kunnioita muiden avioliittoa. älä koskaan sekaannu keneenkään varattuun vaikka kuinka olisi houkuttelevaa tai hän haluaisi sua. se on väärin ja siitä pitää lähteä. hän ei kuulu sinulle jos sinä olet varattu tai hän on. kunnioita suhteita. vaikka ne olisi kuinka rempallaan mutta mikään ei tee oikeutta sille että sinä saat sohia sinne tänne.
kunnioita avioliittoa
omaa ja muiden
394962
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Kyseessähän on harkinta-aika siitä palatako yhteen vai ei. Uusi kun tulee kuvaan mukaan, niin harkinta häipyy sen siliän tien.
Tosin tanssiin tarvitaan kaksi, mutta olisiko viisautta että edes toinen osapuoli tajuaisi väistyä syrjään.
Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Kyllä harkinta-aika on pääosalle vain jäänne vanhentuneesta lainsäädännöstä. Päätös hakea eroa on tai ainakin tulisi olla vakaan harkinnan tulosta. Kun tuon päätöksen on tehnyt vakaasti, ei tarvitse enään katsella taaksepäin. Ero on joka tapauksessa tappio molemmille osapuolille.
Haloo...jos omaisuus on jaettu, lasten huoltajuudet sovittu, elareita maksetaan ja eletään tahoillaan kuten jo virallisesti eronneet, niin miksi pitäisi kunnioittaa virallista siviilisäätyä?
Ja on paljon pariskuntia, jotka ovat palanneet yhteen harkinta-ajan aikana.
Se on takana... epätoivo. Surkeaa valitusta ja vaatimista. Ikään kuin tuleva ex puoliso MUUTTAISI MIELTÄÄN?!?? Huhuu...missä järki *ei näy*
Toiset elää reaalimaailmassa ja toiset ei.
järki ole mukana, kun suutuspäissään liitosta lähdetään.
Onpa kiva, kun jotkut näkee asiat aina mustavalkoisina.
avioliitosta, ei eronneista. Lue seur. kerralla tarkemmin.
Mikä kiire sulla on harkinta-ajalla uusien kanssa suhteita luoda? eläisit yhden eron loppuun asti ensin. Vai oletko itse se lähtijä, joka saim tarpeekseen.
Kuinka sä nää otat niin henkilökohtaisesti..? :)
Ei avioliitossa ole mitään sellaista pyhää tai kunnioitettavaa, joka edellyttäisi avioliiton julistamista suojelualueeksi. Jos aviossa oleva on kiinnostunut muusta kuin miehestään/naisestaan, ja ulkopuolinen sohija on kuviossa mukana aidosti, niin siitä vaan. Se on täysin luonnollista ja sitä tapahtuu niin paljon, että sitä ei voi moralisoida ahdasmielisesti.
vai ihmistä?
Tosin, muistetaan sama sitten eroa tehtäessä: ei silloinkaan kunnioiteta. Ja jos/kun uusi suhde alkaa, ei sitäkään kunnioiteta. Hyökitään oikein urakalla toistemme kimppuun.
Lähdetään vapauttamaan koko ihmisrotu kaikenmoisesta vanhan aikaisesta pyhyydestä ja kunnioituksesta. Mutta ulotetaan se kaikkiin osa-alueisiin elämässä; miksi suojella kenenkään lapsiakaan, työtä.. Yksityisyyden vaatimus on naurettavaa ahdasmielisyyttä ja moralisointia.
Muutos tietenkin vie pari sukupolvea. Mutta olemme jo nyt niin hyvässä vauhdissa egoismin kehityksessä, että tallotaan kaikki, jotka hiukankin yrittää laittaa meille sääntöjä.
