kriisi

Mikä siinä on, että sillä sekunnilla kun alkaa joku kiinnostamaan, niin heti klikkaa itsellä kaikki asiat ihan päin seiniä. Mikään ei suju, mitään ei osaa, ei edes puhua.. Koko olemus muuttuu niin, että itsekään ei enää kestä itseään eikä kukaan muukaan, eikä enää yhtään tiedä mistään mitään. Sitten siitä saa vielä palautetta, ja kun itsekin samat asiat ottaa päästä.. Ja just ne samat asiat, että kun sä olisit sellainen ja tällainen (ihan kuin normaalisti kuitenkin on) niin sit olis kiinnostavampi. Ja tietää ettei koskaan milloinkaan muulloin ole niin ääliö, kuin just sillon kun on ihastunut johonkin ja sillä lockouttaa kaikki lopullisesti. Kukaan ei ikinä ole saanut musta oikeanlaista käsitystä vaan niin ihmeellisiä, ettei niitä itse edes voi saada muuttumaan. Ja just toisinpäin, kun on viimeisen päälle suututtava ja ärsyttävä päivä, eikä kukaan voisi enää vähempää kiinnostaa, niin hokkuspokkus just sillon joku kiinnostuukin ja kun itsellä ei voisi vähempää kiinnostaa, voi itku. Mun elämässä tähän mennessä mä olen pilannut joka ikisen ihmissuhteen murusenkin kiinnostumalla ja mokaamalla täydellisesti just siksi et olen ihastuneena niin suoraan sanotusti omastakin mielestäkin ja palautteen perusteella ihan ääliö, teen kaikki mahdolliset ja mahdottomat virheet ja mokat mitä vaan voi, enkä mä ole enää mikään teini edes. Miten se voi olla niin ristiriitaista. Eli jos ei ikinä itse kiinnostu kenestäkään, niin musta kiinnostutaan ja toisinpäin. Tää on käsittämätön pattitilanne.. Kellään muulla samaa?