Asun miehen kanssa avoliitossa. Meitä kohtasi muutama viikko sitten keskikokoinen parisuhdekriisi (johon ei liity pettämistä tmv.) tässä taannoin, josta varsinkaan mies ei ole päässyt ilmeisesti oikein yli, vaikka asia kosketti melkoisesti kumpaakin.
Aina kun yritän asiasta keskustella, vieläpä varsin hellään sävyyn ja samalla myös myönteisiä tunteitani ilmaisten, niin mies sulkeutuu täysin ja heittäytyy välinpitämättömäksi. Kuitenkin hän rakastaa minua, tunnen sen ja olen sen kuullut häneltä.
Olisi mukavaa kuulla miespuolisilta, että onko tällainen normaalia käytöstä mieheltä. Kestääkö miehillä kenties kauemmin selvittää ajatuksensa ja "kääntää kelkkansa" taas sekä unohtaa menneet? Vai onko peli nyt menetetty?
Aina kun yritän asiasta keskustella, vieläpä varsin hellään sävyyn ja samalla myös myönteisiä tunteitani ilmaisten, niin mies sulkeutuu täysin ja heittäytyy välinpitämättömäksi. Kuitenkin hän rakastaa minua, tunnen sen ja olen sen kuullut häneltä.
Olisi mukavaa kuulla miespuolisilta, että onko tällainen normaalia käytöstä mieheltä. Kestääkö miehillä kenties kauemmin selvittää ajatuksensa ja "kääntää kelkkansa" taas sekä unohtaa menneet? Vai onko peli nyt menetetty?
Vastaukset 4
Vanhimmat
joskus oon huomannut että varsinnii tuollaisissa kriisissä se naispuolinen setvii ajatuksiaan ääneen ja mies ei ymmärrä että nainen vaan "ajattelee" ääneen...
kun taas mies setvii ajatuksensa omassa kuupassaan ja puhuu vasta sitte kun on jotai valmiiksi ajateltua sanottavaa
ja "joskus" se ajattelu ottaa oman aikansa :)
noin se kait yleensä meneepi...
Just niinkuin meinaat.Kello ja aikataulu on vaan erilainen. Naisilla on joskus ärsyttävä tapa jauhaa olematonta ja yrittää pilkkiä toisten ajatuksia.
Jätä se äijä se asian osalta rauhaan ja keskity elämään. Kyllä se sitten puhuu kun sitä huvittaa ei kukko käskemällä laula.
"Aina kun yritän asiasta keskustella, vieläpä varsin hellään sävyyn ja samalla myös myönteisiä tunteitani ilmaisten, niin mies sulkeutuu täysin"
Miksi sulle pitäisi puhua?
Mokoma tampio.