Olen kohta 30-vuotias nainen. Olen avoliitossa itseäni 2,5 vuotta nuoremman miehen kanssa ja meillä ihana 3-vuotias lapsi ja toinen tulossa keväällä. Olemme olleet yhdessä kohta viisi vuotta. Riitelemme jatkuvasti, lähinnä yhteisestä ajasta tai sen puutteesta. Toki myönnän, että aloitan usein riitelyn, mutta eikö jokainen nainen (varsinkin raskaana ollessaan) kaipaa hellittelyä, silityksiä jne. kyllä mieheni niitä antaa ja sanoo päivittäin rakastavansa minua, mutta haluaisin jotain enemmän ja joku kiva yllätys joskus piristäisi päivää. Olen aina se joka pyytää ensin anteeksi ja menee toisen kainaloon sovintoa tekemään jne. Haluaisin joskus, että toinenkin tekisi niin ja että tuntisin itseni tärkeäksi, olen yrittänyt puhua ja puhua, mutta hän ei jaksa aina samaa riitaa riidellä, koska riidaksi se aina menee. Nyt raskaana ollessa hormoonitkin heittelee miten sattuu ja olen pahalla päällä, mutta toinen ei vain voi ymmärtää, miksi nurisen, kun kaikki on kuitenkin hyvin. Joskus olen sanonut, että oispa kiva joku ylläri saada, niin vastaus on et ei oo rahaa kuule ylläreitä hankkia. Ja minä kun tarkoitin vain tekstiviestiä tai kotona hierontaa tai jotain.. Itkettää, kun tuntee ittensä tarpeettomaksi, onneksi saan voimia pienestä lapsestamme ja hän onkin tärkeintä. Miehelläni on valtavat työpaineet niskassa koko ajan, voisiko siinä olla syy hänen välinpitämättömyyteensä? Eikä hän baareissa käy, kun todella harvoin, toista naista en todella usko hänellä olevan. Mutta minun pitäisi olla varmaan maailman ainut raskaana oleva, jolla ei hormooneja ole lainkaan. Itse kyllä hemmottelen miestä ja olen todella yrittänyt, mutta yksin en minä saa tätä suhdetta toimimaan.
Hellurei vaan!
Jossain raja menee..
3462
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se sun miehes ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä sun tarpeita.. Meillä vaati monet riidat ja sovut ja keskustelut ennen kuin mieheni ymmärsi minkälaisia asioita silloin tällöin kaipaan..
Raskauksien aikana ei mies ymmärtänyt lainkaan muutoksia mun tarpeissa (ja mielialoissa) ja se harmittaa yhä mutta muuten on jälkeenpäin tajunnut mun nauttivan siitä kun tunnen olevani huomioitu edes jollain pienellä tavalla..
Raskauden aikana olos tuntuu takuulla välillä surkeelta (ja jälkeenpäin alkuaikoina) mut muuta nyt en osaa lohdutukseks sanoo ku et meitä muita samoissa tunnelmissa olleita löytyy ja kyllä se siitä helpottaa ja kyllä se mieskin joskus (kun tarpeeksi rautalangasta väännät) tajuaa mimmosia asioita kaipaat!!! :)
Hyvää jatkoa ja onneksi olkoon uudesta tulokkaasta..!!
minulla taas oli nainen joka ei ymmärtänyt yhtään mun tarpeita. Ei siinä keskustelutkaan auttaneet.
Hän oli onnellinen, sai huomiota, jne niin paljon kuin halusi. Mutta ei antanut sitä samaa minulle vaikka asioista puhuttiinkin. Vastauksena oli että hän kun on vain sellainen. No, erohan siitä tuli, eihän se voi toimia jos vain toinen on onnellinen. Toinen on ottaja ja toinen antaja.
Me miehet kyllä usein osataan olla ajattelemattomia, älä syyllistä miestäsi, sano hänelle suoraan mitä tarvitset. Sano vaikka usein. Mutta nätisti. Ehkä hän vähitellen ymmärtää..
Tuttua on. Väsyttää, tuskastuttaa, mies ei ymmärrä eikä osaa eikä halua antaa minulle mitään tai ainakaan mitä haluaisin. Joskus säälittää mies. Kun mies viimein, oltuaan ensin välinpitämätön ja sitten kiukkuinen, sanoo olevansa väsynyt, herää heltymys. Tosiaan, tiukkaa töissä, kotona vaatimuksia, vähän vapaa-aikaa. Kumpikinhan me tässä ollaan tarvitsevia.
Minun rakas mieheni ei kyllä osaa minua hemmotella. Mikäs siinä auttaa, ei pakottaminen ainakaan. Kyllä se tuntuisi ihanalta, mutta voinhan itse ostaa itselleni (tai miehelle!) kukkia. Voin tilata ajan hierojalle. Pääasia on, että kummallakin on tilaa. Mieheni ei tarvitse muuttua palvelijakseni, mutta eipä minunkaan tarvitse olla supersuoriutuva kaikkivaltiatar. Koti voi reuhottaa, eilenkin luin kaksi romaania (! minulla on kolme lasta, olisi kyllä ollut muutakin tekemistä). Itse valitsen, ja itse valitsin miehenkin, kaikkine puutteineen - ja ekstroineen.