Toto

Nyt tiukkaa kommenttia ja kokemuksia Toton uusimmasta: Falling Between. Ymmärtääkseni on näinäpäivinä ilmestynyt myyntiin.
Eroavaisuuksia suuntaan tai toiseen, vaiko jämähtämistä Toton menneisiin vuosiin ja albumeihin verrattuna. ?
Ovat muuten Helsingissä maaliskuun ekana.

Tiedustelijana Totofani
196792
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 19

Vanhimmat

Toton nettisivujen mukaan uusi levy ilmestyy 10.2! Odotukset ovat korkealla! Liput Hesan konserttiin ostin heti kun tulivat myyntiin. Olis sitten yhdeksäs Toton keikka meikäläiselle täällä;) eli joka kerta on paikalla oltu, kun bändi on Suomessa vieraillut...

Äänestä

Ainakaan ensikuulemalta nimikappaleesta "Falling In Betwween" (1.) en pitänyt **

"Dying in My Feet" (2.) on bluesvaikutteinen, mutta melodinen ja hyvin toimiva kappale ****

"Bottom of yout soul" (3.) on erinomainen, ja TOTOn parhaiden klassikkokappaleiden veroinen
ja mielestäni levyn paras kappale *****

"King of The World" on ihan hyvä, ja myöskin vanhemman TOTO -musiikin kaltaista melodista
rockmusiikkia ****

Viides kappale "Hooked" on bluesvaikutteinen ja kohtalaisen hvyin toimiva ***

Kuudes "Simple Life" on balladi, joka jää liian lyhyeksi, eikä kappale muutenkaan ole parhaiden TOTO -klassikoiden veroinen **

Seitsemäs " Taint the World" on nopea ja melko hyvin toimiva bluesvaikutteinen kappale ***

Kahdeksas " Let It go" on hidas ja tunnelmallinen
funk -sävyjä sisältävä AOR- kappale ja muistuttaa TOTOn vanhempaa tuotantoa ***

Yhdeksäs "Spiritual Man" on gospelvaikutteinen ja
melko hyvin toimiva balladinomainen kappale, joka
muistuttaa hieman klassikkokappletta "Africa" ***

Viimeinen "No End In Sight" on nopeampi ja melko hyvin toimiva tunnelmallinen kappale (perinteistä TOTOa) ***

Äänestä
  • Piti oikein tarkistaa, että onko TOTOn uusi levy jonkin suuremman levy-yhtiön julkaisu.
    - Eipä ole, vaan Italialaisen melodiseen rock-musiikkiin erikoistuneen "Frontiers" levy-yhtiön julkaisu.

    Mitä oikein on tapahtunut? Miksi melodista, hyvin tuotettua ja taidokasta musiikkia (AOR:ää/melodista hardrockia) tekevät
    ja aiemmin miljoonia myyneet artistit eivät enää saa tehdä haluamansa kaltaista musiikkia suuremmille levy-yhtiöille - mikäli sopimusta enää edes saavat suuremmilta yhtiöiltä?

    Vielä 1980 -luvulla TOP-40 ja TOP-100 myyntilistoille saattoi päästä lähes minkätyyppisellä rock/pop -musiikilla tahansa. Ajat kuitenkin muuttuivat äkillisesti ja esimerkiksi melodinen AOR ja melodinen hardrock katosivat 90 -luvun alkupuolella mm. grungen myötä levykaupoista ja myyntilistoilta kokonaan. Nuorisolle ryhdyttiin markkinoimaan musiikkia, jota oli vaivatonta ja helppoa tuottaa .Monet AOR/Westcoast -artistit siirtyivät tekemään tai säveltämään countrymusiikkia (jo edesmennyt Van Stephenson, Stan Meissner jne ) .

    Musiikkimarkkinat mitä ilmeisimmin jaoteltiin 90-luvun alkupuolella suurten levy -yhtiöiden sopimuksella (?) siten, että muunmuassa
    melodinen AOR, melodinen hardrock - ja ylipäänsä melodinen ja hyvin tehty musiikki joutui suurten levy-yhtiöiden "pannaan" - ja koska markkinointikoneisto oli näiden hallussa, ihmiset oli helppo manipuloida kuuntelemaan tietynlaista musiikkia (sitä mitä suuret levy-yhtiöt halusivat).

