Uskomatonta mutta minulla on juuri samanlainen tilanne käsillä, kuin hieman alempana
"Täysin käsittämätön tilanne..." kirjoittaja -> misunderstood
Tosin kihloissa ei olla oltu, vuokra kämpässä asuttu melkein 4v, yhdessä ollaan oltu yli 6v ja vuoden verran on vähemmän ikää kuin ketjun aloittajalla.
Tilanne on kuitenkin sama. Kriisi ilmeisesti alkoi noin 3-5vko sitten hänen osaltaan.
Hän haluaa olla omissa oloissaan ja saada omat ajatuksensa kasaan.
Tänään hän sitten lähti ja osa hänen tavaroistaan, kun hän vanhempiansa kanssa niitä pakkasi.
Tilanne tuli minulle aivan yllättäen..,että suhteemme on näin pahassa kriisissä.
Totta kai meilläkin on omat pikku riitamme ollut ja yksi vakavempikin kriisi.
Kaikista asioista ollaan ennen pystytty puhumaan koski se sitten mitä vain.
Eräs syy mistä kriisi alkoi on, että olen vuosien mittaan häntä jostain sanonut pöhköksi tai pöljäksi, ilman sitä todella tarkoittamatta. Joskus jopa tyhmäksi joidenkin asioiden takia.. siitä olen edelleenkin erittäin pahoillani.
Anteeksi olen pyytänyt monta kertaa ja koittanut osoittaa rakauttani häntä kohtaan.
Mutta hän myös myönsi, että se vika on ollut hänessä, kun ei koskaan ole siitä mitään sanonut.
Tiedän hänen käyneen kahville erään miehen, jonka hän yökerhossa tapasi mutta molemmat olemme siitäkin puhuneet, että mitään he eivät tehneet. Olemme kuitenkin aivan toisilla paikkakunnillakin.
Ymmärrän nyt, että se on satuttanut häntä todella mutta, kun hän haluaa omaan yksityisyyttään niin ei minulla ole ollut todellista korjaus mahdollisuutta missään vaiheessa..
Hän haluaa olla yksin ja miettiä mitä tulevaisuudelta tahtoisi.
Tänään ennenkuin hän lähti niin puhuimme siitä, että molemmat välitetään ja rakastetaan toisiamme mutta se ei ero päätöstä kumoa. Hän haluaa olla yksin ja miettiä tulevaisuutta.
Ymmärrän, että mitään tyhmää ja liian hätäisiä ratkaisuja ei saisi vielä tehdä mutta..
on niin yksinäinen olo tässä kämpässä..(tippa valuaa taas silmästä tätäkin kirjoittaessa niinkuin on tehnyt viimepäivienkin ajan)
Ei vain mahdu tähän aivokoppaan, että molemmat tuntevat näin toisistaan ja silti hän haluaa olla yksin.
Puheväleissä ilmeisesti olemme koska hän lupasi soittaa vielä tänään illalla.
Ilmeisesti olemme kaveri/tärkeä ystävä välitilassa mutta haluisin hänen olevan täällä, jotta voisin korjata ja parantaa ennen ollutta suhdetta.
Niin kauan, kun toivon kipinä on niin toivoisin, että kaikki kääntyy parhain päin mutta mitenköhän kauan parannus prosessi kestää?
Hän toivoisi, että pystyisin olemaan hänen kanssaan vielä ystäviäkin, jos hän ei näe yhteistä tulevaisuutta kanssani mutta tiedän sisimmässä, että sitä en kestä..
Parhainta lienee kuitenkin antaa hänen nyt olla ihan rauhassa omissa oloissaan ja katsoa mitä hän oikeista haluaa...vai mahtavatko ajatukset ikinä mennä kohdalleen?
Olen hänelle kuitenkin tärkeä henkilö näiden vuosien jälkeen mutta hajonnut sydän halajaa korjausta mutta ei taas kestä ystävyyttä.
(sydämmeni kyllä hajoaa aivan kokonaan, jos joskus näen hänet ja yökerho miehen jossain. siinä vaiheessa on kyllä elämä on joltain uhattuna) ellei sitten mitään tulevaisuutta ole tiedossa hänen kanssaan mutta silloinkin sydämmeni on kuollut häntä kohtaan..
