Kaikki suhteet

on kai sitä elämää ilman parisuhdettakin. Mikä ihmeen toitotus on jatkuvasti että parisuhteessa pitää jaksaa yrittää.
Eikä tartte. Jos tekee mieli erota niin sitten voi erota, miksi piinata itseään ja toista osapuolta.

Ei elämä saa olla pelkkää parisuhteeseen takertumista, on sitä paljon onnellisia ihmisiä sinkkunakin. Mua oikein ärsyttää nämä parisuhdeintoilijat, jotka ei käsitä että yksinään voi olla paljon onnellisempi.

Ei itsekkyyskään ole aina pahasta. Omaa itseämme varten meistä jokainen täällä elää, se on totuus. Parisuhteeseen takertuminenkaan ei tarkoita sitä, että haluaa vaan toisella olevan kaikki hyvin vaan se voi tarkoittaa myös sitä että haluaa itse päästä helpommalla kun on joku rinnalla koko ajan.

Jokainen hankkikoon nautintonsa elämäänsä niinkuin haluaa, jos ei pääse eroon paskasta parisuhteesta eikä löydä lohtua kuin salarakkaasta niin mitä sitten.

Eläkööt moralistit omaa täydellistä elämäänsä, ja olkoot onnellisia että heillä on kaikki hyvin ja ovat niin vahvoja että osaavat tehdä oikeat päätökset.

nainen.... kirjoitti:

on kai sitä elämää ilman parisuhdettakin. Mikä ihmeen toitotus on jatkuvasti että parisuhteessa pitää jaksaa yrittää.
Eikä tartte. Jos tekee mieli erota niin sitten voi erota, miksi piinata itseään ja toista osapuolta.

Ei elämä saa olla pelkkää parisuhteeseen takertumista, on sitä paljon onnellisia ihmisiä sinkkunakin. Mua oikein ärsyttää nämä parisuhdeintoilijat, jotka ei käsitä että yksinään voi olla paljon onnellisempi.

Ei itsekkyyskään ole aina pahasta. Omaa itseämme varten meistä jokainen täällä elää, se on totuus. Parisuhteeseen takertuminenkaan ei tarkoita sitä, että haluaa vaan toisella olevan kaikki hyvin vaan se voi tarkoittaa myös sitä että haluaa itse päästä helpommalla kun on joku rinnalla koko ajan.

Jokainen hankkikoon nautintonsa elämäänsä niinkuin haluaa, jos ei pääse eroon paskasta parisuhteesta eikä löydä lohtua kuin salarakkaasta niin mitä sitten.

Eläkööt moralistit omaa täydellistä elämäänsä, ja olkoot onnellisia että heillä on kaikki hyvin ja ovat niin vahvoja että osaavat tehdä oikeat päätökset.

Parisuhde tai ei, kunhan omat valinnat ovat harkittuja ja omia ja kestäviä. Tuuliviirinä oleminen ei moraalisesti kestävää.
Kannattaa lukea E.Herrigelin Zen ja jousella ampumisen taito. Olemmeko sitoutuneet omiin päämääriimme. Ilmaiseksi ei saa mitään hyvää, edes sinkkuna.

nainen.... kirjoitti:

on kai sitä elämää ilman parisuhdettakin. Mikä ihmeen toitotus on jatkuvasti että parisuhteessa pitää jaksaa yrittää.
Eikä tartte. Jos tekee mieli erota niin sitten voi erota, miksi piinata itseään ja toista osapuolta.

Ei elämä saa olla pelkkää parisuhteeseen takertumista, on sitä paljon onnellisia ihmisiä sinkkunakin. Mua oikein ärsyttää nämä parisuhdeintoilijat, jotka ei käsitä että yksinään voi olla paljon onnellisempi.

Ei itsekkyyskään ole aina pahasta. Omaa itseämme varten meistä jokainen täällä elää, se on totuus. Parisuhteeseen takertuminenkaan ei tarkoita sitä, että haluaa vaan toisella olevan kaikki hyvin vaan se voi tarkoittaa myös sitä että haluaa itse päästä helpommalla kun on joku rinnalla koko ajan.

Jokainen hankkikoon nautintonsa elämäänsä niinkuin haluaa, jos ei pääse eroon paskasta parisuhteesta eikä löydä lohtua kuin salarakkaasta niin mitä sitten.

Eläkööt moralistit omaa täydellistä elämäänsä, ja olkoot onnellisia että heillä on kaikki hyvin ja ovat niin vahvoja että osaavat tehdä oikeat päätökset.

On toki elämää ilmankin parisuhdetta. Se saattaa olla jopa nautinnollisempaa kuin eräissä suhteissa.

Olen kuitenkin huomannut, että ihmisillä on kaipuu toisen lähelle. Parisuhde tyydyttää tätä kaipuuta verrattomasti paremmin kuin sinkkuilu.

Sepäs ei vain olekaan niin helppoa. Parisuhteessa pitää ottaa huomioon molempien osapuolten halut ja tehdä kompromisseja. Tästähän se elämänmittainen vääntäminen alkaa. On sitten kyseessä osapuolten tietoisuusasteista, kuinka helpolla siitä selvitään. Tietoisuus toisen tunteista ja omista. Niiden avoimesta jakamisesta.

Itse lähden liikkeelle tästä pisteestä: toinen on epätäydellinen, kuten minäkin. Miten voisimme olla epätäydellisiä yhdessä ja saada kenties aikaan jotain melkein täydellistä ;)

Mites se menikään?

kriisi -> synteesi -> kehittyminen.

SMiLey kirjoitti:

On toki elämää ilmankin parisuhdetta. Se saattaa olla jopa nautinnollisempaa kuin eräissä suhteissa.

Olen kuitenkin huomannut, että ihmisillä on kaipuu toisen lähelle. Parisuhde tyydyttää tätä kaipuuta verrattomasti paremmin kuin sinkkuilu.

Sepäs ei vain olekaan niin helppoa. Parisuhteessa pitää ottaa huomioon molempien osapuolten halut ja tehdä kompromisseja. Tästähän se elämänmittainen vääntäminen alkaa. On sitten kyseessä osapuolten tietoisuusasteista, kuinka helpolla siitä selvitään. Tietoisuus toisen tunteista ja omista. Niiden avoimesta jakamisesta.

Itse lähden liikkeelle tästä pisteestä: toinen on epätäydellinen, kuten minäkin. Miten voisimme olla epätäydellisiä yhdessä ja saada kenties aikaan jotain melkein täydellistä ;)

Mites se menikään?

kriisi -> synteesi -> kehittyminen.

rakastanut vielä puolisoani,tuskin olisin eronnut.Ihminen ajattelee todella ensin itseään.Ex oli jatkuvasti uskoton ja en rakastanut enää vaikka olisinkin voinut olla aviossa,lähdin juuri itseni takia lopulta.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Vaimoni on pettänyt useasti,ja aina on uudestaan yritetty,itketty ja luvattu,mutta ei onnistuttu.
Joskus on mennyt, vain vajaa kaksi kuukautta ja sama peli alkaa vaimolla taas.
Nyt ollaan sopimusavioliitossa,niin kauan kun lapset ovat aikuisia.