Ihmiskilvet Suomen turvallisuusratkaisuna
Vaikuttaa siltä, että Suomen panostus puolustukseensa on nykyisin riittämättömällä tasolla mikäli tavoitteena on uskottava sotilaallinen pelote. Viimeksi tämän asian sanoi aika selkeäsanaisesti puolustusministeriön ex kansliapäällikkö Matti Ahola tänään 9.1. YLEn aamu-TV:ssä. Hän ei mitenkään erityisesti puhunut Naton puolesta, pitäen sitä vain yhtenä vaihtoehtona, mutta totesi joka tapauksessa ettei nykyinen panostus puolustukseen ole riittävä ja ilman Natoa ainakin rahaa tarvittaisiin reilusti lisää nopealla aikataululla. Jäi vähän sellainen kuva, että nimenomaan rahaa tarvitaan enemmän ja ensisijaisesti juuri silloin, jos Suomi päättää pysyä Naton ulkopuolella myös seuraavan presidenttikauden. Kuten Tarja Halonen on kertonut suunnitelmissa olevan. Toisaalta rahoitusta ei olla myöskään lisäämässä, pikemmin päinvastoin. Ahola sanoikin että poliitikot tekevät päätöksiä vaalikausien jaksoissa ja reagoivat lähinnä korjaavin liikkein, kun turvallisuuspolitiikkaa pitäisi tehdä pitkäjänteisemmin ja tehdä ennakoivia ratkaisuja.
Myös viime viikolla uutisoitiin erään tutkijan todenneen periaatteessa saman asian, että Nato-jäsenyys tulee välttämättömäksi kustannustehokkuuden vuoksi ja että Suomi ei tule kykenemään nykytasoisella panostuksella läheskään uskottavaan itsenäiseen puolustukseen.
Mikäli Suomen linja, että ei liittouduta eikä lisätä rahoitusta, on tarkoin harkittu, on siitä vedettävä sellainen johtopäätös, että Suomi ei halua tällä hetkellä panostaa puolustukseen, koska tarkoitus ei olekaan oikeasti ylläpitää varsinaisesti sotilaallista pelotetta Venäjää vastaan.
Kun asiaa miettii, niin eihän se ollut kylmän sodan aikanakaan Suomen sotilaallinen pelote, joka itänaapurin viime kädessä piti rajan takana. Jos rauha olisi järkkynyt Euroopassa, ja Neuvostoliitto olisi katsonut etujensa sitä vaativan, niin varmastikin sen joukot olisi Suomen maaperällä nähty, sanoi tai teki Suomi siihen mitä tahansa. Kylmän sodan jähmettynyt tilanne kuitenkin turvasi Suomea.
Suomen puolustuksen on sanottu perustuvan siihen, että tänne tunkeutumisesta jouduttaisiin maksamaan niin kallis hinta ettei se kannata, tarkoittaen hyökkääjälle ja miehittäjälle aiheutuvia sotilaallisia tappioita. Näin kenties olikin joskus, ainakin toisen maailmansodan kokemukset osoittivat Suomen silloin kyenneen tekevän sen hinnan korkeaksi. Toisaalta ne osoittivat myös että kyseisenlaisessa tilanteessa Neuvostoliitto oli valmis sen hinnan maksamaan. Saksan myötävaikutuksella aika kuitenkin loppui Neuvostoliitolta Suomen kannalta onnekkaasti kesken tässä suhteessa.
Maailma kuitenkin muuttuu ja sotateknologia kehittyy. Suomi ei vanhanaikaisilla säästöratkaisuillaan pysy viimemainitun kehityksen kyydissä. Nykyään tilanne on jo se, että jos Yhdysvaltain tasoinen sotilaallinen supervalta päättäisi yksinäisen Suomen vallata, ei se joutuisi siitä tavoitteesta läheskään yhtä suurta sotilaallista hintaa maksamaan kuin toisessa maailmansodassa alunperin huonosti varustautunut Neuvostoliitto, Suomen taistellessa jatkosodan ajan sotilaallisesti voimakkaan Saksan rinnalla.
