Onhan se ihanaa kun on joku joka pitää lähellä, kuuntelee kun on sanottavaa, saa hyvälle tuulelle ja sanoo rakastavansa.Sitten nouseekin iso MUTTA kun en vain voi luottaa siihen että toinen oikeasti tarkoittaa niin. Itsetuntoni on aika romuna vaikken olekkaan petetyksi tullutkaan, ainakaan ei ole omaan tietooni semmoisia kantautunut.Onhan tietenkin normaalia, että luottamuksen saavuttamiseen menee aikaa ja niin pois päin, mutta tuntuu kuin aikaa saisi olla vaikka maailmanääriin asti eikä siltikään.. Pelon tunne on jatkuvasti mukana joka tilanteessa vaikka kumppani kuinka osoittaa huolenpitoa minua kohtaan. Olen miettinyt useita kertoja kuinka pääsisin eroon tuosta tukahduttavasta tunteesta.. Mietin jatkuvaan että pettääkö rakkaani minua, onko hänellä tulevaisuuden suunnitelmia ollenkaan meidän kohdalle vai suunnitteleeko hän iskevänsä seuraavan naisen tms.. Tuntuu että tässä pikkuhiljaa tulee hulluksi pelkojensa kanssa. Vainoharhaista tämä luultavasti jo on.. Mutta minkä sille voi kun ahdistaa se, että jos erehdyt olemaan onnellinen, niin kaikki romahtaa. Tosin, elämähän on riskipeliä ja siitä pitäisi nauttia..
On se vaan niin ihanaa MUTTA...
joku vaan..
2505
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
petetty jossain aiemmassa suhteessa? Silloin pelkosi ymmärtää. Varmaan joku tietysti nyt tulee sanomaan sinulle, että luota vaistoon, tai jotakin. Jos kuitenkin pelkäät koko ajan, niin se sitten varmasti heijastuu jotenkin kielteisesti suhteeseen varsinkin ajan kanssa. Ja silloin saattaa tietysti helposti käydä niin että saa sitä mitä tilasi...
Puhu asiasta kaverisi kanssa. Ellei se kykene suuttumatta tuota käsittelemään, niin sitten takaisin lastentarhaan vain. Pelkoja on monenlaisia ja useimmilla meistä joitakin, ja parisuhteessa pitää jonkun verran pystyä niitäkin käsittelemään. Onnea matkaan, teitpä sitten mitä teit! :)
meitä on tässä kaksi samanlaista pelkääjää. Molemmilla takana avioliitot joissa puoliso petti rankasti. Minua ehkä vielä rankemmin mutta miesystäväni sai tiedon vaimonsa lähdöstä shokkihoidolla. Molemmat erot on tapahtuneet jo vuosia sitten. ??????? Tässä välissä ei kummallakaan mitään pitkiä suhteita. Reilu puoli vuotta on yritetty yhdessä ja tämä sama asia tulee aina vastaan kummallakin. Ollaan keskusteltukin ja kysy vaan kuinka monesti. Mies sanoo ettei voi ikinä luottaa kehenkään naiseen. Vaikka olen yrittänyt kaikkeni olla luottamuksen arvoinen, se ei kuitenkaan onnistu. Välillä hän antaa kommentteja että jos nyt johonkin naiseen edes vähän luottaisi niin se olisin kyllä minä mutta ei sittenkään. Minä en paljoa puhu ääneen mutta ajattelen kyllä samalla tavalla hänestä ja siitä luottamuksesta. Ilmeisesti me molemmat peilaamme liikaa niihin vanhoihin suhteisiin sillä tavoin että olen jo monasti tajunnut sitten myöhemmin ettei mies käyttäydykään niinkuin oletin eli siis niinkuin tämä pettäjä-mieheni aikoinaan. Eli olen yllättynyt positiivisesti jo moneen kertaan mutta silti pelko kaihertaa. Ehkä siksi että emme asu yhdessä. Olen ajatellut että tästä peilaamisesta entiseen pitäisi pyrkiä eroon. Hän on erilainen ja minä olen erilainen kuin hänen ex-vaimonsa. Muuta tietä ei ole kuin keskustelu joten yritä sinäkin keskustella tästä ongelmastasi. Meillä keskustelu on tietysti helpompaa koska molemmilla on samoja ajatuksia siksi sanon neuvon että jos puolisosi ei halua kuunnella niin älä silloin kiusaa häntä. Jos hän ei tajua tätä ongelmana niin jatkuva asian esilleveto saattaa jopa häiritä. Mutta yritä. Minä selviydyn juuri sillä että olen heittäytynyt tähän suhteeseen mielialalla TARTU HETKEEN ja aina kun nämä pelkoajatukset riivaavat niin ajattelen sitä miten ihanaa aikaa kuitenkin olen saanut hänen kanssaan, ehkä se on vähän elämässä luovuttamista mutta tajuan ettei ketään voi pitää kiinni jos hän ei sitä itse halua. Jos on mennäkseen niin menee ja muistot jää. Elämä jatkuu.