    90 -luvun puolivälissä pienten ja riippumattomien levy -yhtiöiden toimesta tilanne kuitenkin muuttui ja melodisia rock- levyjä alettiin taas julkaista. Markkinointikoneisto oli kuitenkin suurten levy-yhtiöiden hallussa, joten muunmuassa siitä syystä melodinen AOR/hardrock on jäänyt pienten piirien marginaalimusiikiksi
    (Ruotsissa muuten tehdään erityisen paljon AOR:ää ja Ruotsi on Saksan ohella luultavasti tuotteliain melodisen rockmusiikin tuottajamaa).

    Tilanne tosin on viimeaikoina hieman muuttunut , koska Pop/ Rock - musiikkia on alkanut ilmestyä enenevässä määrin markkinoille myös suurilta levy-yhtiöiltä. Musiikilliset raja-aidat näyttäisivät siis (ainakin jossainmäärin) olevan kaatumassa (=yhä useammat ajattelevat, että hyvä kappale on hyvä, eikä tyylilajilla ja luokittelulla ole enää niin suurta merkitystä, kuin aiemmin).

    Musiikin internetverkkojakelu (tiedostojakelun muodossa) lisää ihmisten laatutietoisuutta, joten sellainen on suurille levy-yhtiöille, jotka myyvät usein yhden hitin varaan rakennettuja tuotteita, uhka. Useimmat äänilevyalbumit itseasiassa ovat nykyään sellaisia, että ne sisältävät vain yhden hyvän ja täysipainoisen kappaleen, jos sitäkään. Kuluttajien kuitenkin haluttaisiin ostavan kalliita ja ylihinnoiteltuja cd-levyjä niiden sisältöä tarkemmin tuntematta (sokkona). Todella hyvät äänilevyt ovat aina hintansa arvoisia, mutta sellaisia levyjä on harvassa. Sellaisia levyjä ovat mielestäni esimerkiksi melodiset ja tasokkaat instrumentaalilevyt ja siksipä niitä ei markkinoilla juuri olekaan - ja jos on, niin ainoastaan pienten levymerkkien julkaisemina ja vaikeasti löydettävisssä. Melodisen raskaamman musiikin julkaisuissa on myös paljon laadukkaita levyjä, mutta ne ovatkin (lähes poikkeuksetta) pienempien levymerkkien julkaisuja, eivätkä saavuta suurempaa yleisöä.

    - - -

    Suurten levy-yhtiöiden pomot oivalsivat, että kun laadukas musiikki poistetaan markkinoilta, niin musiikkina voidaan myydä melkein mitä tahansa, vertailukohtien puuttuessa (kuluttajien laatutietoisuuden puuttuessa).

    Musiikkilaadullisesti taantumuksellisin ajanjakso ajoittuu mielestäni 90 -luvun alkuvuosiin (92 - 94) ja sama ilmiö tapahtui - kumma kyllä - myös elokuvamaailmassa. Esimerkiksi laadukkaat kauhuelokuvat, joita tehtiin erityisen paljon 80- luvulla, katosivat melkein kokonaan muutamaksi vuodeksi - palatakseen myöhemmin.

    Vuosituhannen vaihteen jälkeen elokuvien yleinen taso on kuitenkin mielestäni parempi kuin koskaan - ja sama koskee myös musiikkia (hyvän musiikin joutuu tosin usein melkoisella vaivalla etsimään, mutta internet helpottaa etsintää). Mullistavan digitaalitekniikan avulla elokuvista on tullut näyttävämpiä kuin koskaan ja elokuvat
    on muutenkin kuvattu ja toteutettu tänäpäivänä tyylikkäästi.

    Uusi aika?

    Cd- levyt halvemmiksi?