Jos jotain mielipiteitä tai lohdotus ehdotuksia on niin otetaan vastaa.. kyllä vaan sattuu :/,,
"Täysin käsittämätön tilanne..." kirjoittaja -> misunderstood
Tosin kihloissa ei olla oltu, vuokra kämpässä asuttu melkein 4v, yhdessä ollaan oltu yli 6v ja vuoden verran on vähemmän ikää kuin ketjun aloittajalla.
Tilanne on kuitenkin sama. Kriisi ilmeisesti alkoi noin 3-5vko sitten hänen osaltaan.
Hän haluaa olla omissa oloissaan ja saada omat ajatuksensa kasaan.
Tänään hän sitten lähti ja osa hänen tavaroistaan, kun hän vanhempiansa kanssa niitä pakkasi.
Tilanne tuli minulle aivan yllättäen..,että suhteemme on näin pahassa kriisissä.
Totta kai meilläkin on omat pikku riitamme ollut ja yksi vakavempikin kriisi.
Kaikista asioista ollaan ennen pystytty puhumaan koski se sitten mitä vain.
Eräs syy mistä kriisi alkoi on, että olen vuosien mittaan häntä jostain sanonut pöhköksi tai pöljäksi, ilman sitä todella tarkoittamatta. Joskus jopa tyhmäksi joidenkin asioiden takia.. siitä olen edelleenkin erittäin pahoillani.
Anteeksi olen pyytänyt monta kertaa ja koittanut osoittaa rakauttani häntä kohtaan.
Mutta hän myös myönsi, että se vika on ollut hänessä, kun ei koskaan ole siitä mitään sanonut.
Tiedän hänen käyneen kahville erään miehen, jonka hän yökerhossa tapasi mutta molemmat olemme siitäkin puhuneet, että mitään he eivät tehneet. Olemme kuitenkin aivan toisilla paikkakunnillakin.
Ymmärrän nyt, että se on satuttanut häntä todella mutta, kun hän haluaa omaan yksityisyyttään niin ei minulla ole ollut todellista korjaus mahdollisuutta missään vaiheessa..
Hän haluaa olla yksin ja miettiä mitä tulevaisuudelta tahtoisi.
Tänään ennenkuin hän lähti niin puhuimme siitä, että molemmat välitetään ja rakastetaan toisiamme mutta se ei ero päätöstä kumoa. Hän haluaa olla yksin ja miettiä tulevaisuutta.
Ymmärrän, että mitään tyhmää ja liian hätäisiä ratkaisuja ei saisi vielä tehdä mutta..
on niin yksinäinen olo tässä kämpässä..(tippa valuaa taas silmästä tätäkin kirjoittaessa niinkuin on tehnyt viimepäivienkin ajan)
Ei vain mahdu tähän aivokoppaan, että molemmat tuntevat näin toisistaan ja silti hän haluaa olla yksin.
Puheväleissä ilmeisesti olemme koska hän lupasi soittaa vielä tänään illalla.
Ilmeisesti olemme kaveri/tärkeä ystävä välitilassa mutta haluisin hänen olevan täällä, jotta voisin korjata ja parantaa ennen ollutta suhdetta.
Niin kauan, kun toivon kipinä on niin toivoisin, että kaikki kääntyy parhain päin mutta mitenköhän kauan parannus prosessi kestää?
Hän toivoisi, että pystyisin olemaan hänen kanssaan vielä ystäviäkin, jos hän ei näe yhteistä tulevaisuutta kanssani mutta tiedän sisimmässä, että sitä en kestä..
Parhainta lienee kuitenkin antaa hänen nyt olla ihan rauhassa omissa oloissaan ja katsoa mitä hän oikeista haluaa...vai mahtavatko ajatukset ikinä mennä kohdalleen?
Olen hänelle kuitenkin tärkeä henkilö näiden vuosien jälkeen mutta hajonnut sydän halajaa korjausta mutta ei taas kestä ystävyyttä.
