näin yksinäinen. Elämässä kaikki hyvin,työ, opiskelut ok jne...Olen 25-vuotias ihminen ja kaikki elämänilo täydessä loistossaan, mutta tuntuu että muu maailmaa murjoo kaiken sen ilon = yksinäisyys. Ehkä en kohtaa niitä ihmisiä jotka saisivat sen kokonaan loistamaan. Ympärillä ystäviä, sukulaisia jne..mutta jokin puuttuu/kuolettaa sen. Mistä löydän taas sen ilon sisältäni joka eli vielä eli n.puoli vuotta sitten.
Tuntuu että vaikka olen kokenut monenlaista asunut ympäri maailmaa ja elänyt elämääni niin kuin nuoren ihmisen kuuluukin. Mutta tuntuu että helpompi elämä olisi ollut elää jäädä paikalleen, entä kuin etsiä ja kokea uutta. Eli teinkö elämäni suhteen vääriä valintoja vaikka aikaisemmin olen ollut ylpeä ja onnellinen saavutuksistani.
Kaikista vaikeinta on palata palata takaisin ja kohdata se "todellisuus" mitä muut elävät, siitä on erittäin vaikea ottaa kiinni. Joskus toivon että kaikokaipuuni ei olisi ollut niin voimakas. Mikä taas tuntuu ihan hullulta.
Eli nyt löydän itseni vieraantuneena kaikesta "normaalista" ja toivon että voisin löytää itselleni sen mitä näen ympärilläni.
Tuntuu että vaikka olen kokenut monenlaista asunut ympäri maailmaa ja elänyt elämääni niin kuin nuoren ihmisen kuuluukin. Mutta tuntuu että helpompi elämä olisi ollut elää jäädä paikalleen, entä kuin etsiä ja kokea uutta. Eli teinkö elämäni suhteen vääriä valintoja vaikka aikaisemmin olen ollut ylpeä ja onnellinen saavutuksistani.
Kaikista vaikeinta on palata palata takaisin ja kohdata se "todellisuus" mitä muut elävät, siitä on erittäin vaikea ottaa kiinni. Joskus toivon että kaikokaipuuni ei olisi ollut niin voimakas. Mikä taas tuntuu ihan hullulta.
Eli nyt löydän itseni vieraantuneena kaikesta "normaalista" ja toivon että voisin löytää itselleni sen mitä näen ympärilläni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Takana ei mitään mitä katua, ehkä pitäisi mut se on jo turhaa, Vanhojen vatvominen on ihan ylimainostettua. Nyt kun alat asettua aloilles niin käytä hyösyksesi se mitä olet jo oppinut. Turha toistaa virheitä joita on tullu tehtyä.
Nii ja mitä järkee on helpossa elämässä. Jos ihmisellä ei ole ongelmia niin se kehittää niitä... kuten sinäkin yrität kovasti tehdä. Yhtään tekemääsi valintaa ei pidä hävetä, jos niistä ei nyt tarvitse olla ylpeäkään. "Tulipaha kuitenki tehtyä"
Nyt vaan pää pystyssä kohden uusia haasteita, mitkä ne sitten onkaan.
eli tyyppi joka matkustellut ja seikkaillut vähän siellä sun täällä kokee sitten tämmöistä "kotiinpaluushokkia". Etsihän netistä tietoa, se on ihan normaalia samalla tavalla kuin mikä tahansa kulttuurishokki, voi siis iskeä kotimaahankin palatessa.
Mulla taas on päinvastainen olo. Asun ja opiskelen edelleen syntymäkaupungissani ja viimeisen vuoden aikana on tuntunut siltä että olisi pitänyt välillä lähteä johonkin kauemmas. Aiemmin ei vaan tuntunut siltä. En tiedä osaanko enää lähteä täältä.