Olen seurustellut nykyisen tyttöystäväni kanssa 1½ vuotta ja tämän onnellisempia emme oikein voisi enää olla. Kuitenkin mieltäni kalvaa eräs paha, hyvin paha teko, jonka tein kun olimme tunteneet noin kuukauden.
Olin ensimmäistä kertaa käymässä tyttöystäväni luona. Hän asuu eri paikkakunnalla, aika kaukana minusta. Illalla olimme hänen ystäviensä luona ja he tuntuivat olevan oikein mukavaa porukkaa ja tunsin itseni tervetulleeksi joukkoon. Ilta jatkui paikalliseen ravitsemusliikkeeseen ja vietimme kostean illan.
Jossain vaiheessa iltaa eräs ihan hyvännäköinen tyttö tuli kysymään olenko varattu. Vastasin, että olenhan minä tavallaan. Tyttö lähti pois.
Myöhemmin huomasin kuitenkin baaritiskillä ollessani hänen tuijottavan katseensa ja vienon hymyn tanssilattialta. En voinut itselleni mitään vaan vinkkasin tytölle, että tulee mukaani.
Lähdimme ulos ravintolasta. Menimme läheiseen puistoon ja aloimme suudella todella kiihkeästi. Suutelin hänen kaulaansa ja rintojaan. Sitten avasin housuni ja otin elimeni esiin. Tyttö otti sen käteensä ja alkoi hyväillä. Hän kuitenkin lopetti hetken päästä ja ehdotti, että mentäisiin hänen luokse. Kieltäydyin ja otin itse elimestäni kiinni ja aloin liikutella kättäni edestakaisin tytön katsellessa. Laukesin tytön silmien edessä. Laitoin housuni kiinni ja lähdin kävelemään takaisin ravintolaan. Tyttö katosi johonkin, enkä ole hänestä sen jälkeen kuullut.
matkalla ravintolaan tyttöystäväni tuli vastaan. Hän oli raivoissaan kun huomasi minun kadonneen. Selitin, että minulle tuli uskomattoman paha olo ja kävin pusikossa oksentamassa.
Seuraavana aamuna minulla oli pahin olo, mitä olen koskaan tuntenut. Ei edellisen illan juomisesta vaan siitä mitä puistossa tapahtui. En ole uskaltanut siitä vieläkään kertoa. Pelkään, että juttumme loppuu siihen. Olimmehan silloin tunteneet vain vajaan kuukauden. Nyt rakastan tyttöystävääni enemmän kuin mitään muuta enkä varmasti tekisi enää mitään tuollaista. En edes mieti pettämistä koskaan! Olemme todella onnellisia molemmat ja kaikki menee todella hyvin. Tämä asia vain vaivaa mieltäni aika usein. Tuntuu joskus jopa todella ahdistavalta. Toisaalta haluaisin kertoa asiasta, jotta oma oloni helpottuisi mutta toisaalta taas en halua pahoittaa tyttöystäväni mieltä. En niinkään nyt ajattele omaa parastani vaan tyttöystäväni parasta.
Onko oikeutettua olla kertomatta sellaisesta asiasta, joka on tapahtunut ennen kuin olemme kunnolla edes oppineet toistemme etunimet tai varsinkaan ennen sitä ennekuin välillemme on kehittynyt minkäänlaisia tunteita?
Sanokaa rehellisesti ja suoraan. Jos olen mielestänne petturipaskiainen, niin sanokaa se. Sellaiseksi minä ainakin itseni tunnen.
En ymmärrä mikä minuun meni silloin. en ole ikinä ennen pettänyt ketään kenen kanssa olen seurustellut mutta nyt tein sen. Vielä sellaisen ihmisen petin, jota varmaan ensimmäistä kertaa tosissani rakastan.
Olin ensimmäistä kertaa käymässä tyttöystäväni luona. Hän asuu eri paikkakunnalla, aika kaukana minusta. Illalla olimme hänen ystäviensä luona ja he tuntuivat olevan oikein mukavaa porukkaa ja tunsin itseni tervetulleeksi joukkoon. Ilta jatkui paikalliseen ravitsemusliikkeeseen ja vietimme kostean illan.
Jossain vaiheessa iltaa eräs ihan hyvännäköinen tyttö tuli kysymään olenko varattu. Vastasin, että olenhan minä tavallaan. Tyttö lähti pois.
Myöhemmin huomasin kuitenkin baaritiskillä ollessani hänen tuijottavan katseensa ja vienon hymyn tanssilattialta. En voinut itselleni mitään vaan vinkkasin tytölle, että tulee mukaani.
