Kuinka usein on normaalia riidellä?

jos riitelystä jää jatkuvasti paskan maku suuhun/paha/surullinen mieli jnejne, ni huono homma.

Meilläkin riidellään aika usein, mutta usein "riidat" ovat sellaisia että aletaan kuitenkin jossain vaiheessa nauramaan omaa tyhmyyttämme, tai sitten vaan sovitaan että turha tästä on enää vänkyttää kun asia ei miksikään muutu (esim. useat yleiset mielipidekeskustelut joissa kummallakin on täysin vastakkaiset mielipiteet).

Ei se henkilökemia kuki meidänkään välillä läheskään aina :) Mutta kaiken takana on silti toisen ihmisen kunnioitus erilaisuudesta ja jääräpäisyydestä huolimatta.

Jospa teidän pitäisi kehittää joko yhteistä aikaa jossain muualla kuin kodissa, tai sitten hiukan koitatte irtaantua toisistanne vähäksi aikaa, hengittäen omaa ilmaa...joskus "kauas" meneminen auttaa meitä näkemään paremmin lähelle.

Ja vaikka pidinkin ja osittain pidän vieläkin tätä kirjasarjaa lässytiläänä, ni kannattaa silti lukaista John Grayn Mars&Venus-kirjoja...paikoin hauskaa luettavaa, myös erittäin opettavaista..auttaa ymmärtämään kumppania paremmin.

riippuu parisuhteesta. itse olen ollut neljässä suhteessa, jossa kolmessa ensimmäisessä riideltiin paljon. päivittäin melkein. nyt olen suhteessa jossa ei riidellä paljoakaan, mutta viikottain kyllä. sanaharkkaa on enemmän ja vähemmän.

riitoja tulee väistämättä kun kaksi ihmistä lyöttäytyy yhteen. varsinkin jos ihmiset ovat erilaisia. se on normaalia, ja vähenee aikanaan. jos riitoihin kuuluu lyömistä, haukkumista ja muuta ikävää, on syytä lopettaa koko suhde. riitelyt voivat olla myös hyviä kokemuksia, niissä opitaan paljon itsestä ja toisesta, ja ajan myötä opitaan tuntemaan niin hyvin, ettei niitä tarvitse enää niin paljon.

elä huolehdi, normaalia on, ellei se vahingoita ketään.

itse en riitele nyt niin paljon tämän nykyiseni kanssa, koska kunnioitan häntä enemmän kuin aikasempiani. tämä mies on myös itse hyvin rauhallinen ja vakavasti otettava.

oletko sinä tehnyt naiselle jotain, mikä on saanut hänet riitaantumaan kanssasi? muita naisia? valehtelua? onko hänellä takana vaikeita suhteita jossa tapahtui jotain ed.mainittua?

koittakaa ymmärtää toisissanne, miksi teette jotain. se on alku sille ettei sitä samaa kaavaa tarvitse enää jatkaa.

on myös ihmisiä jotka ovat tulisempia, ihmisiä jotka ovat rauhallisempia, riippuu myös ihmisestä miten käyttäytyy. silti sanoisin että asioiden julki tuominen vaikka sitten riitelyllä on parempi keino elää kun hiljaa oleminen.

siksi olisi parempi että et ala välttää riitoja vaan menet niitä päin!! suoraan vaan päin helvettiä niin hyvä tulee. kohtaa vaarat ja ärsytykset, anna palaa. älä ala pelkäämään elämää. jos te riitelette niin mitä sitten? kaikki riitelee! jos alat panttaamaan omia tunteita ja välttämään tiettyjä tilanteita niistä kasvaa muureja.

tapelkaa ja rakastakaa, ja luota luonnolliseen suhteen etenemiseen, kävi miten kävi, hyvin kävi.

psykologin kanssa samasta aiheesta. Minua vaivasi suunnattomasti useasti riiteleminen. Psykologi heitti vastakysymyksen, mitä jos te tarvitsette näitä riitoja? Ne ovat osa kehityskulkua. Ja, mitä sitten, kun toinen väsyy totaalisesti riitelyyn? Viimeinen kysymys pysäytti. Mitä tapahtuu sitten, kun ei enää jaksakaan riidellä ja haluaa vain rauhaa? Ja rauhan kaipuu on isompi kuin rakkaus toiseen osapuoleen.
Isoja juttuja pitkällä aikavälillä, pieniä ehkä tänään.

se riitely hallitsee teidän suhdetta enemmän kuin mukava aika - sovinto - niin silloin sitä on liikaa! Itse en jaksa riidellä; jos löydän itseni sellaisesta suhteesta, herää kysymys, mikäs tässä on se homman nimi, eikös meidän pitäisi tukea ja ilahduttaa toisiamme...ja totta puhuen yksikään suhteistani ei ole päättynyt riitelyyn (usko vaan, muitakin syitä on!), mutta en jaksaisi sellaista. En jaksa ystäviäkään, joiden kanssa pitäisi olla koko ajan napit vastakkain.

