Oma tarinani on hieman erilainen joihinkin muihin verrattuna. Olen nuori mies, alle parikymppinen. Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa kaksi vuotta. Suhde oli pitkään upeaa, mutta muutama kuukausi sitten vaihdoin työpaikkaa. Olen alalla, jossa suurin osa ihmisistä on naisia. meni pari kuukautta ja ystävystyin kolme vuotta vanhemman naisen kanssa. Aloimme lähetellä tekstiviestejä, lopulta tapasimme vapaa-ajalla. Kaikki oli pelkkää kaveruutta siinä vaiheessa. Samaan aikaan oma suhde meni huonosti. Iloa ei oikein oman rakkaan kanssa tahtonut löytyä. Uudella ystävälläni oli sama tilanne. Lopulta huomasin että olin ihastunut. Ja uudella ystävälläni oli sama tilanne. Olimme ihastuneita toisiimme ja myönsimme sen. Lopulta tilanne johti siihen, minkä alitajuisesti tiesin vielä tapahtuvan. Päädyimme suutelemaan ja halailemaan salaa.
Mikä tarinastani sitten tekee erikoisen? Olen koko tämän jutun ajan, siis alusta alkaen, ollut rehellinen tyttöystävälleni. Kerroin, kun minusta alkoi tuntua että olen ihastunut toiseen. Kerroin, mitä olimme uuden ystäväni kanssa puhuneet. Pohdimme tyttöystäväni kanssa tilannetta. Hän on alusta lähtien hyväksynyt tapahtuneen. Lupasin yrittää unohtaa tunteeni. En kuitenkaan pystynyt, ne vain menivät pahemmiksi. yritin monenlaisia keinoja, mutta mikään ei auttanut.
Sisälläni oli polte, joka kasvoi jatkuvasti. Halusin päästä lähikontaktiin ihastukseni kanssa. Yritin unohtaa ja unohtaa. Yritin ja yritin. Mutta ei. Samaan aikaan kuitenkin tunsin, että enemmän kuin mitään muuta, halusin vielä rakastaa tyttöystävääni. Niin kuin silloin ennen.
Mitä sitten tein? Pohdimme tyttöystäväni kanssa tilannetta. Tulin siihen tulokseen, että tunteeni eivät lähde, ellen tee radikaalia ratkaisua. Kysyin tyttöystävältäni, että mitä jos tekisin vähän jotain ihastukseni kanssa. Hänestä homma oli ok, jos se vain olisi ratkaisu ongelmaan. Lopulta päädyin suutelemaan ihastukseni kohteen kanssa pimeään talviseen metsään. Hyvältä se tuntui, sitä en voi kiistää. Todella hyvältä. Mutta siitä huolimatta, minusta tuntui siltä, että ratkaisu oli ehkä toiminut. tajusin jälleen, kuinka paljon välitän tyttöystävästäni. sekä rakastankin.
Nyt en kuitenkaan oikein pysty hyväksymään itseäni. En käsitä, miten tilanne ajautui sellaiseksi kuin ajautui. Ja minun on vaikea lopulta hyväksyä sitä, että olin ihastukseni kanssa intiimissä lähikontaktissa. Vaikka sinänsä nyt näyttää ehkä oman suhteen kannalta hieman paremmalta, mikäli tämä juttu pystytään unohtamaan . Mutta silti, ei tällaista saisi päästää tapahtumaan...
Antakaa nyt hyvät ihmiset tälle nuorelle miehelle jotain palautetta, olen ihan hädässä itseni kanssa...
Mikä tarinastani sitten tekee erikoisen? Olen koko tämän jutun ajan, siis alusta alkaen, ollut rehellinen tyttöystävälleni. Kerroin, kun minusta alkoi tuntua että olen ihastunut toiseen. Kerroin, mitä olimme uuden ystäväni kanssa puhuneet. Pohdimme tyttöystäväni kanssa tilannetta. Hän on alusta lähtien hyväksynyt tapahtuneen. Lupasin yrittää unohtaa tunteeni. En kuitenkaan pystynyt, ne vain menivät pahemmiksi. yritin monenlaisia keinoja, mutta mikään ei auttanut.