Lähdimme ulos ravintolasta. Menimme läheiseen puistoon ja aloimme suudella todella kiihkeästi. Suutelin hänen kaulaansa ja rintojaan. Sitten avasin housuni ja otin elimeni esiin. Tyttö otti sen käteensä ja alkoi hyväillä. Hän kuitenkin lopetti hetken päästä ja ehdotti, että mentäisiin hänen luokse. Kieltäydyin ja otin itse elimestäni kiinni ja aloin liikutella kättäni edestakaisin tytön katsellessa. Laukesin tytön silmien edessä. Laitoin housuni kiinni ja lähdin kävelemään takaisin ravintolaan. Tyttö katosi johonkin, enkä ole hänestä sen jälkeen kuullut.
matkalla ravintolaan tyttöystäväni tuli vastaan. Hän oli raivoissaan kun huomasi minun kadonneen. Selitin, että minulle tuli uskomattoman paha olo ja kävin pusikossa oksentamassa.
Seuraavana aamuna minulla oli pahin olo, mitä olen koskaan tuntenut. Ei edellisen illan juomisesta vaan siitä mitä puistossa tapahtui. En ole uskaltanut siitä vieläkään kertoa. Pelkään, että juttumme loppuu siihen. Olimmehan silloin tunteneet vain vajaan kuukauden. Nyt rakastan tyttöystävääni enemmän kuin mitään muuta enkä varmasti tekisi enää mitään tuollaista. En edes mieti pettämistä koskaan! Olemme todella onnellisia molemmat ja kaikki menee todella hyvin. Tämä asia vain vaivaa mieltäni aika usein. Tuntuu joskus jopa todella ahdistavalta. Toisaalta haluaisin kertoa asiasta, jotta oma oloni helpottuisi mutta toisaalta taas en halua pahoittaa tyttöystäväni mieltä. En niinkään nyt ajattele omaa parastani vaan tyttöystäväni parasta.
Onko oikeutettua olla kertomatta sellaisesta asiasta, joka on tapahtunut ennen kuin olemme kunnolla edes oppineet toistemme etunimet tai varsinkaan ennen sitä ennekuin välillemme on kehittynyt minkäänlaisia tunteita?
Sanokaa rehellisesti ja suoraan. Jos olen mielestänne petturipaskiainen, niin sanokaa se. Sellaiseksi minä ainakin itseni tunnen.
En ymmärrä mikä minuun meni silloin. en ole ikinä ennen pettänyt ketään kenen kanssa olen seurustellut mutta nyt tein sen. Vielä sellaisen ihmisen petin, jota varmaan ensimmäistä kertaa tosissani rakastan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kertomisesta?
Luuletko, että omatuntosi jotenkin puhdistuisi?
Olen sitä mieltä, että älä kerro, unohda koko juttu ja rakasta sitä tyttöäsi!
Tämä onkin vaikea tilanne, ainakin jos omalle kohdalleni kuvittelisin. Toisaalta kertominen tuottaa vain tuskaa mutta mitenhän käy jos juttu joskus paljastuukin jotain muuta kautta? Se on hyvinkin mahdollista, sillä itse naisena tiedän että monien meistä on todella vaikeaa pitää suunsa kiinni juuri tuollaisista tapahtumista. Kertominen voisi tuhota suhteenne, enkä ainakaan itse voisi ottaa sellaista riskiä. Jotain katoaisi iäksi, mahdollisesti tyttöystäväsi luottamus sinua kohtaan. En tiedä haluaisinko itsekään tietää, toisaalta kyllä, toisaalta en. Ymmärän sun tuskasi, elämä on vaikeaa...
jo toista kertaa tällä palstalla...
Entä sitten? Eikö saisi olla?
Oma mieheni pelkää että hän on kerran nuorena päissään kiskonut melansa esiin ja heilutellut sitä tyttöjen edessä. Ilmeisesti humalassa tulee sitten tehtyä mitä vaan? No, minä en juo, joten en tiedä.
En jaksa pitää tekoasi järin kamalana, enkä kehottaisi siitä kertomaan. Turha kaataa sitä toisen niskaan! Jos asia tulee joskus ilmi, voithan sanoa että olit niin päissäsi ettet muista mitä teit.
Ennemminkin voisit miettiä miksi tila, jossa et ollut täysin itsesi herra, johdatti sinut tuollaiseen tilanteeseen? Etkö vielä ollut varma rakkaudestasi, vai olisiko niin että pelkäsit sellaista vahvaa tunnetta ja alitajuisesti halusit pilata suhteen heti alkuunsa, eli torjua rakkauden? No, tämä nyt on tällaista maallikon huuhaa-psykologiaa. Mutta mieti sitä.
Mun mielipide on ettei kannata kertoa. Sinä kuitenkin petit vaikka ette olleet kauaa olleetkaan yhdessä. Sun olisi pitänyt kertoa heti silloin kun se tapahtui, mutta nyt asia kannatta unohtaa, koska loukkaisit tyttöäsi todella pahasti kertomalla siitä nyt yli vuoden jälkeen. Jos kerrot, tyttösi menettää luottamuksensa sinuun ja kaikki on pilalla. Unohda koko juttu ja ole onnellinen!
Taidat tosiaan rakastaa naistasi. Neuvoni on: Älä kerro ja koita saada asia häipymään mielestäsi.
Olo helpottui hieman. Luulin nimittäin saavani kuulla aika pahaa tekstiä itsestäni...
Olen samaa mieltä, että minkä takia minä loukkaisin toista asialla, jolla ei periaatteessa ole tekemistä meidän yhdessä olemisen kanssa. Olimmehan toki silloin jo tavanneet mutta voisi sanoa, että seurustelu ei ollut vielä alkanut, tunteista puhumattakaan.
Väärin teko oli ehdottomasti ja kadun sitä paljon. Pettäneeni en kuitenkaan oikein tunne. Olimme niin alkuvaiheessa, eikä tulevaisuudesta ollut tietoa. Pahalta se kuitenkin tuntuu.
Syitä tapahtuneeseen olen miettinyt usein. Olen tullut tulokseen, että tekoni johtui ehkä halustani kokeilla itseäni ja tunteitani ovatko ne ehkä aitoja vai olenko hetken hurmiossa. Tarkoitan siis tunteita nykyistä tyttöystävääni kohtaan. Ennen hänen tapaamistaan olin nimittäin jo pitkään halunnut vakavampaa suhdetta mutta aina kun tapasin jonkun mukavan naisen, kiintymykseni lopahti viimeistään kuukauden kuluttua. Ehkä alitajuisesti halusin kokeilla onko kyse taas tällaisesta tapauksesta.
Kun sanoin, että aamulla oli pahin olo, mitä olen koskaan kokenut, niin samalla minulla oli paras olo mitä olin vähään aikaan tuntenut. Johtuen tästä pahan olon tunteesta. Meniköhän vähän monimutkaiseksi...? Tarkoitan siis sitä, että tuntui hyvältä tuntea, että se tuntui minusta pahalta. Vihdoinkin olin löytänyt jonkun, josta voisin todella välittää, rakastaa.
Vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen ja elämämme on suoraan sanoen ihanaa. En olisi koskaan uskonut olevani näin onnellinen. Molemmat valmistuimme viime keväänä. Tyttöystäväni lääkäriksi ja minä valtiotieteen maisteriksi. Saimme molemmat heti hyvät työpaikat ja aloimme rakentaa omaa yhteistä elämäämme. Tämän elämän saattaisi lopettaa tai ainakin pilata minun, seurustelun alkuvaiheessa tekemä erehdys, jos siitä kertoisin. Enää en voisi kuvitellakaan tekeväni mitään sellaista, en ikinä!
Jos tyttöystäväni olisi tehnyt saman, niin toivoisin ettei hän minulle siitä kertoisi. Ei se minusta olisi sellainen erehdys, mistä haluaisin tietää ja pilata sillä ehkä meidän suhteemme. Tottakai minusta tuntuisi, että hän on pettänyt minua vaikka en omaa tekoani aivan pettämisenä pidäkään. Rangaistukseni olen varmasti saanut potemalla huonoa omaa tuntoa ja inhoamalla itseäni sekä tekoani puolentoista vuoden ajan. Monta kertaa on ollut lähellä, että kertoisin asiasta mutta nyt olen sitä mieltä, että onneksi en ole sitä koskaan tehnyt. Nyt vain pitäisi itse osata unohtaa asia nauttia elämästä täysin rinnoin.
Jos jotain olen tästä oppinut, niin nimenomaan sen ettei ruoho todellakaan ole vihreämpää aidan toisella puolella tai ainakin se lakastuu hyvin nopeasti. nyt tiedän miltä se tuntuu, eikä minun tarvitse sitä enää tehdä myöhäisemmässä vaiheessa, jolloin se olisi ehdottomasti pettämistä. Sitä en haluaisi omalletunnolleni, enkä haluaisi sitä tyttöystävälleni tehdä, en ikinä.
Kuule älä huolehdi.mun mielestä voit huoletta lakata ajattelemasta, melkein KAHDEN vuoden takaista tapahtumaa...!!!mun mielestä olette molemmat onnellisempia jos vain unohdat koko jutun, jos sanoisit tyttöystävällesi, hän saattaisi pahoittaa mielensä ihan homeessa olevan jutun takia...(siis vanhan)!!!mutta jos hän rakastaa sinua ja jos hänellä on ajantajua ei hän varmaankaan pidemmänpäälle asiasta välittäisi:)
älä kerro. sitä mieltä naisena olen tästä asiasta. sitä mitä ei tiedä se ei voi satuttaa.
jos meet kertomaan sille se raivostuu ja heittää sut ulos.älä kerro jos et aijo tehä sitä ikinä uusiks
Noin vanha juttu on syytä unohtaa. Rehellisyys maan perii mutta mitä sinä maalla teet jos lopputuloksena olet lopun ikääsi epäiltynä tai yksin.
Sinuna en ottaisi riskiä.