okei, mun on pakko kirjottaa jonnekkin tästä asiasta, koska en pahemmin puhu tästä muille ja tekee mieli vähän purkaaa tunteitaan..
eli aisa on näin että tapasin netissä ( tiedän kuulostaa niin hmm.. onnettomalta) aivan ihanan ihmisen,siis pojan/miehen, jonka kanssa taisin vain ensiksi pelata jotain peliä.. juttelimme siinä samalla aika pitkäänkin ja lopulta vaihdoimme meseosoitteita.. siinä sitten muutanman iltaa juteltuamme, huomasin että haluaisin tutustua tähän ihmiseen paremminkin, ja mikä kummallista hänkin piti minusta kovasti :) en tietenkään ajatellut että haluaisin mitään muuta kuin ''netti-kaveruutta'' mutta jotenkin siitä kehkeytyi aivan jotain muuta.. Hän oli niin mulava minulle, saatoimme jutella mesessä tuntikausia ja huomata sitten kuinka nopeasti aika onkaan mennyt. Hän tuntui olevan minusta kiinnostunut, siin ainakin sanoi monta kertaa, minä itse en vain olisi antanut lupaa itselleni millään tavalla kiintyä netissä tapaani ihmiseen..
noh.. jonkin ajan päästä (olisiko mennyt viikko tai pari) vaihdoimme puhelinnumeroitakin ja hän soitti minulle.. hän oli halunut soittaa jo pitkään.. noh nykyään soittelemme melkein joka ikinen ilta puhelimessa yleensä vähintään puoli tuntia ja hän sanoo pitävänsä minusta ihan oikeasti.. siis hänellä on kuulemma aivan oikeita tunteita minua kohtaan ja niin taitaa olla minullakin häntä kohtaan..
eli aisa on näin että tapasin netissä ( tiedän kuulostaa niin hmm.. onnettomalta) aivan ihanan ihmisen,siis pojan/miehen, jonka kanssa taisin vain ensiksi pelata jotain peliä.. juttelimme siinä samalla aika pitkäänkin ja lopulta vaihdoimme meseosoitteita.. siinä sitten muutanman iltaa juteltuamme, huomasin että haluaisin tutustua tähän ihmiseen paremminkin, ja mikä kummallista hänkin piti minusta kovasti :) en tietenkään ajatellut että haluaisin mitään muuta kuin ''netti-kaveruutta'' mutta jotenkin siitä kehkeytyi aivan jotain muuta.. Hän oli niin mulava minulle, saatoimme jutella mesessä tuntikausia ja huomata sitten kuinka nopeasti aika onkaan mennyt. Hän tuntui olevan minusta kiinnostunut, siin ainakin sanoi monta kertaa, minä itse en vain olisi antanut lupaa itselleni millään tavalla kiintyä netissä tapaani ihmiseen..
noh.. jonkin ajan päästä (olisiko mennyt viikko tai pari) vaihdoimme puhelinnumeroitakin ja hän soitti minulle.. hän oli halunut soittaa jo pitkään.. noh nykyään soittelemme melkein joka ikinen ilta puhelimessa yleensä vähintään puoli tuntia ja hän sanoo pitävänsä minusta ihan oikeasti.. siis hänellä on kuulemma aivan oikeita tunteita minua kohtaan ja niin taitaa olla minullakin häntä kohtaan..
Vastaukset 27
Vanhimmat
niin eli anteksi kirjoitusvirheet, kirjoitin niin nopeasti, että niitä taisi jokunen tuonne tekstiin tulla
koska se voi muuttaa kaiken. Ihminen kun ei ole pelkkä ääni puhelimessa tai sanat ruudulla.
niin siis minäkin olen kyllä ajatellut...
olipa pitkä tarina kertoa tänne että tapasit miehen netissä.........
tiedän, mutta sanoin kai viestin alussa että haluan vai kirjoittaa jonnekkin :) ja päätin kirjoittaa tänne..
Joo, tosiaankin muuttaa kaiken. Kuten mulla, erehdyin peräti 3 kertaa samanlaiseen saatanan pelleilyyn ja joka kerta onnistu muija iskeen päin naamaa (kuvainnollisesti). Mulla ei ne nettailun "tunteet" muuttunu naamatusten nähtäessä miksikään, mutta kas kummaa ku muijat yllättäen kylmeni tai sit niinku yhellä, menin viimein käymään ja sehän haluski vaan pelkät panot (eikä ollu ees hääppöstä).