Sinutkin, PeliM, koska teit määrittelyn "luonnollista". On voitava elää jatkossa ilman käsitteitä..
vai mitä yrität kertoa. Meidän yhteikuntamme nykyinen avioliitto käsite on kristillisen uskon ahdasmielisesti sanelema. Totuus on toista, katso vaikka avioerotilastoja.. siellä se totuus on. On täysin luonnollista pyrkiä parittelemaan sen henkilön kanssa johon on ihastunut. Ei siinä kuule mikään avioliittoroska paljon kiiman hetkellä paina;)
Aivoistasi on ilmeisesti pelattu inhimmillisen käsityksen alue pimeäksi. Älä ihmettele noilla ajatuksilla jos joku lähestyy pesäpallomailalla ja pyytää nurkantaakse pelaamaan pelimies kun olet.
Omaa kieltään kertoo se, että samaan tahtiin erojen lisääntymisen kanssa lisääntyvät myös niin lasten kuin aikuisten psyykkiset ongelmat. Ja samoin alkoholin käyttö lisääntyy eronneilla miehillä.
Avioliitto-käsite ei ole ahdasmielinen, et nyt oikein erota asioita toisistaan. Uskon, että tarkoitit sitä, mitä oletamme sisältyvän avioliittoon, kuten esim. uskollisuus.
Toisen ihmisen kunnioitus ja "pyhyys" kyllä koskee kaikkia sivilisäädystä riippumatta. Pelkästään ihmisen ja ihmisyyden kunnioitusta tarkoitin, jos institutionaaliset rakennelmat on sinulle liikaa.
Totta. Kiiman hetkellä ei paina mikään. Kiiman jälkeen tilanne voi olla jo toisin. Mutta kun emme edelleenkään siihen kunnioitukseen ja luokitteluun pyri, niin mitäpä sillä on väliä =)
on myös hyvin inhimillistä. En ymmärrä miksi varattua ei saisi lähestyä.. ja jos varattu on kiinnostunut, ja homma etenee, niin mikäs siinä.
Avioliitto - käsite on pohjimmiltaan väärä, ainakin kristillinen, jossa tehdään ikuinen lupaus. Täysin epärealistista nykyaikana, jolloin nainen on seksuaalisesti vapautunut.
Eräs kristillisen avioliiton päätehtävä on ollut juuri naisen halukkuuden kahlinta. Nyt se on vapaana - naisen halua. Ja jälki on mitä on, toiset nauttii toiset kärsii, keskimäärin asiat on hyvin.
Tunnen naisia, jotka ovat pettäneet vain siksi, että tietäisivät miltä pettäminen tuntuu. Toiset pettävät seksinpuutteessaan, toiset haluavat myötätuntuo, jne.. Sama koskee tietenkin osittain myös miehiä.
Olen sitä mieltä, että avioliitto ei ole pyhä, eihän ihminenkään ole pyhä. Vain halujaan kontrolloiva eläin;)
Miksi sitoutua toiseen ja avioliittoon, jos aikoo naida kaikkea mikä liikkuu? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Itse menin naimisiin tarkoituksena olla aviopuolison kanssa, siis sitouduin. Jos olisin ajatellut muuten, en olisi ikinä mennyt naimisiin. Mielestäni aika yksinkertainen kaavio.Nyt näyttää olevan käsitys, että avioon mennään ja siitä vain pettämään. Kertokaa syy pettäjät.
syitä löytyy. Jos ajatellaan, että avioliitto solmitaan rakastuneena, tuntuu tietenkin siltä, että pettäminen olisi mahdollista. Ajan kuluessa rakastuminen on haihtunut ja tilalla on arki jossa puolisoa rakastetaan enemmän tai vähemmän.
Tässä vaiheessa kuvaan tulee ihastumiset.. ja muuta mielenkiintoista vääntöä;)
Tarkista nyt hyvä mies jo tietosi!!!
Tosin, outo pelim, kun tällaisella palstalla kommentoi ja vielä ottaa kantaa toisten mielipiteisiin.. Vaikka faktat nyt menee ihan pers...