Kasvavien puolustuspanostusten myötä Venäjästä on luultavasti jälleen tulossa samantasoinen sotilaallinen supervalta kuin Yhdysvallat on (kylmän sodan aikanahan Neuvostoliitto ja Yhdysvallat olivat luultavasti melko tasavahvoja).
Onkin siis kysyttävä, mikä on enää se este/pelote/kustannus, joka viime kädessä ehkäisee hyökkäyksen maatamme kohtaan? Mikäli sotilaallisen voiman kuilu Venäjän ja Suomen välillä vain kasvaaa, Venäjän vahvistuessa huipputeknologialla ja ammattimaisilla asevoimilla ja Suomen puolustuksen näivettyessä, ovat ainoat pelotteet nähdäkseni enää poliittiset ja taloudelliset. Ne kuuluvat seuraavasti:
- mikäli suomalaisten maanpuolustustahto on niin korkea, kuin väitetään, niin Venäjä joutuisi tappamaan niin suuren määrän suomalaisia että se ei sopisi länsimaan imagoon (jota Venäjän voidaan kuitenkin jollain tasolle olettaa edelleen tavoittelevan)
- poliittiset seuraamukset luultavasti johtaisivat, tai ainakin niiden pitäisi johtaa, Venäjän välirikkoon EU-maiden kanssa
- mikäli Venäjän suhteet EU-maiden kanssa katkeaisivat ja sen imago tahriintuisi pahasti, voidaan olettaa myös Venäjän kauppasuhteiden kärsivän pahemman kerran
Näin siis nimenomaan siinä tapauksessa, että Venäjän hyökkäys Suomeen johtaisi avoimeen sotaan. Sodassa luultavasti paljon suomalaisia tapettaisiin. Suomen tämänhetkisessä puolustusratkaisussa siis Suomen kansalaiset - asevelvolliset ja kaikki siviilitkin - ovat tavallaan IHMISKILPINÄ ehkäisemässä sotilaallista hyökkäystä, ilman että useimmat sitä varsinaisesti tajuavat tai että siihen olisi suostumuksia erikseen kyselty. Minusta tämä ei ole inhimillinen eikä hyvä ratkaisu. Sen toimivuus myös perustuu siihen, että Venäjällä vallassa ovat voimat jotka riittävässä määrin arvostavat joka ilmansuuntaan toimivia ja avoimia kansainvälisiä suhteita.
Ilman lisäpanostusta puolustukseen ainoa mahdollinen turvallisuuspoliittinen lisäapu olisi rajaton myöntyväisyys itänaapurin suuntaan. Sehän oli kovassa käytössä kylmän sodan aikaan (suomettuneisuus). EU-jäsenyys ei kuitenkaan luultavasti salli samantasoista myöntyväisyyspolitiikkaa EU:n ulkopuolista valtiota kohtaan, kuin mitä Suomi kylmän sodan aikana harjoitti Neuvostoliiton suuntaan. Epäilen, onko poliittinen johtomme tilanteen tasalla ja ymmärtääkö se täysin, että tämä "myöntyväisyysase" ei nykytilanteesta pitemmälle tulevaisuuteen katsoen ole kovinkaan luotettava. Varsinkaan jos Venäjä, kuten nyt näyttää, ei kulje kohti demokratiaa länsimaisessa mielessä.
Siis kylmän sodan ajasta poiketen, jolloin meillä kauhun tasapainon luoman vakaan maailmanpoliittisen tilanteen lisäksi oli mainitut kaksi tekijää - oman puolustuksen luomat pelotteet ja myöntyväisyys - turvaamassa maatamme, jäämme nykyisin vain yhden kortin varaan: yllämainittu poliittinen/imagollinen/taloudellinen pelote.