Kuvat oli toisista nähty ja puhelimessaki puhuttu, mikähän saatana siinä sit naamatusten voi niin muijan mielestä muuttua ettei enää nappaakkaan?
Joo, tiedan mita tarkoitat, olipa melkeen kuin oma tarinani!
Noin kaksi vuotta sitten tapasin myos erasta pelia pelatessani 2 vuotta vanhemman pojan (ja siis sita pelia pelatessani en etsinyt seuraa vaan kulutin muuten vaan aikaa) Silloin en mesea omistanut joten sahkopostia laittelimme toisillemme suhteellisen usein. Jonkun ajan paasta huomasimme pitavamme toisistamme vaikka ei ollut hajuakaan milta toinen esimerkiksi nayttaa/kuulostaa. Teihin verrattuna etenimme hitaammin, puhelimessa puhuimme vasta monen kuukauden tuttavuuden jalkeen. Minakin lupasin itselleni etten nyt ihastu/rakastu, mun tapaamani poika ei edes asu suomessa joten ajattelin etta siita seuraisi vaan sydansuruja.
Jossainvaiheessa (varmaankin meni aikaa juuri se muutama kuukausi) tunnustimme toisillemme etta vaikka miten yrittaa niin ei se toinen vaan tunnu pelkalta kaverilta ja tama poika varasi lentoliput suomeen, koska halusi tavata minut. Han vietti kanssani suomessa 2 viikkoa ja ne olivat elamani siihen astiset ihanimmat 2 viikkoa!!!!
Poikakaverini on Hollannista ja pystyimme tuon 2 viikkoisen jalkeen tapaamaan noin muutaman kuukauden valein, mutta edes se ei ole saanut tunteita laimenemaan. Vaaranahan oli tietysti etta poika oikeasti olisi naytellyt olevansa muuta kuin oli ja etta olisi raiskannut tai jotain mutta me olimme "tunteneet" jo sen verran kauan etta luulen etta olisin huomannut jos jotain olisi vialla.
Sen verran voit varmistaa etta jos paatat tavata, niin jarkkaa eka tapaaminen yleiselle paikalle. Tai muita tuttuja ymparille, mun poikakaveri tuli meille kotiin. Ei kukaan varmaan toisten silmien edessa rupea raiskaamaan tms.
No meista viela sen verran etta ekasta tapaamisesta on nyt puolitoista vuotta ja olemme edelleen onnellisesti yhdessa, enka anna minkaan erottaa meita. Jos susta se tuntuu hyvalle ni mun mielesta sun pitais tavata se poika/mies. Ei sitten tarvitse myohemmin ajatella etta mitas jos se olikin mun oikea. Mutta tutustukaa ja jutelkaa huolella ennen ensimmaista tapaamista niin ei tule ikavia yllatyksia, jos kaikki jatkuu hyvin niin mikaan ei teita pysayta, ei edes se valimatka.
Kerrankin voin sanoa etta tiedan mista puhun :D saat kysella lisaa jos haluat :) Tsemppia!
kiitos paljon kun jaksoit lukea viesini ja rohkaista =) sen verran ehkä voisin kysyä että minkä ikäisiä olitte kun tapasitte ensimmäisen kerran..? :)
silla hetkella poikakaverinim oli 20 ja 18 nyt 2 vuotta vanhempia.
Kuis vanhoja te olette?
Siis poikakaveri 20 ja mina 18 ja nyt ollaan 2 vuotta vanhempia, anteeks etta oli niin sekavaa tekstia, mie en enaa kayta suomea paljon kun taalla hollannissa oleilen :D
Niin kuinka vanhoja te nyt olette?
Siella se Amsterdamissa vetaa kamaa ja sina rukka riudut Suomessa. Ai niin ja siina sivussa painaa mulattityttoa perseeseen. Tuttu sapluuna/.
Kaikki hollantilaiset eivat kayta huumeita, ja tiedan ettei poikaystavanikaan kayta, olen miljoonaprosenttisen varma. Ja miksi muuten juuri amsterdamissa? saa niita huumeita muistakin kaupungeista eika poikaystavani asu edes lahella sita kaupunkia ;) et taida tuntea hollantia kovin hyvin. Ei kannata puhua sellaisista asioista, mista ei tieda, tekee itsensa vaan naurunalaiseksi.
