Mitä se oikeastaan on? Miten ihminen voi "pettää" kumppaninsa olemalla seksuaalisessa kanssakäymisessä vieraan kanssa? Miksi ihminen pitää omistaa?
Olen ollut suhteessa bi-miehen kanssa, josta oli ok että käyn vieraissa (koska hän ei kyennyt saamaan ejukulaatiota kanssani). Minäkin luulin sen olevan ok, kunnes rakastuin kolmanteen syrjäloikkatyyppiini ja jätin mieheni. Huomasin että perinteinen rakkaus ja yksi-yhdelle juttu toimii paremmin minulle. Nyt olen ollut 5 v saman miehen kanssa ilman muita. (Hän onkin tosin hetero ja seksi sujuu molemmin puolin.)
En voisi kuvitellakaan enää mitään laajennettua suhdetta, ja kuultuani mieheni tanssineen toisen naisen kanssa kurssimatkallaan (varsinkin kun emme yhdessä käy koskaan missään mestoissa) olin oikeastaan 1. kertaa elämässäni todella mustasukkainen. Mutta miksi? Mitä oli tapahtunut? Ei mitään seksuaalista, sillä tunnen mieheni touhut ja olen itse kyvykäs tyydyttämään hänet sillä saralla.
Saatetaan ehkä luulla että miehet ovat seksiasioissa halukkaampia naiskentelemaan vähän sinne sun tänne, ja olemaan muutenkin suvaitsevaisempia. Sanovathan miehet usein "pihtaavalle" naiselle että EI PILLU KÄYTÖSSÄ KULU. Miksi sitten nousee kauhea myrsky jos selviää että vaimo on sovitellut jakorasiaansa toisen miehen jakoavainta? Miksi touhusta voi päästä hengestäänkin?
Miehet sallivat toki vaikka millaisia seksuaalisia huvituksia itselleen, mutta naisen pitäisi kököttää siveänä kotona vilkaisemattakaan vieraisiin miehiin.
Pystyykö ihminen päättämään siitä miten hän suhtautuu "pettämiseen", vai onko hän vain ympäristönsä ja vanhempiensa passiivinen tuote siinäkin asiassa?
Olen ollut suhteessa bi-miehen kanssa, josta oli ok että käyn vieraissa (koska hän ei kyennyt saamaan ejukulaatiota kanssani). Minäkin luulin sen olevan ok, kunnes rakastuin kolmanteen syrjäloikkatyyppiini ja jätin mieheni. Huomasin että perinteinen rakkaus ja yksi-yhdelle juttu toimii paremmin minulle. Nyt olen ollut 5 v saman miehen kanssa ilman muita. (Hän onkin tosin hetero ja seksi sujuu molemmin puolin.)
En voisi kuvitellakaan enää mitään laajennettua suhdetta, ja kuultuani mieheni tanssineen toisen naisen kanssa kurssimatkallaan (varsinkin kun emme yhdessä käy koskaan missään mestoissa) olin oikeastaan 1. kertaa elämässäni todella mustasukkainen. Mutta miksi? Mitä oli tapahtunut? Ei mitään seksuaalista, sillä tunnen mieheni touhut ja olen itse kyvykäs tyydyttämään hänet sillä saralla.
Saatetaan ehkä luulla että miehet ovat seksiasioissa halukkaampia naiskentelemaan vähän sinne sun tänne, ja olemaan muutenkin suvaitsevaisempia. Sanovathan miehet usein "pihtaavalle" naiselle että EI PILLU KÄYTÖSSÄ KULU. Miksi sitten nousee kauhea myrsky jos selviää että vaimo on sovitellut jakorasiaansa toisen miehen jakoavainta? Miksi touhusta voi päästä hengestäänkin?
Miehet sallivat toki vaikka millaisia seksuaalisia huvituksia itselleen, mutta naisen pitäisi kököttää siveänä kotona vilkaisemattakaan vieraisiin miehiin.
