mieltä - haluaisin todella ymmärtää sen.
En vaan tajua. Ollaan on/off-suhteessa pyöritty. Kolmaskin osapuoli oli kuvioissa mukana hetken, ei ole kuulemma enää.
Hyväksyin tilanteen, koska olin siihen osaksi itse syypää. Olisin jatkanut tästä yhdessä eteen päin. Mutta sitä kolmatta en hyväksy, enkä haluaisi kadulla tavata. En takaisi, mitä tekisisn. Toivon, etten tapaa.
Välillä kaikki on hyvin. Sitten yxkax, kaikki on taas huonosti. Toinen haluaa olla yksin, ei kaipaa keskusteluja, ei mitään yhdessäoloa. Menee ja tulee omia aikojaan, eikä kerro menoistaan. Ei yhteisiä menoja kuin ehkä kerran kk, jos sitäkään.
On kyllä kotosalla paljon, mutta muissa maailmoissa, ei osallistu perheen elämään muuta kuin "pakolliset" rutiini jutut.
Ei suostu kertomaan mikä mättää, sanoo vaan haluavansa olla yksin.
Tässä minä pähkäilen ja kummastelen, miten tähän jouduttiin.
En vaan tajua. Ollaan on/off-suhteessa pyöritty. Kolmaskin osapuoli oli kuvioissa mukana hetken, ei ole kuulemma enää.
Hyväksyin tilanteen, koska olin siihen osaksi itse syypää. Olisin jatkanut tästä yhdessä eteen päin. Mutta sitä kolmatta en hyväksy, enkä haluaisi kadulla tavata. En takaisi, mitä tekisisn. Toivon, etten tapaa.
Välillä kaikki on hyvin. Sitten yxkax, kaikki on taas huonosti. Toinen haluaa olla yksin, ei kaipaa keskusteluja, ei mitään yhdessäoloa. Menee ja tulee omia aikojaan, eikä kerro menoistaan. Ei yhteisiä menoja kuin ehkä kerran kk, jos sitäkään.
On kyllä kotosalla paljon, mutta muissa maailmoissa, ei osallistu perheen elämään muuta kuin "pakolliset" rutiini jutut.
Ei suostu kertomaan mikä mättää, sanoo vaan haluavansa olla yksin.
Tässä minä pähkäilen ja kummastelen, miten tähän jouduttiin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
usenin se "käytös" joka vuosien varella omaksutaan "käytännöksi" ja siihenhän kuuluu hyvin monenlainen sanailu ja arvuuttelu. Lisäksi vihjailu ja komentelu sekä käskeminen,määrääminen, kitinä,urputus,kalvaminen, ym ym ja kun tahtoo olla yksin tahtoo olla olosuhteessa jossa voi nauttia iloisuudesta´, tuntea aitoa mielenkiintoa, kuulla arvostavia ja alsitamattomia komentteja sekä olla rauhassa.
tämäkin on yksi tyypillisin syy miksi tahtoo "huilata" välillä
Irinan kappale Hiljaisuus.
Siinä on sanomaa. Ei aina jaksa selitellä tunteitaan . Minua rasittaa jatkuva tivaaminen, miksi olen nyt sellainen tai tällainen, ja mitä enemmän tivataan, sitä sulkeutuneemmaksi tulen. Ihminen kaipaa joskus aikaa, jolloin ei tarvitse selitellä oloaan. Ja ärsyttävintä on se, että toinen osapuoli ei ota sitä kuuleviin korviinsa vaan jatkaa ja jatkaa...
Tuollainen se minunkin exä oli, kun tapasi toisen naisen. Hetken mielessään puntaroi kumman valitsisi, sitten halusi eron jollain ihmeen tekosyyllä. Selvisihän se totuuskin ajan myötä...
olevan vapaa lähtemään, jos siltä tuntuu. Ei ole lähdössä, omien sanojensa mukaan.
Tuossa edellisessä viestissä puhuttiin iloisuuden kokemisesta itsekseen tms. Mutta kun iloisuus just on kadonnut, joskus harvoin hymyilee "sutkauksilleni". Yleensä on niin pahantuulisen näköinen, ettei uskaltaisi lähestyä. Minun iloisuuteni ja naureskeluni taitaa ihan tosissaan ärsyttää.
Minkäs minä luonteelleni voin, olen peruspositiivinen, enkä jaksa kauaa murjottaa. Näen ilon sielläkin, missä sitä ei välttämättä muut huomaa.
Enkä kyllä käsitä juttua vieläkään.
on joku ihastus kuitenkin, vaikuttaa vaan hänen käytöksensä siihen suntaan,kysy suoraan ja katso mitä tapahtuu..muuten joudut vaan arvailemaan miehesi käytöstä.
on nainen. Eli ihan tavallinen heteroavioliitto on meillä.
Olen kysynyt toisesta, ei kuulemma ole. Oli kyllä. Voipi olla, että haikailee sen toisen perään vielä, mutta ei tunnusta.