Mutta eikös edellinen tarkoittanutkin, että kaikki sileeks..? Ja joku sitten tulee sellainenkin, joka ei kontrolloi halujaan eikä tekojaan. Kehitystä kannattaa tosiaan viedä niin paljon eteenpäin, että koko oikeuslaitos lakkautetaan, samoin demokratia.. Ne nyt sattuu enemmän kahitsemaan kuin kirkko! Kahlitseen vapaasti toteutettavia haluja itseasiassa enemmän kuin sinun uskontosi..
Keillätkö naisten vapautumisen seksuaalisessa mielessä? Kristillinen uskonto on vaikuttanut erittäin merkittävästi esim. lakien säätöön. Onhan kirkolla takaan 2000 vuotta piparin pihtauspolitiikkaa;)
Hyvä Kannanotto olen todennut mikäli ei pysty houkutuksista kieltäytymään, mitää pysyvää luottamuksellista suhdetta ei koskaan saa.
Sääliksi käy ihmisiä jotka eivät pysty sitoutumaan mihinkään. Pelim asenteella petetään kaikkia ei pelkästään puolisoa vaan kavereita ym, mutta sen vuoksi on hoitolaitokset. Mutta ne kuulemma ovat nykyään aika täynnä, kun ihmisillä on niin paljon mieliala häiriötä. Ovat kuulemma lisääntyneet aika lailla. Lapset jäävät heitteille kun mennään ja vaihdetaan paria niinkuin paitaa.
tuo paritteluhomma ja halu. Avioerojakin pukkaa 50% todennäköisyydellä.
Siis häh ! Kuules petimies vai miten se oli. Kirjoituksesi perusteella sulla on tuskin lapsia ja kuullostat kyllä aika katkeralta. Oletkohan joskus ollut rakastunut ja sulta on vedetty matto alta ? Hohoijaa, joko oikeesti oot kyllä tunnevammainen tai haluat vaan karrikoida tätä aihetta, mene ja tiedä ja ei oikeestaan loppupeleissä kiinnostakkaan.
Olen pelimiehen kanssa samaa mieltä avioliitto käsityksestä, vaikka nainen, vaimo ja äiti olenkin. Avioliitto on olemassa, jotta nainen saisi miehen ruokkimaan jälkeläiset sen aikaa kun itse ei siihen vauvan hoidolta pysty.
Ja miestä varten sen takia, ettei miehen elätettäväksi tulisi jonkun muun miehen lapsia.
Oikea rakkaus osuu niin harvan kohdalle, että on todella tuplasattuma, jos vieläpä molemmat aviopuolisot rakastavat yhtä paljon toisiaan. Ja jos näin on, niin silloin ei ulkopuolisilla sohijoilla ole mitään merkitystä.
Naisten seksuaalinen vapautuminen yhdistettynä hyviin tuloihin on avioliittojen alun loppu. Tai ehkä jos toivorikas haluaa olla, niin hyvien, mutta lyhyiden avioliittojen alku. Naimisissa ollaan sen aikaa, että lapset ovat kouluikäisiä.
Ei ne lapset sopuisista eroista häiriinny, jos muuta asiat ovat kunnossa. Tietty he näkevät erot normaalina elämänä ja ovat taipuvaisia eroamaan helposti itsekin, mutta siihenhän tässä ollaan menossa jo muutenkin.
Se, että miten eroista saadaan sopuisia onkin sitten toinen juttu, sillä rakkaus loppuu aina eri aikaan aviopuolisoiden väliltä.
Tää on mun näkemys joka perustuu kookemukseen:
ei ole rakkautta ilman vastarakkautta. Pyyteettömästi voi rakastaa jotakuta, mutta siinä on tuo sana 'pyyteetön'. Jos pyytää tai vaatii jotain vastapainoksi se muuttuukin jo itsekkyydeksi eikä ole rakkautta nähnytkään.