(sydämmeni kyllä hajoaa aivan kokonaan, jos joskus näen hänet ja yökerho miehen jossain. siinä vaiheessa on kyllä elämä on joltain uhattuna) ellei sitten mitään tulevaisuutta ole tiedossa hänen kanssaan mutta silloinkin sydämmeni on kuollut häntä kohtaan..
Jos jotain mielipiteitä tai lohdotus ehdotuksia on niin otetaan vastaa.. kyllä vaan sattuu :/,,
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei sinä särkynyt sydän!
Ollaan samassa veneessä.
Olen kärsinyt masennuksesta ainakin syksystä saakka ja vasta viime viikolla tajusin mennä siihen hakemaan ulkopuolisen apua. Lääkäri laittoi sairaslomalle eilen aamulla.
Miehelleni olin ilmoittanut siitä mahdollisuudesta jo viimeviikon torstaina, hän yllättyi, kai!
Olin todella allapäin, enkä tiennyt miten miehelleni siitä puhuisin. Mökötin omissa oloissani koko viikonlopun. Siitä hän ei pitänyt, suuttui, loukkaantui.Kuvitteli, että olin hänelle vihainen.
Sitten, kun sain suuni auki, oli jo myöhäistä. Tai ainakin näin ajattelen. Ja näin hänkin ajattelee. Riitelyksi se meni ja lopputulos oli, että hän heitti minut pihalle todeten ettei ole yhteistä tulevaisuutta. Kuinka joku kykenee olemaan niin kylmä, kun tietää, että nyt jos koskaan minä olisin häntä tarvinnut. Kaveri kuulemma voidaan olla, mutta miten tässä tilanteessa voi heittäytyä kaveriksi miehelle, jota rakastaa koko sydämmestään.
Kukaan ystävistämme ei voi uskoa tarinaani. Kaikki sanoo, ettei hän ole miettinyt asiaa loppuun saakka. Mutta aikaa minun on neuvottu hänelle antavan. En minäkään usko, että tämä voi olla totta.
Ymmärrän siis sinua, miltä sinusta todella tuntuu. Tietää, että nyt iski salama odottamatta eikä osaa sitä hyväksyä nyt ja ei ehkä koskaan. Koska on rakastanut toista, toinen on rakastanut sinua, mutta eikö rakkaus pitäisi jaksaa viedä yli vaikeidenkin asioiden?
Ehkä tähän joskus joku tolkku löytyy.. Aika, ei mikään muu voi näitä mahdottomia tilanteita muuksi muuttaa.
Anna sinäkin hänelle aikaa, miettikää kumpikin elämän tärkeitä asioita. Ei kannata vielä kirvestä heittää kaivoon. Jos ei toivo, ei mitään koskaan saakkaa. Minä en halunnut vielä kirvestäni heittää enkä aiokkaan. Jossain syvällä sisälläni tiedän ettei tämä todellakaan voi näin loppua, jaksan odottaa hänen järkiinsä tulemista. Kyllä hän itsensä vielä löytää ja ymmärtää miksi rakkaistaan ei kannata luopua.
Sattuu liikaa, jotta osaisi ajatella järkevästi eteenpäin menemistä. Olen päättänyt hoitaa ensin itseni kuntoon,sitten voin taas ajatella elämää ylipäätään.
Yritetään kumpikin uskoa rakkauden parantavaan voimaan. Ystävät meitä siinä auttakoot.
Tämä vene ei ole kyllä yhtään mukava..ei sitten yhtään.
Pystyimme keskustelemaan asiasta... tilanne ei ole yhtään oman sellainen minkä sen toivoisi olevan.
Kumppani ei vain halua olla parisuhteessa tällä hetkellä.. haluaa olla sinkku, ilman mitään rajoitteita..?
Ei vain pysty ymmärtämään..
Pahin kriisi tosiaan alkoi 1kk kieppeillä mutta ajatus tästä sinkkuudesta on kuuleman ollut mielessä ensimmäisen kerran viime kesänä..
En edelleenkään ymmärrä...
Toivottavasti asia ei kuitenkaan ole kuten "utelias" tuossa kirjoitti.. halu kokeilla kaikkea mitä sinkkuus tuo tullessaan.
