Onko kenelläkään häpeän tunteita viedä miniää näytille? minulla itselläni jo on ikää että sellainen velvollisuus pitäisi olla edessä, mutta omat vanhemmat tuntuvat UNIVERSUMIN tyhmimmiltä, vähävaraisimmilta ihmisiltä, jotka osaavat kohoottaa ja löytää juuri ne temput ja sanat minkä avulla ajaa lapsensa tuntemaan häpeää vaimoehdokkaan puolesta (varsinkin jos tyttö hiukan sivistyneemmästä perheestä). Vanhemmathan ovat usein lapsen mahdollisen menestyksen mittapuu.
kuulostaa varmaan aika pinnalliselta? kertokaahan omia kokemuksianne ja tunteitanne miniän/vävypojan sekä appi/anopin ensimmäisestä "taistelukosketuksetsta"
kuulostaa varmaan aika pinnalliselta? kertokaahan omia kokemuksianne ja tunteitanne miniän/vävypojan sekä appi/anopin ensimmäisestä "taistelukosketuksetsta"
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kerro tyttöystävällesi, että vanhempasi ovat köyhiä ja heillä ei ole ollut mahdollisuutta käydä kouluja. Jos tyttösi on yhtään sivistyneestä perheestä, osaa kyllä suhtautua asiaan.
Minut on aikoinaan kiikutettu sellaiselle syrjäkylälle, että oksat pois. Osasin varautua ja lopulta löysin sitä aitoutta ja vanhaa viisautta appivanhemmista. Puilla lämmitettiin ja vesi meni mutta ei tullut. Oli siinä hetken akateemisella siti-ihmisellä pasmat sekaisin.
Lopulta vein omat lapseni mielummin heille kuin omille vanhemmille, jotka ostivat hyväksyntää, milloin tavaroilla, milloin huvipuistoilla.
Kun valitset puolisosi, muista aitous ja suuri sydän.
Olipas mukava lukea tämä sun viestisi.Siinä oli jotain joka toi hyvän mielen.
Väitätkö nyt ihan tosissaan, että esimerkiksi kaikkien alkoholistien lapsista tulee välttämättä alkoholisteja? Että ihminen ei voi itse vaikuttaa kohtaloonsa, vaan se määräytyy sen mukaan mitä vanhemmat ovat ja tekevät? Ehkä sääty-yhteiskunnassa, mutta mehän emme sellaisessa elä.
Tietysti lapset ottavat mallia vanhemmistaan niin hyvässä kuin pahassa, mutta ei lasten elämä useinkaan muotoudu täysin samanlaiseksi kuin vanhempien. Sen lisäksi, että vanhemmat kasvattavat lapsiaan, lapset tuppaavat itse kasvattamaan itseään, tämähän on monien vanhempien jatkuva valituksenaihe.
Munkin vanhemmat ovat omintakeisia, mutta jos ei sulhaskandidaatti tajua, että minä olen edelleen minä, olivatpa vanhempani sitten millaisia tahansa, niin saa ihan vapaasti lähteä kävelemään. En varmasti haluaisi sellaisen ihmisen kanssa elämääni yhdessä viettää, joka ei tuollaisesta kokemuksesta selviä. Itse häpesin aikanani vanhempiani, mutta ei siitä mitään hyötyä ole. Tosiasiat on tunnustettava, ja olenpahan ainakin saanut selkeän mallin siitä, miten perhe-elämää ja muutakaan elämää ei kannata viettää.
Kyllä joskus on hävettänyt. Esim- äitini huonot käytöstavat yms. Mutta lapset ei voi valita vanhempiaan. Ja jos seurustelukumppani nyrpistelee nenää niin se kertonee hänestäkin jotain. Itse seurustelin hyvin lyhyen aikaa joskus rikkaan perheen pojan kanssa (hän itse ei ollut rikas vaan isä ja äiti) joka ihmetteli kun minulla ei ollut ajokorttia ja sanoi, että meet nyt äkkiä autokouluun jne. En kehdannut sanoa, että mulla ei ole varaa sellaiseen. Mietin, että mitähän tuumaa, kun näkee vanhempieni vaatimattoman asunnon ja kuulee, että vanhemmillanikaan ei ole autoa eikä edes ajokorttia.
Kyllähän monet menestyneet ihmiset ovat köyhistä oloista ja vanhemmat ei välttämättä ole menestyneitä eikä opiskellut jne. Ja itse ainakin olen aivan erilainen kuin äitini. Ja rahallinen menestys ei ainakaan ole tärkeintä mitä kumppanissa haen. Kaikki varakkaat ei esim. ole sivistyneitä ja fiksuja.
Ei minun mieheni ainakaan tarvitse vanhempiaan hävetä minun takiani. Ja en minä hänen vanhempiensa kanssa naimisiin halua!