Mulla oli mieheni kanssa aika kuivat välit pari kolme vuotta, avioliittoa 12 vuotta, kaksi lasta. Kuivuus alkoi muuttua riitelyksi, toisen välttelyksi. Aina salaa toivoin että saataisi riita loppumaan mutta ei se loppunut. Mies ei koskaan reagoinut mihinkään niin kuin olisin halunnut. Se antoi minulle uuden syyn hyökätä, tai ainakan puhua hänelle hyökkäävään sävyyn. Luulin rakastavani häntä, luulin että hänkin sisimmässään rakasti minua.
Erään kerran kun mies tuli aamulla kotiin oltuaan työn puolesta päivällisellä eli koko yön poissa. Join aamukahvia keittiössä ja olin enemmän kuin hapan ja kärttyisä hänelle, mainitsin rakastavasta aviomiehestä jotain. Mies istui krapulaisena mutta rauhallisen näköisenä ja ilmoitti ilmeettömästi: kuule, enää mä en jaksa sua ja tota jäkätystä. Ymmärräksä, että tää ei oo rakkautta. Tuli pitkä hiljaisuus, mies meni nukkumaan. Mietin koko päivän sen sanoja ja ilmettä. Olin tietysti hämilläni, raivoissani ja kaikkea mitä voi olla. Muutaman päivän päästä ymmärsin mitä se tarkotti. Että se ei rakastanut minua. Siitä alkoi minunkin rakkauteni kuolema, tai ehkä se oli loppunut aikanaan sekin. Tunsin lähinä helpotusta kun hiljaisesti ja rutiinin omaisesti tehtiin eropaperit, ositukset, yhteishuoltosopimus... minä muutin lasten kanssa pois (en halunnut jäädä siihen asuntoon). Ymmärsin etten voinut rakastaa ihmistä joka ei rakasta minua. Välit säilyivät, siis ollaan tuttavia edelleenkin mutta en voi sanoa olisinko hänen puolestaan edes onnellinen. On tietysti kiva tietää miten hänellä menee, mutta tunteita se ei liikuta. Mies ei ainakaan välitä minun elämäni iloista ja suruista tuon taivaallista.
Tässä nyt sitten opitaan miten toista ihmistä pitää arvostaa ja kunnioittaa avioliitossakin ettei loukkaa eikä pidä toista itsestään selvyytenä. Ankarin opettajani on esikoinen, jonka mielestä minä tein hänen isänsä onnettomaksi.
nyt hyväihminen ensin vaikka vihkikaava! Sekin kun on muuttunut..
Sinun kannattaisi myös tutustua esim. raamattua selittävään kirjallisuuteen. Luet asian niin mustavalkoisena kuin haluat, mutta älä esitä faktoina ajatusksiasi.
Otinkohan kantaa naisten seksuaaliseen vapautumiseen? Käsittääkseni sekin on jo 40 vuotta vanha ilmiö. Uuten ilmiönä on sen sijaan tullut miesten lisääntyneet erektio-ongelmat. On jopa mietitty, että mies ei kestäkään naisen vapautunutta seksuaalisuutta; sen tuomia vaatimuksia ja halukkuutta.
Niin, ja on se ihme, että mies(?) syyttää uskontoa. Kannattaisiko tarkistaa, ketkä sitä uskontoa ovat olleet luomassa..? ;)
Ettet kai vaan oo ihastunu johonkin varattuun
Oi voi Sinua. Nähtävästi siippasi on kyllästynyt tylsään elämään kanssasi, tullut järkiinsä ja vaihtanut parempaan. Yrittäisit hyväksyä sen tosiasian, että et ole unelmapuoliso ainakaan hänelle.
Kunnioitusta avioliittoa kohtaan ei toisilta ole kohtuuden nimissä oikeutta pyytää. Kyllä se kunnioitus avioliittoa kohtaan tulee olla niillä henkilöillä jotka sen ovat solmineet. Se ulkopuolinen nainen/mies ei sinun luottamustasi petä vaan se ihminen joka on sinulle rakkauttaan ja uskollisuuttaan luvannut, Jumalan, papin ja todistajien läsnäollessa, astuessaan kanssasi pyhään avioliittoon.