    Järkevä hinta tavalliselle cd-levylle lienee 5 euron tuntumassa ja laadukkaille cd-tuotteille enemmän.

    Äänestä

  • Hienoa! Kaipaamaani vertailua aikaisempaan Toto tuotantoon suhtautettuna. Hyvin asiallinen arvostelu. Siis bluesripaus entiseen?
    Antamiesi tähtien perusteella hankinnan arvoinen uutuus, varsinkin kun Totoa on tullut kuunneltua parisenkymmentä vuotta.
    Olen muuten ihan kuuntelijatasolla, en siis ole rumpali enkä muusikko, vertaillut joskus Jeff Porcaron (rauha hänen sielulleen) ja Simon Phillipsin soitantaa. Mielipiteitä?
    Itse olen "vaikuttuneempi" jälkimmäisestä.
    Ja albumeista pidän erityisesti Tambusta, muitakaan yhtään väheksymättä.

    Äänestä

  • Noki-Elmeri kirjoitti:

    Hienoa! Kaipaamaani vertailua aikaisempaan Toto tuotantoon suhtautettuna. Hyvin asiallinen arvostelu. Siis bluesripaus entiseen?
    Antamiesi tähtien perusteella hankinnan arvoinen uutuus, varsinkin kun Totoa on tullut kuunneltua parisenkymmentä vuotta.
    Olen muuten ihan kuuntelijatasolla, en siis ole rumpali enkä muusikko, vertaillut joskus Jeff Porcaron (rauha hänen sielulleen) ja Simon Phillipsin soitantaa. Mielipiteitä?
    Itse olen "vaikuttuneempi" jälkimmäisestä.
    Ja albumeista pidän erityisesti Tambusta, muitakaan yhtään väheksymättä.

    Tunnen itse paremmin TOTOn 80-luvun ja 90-luvun alun tuotantoa ja kuuntelin aikoinaan levyjä: IV, ISOLATION, FAHRENHEIT ja SEVENTH ONE.

    TAMBU-, MINDFIELDS- ja THROUGH THE LOOKING GLASS -levyjä kuuntelin vasta äsken (muutamat kappaleet olivat kyllä tuttuja). TAMBU on noista kolmesta mielestäni ehdottomasti paras, ja myös tasaisin laadultaan.

    MINDFIELS -levyltä erottui yksi kappale: GAUGHT IN THE BALANCE, joka on aivan erinomainen AOR -kappale.

    THROUGH THE LOOKING GLASS on ainakin ensikuuleman perusteella melko heikko levy - tai ainakin levy poikkeaa TOTOn aiemmasta tuotannosta.

    Uusin levy on paluuta parempaan suuntaan ja ehkä sitä voisi verrata laadullisesti TAMBUun, vaikka yhtä hienot balladit ehkä puuttuvatkin.

    Äänestä

  • kuuntelija. kirjoitti:

    Tunnen itse paremmin TOTOn 80-luvun ja 90-luvun alun tuotantoa ja kuuntelin aikoinaan levyjä: IV, ISOLATION, FAHRENHEIT ja SEVENTH ONE.

    TAMBU-, MINDFIELDS- ja THROUGH THE LOOKING GLASS -levyjä kuuntelin vasta äsken (muutamat kappaleet olivat kyllä tuttuja). TAMBU on noista kolmesta mielestäni ehdottomasti paras, ja myös tasaisin laadultaan.

    MINDFIELS -levyltä erottui yksi kappale: GAUGHT IN THE BALANCE, joka on aivan erinomainen AOR -kappale.

    THROUGH THE LOOKING GLASS on ainakin ensikuuleman perusteella melko heikko levy - tai ainakin levy poikkeaa TOTOn aiemmasta tuotannosta.

    Uusin levy on paluuta parempaan suuntaan ja ehkä sitä voisi verrata laadullisesti TAMBUun, vaikka yhtä hienot balladit ehkä puuttuvatkin.

    ...vai puuttuvatko sittenkään?

    "Bottom of your soul" on kuitenkin balladi.

