Minun tilanteeni on se, että miehelläni on ollut puolitoistavuotta toinen nainen ja olen tiennyt sen edellisjoulusta saakka, hän ei pystynyt jättämään häntä monista pyynnöistäni huolimatta, tein sitten kesällä avioerohakemuksen ja nyt olisi päätettävä haenko lopullista. Mieheni on ulkomailla töissä joten emme ole olleet paljon yhdessä. Olen koko ajan ollut uskollinen mutta uutenavuotena tein katoamistempun ja menin ja rakastelin vieraan miehen kanssa, mieheni arvasi sen ja lähti. Nyt hän syyttelee minua valehtelusta, en tiedä mitä teen, pidätte minua varmasti ihan tyhmänä kun olen katsellut näinkin kauan, ja se taitaa pitää paikkansa.
en jaksa
kaikki mennyt
142104
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Et ole tyhmä vaikka olet tominutkin noin.Minulla on hieman samankaltainen kokemus,paitsi että puolisollani ei ole tietääkseni ollut ns:suhdetta vaan kännissä tehyjä mokia tietääkseni hän on minua pettänyt kolmasti.Lisäksi kun olen niitä häneltä kysynyt niin hän on valehdellut ja kieltänyt ne vaikka olen sanonut antavani ne anteeksi.
Hän on minuun tyytyväinen meiilä on kuulemma ihanaa seksiä,taloutemme on suht hyvä lapset ovat ihania kaiken pitäisi olla ok ja silti hän tekee tuollaista.Viina saa hänet kyllä ihan villiksi, mutta silti että valehtelee se satuttaa.Minulle tuli mahdollisuus pettää häntä mutta en sitä tehnyt ja se minua on nyt jälkeen kaduttanut.Puolisoni olisi kyllä saanut tietää minun syrjähypystäni eikä avioliittomme olisi siihen kaatunut, muuta silti. Olisiko se sitten helpottanut oloani osaatko vastata siihen.
Luottamuksen kun on menettänyt niin mahtaako sitä enään saada takaisin.Voi olla parenpikin että miehesi lähti nyt sulla on hetken paska olla mutta sitten sen pitäsi helpottaa.Ajattele sitä että jos olisit naimisissa tuollaisen miehen kanssa jolla on toinen niin kyllä sellainen liitto vie sinulta lopulta itsetunnon sekä voimat kaikkeen muuhun.
ei olisi paremmaksi muuttunut pettämisestä, ehkäpä vaan pahemmaksi. Sitä luulee, että "kostamalla" oma olo helpottuu. Mutta jos on pystynyt olemaan uskollinen näinkin kauan, niin ei se pettäminen itsestä mukavalta tuntuisi.
Voipi olla, että itsetunto kärsisi kolauksen, tulisi häpeä ja omatunto kolkuttaisi. Vaikka toinen osapuoli onkin pettänyt. Rehellinen ihminen ei osaa epärehellinen olla.
kun sinua syyttää. Omat pettämisethän ei kai mitään olekaan?
Toivottavasti teillä ei ole lapsia tästä tilanteesta kärsimässä...
Helpottikohan tilanne sinuakaan yhtään, soimaatko itseäsi, vaikka miehesi tuollainen petturi onkin?
Laita reilusti ne eropaperit menemään, miehesihän osoitti oman kantansa jo sinulle; syyttää sinua, vaikka itsellä on suhde.
Kun pääset hänestä eroon, niin olosi pikku hiljaa voi helpottua, ajan kanssa. Ei sinulla tuon tiedon kanssa ole helppoa ollut viimeinen vuosi. Pistä piste tilanteelle, niin saat jatkaa omaa elämääsi.
sain tänään tietää että mieheni on nähty toisen naisen kanssa tanssipaikalla , pussailivat siellä. tätä olen epäillyt jo monta kk:tta, en vaan ole saanut voimaa jättää sitä petollista valehtelijaa. nämä pettävät miehet eivät koskaan muutu , sitä on turha odottaa . olen 53v itse ja tässä vaiheessa tuntuu että elämä on eletty . jostakin pitäisi löytyä voimia jaksaa eteenpäin yksin .
varmasti on. Elämänkokemusta ainakin. Luepas näitä vanhoja viestiketjuja. Vaikka elämä tuntuu kaatuvan just, eikä melkein, niin aina siitä ahdingosta selvitään.
Raakaa työtä se vaatii, vastoinkäymisiä tulee, mutta usko, että elämä lopulta voittaa.
5-kymppinen ei vielä ole vanha, olet vasta puoli välissä. Et ole vielä kuollut, joten sinulla on vielä toivoa.
Rohkeutta. Tartu tilaisuuteesi ja tee loppuelämästäsi elämisen arvoista. Ei se mies ole sinun arvoisesi. Nenä kohti kattoa ja astu pää pystyssä eteen päin.
vielä se sinunkin tilaisuutesi tulee, olen siitä varma.
ONNEA!
samaa kuviota olen elänyt jo monta vuotta . kolme vuotta sitten meidän piti jo erota ja hän muutti muualle missä edelleenkin asuu.ei erottu ja sama pettäminen ja valehtelu vain jatkuu ,nyt vain vapaammin kun on eri osoite .ole jaksanut toivoa että meistä vielä tulisi pari mutta nyt se on myöhäistä . ehkä hän odottaa että haen avioeron lopullisesti. nythän sen saa kertahaulla.kuinka voi ollakaan olemassa noin paskoja miehiä !!