Mielestäni teillä on vielä kaikki mahdollista; puhukaa tuo kaikki auki; kertokaa miltä MINUSTA tuntuu, mitä MINÄ ajattelen, ilman että toinen saa keskeyttää. Ja miettikää tahoillanne, mitä oikeastaan sillä riidalla haluatte viestittäää - ahrvoin ihmisiä oikeasti raivostuttaa ruttuun puristettu hammastahnatuubi..ja kannattaa myös miettiä omia reaktioitaan ja sitä millaista tunne ilmapiiriä sinne kotiinsa luo (muistuttaako omaa lapsuudenkotia..?)

jos ei kotikonstit auta, niin kuin voi olla, jos olette tapellut niin paljon, että jo toisen äänen (-painon) kuulemin aiheuttaa väristyksiä, niin menkää parisuhdeterapeutille. Kyllä hyvän suhteen eteen kannattaa nähdä vähän vaivaa.

tsemppiä!

Taidatte olla hiukan samanlaisia kuin minä ja mieheni vuosikausia sitten, ainakin riitelyn suhteen. Ensin pariin vuoteen emme kovin riidelleet. Ei tietenkään, kun näimme vain viikonloppuisin (emme siis asuneet yhdessä...). Riitelykausi alkoi, kun olimme olleet yhdessä siinä viitisen vuotta. Joskus se oli aivan mahdotonta. Riitelyn katkaisi vähäksi (mutta vain vähäksi) aikaa lasten syntymä ja toisaalta lapsista ja kodinhoidosta sai sitten uusia meheviä riidanaiheita :D.

Nyt perheellisenä minua jaksaa naurattaa ne asiat, joista miehelleni (silloiselle poikakaverilleni/avomiehelleni) motkotin. Kestoaiheitamme oli tiskaaminen kaksiossamme. Mieheni oli töissä/opiskelemassa/harrastamassa ja palautui kotiin vasta klo 21 jälkeen. Minun kontolleni jäi näin ollen AINA (tai siis kaksi kertaa viikossa) tiskaaminen; muutama teelusikka ja lasi... Jos mies myöhästyi 5 minuuttia sovitusta ajasta, hän sai kuulla kunniansa... Itseasiassa taisin olla sittenkin oikea kotipaholainen, vaikka enkelinä itseäni pidinkin...

Riitelymme alkoi maistua puulta jossain 10v tienoilla. Jos kerran vuodessa jostain keksi idean riitaan, niin eikun riitelemään... Pientä sanaharkkaa on edelleen. Ikävä kyllä olemme molemmat oppineet vetämään oikeista naruista melko pian. Riita loppuu liian pian :). Viime aikoina on huomannut, että kunnon riita edes kerran vuodessa pitää parisuhteen virkeänä.

Se on totta, että riidat kuuluvat suhteeseen. Ei erota ainakaan kannata pienin perustein.Asioista tulisi oppia keskustelemaan ja pohtimaan molempien kannoilta,riidathan yleensä johtuvat siitä kun jokin asia on selvittämättä ja se sitten purkaantuu..itse "tappelen" usein poikaystäväni kanssa,mikä ei luullakseni elämäämme ole haitannut.Hän on rauhallinen ja minä sellainen tuittupää että ei järkeä(=mökötän aika usein).Kunnon riitoja meillä ei ole kertaakaan ollut, johtunee siitä että kaikki purkaantuu suoraan kun sillainen olo tulee..Voimia sinulle! ilman riitoja ei säästy kukaan, ellei ole niin taitava puhumaan suhteessaan.