    Äänestä

  • kuuntelija. kirjoitti:

    Piti oikein tarkistaa, että onko TOTOn uusi levy jonkin suuremman levy-yhtiön julkaisu.
    - Eipä ole, vaan Italialaisen melodiseen rock-musiikkiin erikoistuneen "Frontiers" levy-yhtiön julkaisu.

    Mitä oikein on tapahtunut? Miksi melodista, hyvin tuotettua ja taidokasta musiikkia (AOR:ää/melodista hardrockia) tekevät
    ja aiemmin miljoonia myyneet artistit eivät enää saa tehdä haluamansa kaltaista musiikkia suuremmille levy-yhtiöille - mikäli sopimusta enää edes saavat suuremmilta yhtiöiltä?

    Vielä 1980 -luvulla TOP-40 ja TOP-100 myyntilistoille saattoi päästä lähes minkätyyppisellä rock/pop -musiikilla tahansa. Ajat kuitenkin muuttuivat äkillisesti ja esimerkiksi melodinen AOR ja melodinen hardrock katosivat 90 -luvun alkupuolella mm. grungen myötä levykaupoista ja myyntilistoilta kokonaan. Nuorisolle ryhdyttiin markkinoimaan musiikkia, jota oli vaivatonta ja helppoa tuottaa .Monet AOR/Westcoast -artistit siirtyivät tekemään tai säveltämään countrymusiikkia (jo edesmennyt Van Stephenson, Stan Meissner jne ) .

    Musiikkimarkkinat mitä ilmeisimmin jaoteltiin 90-luvun alkupuolella suurten levy -yhtiöiden sopimuksella (?) siten, että muunmuassa
    melodinen AOR, melodinen hardrock - ja ylipäänsä melodinen ja hyvin tehty musiikki joutui suurten levy-yhtiöiden "pannaan" - ja koska markkinointikoneisto oli näiden hallussa, ihmiset oli helppo manipuloida kuuntelemaan tietynlaista musiikkia (sitä mitä suuret levy-yhtiöt halusivat).

    90 -luvun puolivälissä pienten ja riippumattomien levy -yhtiöiden toimesta tilanne kuitenkin muuttui ja melodisia rock- levyjä alettiin taas julkaista. Markkinointikoneisto oli kuitenkin suurten levy-yhtiöiden hallussa, joten muunmuassa siitä syystä melodinen AOR/hardrock on jäänyt pienten piirien marginaalimusiikiksi
    (Ruotsissa muuten tehdään erityisen paljon AOR:ää ja Ruotsi on Saksan ohella luultavasti tuotteliain melodisen rockmusiikin tuottajamaa).

    Tilanne tosin on viimeaikoina hieman muuttunut , koska Pop/ Rock - musiikkia on alkanut ilmestyä enenevässä määrin markkinoille myös suurilta levy-yhtiöiltä. Musiikilliset raja-aidat näyttäisivät siis (ainakin jossainmäärin) olevan kaatumassa (=yhä useammat ajattelevat, että hyvä kappale on hyvä, eikä tyylilajilla ja luokittelulla ole enää niin suurta merkitystä, kuin aiemmin).

    Musiikin internetverkkojakelu (tiedostojakelun muodossa) lisää ihmisten laatutietoisuutta, joten sellainen on suurille levy-yhtiöille, jotka myyvät usein yhden hitin varaan rakennettuja tuotteita, uhka. Useimmat äänilevyalbumit itseasiassa ovat nykyään sellaisia, että ne sisältävät vain yhden hyvän ja täysipainoisen kappaleen, jos sitäkään. Kuluttajien kuitenkin haluttaisiin ostavan kalliita ja ylihinnoiteltuja cd-levyjä niiden sisältöä tarkemmin tuntematta (sokkona). Todella hyvät äänilevyt ovat aina hintansa arvoisia, mutta sellaisia levyjä on harvassa. Sellaisia levyjä ovat mielestäni esimerkiksi melodiset ja tasokkaat instrumentaalilevyt ja siksipä niitä ei markkinoilla juuri olekaan - ja jos on, niin ainoastaan pienten levymerkkien julkaisemina ja vaikeasti löydettävisssä. Melodisen raskaamman musiikin julkaisuissa on myös paljon laadukkaita levyjä, mutta ne ovatkin (lähes poikkeuksetta) pienempien levymerkkien julkaisuja, eivätkä saavuta suurempaa yleisöä.