Pystyykö ihminen päättämään siitä miten hän suhtautuu "pettämiseen", vai onko hän vain ympäristönsä ja vanhempiensa passiivinen tuote siinäkin asiassa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
En osaa ottaa kantaa siihen, ovatko miehet kuvaamallasi lailla sallivia itseään kohtaan vai eivät, mutta tuosta, voiko ihminen päättää, miten suhtautuu pettämiseen, olen sitä mieltä, että ei voi.
Luulenpa, että jos siitä paristaan välittää, ja kokee,että se parisuhde on se juttu, mikä on hyvä, ja jonka haluaa pitää ja hoitaa ym.
Ja toinen sitten meneekin ikäänkuin ylikävelemmään sen "pyhyydestä", niin, niin, eipä taida olla montaakaan ns. sivistyksellä huuhdeltua ihmislasta, jolle se ei kolahtaisi.
Ja jos ei kolahda, niin olkoon iloinen, ettei tarvi millään tunteiluilla pilata hyvää elämää....
Parisuhteessa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja pettämisenkin voi antaa anteeksi jos suhde on muuten hyvä. Hyvin toimivasta tietokoneestakin saattaa mennä yksi ohjelma epäkuntoon eikä koko konetta heitetä pois sen takia vaan yritetään saada ohjelma taas toimimaan oikein!
Myös SAMAN ihmisen käsitykset uskottomuudesta saattavat vaihdella railakkaasti.
Tunsin vuonna 1&2 pojan, (nyt siis jo mies), jonka kanssa YRITIN seurustella: Hänellä oli silloin, mielestäni erittäin epämääräinen käsitys, parisuhteesta: Hänen mielestään oli ok, vaikka minullakin olisi ollut toisia suhteita. Mitä sen olisi väliä jos MEIDÄN suhde olisi hyvä ja toimisi? No - seurustelusuhde lopahti omaan mielipiteeseeni, joka oli EHDOTON USKOLLISUUS. Ystävyys kuitenkin jatkui.
Nyt - 20v - jälkeen tämä ystäväni on taas vapaalla jalalla erottuaan vaimostaan. Minä olen edelleen naimisissa.
Kerran tuli puhetta tästä uskollisuudesta ja hän sanoi, että minä olin lähinnä oikeassa silloin aikapäivät sitten: Hän myönsi, että uskollisuuteen ainakin pitää PYRKIÄ kaikin tavoin. Hänen saadessa (tai vaimonsa..) lapsensa, tämä ajatus oli iskenyt kuin salama: Lapsille ei voi näyttää millaista elämää tahansa. Ei olisi yksinkertaisesti JÄRKEÄ jos vanhemmat etsivät suhteita muualtakin. Miehen alkaessa uskolliseksi ensi kertaa minkään suhteensa aikana, hänen vaimonsa löysi uuden miehen!
Itselleni jäi kummat fiilikset, sillä minä taas en ole nyt vanhempana EHDOTTOMAN uskollisuuden kannalla. Voisin jopa antaa miehelleni syrjähypyn anteeksi. Kyllä elämä on niin kummallista :D
Hölmöä verrata tietokonetta ja ihmissuhdetta.Olet kohtalaisen pölö.
Hei!
Miten mahtaisi olla tuon anteeksiannon laita, jos todella miehesi menee ja pettää? Oletko joutunut kokemaan sen tuskan ennen?
:D
Mieheni pettämisen tuskaa en ole kokenut. Onneksi.
Mutta hyvin paljon muita tuskia, pettymyksiä ja ystävien siivellä vielä lisää olen "saanut" kokea.
