Kun lukee näitä juttuja, tulee väkisinkin mieleen, että onkohan mulla liian helppoa. ;) Meillä poikaystäväni kanssa on kaikki just hyvin, suhde tuntuu erittäin oikealta ja rakastan kovasti. Hyvältä tuntuu siitäkin huolimatta, että hän ei osaa sanoa, että rakastais (hän tarvitsee enemmän aikaa, aikaa löytää se rakkaus, hän ei tiedä onko se rakkautta mitä hän tuntee). Minä sanoisin että hän rakastaa (päättelen siitä miten hän mua kohtelee, yms.), mutta eihän se mitään auta jos hän ei itse kykene sanomaan niin... En kuitenkaan koe tätä ongelmana. Tuleepa vähän haastetta mullekin. :)
Maaliskuun alusta ollaan suunniteltu muuttavamme yhteen (jos vain kämppä löydetään). Tulevaisuus näyttää hyvältä, on helppo kuvitella toinen siihen vierelle. Se tuntuu...oikealta. :)
Me ei riidellä, toki kiistellään joistain pikkuasioista, mutta ei sen suurempaa, vaikka molemmilla on omat mielipiteensä joistain asioista.
Ehkä tämä kaiken helppous johtuu siitä, että ollaan oltu yhdessä vasta melkein puoli vuotta, ja siitä, että me ollaan niin samanlaisia monessa asiassa.
Tämä on vain jotenki niin ihanaa ja onnnellista, vaikkei joka päivä ruusuista olekaan. Tuntuu, että tähän minä kuulun.
Tiedostan tosiasian, että kun aikaa kuluu, tulee arki ja suhde muuttuu, ihmiset muuttuu...Ei tiedä mitä tapahtuu. Tuleeko riitoja jatkuvasti, ongelmia suhteessa, vaikeuksia elämässä (suhteessa ja suhteen ulkopuolella)... Se riski täytyy vain ottaa, haluan sen ottaa. Tapahtui mitä tapahtui.
Mutta tällä hetkellä olen onnellinen ja nautin siitä. :)
Maaliskuun alusta ollaan suunniteltu muuttavamme yhteen (jos vain kämppä löydetään). Tulevaisuus näyttää hyvältä, on helppo kuvitella toinen siihen vierelle. Se tuntuu...oikealta. :)
Me ei riidellä, toki kiistellään joistain pikkuasioista, mutta ei sen suurempaa, vaikka molemmilla on omat mielipiteensä joistain asioista.
Ehkä tämä kaiken helppous johtuu siitä, että ollaan oltu yhdessä vasta melkein puoli vuotta, ja siitä, että me ollaan niin samanlaisia monessa asiassa.
Tämä on vain jotenki niin ihanaa ja onnnellista, vaikkei joka päivä ruusuista olekaan. Tuntuu, että tähän minä kuulun.
Tiedostan tosiasian, että kun aikaa kuluu, tulee arki ja suhde muuttuu, ihmiset muuttuu...Ei tiedä mitä tapahtuu. Tuleeko riitoja jatkuvasti, ongelmia suhteessa, vaikeuksia elämässä (suhteessa ja suhteen ulkopuolella)... Se riski täytyy vain ottaa, haluan sen ottaa. Tapahtui mitä tapahtui.
Mutta tällä hetkellä olen onnellinen ja nautin siitä. :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kirjoitus oli melkein kuin omani. Oma seurusteluaika oli ihanaa, ei riitoja ei mitään huolia ja tunsimme kuuluvamme yhteen ikuisesti. Menimme naimisiin ja sillä tiellä olemme vieläkin, onnellisesti, ei riitoja, ei mitään isompia ongelmia. Ainoa murhe oli kun sairastuin pahasti, mutta onneksi paranin, vaikka siinä puoli vuotta menikin. Mutta meidän suhteessa ei ole ollut ongelmia, me puhutaan paljon ja hoidetaan asiat puhumalla. Nautin elämästä suunnattomasti. Näin asioiden tulisi olla kaikilla. Helppoja, mutkattomia, riidattomia ja nautittavia. Harmittaa niitten puolesta, joilla on vaikeaa parisuhteessa. Rakastan aviomiestäni yli kaiken ja hän rakastaa minua sanoen ja näyttäen sen joka ikinen päivä. Ihanaa. :)
Ensimmäiset ongelmat ilmenee sitten kun muutatte samaan asuntoon ja elätte sitten siinä arkea päivästä toiseen, jos tulee. Parasta on kuitenkin se, että olet nyt onnellinen, nauti siitä.
Voi olla hyvinkin totta, että ne ongelmat (jos on tullakseen) tulee sitten kun yhteen muutamme. En pelkää niitä ollenkaan, ne on kasvukynnyksiä molemmille henkilökohtaisesti, myös suhteelle. Siinä sitten nähdään, voidaanko yhdessä elää.
