mies jäi kiinni suhteesta vajaa vuos sitten.
kauhee haloohan siitä nousi, mut mies halus ehdottomasti jatkaa, enkä mä tiennyt silloin mitä haluun.
enkä tiedä vielä tänä päivänäkään.
läpi on käyty kaikki "tavalliset" puheet syistä ja seurauksista ym. paskaa.
mä ajattelen vähän väliä kostoa.
KOSKA mies sanoi kiinni jäätyään (minä kysyin et miltä itestään olis tuntunut jos olisin ollut jonkun toisen kanssa), että minä=vaimo olen meistä se VIISAS, joka ei vois KOSKAAN tehdä mitään niin tyhmää.
HALOO!!!!
sehän oli sama, kuin olis heittänyt puita liekkeihin.
kaiken huipuks se tosiaan luulee, et mä en tekis sitä.
ennen tätä soppaa olis täytynyt olla vähintään brad pittin näköinen, et olis ees vähän kiinnostanut, mut nykyään kelpais kyl ihan taviskin. no, leikki leikkinä.
jokatapuksessa, tiedän olevani lapsellinen ajatellessani, mitä kaikkea pahaa tälle "salarakkaalle" vois tehdä, et sen elämä olis tosi paskaa.
kyllähän mä tiedän (ainakin toivon), et se kärsii vieläkin hirveistä "sydänsuruista", koska
se soitteli miehelleni rakastavansa tätä sun muuta paskaa.
kun mies ei välittänyt, vaan sanoi et juttu on ohi, niin sit tää eukko uhkaili itsemurhalla ym.
kun sekään ei tehonnut, niin sit alkoi tulla kaikenlaisia pimeitä viestejä ja soittoja.
jokatapauksessa mä en pysty jostain syystä päästämään "irti" tästä jutusta.
jos jollain ois joku vinkki, niin ottaisin sen mielihyvilläni vastaan.
kauhee haloohan siitä nousi, mut mies halus ehdottomasti jatkaa, enkä mä tiennyt silloin mitä haluun.
enkä tiedä vielä tänä päivänäkään.
läpi on käyty kaikki "tavalliset" puheet syistä ja seurauksista ym. paskaa.
mä ajattelen vähän väliä kostoa.
KOSKA mies sanoi kiinni jäätyään (minä kysyin et miltä itestään olis tuntunut jos olisin ollut jonkun toisen kanssa), että minä=vaimo olen meistä se VIISAS, joka ei vois KOSKAAN tehdä mitään niin tyhmää.
HALOO!!!!
sehän oli sama, kuin olis heittänyt puita liekkeihin.
kaiken huipuks se tosiaan luulee, et mä en tekis sitä.
ennen tätä soppaa olis täytynyt olla vähintään brad pittin näköinen, et olis ees vähän kiinnostanut, mut nykyään kelpais kyl ihan taviskin. no, leikki leikkinä.
jokatapuksessa, tiedän olevani lapsellinen ajatellessani, mitä kaikkea pahaa tälle "salarakkaalle" vois tehdä, et sen elämä olis tosi paskaa.
kyllähän mä tiedän (ainakin toivon), et se kärsii vieläkin hirveistä "sydänsuruista", koska
se soitteli miehelleni rakastavansa tätä sun muuta paskaa.
kun mies ei välittänyt, vaan sanoi et juttu on ohi, niin sit tää eukko uhkaili itsemurhalla ym.
kun sekään ei tehonnut, niin sit alkoi tulla kaikenlaisia pimeitä viestejä ja soittoja.
jokatapauksessa mä en pysty jostain syystä päästämään "irti" tästä jutusta.
jos jollain ois joku vinkki, niin ottaisin sen mielihyvilläni vastaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heips!
Erilaiset ajatukset ja tunteet saattavat pyöriä mielessä jopa pari vuotta, ennen kuin niistä pääsee "eroon". Ehkä kaikkein tärkeintä olisi kuitenkin se, että oppisit hyväksymään tapahtuneen. Tiedän miten kornilta tuo kuullostaa, mutta sitä se käytännössä tarkoittaa; oppia hyväksymään. Minulla itselläni meni reilusti yli vuosi ennen kuin pystyin antamaan anteeksi. Halusin antaa anteeksi paljon aikaisemmin, mutta en pystynyt, koska pidin kaiken raivon sisälläni. Luottamuksen opettelu on sitten hiukan vaikeampaa, eikä se luottamus palaa ilman toista osapuolta. Tiedän kuitenkin sen, ettei "kostaminen" auta. Se tekee vain olosi entistä kurjemmaksi, sillä sitten olet vajonnut pettäjän tasolle. Mitä ilmeisimmin syyttäisit itseäsi vielä siitäkin.
Fiksuin neuvo jonka voin antaa, tulee kai tässä. Älä anna anteeksi sen takia, että hän niin haluaa, vaan anna anteeksi, koska sinä haluat. Jos et pysty siihen, lopeta rikkinäinen parisuhde.
