Varmaan monen muunkin äidin tavoin oma äitini toivoo, että seurustelisin. Ei hän siitä joka kerta nähdessämme mainitse, mutta joka toinen kerta ainakin jotenkin vihjaillen.
Ymmärtäähän tietty sen, että äiti haluaa, että oma poika löytää kumppanin jne. Ja sitten hän haluaa varmaan myös itse saada lastenlapsia. Paineet vielä nimenomaan mulla koska sisareni kuoli nuorena.
Tämä tuli mieleen nyt siitä kun yksi naispuoleinen kaverini ilmoitti, että on aina ollut ihastunut minuun ja haluisi vakavempaa ja seurustelua. Olen pitänyt häntä itse aina vain kaverina, mutta nyt kun on sinkkuna ollut niin pitkään, niin mietin, että pitäisikö sitä vaan alkaa seurustelemaan, niiin samalla äitinikin tulisi onnellisemmaksi ja sitä kauttahan minäkin tulisin onnelliseksi.
Tietty itehän tätä elämää on elettävä, mutta voihan sitä onnellinen olla toistenkin onnellisuuden kautta (tässä tapauksessa ainakin kaksi tulisi onnelliseksi ja ehkä jopa minäkin).
Ymmärtäähän tietty sen, että äiti haluaa, että oma poika löytää kumppanin jne. Ja sitten hän haluaa varmaan myös itse saada lastenlapsia. Paineet vielä nimenomaan mulla koska sisareni kuoli nuorena.
Tämä tuli mieleen nyt siitä kun yksi naispuoleinen kaverini ilmoitti, että on aina ollut ihastunut minuun ja haluisi vakavempaa ja seurustelua. Olen pitänyt häntä itse aina vain kaverina, mutta nyt kun on sinkkuna ollut niin pitkään, niin mietin, että pitäisikö sitä vaan alkaa seurustelemaan, niiin samalla äitinikin tulisi onnellisemmaksi ja sitä kauttahan minäkin tulisin onnelliseksi.
Tietty itehän tätä elämää on elettävä, mutta voihan sitä onnellinen olla toistenkin onnellisuuden kautta (tässä tapauksessa ainakin kaksi tulisi onnelliseksi ja ehkä jopa minäkin).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta minkäs teet? Olis se toivonut musta lääkäriäkin...
Äiti on huono syy alkaa seurustelemaan. Mun mielestä sun pitäisi ylipäätään heittää romukoppaan tuo ajatus, että sun elämän tarkoitus on miellyttää äitiäsi. Teet just niinkuin itse tykkäät, ajatteli äiti siitä sitten sitä tai tätä. Sinä et ole vastuussa äitisi onnellisuudesta, vaan omastasi - kuten äitisikin on omastaan.
Neuvoisinkin, että alat seurustelemaan vasta sitten, kun tapaat sellaisen tytön, jonka kanssa tuntuu siltä, että haluat seurustella juuri hänen kanssaan. Pelastat sen tytön suurimmilta kyyneleiltä, kun et ala leikkimään. Seurustelu pelkän seurustelun takia on tuhoontuomittua jo alkujaan. Kysymys siitä, voiko ystävyyssuhteesta kehittyä romanttinen suhde, jakaa ihmiset kahteen koulukuntaan. Itse olen sitä mieltä, että ystävät ovat ystäviä ja sellaisina pysyvät. Romanttisia ja seksuaalisia tuntemuksia ei voi noin vain voi taikoa esille, jos niitä ei koskaan ole ollut.
Äitisi tuntee sinut paremmin kuin kukaan muu. Hän ehkä näkee sellaista, mitä ei viitsi ihan suoraan sanoa.
Tällä palstalla on usein surtu menetettyjä tilaisuuksia. Jos tyttö pitää susta ja sä et ole vielä varma, ota asiasta selvää pienin askelin. Se tyttö ei ehkä kauaa odota, joku toinen voi iskeä hänet viikon päästä.
Ei tämä elämä ole muiden miellyttämistä varten. Äitisi haluaa taatusti, että olet ennenkaikkea onnellinen - jos on normaali äiti. Eikä siihen onnellisuuteen kuulu mikään teatteri seurustelusta ihmisen kanssa jonka kanssa ei oikeasti halua seurustella.
Suurin virhe mitä voi tehdä on, että lähtee muiden paineiden vuoksi seurustelemaan. Se on tuhoon tuomittua jo ennen kuin ehtii edes alkaa.
Vielä suurempi virhe on jos antaa asian vaikuttaa. Tarkoitan että jos rupeaa ajattelemaan aina "voi vitsi, teenköhän mä tän nyt vain miellyttääkseni äitiä" niin ei varmasti löydä ketään.
Kyllähän sen tuntee kun haluaa miellyttää vain itseään :D