    - - -

    Suurten levy-yhtiöiden pomot oivalsivat, että kun laadukas musiikki poistetaan markkinoilta, niin musiikkina voidaan myydä melkein mitä tahansa, vertailukohtien puuttuessa (kuluttajien laatutietoisuuden puuttuessa).

    Musiikkilaadullisesti taantumuksellisin ajanjakso ajoittuu mielestäni 90 -luvun alkuvuosiin (92 - 94) ja sama ilmiö tapahtui - kumma kyllä - myös elokuvamaailmassa. Esimerkiksi laadukkaat kauhuelokuvat, joita tehtiin erityisen paljon 80- luvulla, katosivat melkein kokonaan muutamaksi vuodeksi - palatakseen myöhemmin.

    Vuosituhannen vaihteen jälkeen elokuvien yleinen taso on kuitenkin mielestäni parempi kuin koskaan - ja sama koskee myös musiikkia (hyvän musiikin joutuu tosin usein melkoisella vaivalla etsimään, mutta internet helpottaa etsintää). Mullistavan digitaalitekniikan avulla elokuvista on tullut näyttävämpiä kuin koskaan ja elokuvat
    on muutenkin kuvattu ja toteutettu tänäpäivänä tyylikkäästi.

    Uusi aika?

    Cd- levyt halvemmiksi?

    Järkevä hinta tavalliselle cd-levylle lienee 5 euron tuntumassa ja laadukkaille cd-tuotteille enemmän.

    Noin 20 euron hinta uutuuslevyistä on selvästi liian korkea. Useimpien ihmisten rahat eivät riitä Cd -levyjen ostamiseen nykyhinnoilla ja vaikka joten kuten riittäisivätkin, niin onko ostohaluja?

    Internetistä täytyisi saada ladata laillisesti omaan käyttöön musiikkia ja CD-levyjen hinnan alennuksella (noin 5-7 euroon) levyjen myynti moninkertaistuisi ja useimmat musiikinystävät ostaisivat varmasti niitä levyjä, joihin ovat voineet etukäteen tutustua kunnolla ja joista ovat pitäneet.

    Äänestä

  • Noki-Elmeri kirjoitti:

    Hienoa! Kaipaamaani vertailua aikaisempaan Toto tuotantoon suhtautettuna. Hyvin asiallinen arvostelu. Siis bluesripaus entiseen?
    Antamiesi tähtien perusteella hankinnan arvoinen uutuus, varsinkin kun Totoa on tullut kuunneltua parisenkymmentä vuotta.
    Olen muuten ihan kuuntelijatasolla, en siis ole rumpali enkä muusikko, vertaillut joskus Jeff Porcaron (rauha hänen sielulleen) ja Simon Phillipsin soitantaa. Mielipiteitä?
    Itse olen "vaikuttuneempi" jälkimmäisestä.
    Ja albumeista pidän erityisesti Tambusta, muitakaan yhtään väheksymättä.

    Jeff Porcaro oli mielestäni aivan ällistyttävä. Kuuntele Rosanna, mushanga, home of the brave jne. Äijällä uskomaton kyky saada rummut soimaan "kauniisti" musiikkiin sovittaen. Ehkä Simon(josta myös pidän) teknisempi Jeffiä, mut toi tatsi.. No ei noi rumpu starat turhaan liputa Jeffiä..
    -Toto man

    Äänestä

  • Noki-Elmeri kirjoitti:

    Hienoa! Kaipaamaani vertailua aikaisempaan Toto tuotantoon suhtautettuna. Hyvin asiallinen arvostelu. Siis bluesripaus entiseen?
    Antamiesi tähtien perusteella hankinnan arvoinen uutuus, varsinkin kun Totoa on tullut kuunneltua parisenkymmentä vuotta.
    Olen muuten ihan kuuntelijatasolla, en siis ole rumpali enkä muusikko, vertaillut joskus Jeff Porcaron (rauha hänen sielulleen) ja Simon Phillipsin soitantaa. Mielipiteitä?
    Itse olen "vaikuttuneempi" jälkimmäisestä.
    Ja albumeista pidän erityisesti Tambusta, muitakaan yhtään väheksymättä.

