Yksinäinen

Täällä taitaa olla aika paljon meitä jotka viettävä aikaansa yksin ja yrittävät selviytyä. No huomisen päivän ovat lapset vielä minun luona, sitten alkaa viikko täysin yksin ja sen mukaiset olot on tulossa päälle.

Voimia ja jaksamista, sitä tarvit ja paljon.

helpottaa ajan kanssa. Minä olen ollut erossa kolmisen kuukautta - helpotus lopullinen päätös minullekin oli - muttei se jokapäiväinen elo vaikeuksitta suju. Mutta ajattelen niin, että kun yritin kaikkeni (olen kertonut tarinani tuolla toisaalla) ei muutakaan voi, kuin käydä tämän kujanjuoksunkin läpi. Kriisejä tulee jokaiselle ihmiselle, kai se on jokin elämän tarkoitus, vaikkei mikään uskovainen olekaan. Joka ei päättynyttä, vakavaa ihmissuhdetta sure, vaan rallatellen syöksyy romanssista toiseen, ei ole terve. Ulkoile, liiku, lue, jos jaksat, kirjoita paha olosi ulos...etsi aktiivisesti muuta ajateltavaa ja tekemistä.Jokainen ero on tietysti omanlaisensa ja jättää omat jälkensä, mutta päivä päivältä se helpottaa. Kolmannes-puolet avioliitoista päättyy eroon: niin moni käy läpi tätä samaa ja selviää. Niin sinäkin.

Tiedän tuon tunteen josta kerrot, olo tuntuu etenkin iltaisin kovin yksinäiseltä työpäivä on ohi ja päivän muutkin askareet takana. Kotiin ei auta jäädä yksin istumaan, alussa on vain niin vaikeaa keksiä mitään tekemistä. Itse raahasin itseni liikkumaan ja tuulettamaan aivoja, en ole henkilökohtaisesti mikään baarikärpänen joten baareista ei ole ollut minulle suurta apua. Minulla on onneksi lapsi jonka kanssa elän arkeani, hän on vielä siinä iässä että vaatii paljon minun huomiotani joten osa surusta hukkuu toimintaan hänen kanssaan.

Ystäväni ovat perheellisiä ja heidän niskaansa ei viitsi kaataa kaikkea lokaa ja omista tunteista puhuminen voi olla alussa vaikeaa, mutta ajan yötä se helpottaa. Perheneuvola on yksi hyvä paikka jossa voi käydä purkamassa omia tuntemuksiaan ja mollaamassa exää.

Kumpiko olet. Oli taas niin jännästi kirjoitettu viesti ettei vahingossakaan voi arvata.