Sisälläni oli polte, joka kasvoi jatkuvasti. Halusin päästä lähikontaktiin ihastukseni kanssa. Yritin unohtaa ja unohtaa. Yritin ja yritin. Mutta ei. Samaan aikaan kuitenkin tunsin, että enemmän kuin mitään muuta, halusin vielä rakastaa tyttöystävääni. Niin kuin silloin ennen.
Mitä sitten tein? Pohdimme tyttöystäväni kanssa tilannetta. Tulin siihen tulokseen, että tunteeni eivät lähde, ellen tee radikaalia ratkaisua. Kysyin tyttöystävältäni, että mitä jos tekisin vähän jotain ihastukseni kanssa. Hänestä homma oli ok, jos se vain olisi ratkaisu ongelmaan. Lopulta päädyin suutelemaan ihastukseni kohteen kanssa pimeään talviseen metsään. Hyvältä se tuntui, sitä en voi kiistää. Todella hyvältä. Mutta siitä huolimatta, minusta tuntui siltä, että ratkaisu oli ehkä toiminut. tajusin jälleen, kuinka paljon välitän tyttöystävästäni. sekä rakastankin.
Nyt en kuitenkaan oikein pysty hyväksymään itseäni. En käsitä, miten tilanne ajautui sellaiseksi kuin ajautui. Ja minun on vaikea lopulta hyväksyä sitä, että olin ihastukseni kanssa intiimissä lähikontaktissa. Vaikka sinänsä nyt näyttää ehkä oman suhteen kannalta hieman paremmalta, mikäli tämä juttu pystytään unohtamaan . Mutta silti, ei tällaista saisi päästää tapahtumaan...
Antakaa nyt hyvät ihmiset tälle nuorelle miehelle jotain palautetta, olen ihan hädässä itseni kanssa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vaikeaa on neuvoa, mutta luulen, että sun on annettava itsellesi anteeksi ja unohdettava syyllisyys. Huominen tulee sun fiiliksistä huolimatta, älä jää itsesääliin kierimään vaan yritä olla parempi kumppani puolisollesi. Kaikkea hyvää:)
Olen huono keittiöpsykologi, mutta voi lohduttautua sillä, ettei tuo sinunkaan logiikka ihan mestarinäytteestä käy ;) (Pientä sarkasmia)
Mutta ihan vakavissaan. Kun luin tuon tekstisi, pystyin jollain tapaa ymmärtäneeni paniikkisi. En kuitenkaan nähnyt mitään merkkiä siitä, että ymmärtäisit tilanteen tyttöystäväsi silmin. Eli haluan kysyä, ymmärrätkö mihin tilanteeseen olet hänet laittanut? Ja miksi hän suostui siihen? Minä veikkaan sitä, että hän vielä niin rakastunut, että pelkäsi kuin syötävä että menettää sinut? Hän on varmasti tällä hetkellä hyvin rikki.
Tarkoitukseni ei ole syyllistää, mutta jos tosiaan rakastat tyttöystävääsi, niin tuollaista ei SAISI TAPAHTUA UUDESTAAN! Vain sitä voit olla vastuussa omasta käytöksestäsi. En myöskään usko jälkiviisauteen, mutta tulevaisuuden varalle voin antaa yhden neuvon. Kun seuraavan kerran ihastut, niin vaihda työpaikkaa! Duunipaikkoja saa uusia, mutta tyttöystäväsi kaltaisia ei ole kuin yksi.
Sitten probleemaan.