    Jos tykkäät Tambusta, niin tykkäät tästäkin, jossakin määrin samantyyppistä saundia on kuultavilla... Musa on uutta, mutta selviä viitteitä on kuultavissa aikaisempaan tuotantoon (Tambu, Seventh One, Turn Back?) ja joihinkin muihin (kasari)artisteihin. Ainoa biisi, joka ei oikein vakuuta on (Davidin?) Spiritual man (gospeliahan se...).

    Myös Greg Phillinganesin vaikutus pändiin kuuluu ja hänen laulamansa Let It go toimii hyvin. Näin kaverin jo kesällä 04 Toto:n Lontoon keikalla ja ensireaktioni oli, että mitä v*tt missä on David Paich... Greg veti kuitenkin niin hyvin, että ei tuntunut mitenkään pahalta vaikka David olisikin lähtenyt vetämään pändistä. No onneksi oli poissa vain perhesyistä...

    P.S. Latasin levyn verkosta esikuunteluun koska sen suorastaan hyppäsi silmille (liian helposti?), mutta tunnollisena fanina hankin myös virallisen version!!! Levy myyy -> niitä tehdään lisää...

    Äänestä

Siis tämä tuleva levy vaikuttaa kyllä erinomaiselta ja mielestäni parasta TOTO:a pitkii aikoihin. Onko muuten bottom of your soul soinut vielä suomen radiokanavilla?

Äänestä


  • Juzay kirjoitti:

    Arvostelu Falling In Between albumista.

    http://www.melodicrock.com/reviews/reviews.html

    Voi hyvä tavaton sentään, miten sitä aikainen ihminen osaakin odottaa saadakseen soittimeensa tuon kyseisen uutukaisen (ihan kaupasta, koteloineen,pahveineen). No jos jostain tykkää kuin hassu puurosta, niin ei se mitään.
    Meinasi muuten itkut tulla, kun selvisi ettei itselläni ole mahdollisuutta lähteä Toton Helsingin konserttiin. Kolme kertaa olen mukaan päässyt... en tiedä miten tästä selviän :) ... no, koitan koota itseni !
    Nauttikaa konsertista täysillä kaikki te jotka konserttiin menette!!!!

    Äänestä

No niin, nyt kun levy on hankittu ja kuunneltu, niin on aika aloittaa spekuloinnit siitä, mitkä kipaleet päätyvät keikkasettiin. Tässäpä oma listani:

1. Taint the World - Tällä on kiva potkaista keikka käyntiin.
2. Bottom of Your Soul - levyn sinkku, joten pakko soittaa...
3. Let It Go - Greg pääsee laulamaa ja biisiin on kiva yhdistellä pätkä Jake to the Bonesta...
4. Spiritual Man - nokun Dave pakottaa...
5. No End in Sigth - Tähän keikka päättyy kun Hold the Linen on soitettu pakollisena encorena.

Lisäksi Simple life liitetään johonkin toiseen slovariin ja samanlaista keikkakikkailua saattaa tapahtua King of the worldin kohdalla.

Kommentteja?

Äänestä
  • Käsiittäksenihän Dave ei ole tällä kiertuella, joten gospelia ei kait kuulla ;)
    Uudelta levyltä kuullaan melko varmasti
    "king of the world"
    "falling in between"
    "Let it go"
    Ilman joseph williamssia toi 1. sinkku voi olla vaikea vetää.
    ps. saakelin hyvä levy.