Mielessä vaanii kuitenkin pahin.., jos niin tosiaan kävisi, sitten kyllä sydäntä murskaava ajatus eteenpäin siirtymisestä on enemmän kuin lähellä..
Kuitenkin tiedän suhteemme olleen hyvin suuren osan ajasta hyvällä tai erittäin hyvällä pohjalla.
Tuskin hän suoraa päätä haluaa 'kaikkea' lähteä kokeilemaan.. tai sitten tosiaan hänen rakkaus minua kohtaan on hiipunut hyvin paljon, että tälläinen edes tulee mieleen.
Olen itse ollu uskollinen kokoajan vaikka tilaisuuksiakin on tullut mutta ikinä ei ole mieleenkään tullut sitä lähteä toteuttaa. On tämä sen verran parempaa mitä meillä on ollut ja toivottavasti tulee olemaan.
Tarkemmin ajatellen -> epäilen kaverini tyttökaverilla olleen sormensa (jotenkin salaa) mukana sopassa.. ainakin jollain tasossa.
Koska muistan kerran, kun he olivat baarissa ja naiseni kertoi myöhemmin "arvaa mitä (xxxx) sanoi? Voisit sinäkin olla 'vapaampi' täällä ja muuallakin."
Tämä osa on spekulointia, koska en muista tarkasti -> (kyllä niitä miehiä on / ei (minä) ole ainoa / jotain vastaavaa)
Tarkoitti lienee lähempää tanssimista muiden kanssa tai flirttiä tai jotain muuta.. jokainen voi tulkita omalla tavallaa..
Täytyy kyllä myöntää, että sappeni alkoi kiehumaan pahasti.. koska, jos hän oman parisuhde ongelmansa kautta, omat kierot ajatuksensa tai kokeilun halunsa saanut kultani päähän niin voi.........
"Elviira"
Olen kyllä kanssasi samaa mieltä ja erittäin toiveikas (en heitä kirvesta kaivoon), että rakkaus tämän vaiheen voittaa.
Pakko tässä on katsoa miten hän tokenee ja pelataan hänen säännöillään nyt ainakin jonkin aikaa. Tulee kyllä olemaan hyvin, hyvin vaikeaa minun puoleltani..
Pystyisin ainakin näyttämään, että pystyn parantamaan itseäni, omista huonoista tavoistani ja sitä kautta myös olen valmis antamaan enemmän suhteelle ja korjaamaan sitä, jos vain hän sitä enää vain haluaa.
Sama tilanne minulla kuin sinulla. Ongelmia oli, mutta en tiedostanut niiden olevan näin vakavia. Puhuttiin viikon verran...juteltiin ajatuksistamme ja tulevaisuuden toiveistamme...ja sitten avovaimoni lmoitti että hän haluaa nyt etäisyyttää...että saisi miettiä asioita rauhassa.
jälkeenpäin kuulin, että samaan aikaa eräs ulkopuolinen mies oli pyytänyt häntä kahville... tosin lähtivät ulos vasta kun olimme jo päättäneet erota, mutta kuitenkin. se sattui.
itse vielä lapsellisessa pääkopassani elättelen toiveita...haluaisin kaiken korjaantuvan....rakastan enemmän kuin koskaan ennen, sydämeen koskee... en tiedä miten voisin tuhota tuon uuden, alkaneen suhteen ja näyttää itsestäni uudelleen hyvät puoleni ja oman kykyni rakastaa...
Haluaa kokeilla sitä yöpaari miestä. KYLLÄ!! Ja jos ei natsaakkaan niin palaa sun luo. "Haluaa miettiä yksin" niin niin ilman huonoa omaatuntoa se haluaa olla..
Ei se aina noinkaan mene... se voi olla, että jos toinen tahtoo ajatella asioita ja olla yksin, niin silloin myös tahtoo ajatella yksin niitä. Ei kaikki naiset ole sellaisia, että juoksevat jokaisen kax lahkeisen perään vaikka muuttaakin pois yhteisestä asunnosta. On myös meitä ajattelevaisia ja luotettavia!