukoo heti,että se on Perkeleestä!Se on kaukana Jeesuksen mielenlaadusta.
"Olkoon siis meillä,niin monta kuin meitä on täydellistä,tämä mieli;ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli,niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava,kuinka asia on.Kunhan vain,mihin saakka olemme ehtineetkin,vaellamme samaa tietä!"(Fil.3:15,16)
Onko jossain vaiheessa meiltä Jeesuksen omilta päässyt unohtumaan Jeesuksen sanat:"Uuden käskyn minä annan teille,että rakastatte toisianne,niinkuin minä olen teitä rakastanut--että tekin niin rakastatte toisianne.Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni,jos teillä on keskinäinen rakkaus".(Joh.13:34,35)
Eletään sovussa ja toistemme kunnioittamisessa,niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva meidän kanssamme ja evankeliumi menee eteenpäin,niin että yhä useampi uskosta osaton löytää Jeesuksen Vapahtajanaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pienenä kommenttina omaan kirjoitukseeni(monologiaa illan ratoksi):Ei ole kovin trendikästä kirjoittaa sellaisesta aiheesta kuin sopu.Silloinhan ei ole kyse riidan haastamisesta tai hässäkän aiheuttamisesta ja se jos mikä ei voi kiinnostaa ketään.Se kuvastaa meidän ihmispoloisten mieltä.Kaikki sensaatiot,järkyttävät ilmiöt,haistattelut,herjaukset ja pilkkaamiset yms. herättävät ihmislapsen uteliaisuuden ja kiinnostuksen ja sitten kun se luu on kaluttu,eikun uuden haaskan kimppuun.
Tätä voisi verrata iltapäivälehtien suosioon.Jos lööpissä ei lue,että joku on hakannut vaimoaan,tappanut läheisensä tai kiduttanut tuttuaan,niin ei ketään varmasti kiinnosta.Jos joku elää sovussa läheisensä kanssa,niin se jos mikä on tylsää,vai?
Tuskin Jumalakaan miettii mikä nyt on trendikästä, kun Hän tahtoaan toteuttaa. Ihan hyvä että kirjoitat tästä aiheesta. Sopu on hyvä asia ja siihen tulee pyrkiä.
Mutta jos sopu edellyttää sitä, että hys hys, ei puhuta ollenkaan joistakin asioista, jotka ovat aiheuttamassa kiistaa, niin mielestäni sellainen sopu ei ole tavoiteltavaa.
Ihmisillä on erilaiset valmiudet käsitellä asioita varmaan osalla jo lapsuuskodista periytyen. Joissakin kodeissa on puhuttu asioista avoimesti, toisissa on vaiettu ja salailtu asioita. Huomaamattaan moni kantaa mukanaan tällaisia opittuja malleja. Sitten kun kokoontuu joukko jossa osa on avoimempia ja osa sulkeutuneempia, niin väärinkäsityksiä varmaan tulee.
Miten sitten seurakunnissa? Ollaanko siellä valmiita avoimesti keskustelemaan, vai onko osa ihmisten jokapäiväisiä ongelmia käsittelevistä asioista "kiellettyjä puheenaiheita"? Voisiko tällainen seurakunta muodostua kodiksi, jos siellä salaillaan ja pidetään mykkäkoulua?
Joidenkin ihmisten kanssa sovussa oleminen edellyttää heidän mielestään sitä, että jonkun tai joidenkin kanssa ei saa olla tekemisissä.
Nostit esille tärkeän pointin,avoimuuden.Ilman sitä vuorovaikutuksemme on vajaata ja onttoa. Kuitenkin minua harmittaa joidenkin uskovien valtava riidanhalu ja "minä olen oikeassa,muut kuulkoot minua"-asenne.He ovat täysin lukkiutuneet mielipiteisiinsä ja tuomionhalu on se motiivi,joka heitä pitää liikkeellä.Runsasta siunausta sinulle ystäväni!