Hänelle siis "kiitokset"pettämisestä kuuluu osoittaa. Hänellä moraali pettää ja hän halveksii omaa liittoaan ja sinua jos sinua pettää.Häneltä voit vaatia kunnioitusta teidän liittoanne kohtaan. Sinulla on oikeus olla vihainen hänelle siitä, että hän syö sanansa ja rikkoo lupauksensa.
Muilla on täysi oikeus toimia oman moraalinsa mukaan, he eivät ole mitään kenellekkään luvanneet todistajien ja Jumalan läsnäollessa.
Parisuhdekkin on kahden ihmisen solmima sopimus ja osapuolet itse ovat vastuussa tekemisistään.
Juu ja kaikki ei edes kuulu mihinkään uskontokuntaan tai kirkkoon. Avioliitto solmitaan maistraatissa, tylsä juridinen toimenpide. Rikoslaissakaan ei enää tunneta aviorikosta. Suotta moralisoida ketään. Totuus kuitenkin on - ja sen tietää myös katkeroituneet petetyt osapuolet - että hyvään suhteeseen ei tule ketään väliin eikä ketään voi pakottaa pettämään.
Miksi hyvän perheen lapsi sortuu huumeisiin?
Miksi laissa on edelleen jokaisen ihmisen loukkaamattomuus ikään, rotuun, sukupuoleen jne. katsomatta?
Miksi meillä on yksityisyyden suoja?
Miksi uskottomuutta pitää selitellä?
Miksi "kakkoset" eivät halua/kehtaa omaisilleen kertoa suhteestaan varattuun? Miksi sitä ei kerrota omille lapsille?
Toivotko, etä kaikki asiat, joita noudatamme vain moraalin ja etiikan pohjalta vapautetaan samalla tavalla kuin uskottomuus ja kakkosena oleminen?
Jos tarkkoja ollaan, niin kuten sanoit, aviorikos ei enää ole suomessa rikos. Siis siitä ei rangaista, eikä se ole enää peruste erolle. Kakkosena oleminen ei ole koskaan ollut rikos, mutta kautta aikojen kakkosten halveksiminen ja paheksuminen julkisesti on ollut "moraalisesti" hyväksyttävää. Syytä siis unohtaa nuo moraaliset käytöstavat ja tuoda vain tylysti julki tuntemansa kakkoset. Pettäjä jäköön siitä paitsi, koska kuten totesit, aviorikosta ei enää oikeastaan ole ja pettäjähän vain aviorikoksen tekee.
En kertoisi sukulaisilleni (EI siis omaisilleni kuten kirjoitit.. en ole kuollut?) suhteestani varattuun sen enempää kuin suhteestani ei-varattuun. Seurusteluni ei heille kuulu. Jos joku mies joskus on enemmän kuin pelkkää seurustelua tms. niin sitten varmasti esittelen tulevan puolisoni. Sitä ennen on turha kaikkia yksityisasioita sukulaisten kanssa vatvoa.
Jos joku on kauniin vaimonsa heitteille jättänyt, niin turha on äijän ruikuttaa jos nainen pääsee mun kainaloon. Nainen kaipaa rohkaisua ja kauniita sanoja, sekä tuntea että hänestä välitetään ja pidetään haluttavana naisena. Tämä on nostanut monen naisen itsetuntoa ja rohkeutta jatkaa eteenpäin ilman sitä entistä kusipää miestään. Tottakai olen myös 'lyömässä löylyä lisää', kun hän kertoo liittonsa karikoista. Vaikka kuinka mies lupaisi muuttua, tsemppaan naisen siihen mielentilaan, ettei hän halua uskoa ja kuunnella ruikutuksia. Hän ansaitsee aina parempaa ja varmaankin löytää sellaisen, itsestäni en lupaa mitään, vain huoletonta seksiä ja hellimistä. Heti eron jälkeen ei kannatakkaan ryhtyä uuteen vakavaan suhteeseen vaan antaa itsensä 'tuulettua' ja 'haavojen arpeutua'.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi! Vaikka pettäminen ja erotilanteet ym. ovat vaikeita ja ristiriitaisia tilanteita niin sinunlaisia miehiä todellakin tarvitaan. Miksi täytyisi tehdä asioista vaikeampia kuin ne ovat ja syyllistää osapuolia siitä, että jompikumpi sattuu haluamaan lämpöä ja lohtua elämäänsä?
