Olen jo kauan (tai siis 4 kuukautta) miettinyt, että onko minulla ystävä vai ei. Tämä "ystäväni" on sellainen jota tapaan aina yliopistolla ja vietän päivät useimmiten hänen seurassaan, huumorintaju on hyvin samanlainen ja muutenkin ajatusmaailma menee aika hyvin yksiin. Nyt oli muutama viikko lomaa ja olimme eri paikkakunnilla, muutaman kerran laiteltiin sähköpostia toisillemme. Vapaa-ajalla emme tosin ole kovin monesti tavanneet, muutaman kerran ihan. Tavallaan kärsin yksinäisyydestä (tai sitten vain kuvittelen), mutta haluaisin tietää että onko hän ystävä vai kaveri minulle. Mikä ero on ystävällä ja kaverilla? Tavataanko kavereita harvemmin, eli onko ystävä sellainen jonka kanssa ollaan kuin paita ja peppu yhdessä kaikkialla? Ja kavereiden kanssa taas ei niin henkeviä jutustella, ehkä moikataan vain ja vaihdetaan vähän kuulumisia? Voiko ystävyyttä/kaveruutta mitata jotenkin määrän tai laadun perusteella? Mielestäni suhteemme on "laadukkaampi" kuin pelkkä pinnallinen kaverisuhde, mutta sitten taas olemme harvemmin vapaa-ajalla tekemisissä, mikä on minusta pieni ongelma. Toisaalta hänellä on niin erilaiset harrastukset kuin minulla, että on tietysti ymmärrettävää ettei tule oltua niin yhteydessä vapaa-ajalla. Ja tietysti molemmat opiskelemme, eli muutenkin kiireistä on. Voisitteko kertoa oman mielipiteenne? Se auttaisi minua varmaan tämän pohdiskelun kanssa. Samalla aaltopituudella ollaan, mutta oikeastaan harvat tekijät yhdistää meitä toisiimme, silti viihdymme toistemme seurassa ja niinpoispäin. Onko se ystävyyttä vai kaveruutta? Kuitenkin luotamme toisiimme ja viihdymme toistemme seurassa...
mitä tämä on?
määrittelyongelma
4510
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen huomannut, että kun rupea analysoimaan liikaa ja pyörittelee jotain juttua päässään jatkuvasti niin se alkaa mennä pieleen.
Paras kun antaa asian olla ja sujua niin kuin se luontojaan menee.
Eikö ole ihan sama mitä nimikettä käytät tuosta suhteesta eli ootteko kavereita vai ystäviä.
Minä olin eräälle ihmiselle kaveri, hän minulle ystävä. Käytännössä olisin halunnut nähdä häntä vapaa-aikanakin ja jutella myös syvällisemmistä ja henkilökohtaisemmistakin asioista. Olisin halunnut tutustua paremmin ja ystävystyä. Minä taas olin kaveri eli niitä näitä voi pintapuolisesti jutustella jos nähtiin (töissä). Järjestetysti hän ei halunnut minua tavata, eikä pitää yhteyttä. Jos sattumalta törmättiin, hän jäi mielellään hetkeksi juttelemaan. Minun mielestäni ystävyyteen liittyy enemmän kiintymistä ja tunnetta.
Tuota juuri tarkoitin. Sait sen vaan tiivistettyä paljon lyhempään tekstipätkään :)
Minusta tuo tilanne on aika hankala, koska en ole varma haluaako hän ystävystyä kanssani vai haluaako hän olla vain kaveri. Tietysti ajan kanssa tilanne tosiaan saattaa muuttua, en tiedä. Toivotaan parasta.
Ketään ei voi pakottaa olemaan kenenkään ystävä. Ystävyys syntyy jos on syntyäkseen. Anna aikaa tilanteelle, toivottavasti asiat kehittyvät hyvään suuntaan.
Alkuperäiseen viestiisi kommenttina vielä se, että esim. tapaamisten tiheydellä ei minun mielestäni ole mitään tekemistä ystävyyden määrittelyn kanssa (vrt. kaveri). Ystäviä voi olla, vaikka ei olisikaan "kuin paita ja peppu" joka paikassa aina yhdessä. Yksi pitkäaikaisimmista, parhaista, rakkaimmista ystävistäni on ihminen, jota tapaan ehkä n. kerran vuodessa (asumme eri puolilla Suomea). Muutenkaan yhteyttä ei tule kovin tiheään pidettyä, syystä tai toisesta. Soitellaan ehkä parin kuukauden välein, jos sitäkään. Silti aina kun tapaamme, on kuin välillä ei olisi ollut aikaa ollenkaan. Ja hän on ehdottomasti yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä. Olen siis sitä mieltä että tässä asiassa laatu todellakin on paljon tärkeämpää kuin määrä.