Ja kuten sanoin tuossa edellä, ENNEN en olisi missään tapauksessa antanut anteeksi, mutta nyt antaisin - riippuen tietysti kaikista asian laidoista.
joo, muakin arsyttaa kun usein miehilla tuntuu olevan kuvailemasi asenne : mies-pettajaa ymmarretaan ja jopa ihaillaan, nainen on heti kerrasta vosu tai hutsu tms ala-arvoisia nimityksia. joskus tuntuu etta aikuisilla miehilla jutut on kuin yla-asteen pukukopista, naureskellaan vaimoja ja tyttoystavia pettaneiden kans hyville varveille. ja naista joka on 'antanut' halveksitaan ja nimitellaan, leimataan heti. samaa tekeva mies on jannittava ja vapaudestaan kiinnipitava sankari, jota ei akat maaraile.
esimerkki: perheenisa pettaa vaimoaan firman juhlissa sinkkutyton kanssa. jalkipuheet: enpa olis uskonu etta se tytto on tuommonen hutsu. miehen kaytos hyvaksytaan hyvan jatkan normaalina vapautena. ja tammosta viela tasa-arvo-Suomessa v. 2002!!!!! eiko ikina paasta jostain keskiaikasista kaavoista?
niin, kasitykset uskottomuudesta muuttuu kylla samalla ihmisellakin elaman eri vaiheissa. itse joskus ennen pidin uskottomuutta vain jannittavina seikkailuina ja sisaisen vapauden ilmentymana Milan Kunderan kirjan 'Olemisen sietamaton keveys' tyyliin. nyt en millaan olisi uskoton. arvostan ehjaa parisuhdetta jossa on todellinen avoimuus ja sielullinen yhteys enka tahdo sivupolkuja sita hairitsemaan.
että suurin osa miehistä on henkeen ja vereen, perinteisesti "yksiavioisia".
Kuitenkin tätä palstaa lukiessani tulee aivan toisenlainen kuva tästä perinteisyydestä ja nyky miehen todellisesta luonteesta.
Vai onko se sittenkään paljon muuttunut vuosikymmenten saatossa? Haluuako nyky mies ottaa aviovaimonsa lisäksi enemmän vierasta naista kuin luolamies aikanaan?
Yksi "luolamies" ainakin näillä palstoilla kirjoittelee, nykypäivän siviilisääty nimimerkkiä käyttäen. Peräänkuulutan hänet ja muut miehet kertomaan mielipiteensä avioliiton "yksivaimoisuudesta"!!
että suurin osa miehistä naisista on ns. yksiavioisia. Näille palstoille kaikki vain eivät tule kirjoittelemaan eikä oman uskollisuuden hehkutus tunnu tarpeelliselta kun sitä pitää itsestäänselvyytenä.
sanovat, että miehistä syrjähypyn on tehnyt tai tekee jopa 75%. Naisista noin puolet.
Joillekin ihmisille seksuaalisuus ja seksi on tärkeämpää kuin toisille. Nämä ihmiset varmasti haluavat toimivan ja aktiivisen seksielämän o9llakseen onnellisia ja pysyäkseen henkisesti terveinä. Jos sitten jostain syystä parisuhteessa seksielämä kuihtuu tai loppuu, niin jää kaksi vaihtoehtoa; pettää tai jättää. Eikö tässä tapauksessa voitaisikin ajatella, että pettäminen on rakkaudenosoitus: rakastaa kumppaniaan niin paljon, että haluaa kaikesta huolimatta jakaa elämänsä tämän kanssa ?
Enpä tiedä olenko itsekään tuota mieltä, ajatus vain juolahti päähäni ja onpahan uusi näkökulma. Käytännön kokemuksesta voi todeta, että ongelmia syntyy aina kun kaksi ihmistä, joiden seksuaaliset tarpeet eivät ole edes suunnilleen yhtä voimakkaita, yrittää yhteiseloa.
voisihan sitä noinkin ajatella.. mutta minä itse ajattelisin niinpäin, että rakastaminen on myös kunnioitusta.. eli siis mieluummiin häipyy rakastamansa ihmisen elämästä, jos tietää tuottavansa (nyt tai tulevaisuudessa) toiselle niin paljon tuskaa.
se lähtö kerran kirpaisee (ehkä kauemmankin ajan) mutta on parempi olla yksin kun vankina suhteessa, jossa toinen juoksentelee ympäriinsä.. Minä ainakin tuntisin itseni kykenemättömäksi sängyssä, luulisin kaikkien ihmisten naureskelevan selkäni takana jne.