En minäkään toivo riitoja. Ilmeisesti niitä ei kuitenkaan pysty täysin välttämään. Ihmisinä olemme kaikki erilaisia ja ymmärrämme eri tavalla asioita, reagoimme niihin eri tavalla. Sitten meillä on jokaisella oma menneisyytemme, toisilla traumaattisempi kuin toisilla. Jonkin tietyn asian esiin ottaminen voi ahdistaa...
Kunpa oppisimme ilmaisemaan itseämme muulla tavoin kuin riitelemällä ja keskustelemaan asioista toistemme kanssa. Koska riitoja joskus tulee, ne olisi jossain vaiheessa hyvä myös sopia. Riippuen mitä asia koskee, voi tuo sopiminen ja anteeksiantaminen olla aikaa vievä prosessi. Ja väärinkäsityksiähän aina tulee kun ihmiset keskenään keskustelevat...
Sielunvihollinen tietenkin haluaa uskovat riitoihin keskenään ja pilkkaajat pitävät huolen siitä, ettei rauha vallitse monta minuuttia. Jeesus sanoo Raamatussa:
Luuk.12:51-53
"Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta."
"Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan."
"Isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtänsä vastaan ja tytär äitiänsä vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiansa vastaan."
Sopu on ehkä aika idealistista täällä maan päällä.Tokko sitä tavoitamme,edes laihana versiona,siinä olet oikeassa ja muutenkin yhdyn ajatuksiisi.Mutta se on kuitenkin tavoittelemisen arvoinen asia.Meitä lohduttakoon se,että apostolitkin riitelivät,mutta silti evankeliumi meni eteenpäin.Ehkä heillä kuitenkin oli parannuksenteon armo matkassaan ja Jumalan armo ylipäänsä.Ilman Jumalan armoa ei tästä mitään tulisikaan."Sentähden minä myös ahkeroitsen,että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä".Jeesus kanssasi!
Pastean tähän yhden aikaisemmista kirjoituksistani, kun se niin voimakkaasti nousi mieleeni.
***
Sydämellinen armahtavaisuus
Kirjoittanut: Laurentius 28.9.2005 klo 16.15
Ajatuksia riidoista, väittelyistä ja erimielisyyksistä palstalla.
Tässä minua syvästi koskettanut Raamatun paikka:
Kirje kolossalaisille, luku 3, jakeet 12-17:
”Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.”
Lueskellessani palstaa, erityisesti väittelyitä ja suoranaisia riitoja, tämä Raamatun kohta alkoi puhuttelemaan. Olemmeko me pukeutuneita armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen? Aika heikolta vaikuttaa. Olemme kaikki parannuksen teon edessä.
Vaikka Paavali puhuukin seurakunnalle, voimme soveltaa sitä myös palstalle. Onhan tämäkin (pääasiassa) kristittyjen yhteisö, vaikkakin täältä puuttuu paljon tärkeitä seurakunnalle ominaisia piirteitä. On selvää, että kaikki eivät voi olla kaikesta samaa mieltä. Miksi siis tuomita toinen hänen ajatustensa perusteella? Vaikka hänellä olisi poikkeavia mielipiteitä, onko meillä oikeus tuomita hänet niiden perusteella? Tietenkin jos se on selvästi Raamatun sanaa vastaan. Mutta toimeentulemisen ehtona on anteeksianto, ei tuomio. Niin kuin Paavali sanoo, ”antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta.” Ei ainainen moittiminen ole rakentavaa, vaan rakkauden ja anteeksiannon osoittaminen. Ei kukaan ole vielä täydellinen, olemme kaikki vasta matkalla kohti sitä. Tärkeintä on sydämen asenne, se että totuus ja täydellisyys todellakin on päämäärämme, ja että halaisimme päästä lähemmäksi Kristusta, Hänen kaltaisuuttaan. Silloin alamme tekemään yhä enemmän Jeesuksen tekoja, ja oma itsekkyytemme jää taustalle.
