Miten muissa mokusuhteissa on selvitty kaukaisessa maassa asuvan lähiomaisen sairaudesta? Tuntuu niin avuttomalta, kun paljoakaan ei voi täältä asti tehdä eikä edes käydä vierailulla vakavasti sairaan luona. Itse olen myös menettänyt toisen vanhemmistani vuosia sitten. En voi kuvitellakaan tilannetta, jossa en olisi pystynyt huolehtimaan tai muutenkaan milloin tahansa viettämään aikaa vanhempani kanssa ennen hänen kuolemaansa.
Mieheni tilannetta pahentaa vielä se, että hän ammattinsa puolesta (lääkäri) pystyisi auttamaan tilannetta kotimaassaan niin paljon. Hänen maassaan kun kaikki toimii paremmin suhteilla, myös terveydenhuolto. Mieluiten hän haluaisi huolehtiä äitinsä hoidosta itse, mutta työt täällä Suomessa eivät anna myöden pidempää oleskelua.
Puhelinlaskut ovat tilanteesta johtuen meillä tällä hetkellä erittäin suuria, mutta siitä huolimatta täältä käsin ei voi tehdä paljoakaan. Avuttomuuden tunne on siis suuri, ja tietysti sitä aina pelkää myös sitä pahinta. Mitä jos hänen äitinsä nyt kuolee, ja hän alkaa tuntea syyllisyyttä siitä, ettei voinut tehdä kaikkeaan äitinsä vuoksi, tai edes viettää viimeisiä hetkiä hänen kanssaan?
Miten te muut palstalaiset olette lähiomaisten sairauksista/kuolemasta selvinneet, kun välimatkat tekevät asioista vieläkin vaikeampia?
Mieheni tilannetta pahentaa vielä se, että hän ammattinsa puolesta (lääkäri) pystyisi auttamaan tilannetta kotimaassaan niin paljon. Hänen maassaan kun kaikki toimii paremmin suhteilla, myös terveydenhuolto. Mieluiten hän haluaisi huolehtiä äitinsä hoidosta itse, mutta työt täällä Suomessa eivät anna myöden pidempää oleskelua.
Puhelinlaskut ovat tilanteesta johtuen meillä tällä hetkellä erittäin suuria, mutta siitä huolimatta täältä käsin ei voi tehdä paljoakaan. Avuttomuuden tunne on siis suuri, ja tietysti sitä aina pelkää myös sitä pahinta. Mitä jos hänen äitinsä nyt kuolee, ja hän alkaa tuntea syyllisyyttä siitä, ettei voinut tehdä kaikkeaan äitinsä vuoksi, tai edes viettää viimeisiä hetkiä hänen kanssaan?
Miten te muut palstalaiset olette lähiomaisten sairauksista/kuolemasta selvinneet, kun välimatkat tekevät asioista vieläkin vaikeampia?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Teidän kannattaisi nyt molempien lähteä kiireen vilkkaa miehesi äidin luo Turkkiin. Olkaa siellä niin kauan kun on tarvis. Itse asiassa, turha kiirustaa takaisin ollenkaan! ;-D
Kyllä oman pojan ammattitaidolla ja rutiinilla tekemä kebab parantaa turkkilaisen äidin kuin äidin!
Itse asiassa: mitä edes teet tällä palstalla? Älä kiiruhda tänne takaisin enää ollenkaan. ;-D
Sehän on vain win-win -tilanne, suomiblondi pääsee karusta Pohjolasta karkuun ja Suomi pääsee eroon jälleen yhdestä kulttuurinrikastuttajasta. Everybody wins! :-D
Vanhemmat sairastuvat ja jopa kuolevat, mita valia?
Tassa se nyt taas nahdaan kuinka moccaciccelimaan ihmiset syyllistavat lapsiaan. Pitaisi lopettaa oma elama kun aidilla menee huonosti ja henki lahdossa.
Onneksi oma aiti oli VIISAS ihminen, ilmoitti puhelimessa etta henki lahtee ja sovittiin asiat. Ei jaanyt kummalekaan paha mieli. Suomalaiset opetetaan ITSENAISIKSI.
Ei ne vanhemmat ikuisesti ela, on tultava toimeen ilman heita.
Tuolla jutullasi ei ole mitään tekemistä ihmisen itsenäisyyden kanssa. Se on silkkaa kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä omaa äitiä kohtaan!
Joko olet provo tai sitten vaan pahasti tunnevammainen. Joka tapauksessa säälin äitiäsi. Jos oikeasti välität ihmisestä, haluat olla hänen vierellään hänen kärsimyksissään. Ei siihen mitään syyllistämisiä tarvita. Pelkkä rakkaus riittää, eikä silläkään ole mitään tekemistä itsenäisyyden tms. kanssa.
ovat omaa tyhmyyttä. konsteja soittaa toiseen maahan 2 c/min löytyy vaikka kuinka.