Vaikuttaa siltä, että Suomen panostus puolustukseensa on nykyisin riittämättömällä tasolla mikäli tavoitteena on uskottava sotilaallinen pelote. Viimeksi tämän asian sanoi aika selkeäsanaisesti puolustusministeriön ex kansliapäällikkö Matti Ahola tänään 9.1. YLEn aamu-TV:ssä. Hän ei mitenkään erityisesti puhunut Naton puolesta, pitäen sitä vain yhtenä vaihtoehtona, mutta totesi joka tapauksessa ettei nykyinen panostus puolustukseen ole riittävä ja ilman Natoa ainakin rahaa tarvittaisiin reilusti lisää nopealla aikataululla. Jäi vähän sellainen kuva, että nimenomaan rahaa tarvitaan enemmän ja ensisijaisesti juuri silloin, jos Suomi päättää pysyä Naton ulkopuolella myös seuraavan presidenttikauden. Kuten Tarja Halonen on kertonut suunnitelmissa olevan. Toisaalta rahoitusta ei olla myöskään lisäämässä, pikemmin päinvastoin. Ahola sanoikin että poliitikot tekevät päätöksiä vaalikausien jaksoissa ja reagoivat lähinnä korjaavin liikkein, kun turvallisuuspolitiikkaa pitäisi tehdä pitkäjänteisemmin ja tehdä ennakoivia ratkaisuja.
Myös viime viikolla uutisoitiin erään tutkijan todenneen periaatteessa saman asian, että Nato-jäsenyys tulee välttämättömäksi kustannustehokkuuden vuoksi ja että Suomi ei tule kykenemään nykytasoisella panostuksella läheskään uskottavaan itsenäiseen puolustukseen.
Mikäli Suomen linja, että ei liittouduta eikä lisätä rahoitusta, on tarkoin harkittu, on siitä vedettävä sellainen johtopäätös, että Suomi ei halua tällä hetkellä panostaa puolustukseen, koska tarkoitus ei olekaan oikeasti ylläpitää varsinaisesti sotilaallista pelotetta Venäjää vastaan.
Kun asiaa miettii, niin eihän se ollut kylmän sodan aikanakaan Suomen sotilaallinen pelote, joka itänaapurin viime kädessä piti rajan takana. Jos rauha olisi järkkynyt Euroopassa, ja Neuvostoliitto olisi katsonut etujensa sitä vaativan, niin varmastikin sen joukot olisi Suomen maaperällä nähty, sanoi tai teki Suomi siihen mitä tahansa. Kylmän sodan jähmettynyt tilanne kuitenkin turvasi Suomea.
Suomen puolustuksen on sanottu perustuvan siihen, että tänne tunkeutumisesta jouduttaisiin maksamaan niin kallis hinta ettei se kannata, tarkoittaen hyökkääjälle ja miehittäjälle aiheutuvia sotilaallisia tappioita. Näin kenties olikin joskus, ainakin toisen maailmansodan kokemukset osoittivat Suomen silloin kyenneen tekevän sen hinnan korkeaksi. Toisaalta ne osoittivat myös että kyseisenlaisessa tilanteessa Neuvostoliitto oli valmis sen hinnan maksamaan. Saksan myötävaikutuksella aika kuitenkin loppui Neuvostoliitolta Suomen kannalta onnekkaasti kesken tässä suhteessa.
Maailma kuitenkin muuttuu ja sotateknologia kehittyy. Suomi ei vanhanaikaisilla säästöratkaisuillaan pysy viimemainitun kehityksen kyydissä. Nykyään tilanne on jo se, että jos Yhdysvaltain tasoinen sotilaallinen supervalta päättäisi yksinäisen Suomen vallata, ei se joutuisi siitä tavoitteesta läheskään yhtä suurta sotilaallista hintaa maksamaan kuin toisessa maailmansodassa alunperin huonosti varustautunut Neuvostoliitto, Suomen taistellessa jatkosodan ajan sotilaallisesti voimakkaan Saksan rinnalla.