Eikös se ole kiinni siitä, mikä sinusta hyvältä tuntuu. Jos tuntuu, että tappelette liian usein, niin sitten tappelette. Riippuen vähän riidoista, mutta itse en jaksaisi riidellä montaa kertaa viikossa. Käytännössä meillä ei riidellä edes joka kuukausi, ja yleensä se riitelykin on sellaista kinastelua, jos tiuskahtaa toiselle väsyneenä jostain asiasta. Kun ei noita varsinaisia riidan aiheita oikein ole :)

On epänormaalia jos ei ole ikinä riitaa.Sitten tulee niitä kätkettyjä tunteita jotka ovat haitallisempia kuin riitely.
Riitely osoittaa,että on avoimmuutta ja elämää.
Tunteiden panttaaminen ja esim.pakonomainen miellyttystarve sairastuttavat muuallakin kuin parisuhteessa.Siitä on meidän työyhteisö oivallinen esimerkki.
No niin, se siittä ja loput kirjasta.

On epänormaalia jos ei ole ikinä riitaa.Sitten tulee niitä kätkettyjä tunteita jotka ovat haitallisempia kuin riitely.
Riitely osoittaa,että on avoimmuutta ja elämää.
Tunteiden panttaaminen ja esim.pakonomainen miellyttystarve sairastuttavat muuallakin kuin parisuhteessa.Siitä on meidän työyhteisö oivallinen esimerkki.
No niin, se siittä ja loput kirjasta.

On epänormaalia jos ei ole ikinä riitaa.Sitten tulee niitä kätkettyjä tunteita jotka ovat haitallisempia kuin riitely.
Riitely osoittaa,että on avoimmuutta ja elämää.
Tunteiden panttaaminen ja esim.pakonomainen miellyttystarve sairastuttavat muuallakin kuin parisuhteessa.Siitä on meidän työyhteisö oivallinen esimerkki.
No niin, se siittä ja loput kirjasta.

On epänormaalia jos ei ole ikinä riitaa.Sitten tulee niitä kätkettyjä tunteita jotka ovat haitallisempia kuin riitely.
Riitely osoittaa,että on avoimmuutta ja elämää.
Tunteiden panttaaminen ja esim.pakonomainen miellyttystarve sairastuttavat muuallakin kuin parisuhteessa.Siitä on meidän työyhteisö oivallinen esimerkki.
No niin, se siittä ja loput kirjasta.

On epänormaalia jos ei ole ikinä riitaa.Sitten tulee niitä kätkettyjä tunteita jotka ovat haitallisempia kuin riitely.
Riitely osoittaa,että on avoimmuutta ja elämää.
Tunteiden panttaaminen ja esim.pakonomainen miellyttystarve sairastuttavat muuallakin kuin parisuhteessa.Siitä on meidän työyhteisö oivallinen esimerkki.
No niin, se siittä ja loput kirjasta.

On epänormaalia jos ei ole ikinä riitaa.Sitten tulee niitä kätkettyjä tunteita jotka ovat haitallisempia kuin riitely.
Riitely osoittaa,että on avoimmuutta ja elämää.
Tunteiden panttaaminen ja esim.pakonomainen miellyttystarve sairastuttavat muuallakin kuin parisuhteessa.Siitä on meidän työyhteisö oivallinen esimerkki.
No niin, se siittä ja loput kirjasta.

On epänormaalia jos ei ole ikinä riitaa.Sitten tulee niitä kätkettyjä tunteita jotka ovat haitallisempia kuin riitely.
Riitely osoittaa,että on avoimmuutta ja elämää.
Tunteiden panttaaminen ja esim.pakonomainen miellyttystarve sairastuttavat muuallakin kuin parisuhteessa.Siitä on meidän työyhteisö oivallinen esimerkki.
No niin, se siittä ja loput kirjasta.

On epänormaalia jos ei ole ikinä riitaa.Sitten tulee niitä kätkettyjä tunteita jotka ovat haitallisempia kuin riitely.
Riitely osoittaa,että on avoimmuutta ja elämää.
Tunteiden panttaaminen ja esim.pakonomainen miellyttystarve sairastuttavat muuallakin kuin parisuhteessa.Siitä on meidän työyhteisö oivallinen esimerkki.
No niin, se siittä ja loput kirjasta.

On epänormaalia jos ei ole ikinä riitaa.Sitten tulee niitä kätkettyjä tunteita jotka ovat haitallisempia kuin riitely.
Riitely osoittaa,että on avoimmuutta ja elämää.
Tunteiden panttaaminen ja esim.pakonomainen miellyttystarve sairastuttavat muuallakin kuin parisuhteessa.Siitä on meidän työyhteisö oivallinen esimerkki.
No niin, se siittä ja loput kirjasta.