Otetaan ongelmat (en tiedä uskallanko sanoa ongelma, vai pitäisikö ennemmin kiistakysymys tai vastaava..) haasteina, vastaan sellaisina kuin ne tulee. Ne voi aina selvittää. Hyvin tai huonosti. Ennemmin tai myöhemmin. Jos ne hyväksyy, ne on kait helpompi ratkaistakin.
Tiedätkö, mä odotan arkea. Musta tuntuu, että se olis just sitä parasta. :) Mä nautin tavallisen arjen elämisestä. Tehdä töitä ja nauttia vapaahetkistäkin. Ei mitään huumaa, sellasta hömppää, ihan tavallista arkea, jolloin opitaan tuntemaan toinen vieläkin paremmin! :)
Sitä arjen hömppää se elämä oikeasti onkin jaksotettuna joskus ylä- ja alamäellä, muuten ei muistaisi mitä on arki. Toivottavasti vastapuolesi arvostus on samalla tasolla, eikä ala haikailla jotain suurempaa. Good luck ja kerro esim. puolenvuoden päästä kuinka menee.
Me päätimme muuttaa yhteen jo 1kk seurustelun jälkeen, asunto saatiin kun oltiin yhteensä tunnettu puoli vuotta. Pian kihlauduttiin. Nyt ollaan asuttu yhdessä kaksi vuotta, ja kolme vuotta yhteiseloa tulee tänä vuonna täyteen, samaan aikaan kun esikoinen syntyy. No mutta mielestäsi niitä ongelmia alkaa ilmeentyä varmaan lapsen syntymän myötä.. Voi sua, se riippuu ihan luonteesta ja henkilökemioista tuleeko niitä ongelmia ja missä vaiheessa.
:-(
"Ehkä tämä kaiken helppous johtuu siitä, että ollaan oltu yhdessä vasta melkein puoli vuotta, ja siitä, että me ollaan niin samanlaisia monessa asiassa".
Tuo alle puoli vuotta on melkoisen lyhyt aika - te molemmat olette vasta tutustuneet toisen parhaaseen puoleen. Rakastuneena kun kaiken näkee ruusunpunaisena. Hyvää onnea teille siitä huolimatta!
Ensinnäkin: Onnea suhteellesi! Toivottavasti jatkuu
yhtä ihanana.
Sitten palautus maan pinnalle:
Katsotaan uudestaan n. kahden vuoden päästä. Siinä
vaiheessa ne rakastumishormonit alkavat viimeistään
laimeta ja todellinen arki astuu kuvioihin (ns.
2,5 vuoden kriisi). Toivotaan että rajastuminen on
siinä vaiheessa ehtinyt muuttumaan jo rakastamiseksi
joka kestää paluun arkeen.
...mutta sehän ei estä mitään, vai? :)
Tiedän kyllä nämä rakkauskuviot: todellinen arki astuu mukaan; rakkaushuumassa ei näe todellisuutta. Ne tulee vastaan, en odottaisikaan että ei tulis. Kuten jossain aiemmin mainitsin, odotan sitä arkea.
Minun rakastumiseni on muttunutkin rakkaudeksi. Pystyn ajattelemaan sitä ihan järjenkin kanssa, ei ole pelkkää tunnetta, vaikka tunnetta onkin - ja paljon! :)
Kiitoksia kommenteista, oli mukava lukea! :)
"Hyvältä tuntuu siitäkin huolimatta, että hän ei osaa sanoa, että rakastais (hän tarvitsee enemmän aikaa, aikaa löytää se rakkaus, hän ei tiedä onko se rakkautta mitä hän tuntee)."
Eikö teillä kellään kilkuta hälytyskellot päässä tuon lukiessanne? Neito hehkuttaa onnellisena YKSIPUOLISESSA rakkaussuhteessa, ettekä te hoksaa mitään? Mato hyvä, oletko kuuro ja sokea?
Sinut on otettu olemaan "se, jonka kanssa ollaan siihen asti, kunnes löydetään se oikea"-kumppaniksi.
Soppaan saatetaan tehdä pari kakaraakin ihan varuiksi ja sitten häivytään sen OIKEAN perään. Ihan totta. Halusit tai et.
Oikean rakkaan löytäessä todella TIETÄÄ, että välillä on rakkautta, eikä "tarvitse aikaa" sitä varten. Tuo "tarvitsee aikaa" nimittäin viimeistään kielii siitä, että mies ei ole rakastunut. Hänhän sanoo sen suoraan: en ole rakastunut vielä, ehkä opin rakastamaan. Sitä nuo sanat tarkoittavat. Sitten, jos/kun ei opi rakastamaan.. mitäs luule tapahtuvan?
En halua olla ilkeä, mutta jotenkin pitäisi saada tyttösten silmät avautumaan ENNEN kuin työntää päänsä p***aan. Suomessa on muutenkin jo liikaa yksinhuoltajia ja onnettomia parisuhteita.
Jäi itseltänikin ihan huomaamatta tuo lause.. pohdit asiaa kyllä oikeilta jäljiltä.
tuskin vaan silti menee kaaliin alottajalle. rakastuneena ei nää että mies ei rakasta. on se kumma että vaikka näihän se on:
en tiedä rakastanko = en rakasta sinua
niin nainen kuulee:
en tiedä rakastanko = (naissuodatin) tarviin aikaa
tarviin aikaa = jotain tunteita on jo heränny
jotain tunteita on jo heränny seksiä =
Johtopäätös: mies on rakastunut!!!!
....ja sitte ei kun naista viedään, vaikka pahimmassa tapauksessa on pelkkä pukki joka kusee linssiin niin kauan kun pillua irtoaa
En tiedä uskooko kukaan, mutta asia muuttui hetkessä. Kyse oli vain siitä, että hän ei tiennyt sen tunteen olevan rakkautta. Tai siis pieni julma asia, joka tässä oli eilen, sai hänen silmänsä oikeasti avautumaan ja hän huomasi mitä hän todella tuntee mua kohtaan. Vaikea selittää ku vaikeaselkoinen asia ollut muutenkin... Hän vain ei ollut koskaan käsittäny, että hän saattaisi joskus menettääki minut.
Ymmärrän kyllä, että on helppo sanoa, että hän vain kusettaa/hyväksikäyttää tai jotain, kun ette tunne mua ettekä mun miestä. On tullut hänen käytöksestään selvääkin selvemmäksi, mihin hän tähtää mun kanssa.
..missään vaiheessa sanonut, että hänellä ei ole tunteita mua kohtaan. On ollut koko ajan - paljon! Sen olen huomannut hänen käytöksestä ja hän on puhunutkin niistä. Sanonut, että minä olen hänelle oikea, ja tiedätkö, sen näkee hänen silmistään että hän puhuu suoraan sydämestään.
Hänellä meni vain hetki ennen kuin hän todella ymmärsi mitä tuntee. Ehkäpä kaikki ihmiset ei vain koe rakkautta samalla tavalla, kaikkien rakkaus ei ole samanlaista edes alussa. Hän tarvitsi jotain hieman negatiivisempaa löytääkseen todelliset tunteensa. Se tunteen käsittely oli hänellä vaikeampaa kuin minulla ja monella muulla.
Niin. Rakkautta se on. :)
Monessako parisuhteessa, jossa toinen on se oikea, paras mahdollinen kumppani, rakkaus on syttynyt hetkessä, eikä se ole pelkkää rakastumista, vaan rakastamista?
Rakastua voi hetkessä, mutta rakastamiseen tarvitaan aikaa.
Minä en halunnut jättää näin lyhyen aikaa kestänyttä seurustelusuhdetta vain sen takia, että hän ei vielä rakastanut mua. Eilen tein selväksi, että en loputtomasti voi antaa aikaa. Se tuntui hänestä niin pahalta (tajusi että voisi menettää minut), että ymmärsi mitä todella tuntee. Ja minä näin sen että hän ymmärsi. Minä näin, mitä hän tunsi. Hän itki. Ja hän kun kuitenki on mies, joka ei itke.
Yksilöllisiä tapahtumia ja asioita nämä on kaikki. On helppo yleistää, ja miksei saakin, mutta täytyy myös hyväksyä jos joku asia ei menekään niin yleisellä tasolla. Näin.
"Maaliskuun alusta ollaan suunniteltu muuttavamme yhteen (jos vain kämppä löydetään). "
Ja kämppää ei löydy kymmenessä kuukaudessa? Jep, jep... jätkä on pillun perässä. Ei ole tainnut yksikään asunto kelvata, jota olette käyny katsomassa...?
Eihän tässä olla mietitty asiaa ku vasta hetken verran.
Kämppää ei olla käyty vielä edes katsomassa, kun ei ole löytynyt mitä katsoa.
Sanokaa kuka mitä sanotte, vaikka että hän ei rakastais (katsokaa tuo yks "kommenttia.."), eroamaan ette meitä saa.
Ymmärrettävää sekin, että joittenkin on vaikea miehiin luottaa, ku monet miehet on sellaisia jotka on vain "sen" perässä tai muuten kusipäitä, mutta kerrankos sitä vain sen parhaan miehen löytää, joka ei ole sellainen. :) Parasta ei halua vaihtaa. Pieniä ongelmia on joka suhteessa.