Kasvavien puolustuspanostusten myötä Venäjästä on luultavasti jälleen tulossa samantasoinen sotilaallinen supervalta kuin Yhdysvallat on (kylmän sodan aikanahan Neuvostoliitto ja Yhdysvallat olivat luultavasti melko tasavahvoja).
Onkin siis kysyttävä, mikä on enää se este/pelote/kustannus, joka viime kädessä ehkäisee hyökkäyksen maatamme kohtaan? Mikäli sotilaallisen voiman kuilu Venäjän ja Suomen välillä vain kasvaaa, Venäjän vahvistuessa huipputeknologialla ja ammattimaisilla asevoimilla ja Suomen puolustuksen näivettyessä, ovat ainoat pelotteet nähdäkseni enää poliittiset ja taloudelliset. Ne kuuluvat seuraavasti:
- mikäli suomalaisten maanpuolustustahto on niin korkea, kuin väitetään, niin Venäjä joutuisi tappamaan niin suuren määrän suomalaisia että se ei sopisi länsimaan imagoon (jota Venäjän voidaan kuitenkin jollain tasolle olettaa edelleen tavoittelevan)
- poliittiset seuraamukset luultavasti johtaisivat, tai ainakin niiden pitäisi johtaa, Venäjän välirikkoon EU-maiden kanssa
- mikäli Venäjän suhteet EU-maiden kanssa katkeaisivat ja sen imago tahriintuisi pahasti, voidaan olettaa myös Venäjän kauppasuhteiden kärsivän pahemman kerran
Näin siis nimenomaan siinä tapauksessa, että Venäjän hyökkäys Suomeen johtaisi avoimeen sotaan. Sodassa luultavasti paljon suomalaisia tapettaisiin. Suomen tämänhetkisessä puolustusratkaisussa siis Suomen kansalaiset - asevelvolliset ja kaikki siviilitkin - ovat tavallaan IHMISKILPINÄ ehkäisemässä sotilaallista hyökkäystä, ilman että useimmat sitä varsinaisesti tajuavat tai että siihen olisi suostumuksia erikseen kyselty. Minusta tämä ei ole inhimillinen eikä hyvä ratkaisu. Sen toimivuus myös perustuu siihen, että Venäjällä vallassa ovat voimat jotka riittävässä määrin arvostavat joka ilmansuuntaan toimivia ja avoimia kansainvälisiä suhteita.
Ilman lisäpanostusta puolustukseen ainoa mahdollinen turvallisuuspoliittinen lisäapu olisi rajaton myöntyväisyys itänaapurin suuntaan. Sehän oli kovassa käytössä kylmän sodan aikaan (suomettuneisuus). EU-jäsenyys ei kuitenkaan luultavasti salli samantasoista myöntyväisyyspolitiikkaa EU:n ulkopuolista valtiota kohtaan, kuin mitä Suomi kylmän sodan aikana harjoitti Neuvostoliiton suuntaan. Epäilen, onko poliittinen johtomme tilanteen tasalla ja ymmärtääkö se täysin, että tämä "myöntyväisyysase" ei nykytilanteesta pitemmälle tulevaisuuteen katsoen ole kovinkaan luotettava. Varsinkaan jos Venäjä, kuten nyt näyttää, ei kulje kohti demokratiaa länsimaisessa mielessä.
Siis kylmän sodan ajasta poiketen, jolloin meillä kauhun tasapainon luoman vakaan maailmanpoliittisen tilanteen lisäksi oli mainitut kaksi tekijää - oman puolustuksen luomat pelotteet ja myöntyväisyys - turvaamassa maatamme, jäämme nykyisin vain yhden kortin varaan: yllämainittu poliittinen/imagollinen/taloudellinen pelote.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jokainen asioista perillä oleva tietää, että Nato on ainoa järkevä ratkaisu näin pienen kansan kuin Suomen valinnaksi.
Samoin kaikki asiantuntijat ovat painottaneet sitä tosiasiaa, että sinne on mentävä silloin, kun ovi on avoinna.