Toisekseen, olen talla hetkella itsekin taalla hollannissa enka "riutumassa suomessa" kuten itsesanoit. Sinunlaisesi ihmiset vaan kannustavat jatkamaan taalla eika tulla takaisin suomeen, sen verran kateellista ja sisasiittoista porukkaa siella on.
ollaan vähän nuorempia.. :)
Kuulostaa siltä että olet tavannut ihan mukavan
tapauksen, joka kaiken lisäksi pitää sinusta. En silti
puhuisi mistään kaukosuhteesta ennen kuin olette
tavanneet ihan oikeassa elämässä. Livenä homma ei
välttämättä toimikaan niin kuin bittimaailmassa, tai
sitten tapaaminen vain vahvistaa uskoa siitä että
kyseessä on ihminen, jonka kanssa haluaisi seurustella.
Tapaat tai et, se on sinun päätöksesi. Voit sinä
jatkaa hommaa pelkkänä nettiromanssinakin, mutta
en minä ainakaan sellaista kunnon suhteena pidä.
" se vielä ihmetyttää lisäksi, että mlemmat kyllä
saisimme seuraa ihan omalta paikkakunnaltkin, ei
tarvitsisi ''turvautua'' nettiin :D"
Tuota voisin vielä kommentoida, vaikka siellä se
hymiö lopussa onkin. Netissä tutustuminen on nykyään
aika yleistä, eikä enää pelkkien nettinörttien touhua.
Tuo lause kuulostaa siltä kuin yrittäisit puolustella
itseäsi ja häpeäisit netissä tapaamista.
kannattaa ja btw se ei ole "huono juttu" vaikka ihmisen itselleen netistäkin bongaa niin kävi myös minulle:D tsemppiä.
..Ymmärrän, että ihastua voi, jopa netissä. Raaka tosiasia kuitenkin on, ettette ole koskaan livenä tavanneet. Vaikka toinen olisi miten ihana ja mukava puhelimessa, vaikka hänen kanssaan olisi kuinka miellyttävää jutella, välttämättä sama tilanne ei ole naamatusten. Puhelimessa voi saada toisesta aivan erilaisen kuvan, jos ei ole tavannut. Usko minua, koettu on!
Jos todella olet kiinnostunut, ehdotan, että tapaatte mahdollisimman pian, niin näet todellisuuden. Kaikki on kuitenkin mahdollista! Onnea matkaan!
niin kiitos kaikille vastanneille, en minä sitä tietenkään tarkoittanu että netissä tapaaminen jollain tapaa ''nolottaisi'' se vaan ihmetyttää että näin kävi, sillä en olisi ikinä uskonut..
emme siis kummatkaan millään tavalla etsineet seuraa netistä, niin se olisi ehkä pitänyt sanoa
kiitos jokatapauksessa, uskon että vielä joskus tapaamme, tai jos emme, en ainakaan ikinä unohda häntä :)
Minullakin sattui samanlainen tilanne, aivan yhtäkkiä vain kaikki tuntui samantien natsaavan kohdilleen... Ensikohtaamisestamme on kulunut 2,5kk, alkututustumisen jälkeen päätimme olla yhdessä... Välimatkaa on 140km ja 6 kertaa olemme tavanneet, minä 4 kertaa siellä käymässä ja tyttö meillä yhteensä viisi vuorokautta, laskettuna yhteen kaksi eri käyntikertaa. Olen esitellyt hänelle vanhempani ym. tuttuja, joten alkaisi olemaan hänen aika esitellä minulle uusia kasvoja. Kaksi eri kaveria olen nähnyt ja toinen on myös kahtena kertana ollut kanssamme.
Noin saattaa käydä,että tykästyy,mut sehän vaan antaa virtaa elämään. Totuushan on sitten ettei kaikki käy kuten elokuvissa. Usein joku ihastuu tai toisin päin,mutta käytäntöhän se vasta osittaa onko mitään tai minkä verran sitä jotain jotta siitä syntyisi oikeesti pysyvämpää. Sanoisinpa,jotta eipähän tuosta virtuaali rakastumisestakaan ole vahinkoa ollut,kunhan kumpikin osaa ymmärtää ettei se ole vasta kuin tutustumis vaihetta joka sitten ei koskaan johda mihinkään. Eiks näin ole oikeessakin elämässä,ensin ollaan ja luullaan ja sitten huomataan ettei ole mitään sellaista jota pitäisi olla. Se jokin harvoin syntyy viestien välityksillä ja kuvaa halailemalla. Kaipa se on ihmisen normaalia tarvetta saada tuntea jotakin joka kolahtaa ja tuo iloa,muka-rakkautta. No,joskus elämä yllättää ja sadusta kasvaakin totta,näinhän joillekin käy. Kaipuun tunteminen kertoo kaipuusta,joku täyttää tuon reiän sielussaan uskonnolla,joku lemmikkieläimellä,joku harrastuksella,tai muulla yleishyödyllisellä. Tietenkin pitää yllyttää rakastamaan vaikka "vain"netti kamua,mutta kannattaa silti pitää jalat maassa ja varautua pettymyksiin. Mitäpä tuohon osaisi lisätäkään.
.. vastauksestasi.. jalat aion todella pitää maassa, enkä kuvittele mitään liikoja :) minulla on koko ajan olo että tietenkään tästä ei ikinä mitän tule ;) mutta kivaa se on kai kokeilla :D
Kokeilla nimittäin. Olen vain kuullut jotta joillekin on sattunut sellaisia ikäviä kokemuksia jotta "paristaan" ei meinaa päästä eroon sitten kun eron hetken pitäisi koittaa. Tarkoittaa siis ettei pidä luvata mitään koska toinen saattaa ottaakn asian tosissaan eikä sitten osaakaan hyväksyä jäähyväisiä ja sehän tietenkin on kummallekin kurjaa jos asia muuttuu roikkumiseksi tms. Netissähän kaikki voi olla niin toisin kuin todellisuus,joskus kuin tekisi tuulelle tupaa tai avaisi taka-oven ties mille ikävälle. Siksi se kannattaa olla varovaistakin varovaisempi. Jos oikeaa nimeä,osoitetta,puh.numeroa tai vastaavaa ei jakele,riskit pienenee,mutta toisaalta sekin on harmi jos ei uskalla luottaa toiseen ihmiseen,sekään ei maailmassamme koskaan ole ilon aihe jos usko ihmiseen saa kolauksen tai katoaa. Tiedän monia,jotka ovat ns.rakastuneet,mutta mustasukaisuus tai vastaava sitten on pilannut suhteita tai on paljastunut että ihminen ei rakastakaan ihmistä vaan on rakastunut rakkauden tunteeseen. Tuolloin periaatteessa kuka vain käy,mutta kaikkihan sen oivaltaa,ei sellaisella suhteella ole tulevaisuutta,ei ainakaan onnellista sellaista. Joten,turvallisia netti suhteita toivotellen : )
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia mutta oma kommenttini kokemuksen puolesta on että PYYDÄ KUVA ENSIN! jos et tiedä minkä näköinen hän on!!!
Vaikka toine tuntuu ihanalta puhelimessa ja viesteissä niin kandee pyytä kuva!
Itse en lähtis enään treffeille ilman kuvaa...
Puhelimessa saa niin eri kuvan toisesta, ja olen itse monta kertaa pettynyt...
varmaankin,ei valtamerta ämpärillä mitata eikä ihmistä ulkonäön mukaan! Mua ei kukaan sais kiinnostumaan jos tulisi ja sanoisi että musta ei tykätä millainen olen vaan mille näytän. No,jokainen kelaa juttunsa ihan ite,mutta mitä ihmettä ihmisen ulkonäöllä on tekoa ihmisen mukavuuden kanssa?
minulla on jo hänestä kuva.. tai oikeastaan aika montakin ja sain sen ihan alkuvaiheessa.. noh, kattellaan mitä kehkeytyy jos on edes kehkeytyäkseen :)
Miksi, oi miksi tuomitaan ulkonaon perusteella?
peli on reilua mutta raakaa,mutta ei sen tarttis liian raakaa olla,mut vaikka kaunista on kivempi katella,kauneus on katoavaista ja kauniit luonteet ne pidemmän päälle parina oikeampi valinta on. Kaikki vaan ei ajattele niin,tyly totuus jahon usein itsekin törmäilee...tänään viimeks,mut sisu kasvaa : )
Heippa! Kerroit samanlaisen tarinan, kuin omani on. Otin riskin ja tapasin hänet. Se oli sitä myöten selvä. Olemme siitä asti olleet erottamattomat ja nyt olemme jo muuttamassa yhteen. Eli jos en olisi häntä suostunut tapaamaan (mitä pelkäsin tosi paljon), niin en olisi löytänyt elämäni miestä. KIITOS ROHKEUDELLENI! Hyvää jatkoa teille!