Jos olet mies, niin oletko koskaan tehnyt mielestäsi virhettä halutessasi erota tyttöystävästäsi tai vaimostasi? Onko jälkeenpäin tullut mieleen, että ei olisi ptänytkään erota? Oletko toiminut silloin jotenkin vai oletko vain haudannut asian mielestäsi?
Onko eropäätös kaduttanut
koskaan?
121782
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itseäni kadutti noin puoli vuotta jatkuvasti päätökseni erota silloisesta tyttöystävästäni, mutta jälkeenpäin sain kuulla hänenkin ajatuksiaan meistä ja suhteestamme. Nyt pidän sitä oikeana päätöksenä, mutta silti liian raskaana sellaisena...
Ei kaduta juurikaan. Jokaiseen eroon on ollu omat syynsä ja tapahtumaketju joka on väistämättä johtanu siihen. Oikeastaan on turha ollu jäädä jauhamaan paikalleen vaikka onhan se parisuhteesta ylipääseminen aina vaatinu omat ponnistelunsa.
kaduttanut sillä suunnittelin sitä jo 20 vuotta kunnes tein lopullisen ratkaisun.
kaduttanut. Surua ja murhetta se toki aiheutti, mutta kyllä molemmille oli selkeää se että päätös oli oikea.
Parikin naista tulee mieleen. Liiallisen rehellisyyden takia on tullut ryssittyä suhteita. On tullut valitettua pikkuasioista eikä ole ollut malttia odottaa suhteen kehittymistä.
Viimeisimmän suhteen lopetin hätiköidysti ja jälkikäteen olen tajunnu että oikeasti olis kandennu jatkaa. Niin sopivaa naista en löydä mistään ja tyhmyyttäni nyt sen menetin.
Oletko varma, että olet jo lopullisesti menettänyt?
ottaisin naiseen vielä yhteyden, mutta en ole sitä tehnyt. En tiedä onko hän enää edes vapaa. Voisiko hän unohtaa sen että jätin hänet? Hieman epäilen...
Ihmisellä on vain yksi elämä. Itse ottaisin yhteyttä uudelleen, vaikka olisin erehdyksessä jättänyt ja ottaisin uudelleen niitäkin, jotka ovat minut jättäneet.
Miten pystyt elämään, jos tiedät, että olet tehnyt erehdyksen ja olet kadottanut elämäsi naisen? Jos pyytää anteeksi hölmöjä tekemisiään toiselta, niin kyllä toinen antaa anteeksi, jos vielä rakastaa.
se helpottaisi varmana teitä molempia, jos edes tapaisitte. Siis näkisit, onko nainen todella kaipauksen arvoinen vai onko aika kullannut muistot.
Toisaalta voisit ilmaista pahoittelusi ja häntäkin se varmaan helpottaisi, kävipä siinä miten tahansa.
Pahempaa on sellainen katuminen ja vatvominen. Kuitenkin aikojenkin päästä helpottaa, jos saa itselleen vastauksia vaikka vanhoistakin asioista.
Niin ja vaikka nainen olisi vihainen sinulle, niin kun hän saa sen ilmaista, voi olla että kuitenkin hänkin näkee sinussa uuden mahdollisuuden.
harmittanut kyllä senkin edestä,kun töitten jälkeen tuleekin tyhjään taloon,jossa ennen oli pikkutaapero aina iloisena vastassa ja joku jolle kertoa päivän tuikitärkeät tapahtumat..
ehkä joskus miettii että oisko kuitenkin ollut jokin mahdollisuus...muu kuin ero..
mutta yhtäkaikki ja kaikkiyhtä,ni kyllä se vaan on paras ratkaisu ollut..molemmat isot ihmiset on iloisempia kuin ennen...pikkutaapero on välillä hiukkas huuli ympyrkäisenä mutta ilopilleri sekin kuiteskin on :):)
tai oikeastaan ei voi puhua mistään tyttöystävästä eroamisesta vaan pikemminkin oon katunu sitä että nuorempana tuli pilattua kaikki orastavat jutut kännissä törttöilemällä (vieläpä ennenkun ehti saada edes pimppaa).Nyt vuosia myöhemmin kun oon sattumalta törmännyt joihinkin noista muijista niin kyllähän se on vituttanut katella minkälaisia kissoja tuli päästettyä sormien läpi :-(