Mistäköhän johtuu, että useimmiten kun olen treffeillä jonkun ihanan pojan kanssa.. Juttu luistaa hienosti ja on hauskaa, mutta sitten yhtäkkiä saatan mennä ihan lukkooon? Teen ennenaikaisia johtopäätöksiä pojan jutuista (jostain pienistä yksityiskohdista), jotka loppujenlopuksi ovat aivan mitättömän pieniä ja merkityksettömiä.. Sitten kuvittelen "valmiiksi" mielessäni, ettei tästä jutusta koskaan tule mitään syntymään. Yhdet treffit kaatuivat jo omaan lukkoon menemiseeni enkä Todellakaan haluisi kokea sitä enää uudestaan!
Tämä on minulle suuri ongelma, koska tiedän pelissä olevan mukanaa omaa huonoa itsetuntoa sekä tietoisuus siitä, että tämän ongelman takia tulen menettämään monia Todella upeita ja mahtavia tuttavuuksia.. Sitten mietin ja suren jälkeenpäin sitä, miten saatoin olla niin TYPERÄ!!
Joskus mietin onko se sitoumiskammoa, mutta sitäkin minun on vaikea kuvitella, koska pojissa ei ole ollut mitään vikaa päinvastoin tämä on minun ongelmani.. :(
Tämä on minulle suuri ongelma, koska tiedän pelissä olevan mukanaa omaa huonoa itsetuntoa sekä tietoisuus siitä, että tämän ongelman takia tulen menettämään monia Todella upeita ja mahtavia tuttavuuksia.. Sitten mietin ja suren jälkeenpäin sitä, miten saatoin olla niin TYPERÄ!!
Joskus mietin onko se sitoumiskammoa, mutta sitäkin minun on vaikea kuvitella, koska pojissa ei ole ollut mitään vikaa päinvastoin tämä on minun ongelmani.. :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jännität liikaa. Elä päivä kerrallaan ja katso mitä tuleman pitää.
Itse olen aikoinaan jännittänyt tosi paljon ja nykyään en jännitä juuri mitään. Jos joku menee pieleen, niin mitä sitten? Ei se jännittämällä olisi paremmin mennyt.
Mikä on herttaisempaa kuin vaikkapa se, että seuraavilla treffeillä kerrot suoraan, että sinua jännittää. Jos itse olisin vastapuolella, niin taatusti yrittäisin omalta puoleltani lievittää jännitystä ja monelle jutulle voitaisiin nauraa, että tuo menee jännityksen piikkiin tms... Seurastahan se johtuu miten paljon jännittää, jos on oikeasti rento ja mukava ilmapiiri, niin ei siinä tarvitse jännittää.
tyttö sinä jo vastasit siihen omaan kysymykseesi
" koska tiedän pelissä olevan mukanaa omaa huonoa itsetuntoa sekä tietoisuus siitä, että tämän ongelman takia tulen menettämään monia"
Miehiä ei ehkä kannata yrittää analysoida viimeistä piirtoa myöten. Sillä ajattelemattomuuttaan saattaa sanoa ja tehdä asioita joita ei ehkä ihan loppuun saakka tarkoita. Ja sit ne jää teidän "naisten" päähän kummittelemaan ja kärpäsestä muodostuu härkänen. Jos sanoo "huomenta" hymyillen niin se tarkottaa "huomenta" :)
Se ei ole sitoutumiskammoa, pidemminki päinvastoin. Stressaat eka itteäs sillä ja se heijastuu sit koko tilanteeseen.
...et me naiset osataankin sit analysoida =)) huhhuh..tai ainakin suurin osa varmaan..sen analysoinnin kanssa on joutunut eräänkinlaisiin jännittäviin tilanteisiin..no, ainakin mä :)
hehee..terv nolojen tilanteiden nainen ;)
meille ne tilanteet on yleensä enemmän tai vähemmän kiusallisia, ennen ku ne oppii ottamaan huumorilla (joka on myös vikatikki) :D
noh noh....ei huumori voi olla vikatikki.. kyl sillä meidän kans pärjää aikas pitkälle ;)
olishan se kamalaa jos liian samanlaisia oltais, eihän siitä tulis mitään =D
Kyllä minua houkuttas sellainen tasaisen turvallinen parisuhde, jossa molemmat ois ihanan optimistisia ja rauhallisia puoliskoja. Onhan räjähtely ja kuuma verisyys ihan kivoja asioita mut mie tykkään myös siitä ihanasta rauhallisuudesta.
Juuri tänään kirosin sitä, kun en ymmärrä poikakaveriani eikä hän minua. Olisi niin paljo helpompaa jos kaikki ajattelis joko yhtä yksinkertasesti tai yhtä vaikeesti :D Ei vaan, kyllä rauhallinen tunnelma on parasta. Joskus voi sotia, mutta sekin pitää osata lopettaa hyvään sovintoon.
...sitä tarvitse aina niin kuumaveristä touhua olla..en itsekkään siitä todella välitä ;) on niitä rauhallisempiakin pakkauksia olemassa, usko huvikses, mutta me nyt vaan ajatellaan välil hiukan eri näkökantilta asioita, ilmeisesti sillä tunnepuolella sitten, että ristiriitoja tulee väkisinkin :)
mikä oliskaan ihanampaa kun rauhallinen hetki oman kullan kainalossa ;D
mutta huumoria ei edelleenkään sovi unohtaa, ainakaan minun mielestäni..