Kriisitilanteessa Nato läimäyttää oven kiinni pyrkijöiden nenän edessä, koska se joutuu silloin keskittymään strategioiden suunnitteluun eikä hakijamaan anomuspapereihin.
Isänmaan parasta ajattelevilla on vain yksi ratkaisu valittavanaan:
Naton jäsenyys mitä pikimmin!
Sä olet joko suomen ainoa upseeri joka luulee noin, tai sitten olet paskanjauhaja sivari. Nato on kaukana järkevästä ratkaisusta, koska NATOlla pyritään vain saavuttamaan korkeampia, tavoiteltavia virkoja poliittiselle eliitille, samoin kuin EU:llakin. Kyllähän NATO ei anna mitään suojaa jos uhka tulee idästä, koska suhteet venäjälle ovat huomattavasti tärkeämmät USA:lle kuin joku Suomi. Bushkusipää kun ei edes tiedä, missä Suomi on... Ainoa uhka maailmanrauhalle nyt ja lähitulevaisuudessa on USA, jolta NATO ei suojaa ketään, paitsi jos siitä on taloudellista hyötyä.... Ja sä mulkero olet isänmaan pahin vihollinen ajatuksinens ja kommarikavereines...
Asiantuntijat ovat tosiaan olleet aikaisen Natoon liittymisen kannalla. Samaan ratkaisuun on helppo päätyä myös itse, jos vähänkään tuntee historiaa, seuraa maailman tapahtumia ja omaa terveen maalaisjärjen. Järkyttävää on myös se, että paljon puhuttua ns. Nato-optiota meillä ei ilmeisestikään ole, lienee ollut pelkkää sumutusta. Tosiasiassa nykyhetkeä tai lähivuosia parempaa aikaa liittymiselle ei olisi, mutta poliittinen johtomme (presidentti ja pääministeri) on ilmoittanut että heidän mielestään liittymiselle ei ole tarvetta seuraavanakaan kuutena vuotena (presidenttikautena).
Mutta miten tavallinen kansalainen voi edistää Nato-jäsenyyttämme. Itse näkisin juuri tällä hetkellä äänestämisen ja uuden presidentin valinnan ensisijaisena. Halonen on tunnettu liittoutumiseen nihkeästi suhtautuvana ja hänen puheensa ja toimensa turvallisuuspolitiikan suhteen ovat olleet vähintäänkin sekavia ja ristiriitaisia. Jos hänellä ja Vanhasella on toimiva suunnitelma Suomen turvallisuuden takaamiseksi - mitä en pidä todennäköisimpänä vaihtoehtona - se on perustuttava kulissientakaiseen vehkeilyyn ja kansalaisille valehteluun. Todennäköisempää mielestäni kuitenkin on, että kyseisillä henkilöillä ei ole olemassa selkeää, järkevää ja toimivaa suunnitelmaa Suomen turvallisuuden varmistamiseksi pitkällä tähtäimellä. Siispä täältä lähtee ääni Niinistölle, jonka sentään voidaan luottaa suurella varmuudella olevan valmis viemään Suomen Natoon heti sopivassa tilanteessa. Myös mielipidejohtaminen tässä asiassa olisi presidentin tärkeä tehtävä.
Sun mielstäs siis mm. sivarit ovat asiantuntijoita sotilaspoliittisissa ratkaisuissa??? Aika suhteellista, miten asiantuntija käsitetään. Itse en ainakaan tunne yhtäkään aktiiviupseeria, joka haluaisi maksaa utopiasta. On jopa edesvastuutonta väittää, että meillä olisi uhkaa idästä, koska Venäjällä tuskin tulee tarvetta tehdä taloudellisesti niin huonoja ratkaisuja kuin sota Suomea vastaan. Ei edes venäläiset ole niin tyhmiä kuin jenkkilässä ollaan.
Mielestäni (huom. mielestäni) NATO vouhottajat tulisi viedä oikeuden eteen maanpetoksellisesta toiminnasta, koska Suomen laissa tuomitaan jo hankkeen suunnittelu. EU oli jo yksi rikos...