Erimielisyyksiä ja riitoja on, ja tulee aina olemaan. Siitä emme pääse irti ennen kuin olemme Jumalan kirkkaudessa. Suurin ongelma on se, että toisen erimielisyys personoidaan henkilöön itseensä. Vaikka meidän tuleekin olla yhtä, jäseniä Kristuksen ruumiissa, ei se tarkoita, että meidän tulisi olla mitä pinimmistäkin asioista samaa mieltä. Tärkeämpää olisi hyväksyä toinen sellaisena kuin on, tasavertaisena, armahdettuna. Vain silloin pääsemme rakentumaan yhteydessä, kohti sitä todellista, Kristuksen aikaansaamaa yhteyttä.
Meidän tulee siis kuolla itsellemme, ja antaa Kristuksen rakkauden, armon ja Pyhän Hengen vaikuttaa meissä, ja meidän kauttamme. Osoittaa Jeesuksen rakkautta lähimmäistä kohtaan, oli hän sitten uskovainen tai ei.
Siunausta kaikille palstalaisille :)
***
Oli hienoa lukea kirjoituksesi.Huomaan,että meissä vaikuttaa sama Henki,Kristuksen Henki,joka tahtoo rakentaa,eikä hajottaa seurakuntaa.Jos tämä palsta kuvastaa seurakunnan tilaa;tosin tahdon uskoa,ettei asiat ole kuitenkaan niin huonosti,niin meillä on aihetta pukeutua säkkiin ja heittää tuhkaa päällemme. Tarvitsemme todella sellaista herätystä,joka on aitoa Jumalalta tullutta ja jossa päälimmäisenä on Jumalan pelko vaikuttamassa.Siunausta sinulle edelleen!
Oli virkistävää lukea kirjoituksesi. Kun luen kirjoituksia, tulen usein surulliseksi, koska niin paljon on täällä riitaa ja toraa. Onko ihmiselle niin vaikeata kunnioittaa ja rakastaa lähimmäistä. Mutta useinkaan sitä rakkautta ei löydy kirjoituksista. Olemmeko me lukeneet Raamatusta, että meidän pitää vihata toisia uskovia, jos he eivät ajattele ihan samalla lailla kuin itse. Joskus, kun luen vihaisia kirjoituksia, ajattelen, mitähän Jeesus sanoisi oheisista kirjoituksista.
Olemmeko niin rikki revittyjä, että meidän pitää haukkua toista, että itselle tulisi hyvä olo. Jos lyö toista vaikka sanoillakin, saako itse jotain nautintoa mollaamalla toista. Jos me läiskimme toisiamme, eihän uskosta osaton halua tulla joukkoomme. Kuka se haluaa sellaiseen joukkoon, jossa verissäpäin soditaan.
Kiitos kirjoituksestasi, se toi virkistävän tuulahduksen tähän kirjoituksien joukkoon.
Siunausta sinulle ja toivokaamme, että keskinäinen rakkaus alkaisi kasvaa uskovien joukossa, ennenkuin Jeesus tulee noutamaan seurakuntaansa pois täältä maailmasta.
On peräti huojentavaa,että palstallamme on meitä rauhaa rakastavia useita.En toki tarkoita,että ne,jotka eivät vastanneet olisivat riidanhaluisia.Mutta rakentava palaute on aina rohkaisevaa.Kiitos!
Samaa minäkin ajattelen kuin sinä,että uskosta osattomat,katsellessaan kirjoituksiamme,tekevät sen johtopäätöksen,että aika merkillistä sakkia nuo uskovat.Mutta koska palsta on näinkin avoin,emme voi mitään,jos keskuuteemme tulee henkilöitä,jotka käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja haastavat riitaa ja kylvävät epäsopua.Toki meillä saa olla eri mielipiteitä ja pitääkin olla,mutta miksi joillakin on niin tavaton vimma esittää asiansa niin provokatiivisesti ja muut harhaoppisiksi tuomiten.En minä ainakaan uskalla sanoa kenestäkään uskovasta,että hän on harhassa tai ei ole Jumalan oma,jos hän on jossain eri mieltä kanssani. Kaiken kaikkiaan rakentaminen on paljon vaikeampaa kuin hajottaminen. Koitetaan silti kilvoitella.Jeesus on kanssamme lupauksensa mukaan ja auttaa meitä! Runsasta siunausta sinulle!