Jos kaltoinkohdeltu nainen saa sinulta rohkaisua ,huoletonta seksiä ja hellimistä, niin mielestäni teet suuren palveluksen "auttaessasi" naisen erovaiheen yli. Itsekin eron kokeneena voin sanoa, että jos olisin kohdannut sinut silloin, kun pahin aika oli "päällä" ,niin en olisi epäröinyt hetkeäkään! Olisin mielelläni tullut hakemaan sinulta hellyyttä, rohkaisua,kauniita sanoja ja seksiä. Niitä olisin todella tarvinnut silloin! Tuo oli myös tärkeää, että sanoit, ettet lupaa itsestäsi liikoja, vaan tarkoitus on vaan tarjota "tuuletusta" ja tyydytystäkin puolin ja toisin. Eikö pelisäännöt ole silloin harvinaisen selvät ja tilanne ihanteellinen?
Jatkanhan minä ja kun olen itsekkin joskus naimisissa ollut, sekä seurannut muutamia eroja, olen osannut neuvoa eroavaa naista pitämään puoliaan ja kiinni siitä omaisuudesta, mikä hänelle kuuluu. Monesti nainen on niin väsynyt ja kyllästynyt, että haluaa vaan irti siitä entisestä miehestä, eikä tule pitäneeksi puoliaan ja sitten puolenvuoden päästä havahtuu 'vitutukseen', kun on luopunut jostain liian helpolla. Eroaville sanonkin, että pitäkää kiini siitä omaisuudesta, mikä teille kuuluu.
Aviolitto on ihmistenkeksimää potaskaa, miksei muka miehellä voisi olla useampia naisia, niinhän se on luonnossakin.
Mä kyllä käytän varattujakin, jos hän on halukas, mitäs siitä. Heidän eronsa on heidän ongelmansa.
Mut taitaa pikemminkin ne varatut käyttää sua hyväkseen kun huomaa miten helposti jakelet niille. kuka järkevä ihminen sitä nyt haluaisi varatun panopuuna olla, vähän niinkuin tolppa tarpeiden piinaamalle koiralle? ;D
Miehellä voi ja saa toki olla monta kumppania mutta sellaisen miehen ei sitten kannata solmia avioliittoa tai parisuhdetta sillä silloin hän pettää antamansa lupauksen mikäli kumppaniaan pettää. Täytyyhän miehen olla sanansa mittainen ja pitää antamansa lupaukset. Jos haluaa tuota luonnollista viettiä toteuttaa niin kannattaakin pysyä sinkkuna.
*Kakkua ei voi sekä syödä että säästää.*
Osoittakaa niille miehille, ettette pidä heitä pikkulapsina ja koittakaa heidät saada myös olla hakematta sitä salaseuraa. Itse en ikinä varattuun kajoaisi ja toimiihan se niinkin jos kaikki naiset(vaikka naiivia onkin) sanoisivat ei pettäjille... Mutta olisi myös kivaa ettei ne varatut hakisi sitä pettäjäkumppania koko ajan. Varsinkin kun ne katalimmat voivat valehdella olevansa sinkkuja. Mutta täysin kanssasi samaa mieltä paitsi, että uskoton mies ei voi koskaan olla houkutteleva tai mieluisa kumppani.