Olemme seurustelleet n. 8 vuotta, tästä ajasta 6 yhdessä asuen. Alkuun oli samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat, kunnes yhtäkkiä mies alkoi tehdä meidän elämään liittyviä päätöksiä minulta kysymättä; työpaikan vaihtoa, asunnon ostoa jne. niin, että olemme jumiutuneet samalle paikkakunnalle lopun iäksi. Yhdessä piti lähteä ulkomaille töihin ja tehdä kaikkea muuta mitä hän on nyt tehnyt. Asun asunnossa jonka hän selkäni takana osti, ja elän hänen suunnittelemaana elämää. Koen olevani loukussa. Sitten ihmettelee kun en olekaan halukas näihin ratkaisuihin ja kapinoin vastaan??!!
Mitä teen? Haluaisin erota, mutten tiedä olisiko tämä oikea ratkaisu. Rakastan miestäni, mutta en ymmärrä miten hän voi toimia näin itsekkäästi. kaikki tulevaisuuden suunnitelmat piti toteuttaa yhdessä, eivätkä ne ole sellaisia, mitä haluaisin tehdä kuitenkaan yksin.
Pitkien keskustelujen myötä hän on tajunnut tehneensä väärin, mutta ei siltikään kadu päätöksiään. Olen alkanut miettiä elämää yksinäni. Olen ihastunut työkaveriini, mikä nyt on ihan hullua ja tottakai se liittyy tähän tilanteeseen.
Ehdotuksia?
Mitä teen? Haluaisin erota, mutten tiedä olisiko tämä oikea ratkaisu. Rakastan miestäni, mutta en ymmärrä miten hän voi toimia näin itsekkäästi. kaikki tulevaisuuden suunnitelmat piti toteuttaa yhdessä, eivätkä ne ole sellaisia, mitä haluaisin tehdä kuitenkaan yksin.
Pitkien keskustelujen myötä hän on tajunnut tehneensä väärin, mutta ei siltikään kadu päätöksiään. Olen alkanut miettiä elämää yksinäni. Olen ihastunut työkaveriini, mikä nyt on ihan hullua ja tottakai se liittyy tähän tilanteeseen.
Ehdotuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
kysymyksessä on sun elämä. Elä niin kuin susta tuntuu. Aika itsekkäältä ja ajattelemattomalta tuntuu miehesi toiminta.
Jos rakastat häntä tarpeeksi, et varmaankaan harkitse tällaisia vaihtoehtoja..
Suhteen alussa, rakkauden ollessa kiihdytysvaiheessa, mielellään suunnitellaan yhdessä tulevaisuutta. Joskus voi olla että haluaa jo suunnitelmissaan mielyttää toista enemmän, kuin alitajuntaisesti itse haluaisikaan.
Sitten kun vuodet kuluvat ja arkipäivä tasaa suhdetta kaikinpuolin, saatta tulla esiin ne omat intohimot ja haaveet, joita on silloin alussa työntänyt syrjään toisen vuoksi ja luodakseen hyvän suhteen.
Vakiintuneen suhteen suurimpia työmaita onkin omasta itsekkyydestä edes osittainen luopuminen. Jos suhteella ja rakkaudella on pohjaa, ei sen pitäisi kovin vaikeaa olla.
Vaikuttaa kertomasi perusteella, että miehesi itsekkyys on voimakasta, varsinkin kun ei kadu päätöksiään keskustelujenkaan kautta.
Onnistuneeseen parisuhteeseen ei kuulu toisen dominoiva ote arkisten ja suhdetta kannattelevien asioiden suhteen. Pelkkä rakkaus ei riitä. Yhteiseloon, tulevaisuuteen eteen tarvitaan vähän muutakin.
Puhu vielä kerran miehesi kanssa, tuoden vuorostasi hänelle vaihtoehdot esiin. Tiukenna nyt omaa otettasi. Jos hän ei ymmärrä kokonaisuutta, ei Sinun pidä omaa elämääsi uhrata.
Ihastu vaan ihan reilusti uusiiin ihmisiin, mutta selvitä kuitenkin nykytilanne loppuun.
Hyvää alkanutta vuotta ja tsemppiä!