Eli teillä oli ongelmia ennen tapahtumaa, eikö niin? Te ette selvittäneet niitä keskenänne, eikö totta? Ihastus oli siis tekosyy, eräänlainen pakokeino niistä ongelmista, mitä et halunnut kohdata. Fakta on se, ettet saa tehtyä tekemättömäksi, vaan sinun pitää elää sen kanssa. Myös sinun tyttöystäväsi joutuu nyt elämään sinun tekosi kanssa. Se on nykyhetki! Eikä sitä saa pois päältä kuin taikaiskusta. Se on siellä ja pysyy siellä. Ja se seuraa teitä niin kauan, kunnes olette käyneet asian läpi. Se voi seurata teitä senkin jälkeen. Ainoa asia mitä voit tehdä, on vastuun ottaminen. Ota vastuu itsestäsi ja teoistasi. Älä sysää niitä tilanteen niskaan, vaan myönnä itsellesi, että SINÄ teit päätöksen, joka johti siihen olotilaan mikä sinulla on nyt. Kai ymmärrät, että halujaan voi myös hillitä?
En tiedä, ehkä sinä voit näyttää tyttöystävällesi, että sinä arvostat ja kunnioitat häntä. Parhaiten teet sen siten, että lopetat HÖLMÖILYN! Suhteissa on ala- ja ylämäkiä, mutta niistä selviää, kun pitää sepaluksensa kiinni. Jos kaipaat ystävää tai puhekaveria, niin sinulla on sellainen jo kotona; nimittäin tyttöystäväsi.
Fiksuin asia mitä voin sanoa, on tässä: pelaa avoimin kortein. Omalla tavallasi olet jo tehnyt sitä, mutta et kertonut tyttöystävällesi koko totuutta, eikö niin? Et kertonut haluavasi tuota toista? Kerroit, että teet kaiken TEIDÄN TAKIA! (Tämä on arvaus, mutta saattaa osua silti lähelle). Fakta taitaa olla kuitenkin se, että et tehnyt sitä teidän takia, vaan itsesi takia. Jos olisit ajatellut tyttöystävääsi, olisit ollut kilometrin päässä tuosta toisesta. SINÄ TEIT SEN, KOSKA HALUSIT JA PYSTYIT SIIHEN! Mutta tulevaisuudessa sinun on hyvä tietää, että pystyt myös jättämään asioita tekemättömiksi.
Yrittäkää selvittää ne ongelmat, mitä teillä oli ennen tapahtunutta ja mitä teillä on tapahtuneen takia. Muista ettei tyttöystävälläsi ole velvollisuutta antaa sinulle anteeksi mitään, mihin hän ei pysty. Paras keskustelunavaus on suora kysymys, eli miltä sinusta tuntuu, tai mitä sinä ajattelet tästä. (Äläkä keskeytä, vaikka toisen sanat tuntuisivat syytökseltä.)
Kaikkea hyvää teille! Toivottavasti saatte asiat järjestykseen.
Kiitoksia rakentavasta palautteesta. Kiitos siitä että nostit kissan pöydälle, itse en siihen ilmeisesti pystynyt. Osut jossain määrin oikeaan sanoessasi, etten ymmärrä tilannetta tyttöystäväni näkökulmasta. En ymmärräkään. Yritän ymmärtää, mutta ilmeisesti olen vielä niin keskenkasvuinen, etten kuitenkaan ymmärrä.
Kyllä me yritimme selvittää ongelmia. Mutta ehkä emme sitten yrittäneet tarpeeksi. Olisimme, varsinkin minä, voineet yrittää kovempaa.
Pakko myöntää, en ehkä ajatellut suhdettamme kuitenkaan loppujen lopuksi niin paljoa tehdessäni mitä tein. Se oli tekosyy.
Haluaisin kiittää sinua, mies ilman tunteita, siitä että jollain tavalla avasit silmäni.
Mutta yksi asia. Puhuit vastuun ottamisesta. Väitän kuitenkin voivani katsoa ketä tahansa silmiin, ja sanoa, että olen ottanut jo vastuuta. Olen myöntänyt tehneeni virheen ja hakenut apua.
Mutta oikein paljon kiitoksia hyvistä neuvoista ja suorasta palautteesta!
ps. Työpaikan vaihdosta. Olen tehnyt kuten suosittelit. Päätin jo kaksi kuukautta sitten vaihtaa työpaikkaa. Nyt minulla on menossa viimeinen viikko nykyisessä työpaikassani.