,,koska mieheni hyppäsi suoraan toisen syliin. Itken ja paljon. En tiedä miten tästä yli. Minä kärsin ihan fyysisesti - sairastan...mut ei sekään auta. Inhottavaa. Pyrin kuitenkin käsittelemään tunteeni vaikka siihen menee aikaa.
vielä nuori ? sinulla on toivoa paremmasta . minä en edes toivo enää mitään . olen niin katkera kaikesta. itse en ole pettänyt ja kuvittelin olevani hyvä vaimo ,mutta eihän se riitä gigololuonteiselle miehelle. en tiedä minäkään miten tästä eteenpäin .
tehkää elämästänne elämisen arvoinen.
Lenkkeilkää. Harrastakaa. Ihan mitä vain, kunhan jotain erilaista teette. Kukaan ihminen ei ole sen arvoinen, että hänen vuokseen kannattaa oma elämänsä pilata.
Nyt se tuntuu pahalta. Huomennakin, ensi viikolla. Vielä kuukauden päästäkin. Siihen menee vuosia, ennen kuin alkaa pikku hiljaa selviämään. Mutta se on sen arvoista.
Te elätte. Te olette olemassa. Te ette olleet olemassa vain sitä miestä varten! Teillä on ihan oma elämä. Eläkää sitä.
Huolehtikaa itsestänne. Yrittäkää unohtaa mies KOKONAAN.
Maailma on täynnä ihmisiä, joita petetään ja toisia, jotka pettävät.
On myös ihmisiä, jotka eivät koskaan petä, vaan rakastaisivat koko sydämestään, jos heille antaisi mahdollisuuden.
Tekin löydätte vielä oman onnenne, vaikka se nyt tuntuu niin kaukaiselta kuin kaukaisin tähti.
Teillä on vielä MAHDOLLISUUS. Antakaa sen tulla ja tapahtua. Lakatkaa rypemästä omissa ongelmissanne ja eläkää. Päivä päivältä tuntuu paremmalta...
olevani idiootti kun näitä asioita jahkailen, onpa minun käsketty hakea eroa jo vuosia sitten vaikka en ole ollut naimisissa tämän miehen kanssa kuin 8v. olen toisen kerran naimisissa , ekasta liitosta on 3 aikuista lasta.edellinen mieheni petti myös joten minulla on taipumus löytää kaikki petturimiehet. ehkä siksi uskoni tulevaisuuteen on mennyt.tuntuu etten osaa olla yksin vaikka olen sitä ollut jo pitkän aikaa mutta se lopullisuus !!!!
Kiitos kannustavista sanoista, olen aivan samaa mieltä kanssasi, peiliin on katsottava. Olen ihan loppu, viimeinen vuosi on ollut kamala mutta uskon ja toivon että pääsen jaloilleni.
älä pilaa omaa elämääsi,anna sellasen mennä,joka ottaa vierasta kerran ottaa aina
Kyyneleet ovat sielulle kuin saippua iholle.Itke vaan se helpottaa oloasi.Tärkeintä on se,että et pyri unohtamaan tapahtunutta,vaan sinun on elettävä sen kanssa,niin kauhealta kuin se kuullostakin kyllä siihen tottuu.Tärkeintä on se että et katkeroidu,vaikka se tuntuukin mahdottomalta.Tulet huomaamaan että kun pystyt kohtaamaan tapahtuneen katkeroitumatta, niin olet päässyt siitä jo osittain ohi.Se vie aikaa mutta sen jälkeen olet vahvenpi kuin koskaan.
tuosta lauseesta "Mikä ei tapa, se vahvistaa". Saattaa olla totta, saatu kokemus antaa uutta näkemystä, mutta vahvistaako? Ja mitä varten? Kyllä ihminen "kasvaa" joka päivä, muutenkin.
Lohdutukseksi tuosta lauseesta ei ole. Siinä ei ole empatian tippaakaan. (Ähä kutti, mitäs olit niin heikko, tarpeeseen tuli tämäkin kokemus.)
Kun ihmisellä on todella paha olo, elämä mennyt uusiksi, kaikki pirstaleina eikä tulevaisuutta tunnu olevan, tärkeämpää olisi tulla kohdatuksi haavoitettuna, surullisena, helposti vetäytyvänä. Siinä vaiheessa tuo "mikä ei tapa..." on kuin suolaa haavoihin. Halaa mieluummin, ole läsnä, äläkä sano mitään tarkoittamattomia (kenties hyvässä tarkoituksessa?) lauseita.
Ainakin minulle tuli kriisitilanteessa ko. lauseesta vielä pahempi, epätoivoisempi olo. Kuin pilkatuksi olisi tullut. Olisi se entinenkin vahvuus riittänyt, en heikko ollut ennenkään, muuta ei se kivun tuntemista estänyt. Olenko vahvempi nyt? Enemmänkin koen päässeeni eteenpäin - eipä siinä vaihtoehtoja ollut - yritän tehdä elämästäni itselleni riittävän hyvää.
Mutta alkuperäiselle: Itke, kun itkettää. Anna tunteiden tulla. Jos mietit, mitä hyvää Sinussa on, niin ainakin niitä tunteita. Herkkyyttä.
Anna itsellesi anteeksi, jos tuntuu, että olet tehnyt vääriä ratkaisuja. Joka hetki toimimme sen hetkisen parhaan ymmärryksemme mukaan. Asiat järjestyvät kyllä, palat löytävät uuden paikkansa.