Mieheni isoäiti kuoli yllättäen ennen joulua. Hän oli erityisen läheinen miehelleni, kuten yleensäkin kulttuureissa, joissa vanhempia suvunjäseniä arvostetaan syvästi. Erityisen surulliseksi asian tekee se, että tarkoituksemme oli mennä käymään mieheni kotimaassa ensikesänä, mummo toivoi edes vielä kerran näkevänsä meidät ennenkuin aika hänestä jättää. Mieheni on avoimesti näyttänyt surunsa, itkenyt paljon ja kertonut mukavia muistoja mummostaan. Kai sureminen on kuitenkin aika samanlaista kaikkialla, samalla tavalla se ihmistä koskettaa, oli kotoisin mistä tahansa. Mutta kuten alk.per. kirjoitti, voitte kaikki kuvitella halunne auttaa perheenjäsentä hänen sairastuttuaan, mutta kaukaa se on vaikeaa vaikka kuinka haluaisi. Eikä ajatusten vaihtaminen toisten ihmisten kanssa täällä foorumilla ole mitään valittamista, sana vapaa käsittääkseni?
Appiukko kuoli pari vuotta sitten syöpään. Tilanne toi esiin minun ja vaimoni erilaisen suhtautumisen sukulaisiin. Vaimoni kysyi, mitä minä tekisin jos ulkomailla asuva isäni olisi kuoleman sairas? Sanoin vierailevani hänen luonaan kerran ja sitten meneväni hautajaisiin.
Vaimo sen sijaan olisi halunnut palata heti Japaniin ja olla isänsä lähellä niin kauan, kunnes hän kuolee, vaikka se sitten kestäisi vuosia.
Asiassa päästiin kalliiseen ja hankalaan kompromissiin. Vaimo kävi Japanissa 5 kertaa ennen kuin hänen isänsä vuotta myöhemmin kuoli. Silti hän tunsi syyllisyyttä, ettei ollut siellä koko aikaa. Se vain olisi aiheuttanut oleskeluluvan raukeamisen ja monia muita hankaluuksia tulevaisuutta ajatellen.
Välimatka ja erilainen suhtautuminen ovat hankalia asioita. Odotan jo kauhunsekaisin tuntein, kun anoppi aikanaan kuolee. Tosin enää ei tarvitse riidellä viranomaisten kanssa.
Ymmärsinköhän nyt oikein kohdan viestistäsi, kun kirjoitit, että odotat kauhunsekaisin tuntein anoppisi kuolemaa, niin mitä tarkalleen tarkoitit? Oletko kauhuissasi, kun ajattelet kalliita matkakustannuksia, tai muuta vaikeutta tasaiseen elämääsi? Vai oletko aidosti huolissasi vaimosi tunteista ja jaksamisesta, kun hän menettää rakkaan äitinsä? Etpä taida paljoakaan omista vanhemistasi välittää, jos rahanmenetys on tärkeämpää kuin oman tai puolison vanhemman kuolema.
Totta kai olen aidosti huolissani vaimoni tunteista ja jaksamisesta. Se ei sulkene pois sitä valitettavaa tosiasiaa, että se aiheuttaa myös muita kuin tunnepuolen ongelmia.
Jostain syystä halusit takertua erityisesti tuohon rahapuoleen, joka ei ollut oleellista. Oleellisempaa olisi pitkä ero vaimostani, jota en tietenkään toivo. Se lienee ymmärrettävää?
Mies otti vuoden virkavapaata ja meni kotimaahansa hoitamaan asioita isänsä sairastuttua. Rankka talvi se oli meille kaikille, mutta jälkeenpäin ajatellen paras vaikkakin kallis ratkaisu.
mikset sinäkin muuttanut?
ihan vaan sinun kiusaksesi. Siis pelkkää ilkeyttäni sinua ja muita kalstaisiasi kohtaan:))
Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet vastailla asiallisesti. Luultavasti päädymme mekin tuohon Willen esittämään. Viime kuukausien aikana mieheni on käynyt kotimaassaan äitiään katsomassa jo 2 kertaa, eikä se siihen varmasti vieläkään jää. Kalliiksihan tuo tulee, mutta ei loppujen lopuksi paljoa sen kalliimmaksi kuin puhelinlaskut parilta viikolta. Näin siitä huolimatta, että sekä lento- että puhelinkulut ovat meillä taatusti edullisimmat mahdolliset. Pitempiaikainen oleskelu ei tällä hetkellä valitettavasti vaan ole mahdollista.
Eihän noiden lyhyiden vierailujen aikana paljoa ehdi, mutta parempi kai sekin on kuin ei mitään. Silti pelkään, että mieheni myöhemmin alkaa syyttää itseään siitä, ettei viettänyt enempää aikaa äitinsä kanssa. Täytyy vaan toivoa, että äiti vielä tällä kertaa selviäisi.
Vanhemmat ovat meille molemmille aina olleet erityisen tärkeitä. Mieheni oli minulle suurena tukena oman isäni menettäessäni, mutta en oikein aina tunne osaavani tukea häntä yhtä hyvin. En osaa kuvitellakaan miltä hänestä tuntuu olla täällä kaukana, kun samaan aikaan hänen äitinsä tekee kuolemaa vieraiden ihmisten käsissä. Vaikka itse kävin katsomassa isää usein, joskus tuntuu ettei sekään ollut tarpeeksi. Aina sitä ei vaan ymmärrä joittenkin asioiden täyttä arvoa, ennen kuin sen lopullisesti menettää. Nyt luultavasti tekisin monia asioita toisin, enkä halua mieheni joutuvan katumaan minun laillani. Taitaa kuitenkin olla mahdotonta, olosuhteet kun ovat hänellä mitä ovat.