Voin sanoa vielä sen, ettei syrjähypyn syillä ole merkitystä itse teolle. Ne ovat vain tekosyitä pettämiselle. Niillä peitetään ne todelliset ongelmat, jotka ovat ihmisessä itsessään. Mutta ennen kuin pystytte selvittämään nuo ongelmat, joita parisuuhteessa oli ennen pettämistä, teidän pitäisi molempien hyväksyä nykyisyys. Miehesi tulisi ymmärtää tekonsa seuraukset. Muista kuitenkin, että parisuhteeseen tarvitaan kaksi ihmistä, jotka molemmat kantavat oman vastuunsa. Voin ajatella olevasi "uhri", mutta silloin haet tekosyytä huonoon oloosi. Sen jälkeen kun otat elämän takaisin hallintaasi, voit todeta ettet ole uhri tai "kärsijä". Voit samalla todeta myös sen, että ehkä teidän suhteessanne on asioita, joiden takia kannattaa jatkaa.
Voit aivan hyvin sanoa miehellesi, että hän on tavallaan oikeassa, vaikka hän on myös väärässä. Viittaan siihen kommenttiin, jonka hän oli sanonut. Sinä et olisi pettänyt, koska sinä kunnioitit häntä. Ja jos hän ei ole valmis kunnioittamaan sinua niin paljon, että pystyy kertomaan totuuden silmästä silmään, hänen on parempi lähteä pois.
Pystyt antamaan anteeksi, kun tajua ettet olisi pystynyt estämään tapahtunutta. Se mitä tuolle kolmannelle tapahtuu, ei muuta millään tavalla sitä sotkua, missä te olette nyt. Voin sanoa myös sen, että vaikka tuota kolmatta osapuolta ei olisi koskaan ollutkaan, hänen paikallaan olisi joku toinen henkilö.
Ihminen voi oppia virheistään, mutta hänelle pitää antaa siihen mahdollisuus. Jos hän ei opi, niin silloin on aika nostaa kytkintä. Veikkaan että tiedät jo sydämessäsi, haluatko luottaa häneen uudeestaan.
Itse ajattelen niin että toiset ovat sen arvoisia, että heille voi antaa mahdollisuuden. Mutta he saavat sen mahdollisuuden vain omalla käytöksellään. Pelkät sanat eivät riitä vakuuttamaan ketään, sillä kuka tahansa osaa pistää oikeat sanat sopivan näköiseksi lauseeksi. Vain teot ratkaiset! Jos ymmärrät, sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko jatkatte eteenpäin ja opettelette tuntemaan toisenne uudestaan, tai sitten eroatte.
Ystävällisesti, MIT
annoit paljon ajattelemisen aihetta.
viisaita neuvoja kaikki. täytyy yrittää pistää asioita tärkeysjärjestykseen.
sääli, et mun mies ei pysty ns. "nostamaan kissaa pöydälle", vaan aina pitää päästä mahdollisimman helpolla.
kai se sen takia piti peliä toisen kanssa (saahan siinä ihastumisvaiheessa tosi hyvän fiiliksen) ei sit tarvinnut ajatella, mikä kotona mättää. saatikka, et olis pitänyt miettiä, miten asioita vois muuttaa.
voi olla et mä oon tosi väärässä, mut mulla on tunne et miehet on kuin strutseja. työnnetään pää pensaaseen ja luullaan et kukaan ei näe. eli kun ei puhuta "vaikeista" asioista, niin silloin niitä ei myöskään ole.
sinä tunnut olevan poikkeus säännöstä. toivottavasti "ajattelevia" miehiä on muitakin?
mun mies ja melkein kaikki miespuoliset ystävämme "möyhkäävät" autoista,vanteista,kiihtyvyyksistä, ajo-ominaisuuksista ym. vastaavista jutuista.
puhuuks miehet keskenään koskaan mistään "vakavista" tai "surullisista" asioista keskenään. (mun mies ei ainakaan pysty mun kanssa niistä puhumaan. kun mä kysyin, et onks sillä ketään kelle puhua ko. asioista, niin se kertoi, et yhden kanssa se pystyy vaikeistakin asioista puhumaan, mut yleensäottaen niistä puhutaan tosi harvoin).
jotenkin tosi surullista.
tää nyt meni tällaseks pohdinnaks, mut kiitti nyt joka tapauksessa
Moi!
Toki miehetkin keskustelevat, tai ainakin minun ystäväpiirissäni on puhuttu ns. "vaikeistakin" asioista. Samanlaista se on ollut nuoruusvuosilta asti - jos on tehnyt mieli keskustella, niin sitten olen tehnyt itse aloitteen. Enkä ajattele, että puhuminen tekisi minusta vähemmän miehekkään, vaan päinvastoin.
Voin luvata sen, että täällä tallustelee useampi fiksu mies, joille elämä on muutakin kuin vanteet ja hifilaitteet. Ja älykkäissä miehissä on yhtä paljon komeita kuin rumiakin, mutta ainakin useimmalla on itsetunto ja elämänarvot kunnossa.
Mutta kuten todettu, älä alistu kynnysmatoksi. Sinulla on oikeus tunteisiisi ja miehelläsi on tällä hetkellä hemmetin monta syytä kunnioittaa sinua. Toivottavasti saat asiat kuntoon. Mieluummin sitä on onnellinen yksin kuin sairas kahdestaan.