Heips!
Et sinä toivoton tapaus ole, sillä sinulla on omatunto. Haluaisin vain tarkentaa vielä sitä vastuunottoa, eli mitä tarkoitan sillä.
Voi olla, että tyttöystävältäsi vie aikaa, ennen kuin hän oppii taas luottamaan. Sinulla on siinä mielessä vastuu, että voit saada luottamuksen takaisin omalla asenteellasi ja käytökselläsi. Olet jo ruvennut ansaitsemaan sitä luottamusta takaisin, mikä on hyvä! Mutta voi olla, että tyttöystäväsi haluaa toistaiseksi urkkia yksityiseltäkin tuntuvia asioita. Hän saattaa "vahtia" menojasi ja kysellä kerta toisen jälkeen, että missä olet jne. Toivon että ymmärrät tehdä hänen olonsa varmaksi. Älä myöhästy tapaamisista, älä puhu toista ja tee toista. Ole aloitteellinen! Kerro minne menet ja ketä tapaat. Pyydä tyttöystävä mukaasi jne. Tiedän, tämä voi kuullostaa hiukan ahdistavalta, mutta kestämällä ja hyväksymällä ns. jälkimustasukkaisuuden, pystyt tekemään paljon suhteenne puolesta. Tyttöystäväsi pystyy luottamaan sinuun vasta ajan kanssa, eikä hän pysty siihenkään, ellet näytä olevasi luottamuksen arvoinen.
Kahden edellisen viestin perusteella pystyn sanomaan, että sinä olet jo aloittanut prosessin. Se on helkkarin HYVÄ! Vain omalla käytökselläsi voit antaa itsellesi parhaan esimerkin, eli kukaan muu ei pysty elämään periaatteidesi mukaan niin hyvin kuin sinä itse.
En epäile, etteikö sinulla olisi paha olla. Varmasti on! Mutta niin on hänelläkin, vaikka hän yrittäisi kuinka pitää sen piilossa.
Tiedätkö mikä on kuitenkin paras ominaisuutesi? Sinä haluat oppia tekemistäsi virheistä. Yrität olla rehellinen ja oletkin sitä. Se on harvinainen ominaisuus ihmisessä, joten toivottavasti pystyt jossain vaiheessa antamaan anteeksi myös itsellesi.
Kiitoksia taas nopeasta vastauksesta!
Niin, en näe mainitsemaasi jälkimustasukkaisuutta ongelmana, sillä me olemme alusta lähtien kertoneet toisillemme erittäin tarkkaan kaikki tekemisemme, pienimpiä yksityiskohtia myöten. Emmekä ole tehneet sitä luottamuspulan vuoksi, vaan se on alusta alkaen ollut aivan luonnollinen asia suhteessamme.
Kiitoksia myös kannustavista sanoista. Periaatteisiini kuuluu todellakin olla rehellinen, mutta ennen kaikkea yrittää aina parhaansa. Uskon että pystyn antamaan itselleni anteeksi, ajan kanssa sitten. Nimittäin suurena innoittajanani toimii jääkiekkovalmentaja Raimo Summasen oppi: Saa tehdä virheitä, Saa pelätä, PITÄÄ TOIMIA!
Mielestäni olen nyt toiminut.
Äh.. Minun korviini se, että kerroit tyttöystävällesi ihastuksestasi ja halustasi tutustua häneen paremmin, kuulostaa vastuun vierittämiseltä tyttösi niskoille. Aika sika olet ollut, kun olet pyytänyt tytöltösi lupaa "tehdä jotain" ihastuksesi kanssa. Noista sanoista tyttösi on ihan varmasti rikkonut sydämensä.. En yhtään ihmettele, että sinulla on nyt vaikeuksia itsesi kanssa, mutta keskittyisit nyt syyllisyyden tuntojesi märehtimisen sijasta korvaamaan tekoasi.