On epänormaalia jos ei ole ikinä riitaa.Sitten tulee niitä kätkettyjä tunteita jotka ovat haitallisempia kuin riitely.
Riitely osoittaa,että on avoimmuutta ja elämää.
Tunteiden panttaaminen ja esim.pakonomainen miellyttystarve sairastuttavat muuallakin kuin parisuhteessa.Siitä on meidän työyhteisö oivallinen esimerkki.
No niin, se siittä ja loput kirjasta.

On epänormaalia jos ei ole ikinä riitaa.Sitten tulee niitä kätkettyjä tunteita jotka ovat haitallisempia kuin riitely.
Riitely osoittaa,että on avoimmuutta ja elämää.
Tunteiden panttaaminen ja esim.pakonomainen miellyttystarve sairastuttavat muuallakin kuin parisuhteessa.Siitä on meidän työyhteisö oivallinen esimerkki.
No niin, se siittä ja loput kirjasta.

On epänormaalia jos ei ole ikinä riitaa.Sitten tulee niitä kätkettyjä tunteita jotka ovat haitallisempia kuin riitely.
Riitely osoittaa,että on avoimmuutta ja elämää.
Tunteiden panttaaminen ja esim.pakonomainen miellyttystarve sairastuttavat muuallakin kuin parisuhteessa.Siitä on meidän työyhteisö oivallinen esimerkki.
No niin, se siittä ja loput kirjasta.

On epänormaalia jos ei ole ikinä riitaa.Sitten tulee niitä kätkettyjä tunteita jotka ovat haitallisempia kuin riitely.
Riitely osoittaa,että on avoimmuutta ja elämää.
Tunteiden panttaaminen ja esim.pakonomainen miellyttystarve sairastuttavat muuallakin kuin parisuhteessa.Siitä on meidän työyhteisö oivallinen esimerkki.
No niin, se siittä ja loput kirjasta.

On epänormaalia jos ei ole ikinä riitaa.Sitten tulee niitä kätkettyjä tunteita jotka ovat haitallisempia kuin riitely.
Riitely osoittaa,että on avoimmuutta ja elämää.
Tunteiden panttaaminen ja esim.pakonomainen miellyttystarve sairastuttavat muuallakin kuin parisuhteessa.Siitä on meidän työyhteisö oivallinen esimerkki.
No niin, se siittä ja loput kirjasta.

On epänormaalia jos ei ole ikinä riitaa.Sitten tulee niitä kätkettyjä tunteita jotka ovat haitallisempia kuin riitely.
Riitely osoittaa,että on avoimmuutta ja elämää.
Tunteiden panttaaminen ja esim.pakonomainen miellyttystarve sairastuttavat muuallakin kuin parisuhteessa.Siitä on meidän työyhteisö oivallinen esimerkki.
No niin, se siittä ja loput kirjasta.

On epänormaalia jos ei ole ikinä riitaa.Sitten tulee niitä kätkettyjä tunteita jotka ovat haitallisempia kuin riitely.
Riitely osoittaa,että on avoimmuutta ja elämää.
Tunteiden panttaaminen ja esim.pakonomainen miellyttystarve sairastuttavat muuallakin kuin parisuhteessa.Siitä on meidän työyhteisö oivallinen esimerkki.
No niin, se siittä ja loput kirjasta.

On epänormaalia jos ei ole ikinä riitaa.Sitten tulee niitä kätkettyjä tunteita jotka ovat haitallisempia kuin riitely.
Riitely osoittaa,että on avoimmuutta ja elämää.
Tunteiden panttaaminen ja esim.pakonomainen miellyttystarve sairastuttavat muuallakin kuin parisuhteessa.Siitä on meidän työyhteisö oivallinen esimerkki.
No niin, se siittä ja loput kirjasta.

On epänormaalia jos ei ole ikinä riitaa.Sitten tulee niitä kätkettyjä tunteita jotka ovat haitallisempia kuin riitely.
Riitely osoittaa,että on avoimmuutta ja elämää.
Tunteiden panttaaminen ja esim.pakonomainen miellyttystarve sairastuttavat muuallakin kuin parisuhteessa.Siitä on meidän työyhteisö oivallinen esimerkki.
No niin, se siittä ja loput kirjasta.

Tää kone on täys paska