Kertokaa kokeneemmat, olin lasten kanssa poissa maisemista. Tulin takaisin ja mies oli löytänyt itselleen työkaverista toisen naisen. Muutti pois 2 vko kuluttua tulostamme, kolme kk ja avioeropaperit. Olen moneen kertaan pyytänyt, että jutellaan ja tehdään paperit ja hoidetaan hommat, et pääsen elämässä mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Yhtäkkiä ilmoitit, että haluat takaisin perheesi luokse ja tätä haluamista kesti 2 kk ja tulit, teit kaikki muuttopaperit, toit tavarat. Vihdoinkin puhuimme, jonka jälkeen päätimme kummatkin, että tämä on väärä tapa tulla takaisin. Lähdit takaisin ja otit vain kolme laukkua mukaasi, muut tavarasi ovat täällä perheesi luona. Lähtiessäsi sanoin, että tunne on kun olisit lähdössä "vain" matkalle, johon vastasit, että voidaan me ajatella niinkin. Kysyit voitaisiinko, kuitenkin mennä perheenä mm. kummilapsien luokse, olla perheenä, mutta olisit kuitenkin siellä. Sanot, että aika näyttää, ei sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu ja katsotaan.. Itse haluaisin tehdä kaikki mm ositupaperit, kaikki !, sinä vaan välttelet eron lopullisuutta, niin itse ajattelen. Hulluinta tässä on, että haluaisin sinut takaisin kaiken tämän jälkeenkin, mutta nyt haluan kysyä ihan tyhmiä, jos hän olisi tulossa ja miettii kenties asiaa ja se olis jopa jossakin mahdottumuudessa mahdollista, niin mitä teen näitten paperi asioitten kanssa, ahdistelenko asiasta vai annan ajan kulua ja katson ?. Tiedän, että kaikki oisi helpompaa minulle, vielä tässä vaiheessa, kun tunnet syyllisyyttä, mutta olisiko se sitten miehen mielestä lopullinen niitti, kun kaikki on selvää ? Järki sanoo, ettei mitkään paperit tuloon vaikuta ja säästä itseäsi ja ota riski ja nosta se hemmetin kissa pöydälle. Mitä mieltä te muut ?
mies jätti perheensä, takaisinko ?
Nimetön
61208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aivan sama juttu.Suhde työkaverinsa kans ja siitä kuukauden päästä muutti pois.Mutta siihen se sitten jäikin.Minä ja lapset jäätiin tähän entiseen kotiin.Olen monta kertaa pyytänyt,että laita talo myyntiin koska haluiasin itsekin päästä pois tästä entisestä.Mitään ei ole tapahtunut.Tiedän,että voisinhan itsekin niin tehdä,mutta ajattelen asian niin,että kantakoon itse vastuunsa.Minä en ollut se joka päätti tämän kaiken lopettaa,miksi siis hoitaisin näitä käytännön juttujakan.
Tuntuu,että mies pelaa jotenkin aikaa.Joskus ajattelen,ett'ä odottaako minun lopullista romahtamista.Uskon kuitenkin,että ei sitä enää tuu kun ei ole tullut tähänkään asti.Siis sitä romahdusta.
Hulluinta tässä on se,että minäkin olen ollut valmis ottamaan kusipäämieheni takaisin aivan viime päiviin asti.Mutta en enää.Eli aika auttaa.
Niin kai tämä lähtijäkin luulee,että täällä on ovet auki jos uusi suhde ei onnistukaan.Kai siitä kertoo sekin,että lähtiessään otti mukaansa vain välttämättömän.Täällä kotona on kaikki entisellään.Suurin osa tavaroistaan vielä täällä.Joskus tuntuu,että rikon ja poltan ne kaikki kun ei kerran ymmärtänyt ottaa lähtiessään.Kai se ositus ym.pitäis tehdä,mutta ei vaan ole voimia.Ja niinkuin edellä sanoin niin hoitakoon se asiat joka homman aloitti.
Tärkeintä kuitenkin myös sinulle alkuperäiselle on se,että tehdään itsellemme selväksi se asia,että joka kerran lähti saa nyt sillä tiellä olla.Nauttikoon nyt työkavereistansa...
syyllisyyttä siitä että jätti ja lähti, ja ajatteli, että sulla on kaikki paljon helpompaa, jos kaikki entisessä kodissa jää mahdollisimman samanlaiseksi kuin ennen. Ettei sun ja lasten tartte muuttaa, tai hankkia uusia huonekaluja jne.
Ja ehkä se itse ajatteli, että sille on helpompi unohtaa kaikki, kun ei ole mitään muistuttamassa.
Mutta jos sua itseä ahdistaa olla vanhan keskellä, niin hoida se ositus ja aloita sinäkin alusta. Myy vanhat vaikka kirpparilla, jos mieskään ei niitä huoli. Siinä sitä sielu puhdistuu ja uudistuu, kun elämä näyttää ihan konkreettisesti uudelta.
Osaa se olla toisinkin päin. Tässä esimerkiksi kaverini vaimo muutama vuosi sitten läksi huitelemaan vieraan miehen matkaan. Kaverini oli aika tiukoilla henkisesti, näin sivustaseuraajana se tuntui tosi pahalta kun kaveri oli kuin maahan lyöty. Tällaiset eroprosessit eivät ole helppoja kellekään. Siinä revitään koko elämä hajalle. Tässä kaverin tapauksessa vaimo oli tulossa takaisin kolmenkuukauden kuluttua, koska uusi suhde ei kestänytkään. Mutta kaveri ei huolinut ja antoi eroprosessin jatkua loppuun asti. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu että tämä oli oikea ratkaisu kummankin puolesta. Heillä on uudet suhteet tahollaan ja tuntuu siltä että he ovat paljon onnellisempia. Nämä teidän ajatuksenne tuntuvat olevan hyvin samanlaiset mitä kaverilla ja vaimollaan olivat eron aikaan. Ei kun toivotan teille kaikkea hyvää, vaikka ei se aina niin helppoa ole tämä ihmisten yhteiselo.
auttaa eteen päin, jos pakkaat sen miehen tavarat ja siirrät vaikka varastoon. Saat kaappeihin lisää tilaa, sillä tilaa ei ole koskaan liikaa :)
Ihan konkreettisesti saat miehen pois kummittelemasta ja ilmoita sille, että laatikot odottavat noutamista (tai pistä mieluummin jätesäkkiin: psykologinen pointti!)
Ei tuo ole aikuisen ihmisen käytöstä, ettei osata päättää mennäkö, jäädäkö, vai mitä tässä tekisi.
Kauanko miehen lähdöstä on ? Oletteko kuitenkin tehneet elatuspaperit ? Onko avioehto ? Miten luulet tuleeko vaikeampi tehdä ositus, kun aikaa kuluu ja mieskään ei "muista" huono omaatuntoa ? Mietin tässä vaan, miksi ihmeessä sitä ei koskaan kuvitellut eroavansa...
eli mies muutti pois ja hänellä oli suhde toiseen. Haki avioeroa ja uhkaili osituksella mutta itse olin niin poikki kaikista tappeluista. Aluksi tein selväksi että olen vielä valmis ottamaan hänet takaisin mutta koska hän kävi luonani vain tappelemassa loppuivat minulta voimat ja oli pakko sanoa että nyt en enään jaksa, tee mitäs tykkäät. Mies yritti vielä kännykän tekstiviestien avulla riidellä mutta kun ei mikään enään tehnonnut hän halusi tulla takaisin.
Ota kissa pöydälle sillä tuo tapa ei laita miestä valitsemaan vaan käyttämään sinua hyväkseen.