    Äänestä

  • Hydra kirjoitti:

    Käsiittäksenihän Dave ei ole tällä kiertuella, joten gospelia ei kait kuulla ;)
    Uudelta levyltä kuullaan melko varmasti
    "king of the world"
    "falling in between"
    "Let it go"
    Ilman joseph williamssia toi 1. sinkku voi olla vaikea vetää.
    ps. saakelin hyvä levy.

    Lippupalvelun mukaan Dave on mukana... http://www1.ticketservicefinland.fi/EventList?eventSubGroupId=FIN8625.802258&rowsPerPage=25&day=1&yearmonth=2006-2&datetype=1

    Tony Spinnerin ääni on melko lähellä Joseph Williamsia (ja varmaankin huomioitu keikkoja ajatellen), joten luulempa, että Bottom of My Soul kuullaan. Viimeksi kun näin Totoa livenä (2004), niin Bobby veti myös Williamssin aikoinaan laulamat biisit (mm. Stop Loving You).

    Äänestä

Aivan mahtava levy!
Sekoitus kaikkia aikaisempia levyjä ja 80-luvun soundien viljely onnistuu hyvällä maulla.
TOTO IS BACK, thank God for that!!!!!!!!!!!!!!

Äänestä

Uusin levy on yllattanyt allekirjoittaneen! Uskoni Totoon oli osittain mennyt kahden viimeisen levyn myota (Mindfields ja Through the Looking Glass) ja on todettava, ettei jackpot:ia ole herroille herunut sitten Toto IV:n. (ei ruveta tappelemaan, makuasioita!)

Mutta tama uusin, tama uusin... Biisien laatu on loistava. Koukkuja runsaasti, mutta liiallinen kikkailu ja tiluttelu hyodynnetaan nimenomaan biisien ehdoilla. Eli Luke antaa myos palaa, muttei hukkaa itse tarkeinta; viisua. Sounditkin on kohdallaan, joten vaikka 80-lukuteemakin on lasna, niin homma ei kuitenkaan mene kasariksi.

Suosikkejani ovat loistava progressiivisen rockin kanssa flirttaileva avaus; poptarykalvoni rajayttanyt Bottom of Your Soul; mahtava ja groovaava Let It Go seka Spiritual Man, jossa erityisesti uusi jannu hoitaa vokaalit aivan mielettomalla tavalla. For god sake, Toto on tehnyt paluun musiikkitaivaan korkeimmalle huipulle!

Jos joku yrittaa verrata suosikkeja omiinsa, niin perspektiivia antanee kun kerron, etta viime vuosien aikana soittimessani ovat jyranneet Nick Cave, vanha kunnon Led Zeppelin, Tom Waits, Kiuas (kylla, www.kiuas.net kertoo enemman ettei ole bastusta kyse) ja Elvis Costello.

Toto hoiti homman, nyt pitaisi vain ostavan yleison ymmartaa se. Rok.

Äänestä
  • Uusin levy Falling in between yllätti minutkin ihan täydellisesti! Levy kuulostaa tuoreelta ja perinteiseltä ToTo:lta samaan aikaan.

    Lätty on täynnä hienoja biisejä sekä hyvää soittoa.
    Kosketinsoitin-guru Phillinganes on tervetullut lisä bändiin varsinkin kun myös laulun lahjoja löytyy.

    Helsingin keikka todisti uusien biisien toimivuuden, en ollut kuullut uutta levyä yhtäkään biisiä mutta mieleen jäivät kertakuulemalta mm. Falling in between ja King of the world!

    Toimiva comeback. Rokkaa kuin ToTo vain voi!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Noki-Elmeri kirjoitti:

Nyt tiukkaa kommenttia ja kokemuksia Toton uusimmasta: Falling Between. Ymmärtääkseni on näinäpäivinä ilmestynyt myyntiin.
Eroavaisuuksia suuntaan tai toiseen, vaiko jämähtämistä Toton menneisiin vuosiin ja albumeihin verrattuna. ?
Ovat muuten Helsingissä maaliskuun ekana.

Tiedustelijana Totofani

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu