miksi ihmiset ei enää halua lapsia? en nyt tarkota niitä jotka ei oikeasti saa lapsia, vaan niitä jotka ei vaan yksinkertaisesti tahdo. Jos elätte parisuhteessa ilman lapsia, joudutteko puolusteleen lapsettomuutta ja kohtaan tätejä jotka paheksuu sitä ja joiden mielestä olette itsekkäitä? miltä se tuntuu? onko lapsettomuus ristiriidassa teidän uskonnon tms. kanssa? tänks. :)
miksi ei lapsia?
emmi
402990
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
minäkin vastaan vaikken parisuhteessa olekaan.
Jotkut meistä vain eivät halua. Ei siihen tarvitse mitään muuta syytä. Eivät kaikki halua lemmikkieläintäkään tai punaista tupaa ja perunamaata. Lapset vain eivät ole kaikkien juttu eikä tarvitse ollakaan. Jokaisen oma elämä ja omat valinnat.
Paheksunta kertoo enemmän tädeistä itsestään kuin lapsista kieltäytyjistä. Tämä on yksi niistä tilanteista, joissa voi jättää muut ihmiset ja heidän vaatimuksensa huomioimatta. Jokainen voi kuitenkin kuvitella, ettei omien halujen ja valintojen puolustelu ole mukavaa kenestäkään.
Elä ja anna toistenkin elää =)
On tosiaankin jokaisen oma asia tekeekö lapsia vai ei. Joskus tuntuu, että on viisautta olla tekemättä. Eivätpä sitten tarvitse kärsiä tästä pahasta maailmasta ja omatkin huolet puolittuu.
Silti useimmat meistä tahtovat lapsen jossain elämänsä vaiheessa.
Uskon, ettei kaikki huomauttelijat halua pelkästään sekaantua toisten asioihin. Heillä saattaa olla huoli toisen puolesta. Lasta ei saa vain päättämällä että nyt sen teen. Voi olla, että lasta ei tunne haluavansa kakskymppisenä eikä kolmikymppisenä mutta sitten iskee ylipääsemätön tahto saada oma vauva. Ikävä vain, että nelikymppisenä voi olla jo myöhäistä. Huomauttelijat tietävät kuinka voimakas lastensaamistarve on, kun se iskee. Näkevät silmissää miten sinä itket, kun lasta ei tulekaan. Yrittävät säästää sinua siltä tuskalta.
Turhaahan se tietysti on. Jos ei vauvaa halua, niin ei sitä voi väkisin tehdä. Vauvan hoito vaatii järkkymätöntä motivaatiota.
Voi ainoastaan tiedostaa tuon mahdollisuuden, että jos sittenkin mieleni muuttuu.
Tykkään kyllä lapsista, mutta jostain syystä en ole kokenut halua hankkia omia. Elän parisuhteessa ja olen kysynyt mieheltänikin, että entä jos en koskaan haluakaan lapsia. Kestääkö hän sen? Hän suhtautuu kuitenkin asiaan niin, että uskoo minun olevan jossain vaiheessa valmis. Hänkään ei vielä myönnä haluavansa lapsia. En voi tietää, muuttuuko mieleni äkisti, mutta välillä olen jopa huolestunut siitä että vauvakuumetta ei ole ilmaantunut. Olen nyt 28-vuotias.
Minä ainakin haluan lapsia. Viisi olisi mukava määrä ja län parisuhteessa, mutta lapsia ei ole vielä päätetty hankkia, sillä se ei nyt oikein sovi elämän tilanteeseen, koska opiskelut on kesken, mutta ehkä muutanan vuoden sisällä niitä hankitaan.
Joudun puolustelemaan lapsettomuutta, koska olen niin tyhmä, etten voi pitää totuutta itselläni ja puhua valkoisia valheita. Mieheni ei joudu selittelemään, kun vastaa lapsitiedusteluihin, ettei kuulu nyt suunnitelmiimme. Ja jatkokysymykseen tulevaisuudesta hän vastaa, että katsotaan sitten. En ole näissä saarnoissa, joita kuulen, kuullut minua sanottavan itsekkääksi, vaan useimmiten saan kuulla kuinka tyhjää ja merkityksetöntä elämämme tulee olemaan. Noh, minulla on paljon rakkaita lapsia ympärilläni, en vain halua äidiksi. Pidän elämästämme näin, ja tunnen maailmani täydeksi. Olen mielstäni hyvä näissä elämäni rooleissa, joita minulla on (vaimo, rakastaja, ystävä, täti...) enkä halua muuttaa sitä.
Miltäkö tuntuu? Ikävältä. Minä en kyseenalaista ihmisten päätöstä saada lapsia, minusta on ihanaa, että minulla on lapsiperheitä ympärillä. Mielestäni jokainen eläköön omaa haluamaansa elämää. Ihmisillä tuntuu olevan lupa unohtaa käytöstavat, kun kyseessä on jotakin mikä poikkeaa tavanomaisesta kaavasta.
Vaikea tietää miksi niitä vain ei halua. Oma elämä on täysin kesken, olen 28 vuotias, 27 vuotiaana aborttiin päätynyt. Lapsen kautta olisi tuhoutunut unelmia, tavoitteita, päämääriä ja kaikkea sellainen määrä, ettei käsityskyky riitä ja kahdelta ihmiseltä.
Koskaan en ole kokenut sellaista ihmettä kun vauvakuume. Aina olen uskonut, että joskus se lapsi on ajankohtainen, mutta aina siirtyy eteenpäin. Aika ei ole ehkä koskaan täydellinen.
Mieheni ja minä molemmat olemme eläneet ns. täydellisen lapsuuden; hyvässä, ongelmattomassa keskiluokkaisessa ydinperheessä. Siinä on paineita; samaan pitäisi pystyä. Kun on tietty malli millainen onnellinen lapsuus on, sitä on vaikea muuttaa. Missään nimessä emme suostu tarjoamaan lapselle vähempää kuin mitä itse olemme saaneet jsa tietysti vielä vähän parempaa. Nuo paineet laittavat miettimään; mitä jos en onnistukaan? mitä jos parisuhteemme kaatuu, mitä jos menetämme työmme, jäämme rahattomiksi jne. Oman elämämme voimme pilata, mutta on kohtuutonta alkaa pilaamaan kolmannenkin osapuolen elämää.
Siis minusta vanhemmuus on liian iso vastuu. En ole sellaiseen ollenkaan valmis.
Minun odotukseni äitiydestä ovat vain positiivisia asioita. Tiedän, että itse tuntisin oloni äitinä liian kahlituksi, joten asiaan sotkeutuisi paljon negatiivisiakin tunteita, mikä ei kuulu käsitykseeni onnellisesta lapsuudesta. en siis usko pystyväni tarjoamaan onnelista lapsuutta lapselle, vaikkakin tiedän, että käsitykseni onnellisesta lapsuudesta on liioiteltu. Mutta tähtään vain täydellisyyteen tässä asiassa, lapsen ei tarvitse nöyrtyä kompromisseihin. Lapsi siis tervetuloa sitten, kun olen 100% varma, että hänen elämänsä tulee olemaan täydellistä, kun olen niin varma omasta kyvystäni vanhemmuuteen.
En joudu puolustelemaan lähipiirilleni lapsettomuuttani, sillä lähipiirini tietää, etten ole lapsirakas (pidän kovasti kuitenkin jo kouluikäisitä kekaroista ja siitä vanhemmista). Mutta kovasti saan ihmettelyä kaukaisemmilta tutuilta. Mutta yleensä nekin järkyttyvät kun sanon, etten juuri pidä lapsista ja se riittää selitykseksi.
Nainen parhaassa synnytys-iässä ja vakituisessa parisuhteessa ja menet tekemään abortin. Tuollaiset huorat pitäisi laittaa 10 vuodeksi vankilaan ja sen jälkeen pakkotyöhön loppuiäiksi. Kuka nyt maksaa eläkkeesi ja kuka maksaa abortista johtuvan sairaalalaskun?
No voi hyvää päivää! Tiedoksi että abortista johtuvan sairaalamaksun maksaa se jolle se abortti tehtiin. Ja eläke kertyy itse tehdystä työstä, me ja työnantajamme maksamme työeläkemaksua sen takia. Miten se eläkekin nyt tähän liittyy?
Kyllä abortti on ihan riittävän rankka päätös ja tapahtuma naiselle ilman tuollaisia asiattomia kommenttejakin. Ei sitä kukaan huvin vuoksi tee.
Yhdyn tuntemuksiisi melko täydellisesti :) Tiedän että ajatukseni ovat niin ristiriitaiset tällä hetkellä asian suhteen etten missään nimessä halua lasta. Joku varmaan sanoo sitä itsekkyydeksi. Mielestäni on kuitenkin lähes itsekkäämpää pullauttaa maailmaan "väkisin" lapsi vaikka tietää ettei ole kykenevä tarjoamaan tulokkaalle kuin arvauksia tulevasta.. Siis en koe itsenäni niin kaikkivoipaksi että haluaisin lapsen elämääni ja olisin varma äitiydestäni sekä jaksamisesta. En voi luvata 100% läsnäoloa ja heittäytymistä siihen maailmaan. Moni on vain tokaissut että "ei kukaan ole täydellinen ja kyllä ne äidinvaistot sitten heräävät...". Plääh! Kyse ei ole äidinvaistojen heräämisestä, minulla on ne jo olemassa ja huomaan sen monessa eri tilanteessa. Minulle tulee hyvä mieli kun tiedän etten halua lasta maailmaan. Minulla ei ole pelkoja synnytyksen suhteen eikä raskausaikaan. Tätä on vaikea mennä kenellekään selvittämään, se vain on niin ja tuntuu juuri oikealta minulle!
"Kyllä abortti on ihan riittävän rankka päätös ja tapahtuma naiselle ilman tuollaisia asiattomia kommenttejakin. Ei sitä kukaan huvin vuoksi tee."
Näyttää, että juuri tässä tapauksessa nainen on tehnyt abortin ihan huvin vuoksi tai itsekkäistä syistä. Jos abortti on tehty julkisessa sairaalassa sen ovat makseneet muut veronmaksajat. Nainen on saattanut viedä sairaalapaikan joltain joka olisi todella tarvinnut sitä, ehkä jopa sydänpotilaalta tai munuaisen siirtoa odottavalta.
Tollaset HUORAT?! olisko sitten ollu parempi että tähän maailmaan olis syntyny taas lisää lapsia, joita ei ole haluttu? tollaset ahdasmieliset jeesustelijat pitäis karkottaa maasta...
Kysytkö todellakin miksi tein abortin? Tuollaiset pässit pitäisi laittaa edes pakolliseksi yhdeksäksi vuodeksi kouluun opettelemaan lukemaan ja sen jälkeen pakottaa lukemaan edes yksi kirja vuoteen, jotta taito pysyy yllä. Siis lue vastaukseni siinä on kerrottu miksi en halua lasta... Hanki sivistystä hyvä ihminen, niin opit vaikka jotain siitä kuinka yhteiskunta toimii! Kuka maksaa sinun pentujesi kulut; terveydenhuollon, koulutuksen, äidin elätyksen raskauden aikana jne. Minä maksan töitä tekemällä omat kuluni, kuka maksaakaan niiden hoitovapailla olevien, niin minä nekin... Mutta se kai ei ole oleellista aiheessa; "miksi ihmiset eivät halua lapsia".
Et kiitos väittäisi tietäväsi minun ratkaisuistani paremmin kuin minä itse...
Äitiyspoliklinikallahan ne munuaisten siirrot muuten aina tehdään, päiväkirurgisena toimenpiteenä, aivan kuten abortti. Itse asiassa minä näin sen sydänsairaan joka hakkasi hädissään toimenpidehuoneen ikkunaa ulkona kun turvamiehet eivät häntä päästäneet sisään äitiyspoliklinikalle munuaisensiirtoon, koska huone oli varattu. Sydäntä raastavaa, toivottavasti et koskaan joudu kokemaan samaa.
Syitä kai on monia. Jotkut eivät pidä lapsista ehkä jopa inhoavat. Jotkut vaan ei kaipaa lapsia.
Henkilökohtaisesti en inhoa lapsia, pidän heistä vaikka en ole erityisen lapsirakas. Mulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta. En ole kyllä päättänyt, että en halua lapsia. Ei ole sellaista selkeää tunnetta että en halua. Mutta ei myöskään, että haluaisin. Tähän mennessä on mennyt ihan hyvin ilman lapsia, mutta mietityttää kaipaisinko niitä sitten joskus. Mietin olisinko hyvä äiti jne.
Olen monesti ihmetellyt miksi ne jotka ei halua lapsia ovat itsekkäitä? Ketä kohtaan? Ei se siltä lapselta ole pois, koska syntymätön lapsi ei varmaan osaa kaivata sitä ettei synny tähän maailmaan? Ja minulle on ainakin sama haluaako joku lapsia vai ei. Miten se minuun vaikuttaa jos naapurillani, ystävälläni, sukulaisellani tms. ei ole lapsia? Ja maailmaan syntyy vielä niin paljon ihmisiä ettei niitä ihmisrodun säilyvyyden kannalta tarvitse tehdä...
Ei siihen lapsen saantiin aina niin paljoa vaadita, vaikeampi on olla hyvä äiti/isä. Itsekkäämpää on "tehdä lapsi" ja jättää hänet heitteille tms. Eikö moni ole itsekäs kun hankkii lapsen? Eivät he varmaan muita varten sitä tee?
Jotkut varmaan ei edes tule miettineeksi asiaa vaan hankkivat lapsia, koska se kuuluu asiaan. Vaikka nykyään ei ole niin ihmeellistä, jos ei halua lapsia. Joskus ennen se olisi ollut todella ihmeellistä, eikä voinut valita muuta tietä.
Miksi minä en halua lapsia?Hmmm...kai se on sitä että haluaa elää "mukavasti"....elää elämäänsä,nauttia rauhallisuudesta.En sano että lapsista olisi pelkästään haittaa ja murhetta.Mukava se on aina välillä kun sukulaisten lapset käyvät kylässä.Hyviä ovat suustaan nuo pienet ihmiset :) mutta kyllä se on sitten ihanaa kun vierailu on ohi ja hiljaisuus laskeutuu ja tavarat ovat taas omilla paikoillaan.Olen myös miettinyt, että varmasti myös se, että olen täydellisyyden tavoittelija vaikuttaa myös osalta miksi en halua lapsia.Kai sitä pelkää epäonnistuvansa tai että ei pysty tarjoamaan lapselleen sitä mitä kuvitelmissaan haluaa.Minulla asiaan vaikuttaa myös se, että minulla on todella huonot mahdollisuudet tulla raskaaksi ilman pitkiä hormonihoitoja...jos edes niidenkään avulla.Tuollaiset hoidot pelottavat ja tuntuvat luonnottomilta.
Ja kyllä tätä asiaa joutuu puolustelemaan erityisesti anopille ja muille sukulaistädeille.Mutta toistaiseksi ainakin on riittänyt kun olemme mieheni kanssa sanoneet, että meidän on ihan hyvä olla kahdestaankin.ja lapsia tulee jos tulee.
En myöskään ymmärrä miksi lapsettomia pareja pidetään itsekkäinä varsinkin jos lapsettomuus on itse valittu.En tietysti voi yleistää, mutta ainakin meillä on kaksi koiraa jotka sitovat ja rajoittavat elämää melkein yhtä paljon kuin lapset.Oikeastaan ennemmänkin koska toinen koiristamme tuhoaa kaiken jos se jätetään yksin.Kukaan ei siis ota karvaturrejamme hoitoon.Lapset voisi aina välillä vielä isovanhemmille.En siis koe, että olisin itsekäs tai inhoaisin lapsia.Vauvakuumekin minulla on jo ollut ja johonkin se vaan sitten katosi 2 vuoden aikana.Eihän sitä koskaan tiedä jos se vaikka iskee uudestaan
Elättääkö ne sun piskit sitten sut kun olet vanha? Lapsia tarvitaan sen takia, että joku maksaisi veroja kun olet 65-90 vuotias.
Eri asia olisi sitten jos eläkkeesi suuruus määräytyisi lapsesi palkan perusteella. Eli kun sinulla ei ole lapsia niin eläke olisi 0euroa/kk.
No on tuokin huono perustelu hankkia lapsia.Kärjistettynä siis pyöräytänpä tässä muutamat mukulat, että on sitten joku maksamassa minun eläkkeeni.Ei ole tullut sinulle mieleen, että voisit itse tienata nuo eläkerahasi tekemällä TYÖTÄ ja SÄÄSTÄMÄLLÄ(=eläkesäästäminen, pankista kyllä neuvovat kun käyt kysymässä)?Mistä edes tiedät elätkö niin vanhaksi että pääset eläkkeelle?(lähtösi voi tulla jo vaikka huomenna)Siinä vaiheessa jos ja kun aletaan lähestyä sitä 65 vuoden ikää niin Suomessa ei ole enää olemassa mitään eläkejärjestelmää.Oletko myös varma,että lapsesi sitten viitsivät elättää sinua?Tai että heillä on varaa elättää sinua(eläminen kun näyttää kallistuvan koko aika)?Mietippä ensin näitä asioita ennen kun hankit niitä lapsia eläketurvaksesi.Lapset pitää hankkia kyllä jonkun aivan muun syyn takia.
Heh, heh senkö takia todella niitä ihmiset lapsia tekee? En kyllä oikein usko. Voi lapsi parkoja kun heidät synnytetään tähän maailmaan vaan elättämään vanhempansa. Tietysti vanhana voi tarvita laitoshoitoa yms. mutta jos ajatellaan vaan eläkettä niin jos todella tehtäisiin niin, että eläkkeen suuruus määräytyy lapsen palkan perusteella niin onhan näitä vapaaehtoisia eläkemaksuja? Ja voinhan aina myydä taloni ja elellä niillä rahoilla... Ja voinko vaati lastani menemään paremmin palkattuun työhön, että saan paremman eläkkeen? Ja pitää hankkia lapset mahdollisimman nuorena, että ehtivät kerään mulle ison eläkkeen… Mitäpä jos lapseni kuolee nuorena? Entä miten ne jotka eivät voi saada lapsia? Armahdetaanko heidät ja maksetaan eläke jostain yhteisestä kassasta? Ja jos vanhemmat kuolevat nuorena niin toivon mukaan sitten lasten verotus pienenee siltä osin kun mikä olisi mennyt heidän eläkkeeseensä?
Niin no ehkä tässä voisi ajatella asiaa vähän yleisemmin eli ei niin että juuri minun lapset käyvät ansiotyössä maksaakseni juuri minun eläkkeeni mutta tottahan tietysti on että jos meistä kukaan ei lisäänny niin niitä eläkkeenmaksajia ei sitten ole kun me olemme eläkeiässä. Meidän nyt työstämme maksamat eläkemaksuthan rahastoidaan vain osaksi säästöön meitä varten siihen saakka että saamme niitä eläkkeenä mutta suurin osa menee tasaukseen eli suurimmalla osalla maksetaan eläkkeitä nykyisille eläkeläisille. Sama juttu kun me olemme eläkeikäisiä. Eli ellei silloin ole maksajia niin kyllähän ne eläkkeet on meillä väkisin pienempiä.
Mutta moni meistä kuitenkin näyttää lisääntyvän enemmän kuin omaksikin tarpeiksi ja ehkä tässä voisi ottaa huomioon myös sen että onhan niitä ihmisiä tähän maailmaan tulossa ihan liikaakin ilmankin että meistä jokainen lisääntyisi. Jos Suomesta loppuu työntekijät niin eiköhän niitä tule sitten vaikka tuolta idästä.
Kyllä minäkin ajattelen lapsia kaiken muun lisäksi vanhuuden turvana mutten taloudellisena vaan enemmän henkisenä. On edes joku tuttu.. Muttei lapsia saa mielestäni hankkia itsensä takia (vaikka ainahan ne itsekkäistä syistä hankitaan) vaan tarkoitus kai on antaa elämä uudelle ihmiselle. Ja lapsi on vain lainassa, ei ole oikein että vanhemmat ripustautuvat lapsiinsa ja toteuttavat heidän kauttaan omia toteutumattomia unelmiaan.
Mitä se Enska nyt horisee........
Eiköhän suuriosa kuitenkin halua lapsia. Joten jos joku ei halua niin miksi käyttää syynä sitä, että ei ole tulevaisuudessa eläkkeen maksajina. Joillakin on lapsia kymmenkuntakin ja enemmänkin. Väkisinkö on pyöräytettävä muksu jotai ei halua ja laitettava vaikka se adoptoitavaksi? Että riittää eläkkeenmaksajia...
Kaikki lapset ei välitä vanhemmistaan kun he tulevat vanhaksi vaan hylkäävät hoitolaitokseen eli ei heistä ole aina henkistä turvaa. Ja ei se henkinen tai rahallinen turva riitä syyksi hankkia lasta.
Ei se ole niin, että nykyäänkin suurin osa pareista haluaa lapsia. Synnyttäminen vähenee koko ajan. Lisäksi tulee vielä se, että naiset synnyttävät liian vanhana, urasyistä tai kuka mistäkin. Seuraus tästä on, että tulevaisuudessa tulee enemmän kromosomi-lapsia, joita varten tarvitaan hoitajia, eikä kromosomi-olioista ole veronmaksajiksi tai turvaksi.
Miltä tuntuu viettää vanhuutta kun ei ympärillä ole kuin muita vanhuksia ja kehitysvammaisia?
Höpöhöpö. Pelkkää potaskaa tuo, että 'tulevaisuudessa tulee enemmän vammaisia lapsia'.
Ja sitäpaitsi - eiköhän se ole ihan tämän järjestelmän vika, että naiset synnyttävät vanhempana kuin ennen. Kun täytyy koulut käydä, saada vakituiset virat ja ylipäätänsä löytää se sopiva kumppani. Tiesitkö, että pätkätöillä elelevä ihminen ei kovin suurta perhettä ja taloutta voi pyörittää? Että ihan turha on taaskin syyttää naisia.
Ja sehän on itsestäänselvää, että lapsia syntyy vähemmän. Ei me olla enää mitään sodanjälkeistä 40-luvulla syntynyttä suurta ikäluokkaa. 70-luvulla syntyi vähiten lapsia vuosikausiin ja nyt näiden lapsia automaattisesti tietenkin syntyy taas vähemmän.
Mutta luin jostain tutkimuksesta, että lasten syntyvyys on ruvennut taas kohoamaan. Eli potaskan puhujat, rasistit ja uhkakuvien maalailijat saavat nenilleen.
Mun äitini on ainakin itsekkäin tuntemistani ihmisistä. Ei kaikki vanhemmatkaan siis ole epäitsekkäitä!
Mä pidän matkustelusta ja tykkään mennä ja olla vapaasti niin kuin miehenikin yms. Lapsesta on kovin riippuvainen. Ehkä se on osasyy miksi ei ainakaan toistaiseksi ole lasta haluttu.
http://groups.msn.com/VapaaehtoisetLapsettomat
ole sen luontoinen että haluaisin.. mottoni onkin "lapset on niin pitkää kivoja kun ne ei ole omia":)
vaikka toki joillekkin lapset on henki ja elämä ja sen ymmärtää näin tätinä onhan se antoisaa. mutta olen ns liian itsekäs hankkiaksen omia.
koska tarvitsen "rutkasti" omaa aikaa ja rauhaa.
Niin, ei vain halua. Se on sitä kun ei ole minkäälaista vauva-/lapsikuumetta. Sitten vallitsevat olosuhteet. Elämäntilanne ehkä sellainen ettei siihen jaksa tuoda kolmatta mukaan. Työttömyys, pätkätyöt jne. Siis rahattomuus vai miten sen nyt sanoisi. Moni kyllä tekee lapsia vaikkei olekaan sitä rahaa, mutta he myös haluavat lapsia. Eli ei se rahattomuus ainakaan innosta jos ei muutenkaan ole suurta halua tulla perheelliseksi.
On myös nämä olosuhteet jotka nyt maassa vallitsevat. Ilmastonmuutokset ja lisääntynyt väkivalta ja jotenkin sellainen epämääräisyys, paineet ovat lisääntyneet. Ihminen erkaantuu luonnosta jne. Ei kaikki uskalla/halua ottaa vastuuta lapsen elämästä. Sitten vielä pelot joita liittyy esim. synnyttämiseen ja raskausaikaan, ne pelot kalvavat yleensä naista, mutta toki myös miestä :)
Jotkut pariskunnat taas eivät halua kolmatta "sotkemaan" kuvioitaan, vaan saavat toisistaan tarpeeksi sitä elämää :)
Kyllä niitä syitä kuule löytyy pilvinpimein! Ja kenenkään ei IKINÄ tarvitse sitä hävetä jos ei lisäänny! Se on jokaisen oma asia ja sitä kaikenmoiset mummut ja tädit ei voi muuta kuin ihmetellä. Se on varmasti heidän elämäntehtävänsä ;D Kannattaa kuitenkin pitää heidät ruodussa ja sanoa suoraan että emme hanki perheenlisäystä vaikka kuinka kannustaisitte!
"Miksi ihmeessä hankkia lapsia?"
Mielipiteeni on, että jos nainen ei ole synnyttänyt 28-ikävuoteen menessä, hänet pitäisi pakkohedelmöittää. Sen jälkeen häntä pitäisi pitää valvonnassa 9kk ettei hän yritä aborttia. Luulisin että ei olisi vaikeaa löytää nuoria miehiä suorittamaan tätä pakkohedelmöitystä :), joten hedelmöittäjille ei tarvitsisi maksaa palkkaa.
Olisiko tässä femakoille sopiva kannustin lisääntyä?
Ja kukakohan sitten elättäisi KAIKKI nämä pakkohedelmöityksen hedelmät? Sinäkö? Vai valtio?Että maksetaan vaan niitä veroja vieläkin enemmän...niinkö? Otetaan ne verot sitten prkle vaikka sun palkasta.Sulla kun kerran vissiin on varaa. Kai tiedät että lapsillakin on sitten oikeus saa kunnollinen elintaso. Kyllä se on niin että jos täällä Suomessa haluttaisiin/tarvittaisiin lisää lapsia niin kyllä tuota lapsilisä puolta muutettaisiin aika rajusti ja parempaan suuntaan.Monet siirtävät lapsien hankkimista pelkästään sen takia että heillä ei ole varaa tarjota lapselle sellaista elintasoa kun haluavat.Ja kun ikää tulee niin ne lapset jäävät sitten kokonaan hankkimatta.
nykyään on vain totuttu niin korkeaan elintasoon, josta naiset itsekkäästi eivät halua luopua. Eikä lapsille tarvitse tarjota korkeaa elintasoa. Ei niillä tarvitse kaikilla olla erikseen omaa huonetta eikä heille tarvitse ostaa kalliita merkkivaatteita ja ruokakin on halpaa, jos vaan valitsee halpoja tuotteita. Samoin on asumisen laita. Tiesitkö että esim. Kallion yksiöissä ja kaksioissa on aikoinaan asunut lapsiperheitä - miksi heidän nyt pitää saada heti 4h k, ennenkuin voidaan edes harkita lapsia?
Ehkä kaikki eivät halua tarjota lapsilleen keskinkertaista elämää vaan ehdottomasti paremman.Kyllä muistan vielä miltä tuntui kulkea serkkutytön vanhoissa vaatteissa kun ei ollut vanhemmilla varaa ostaa uusia.Miten iskä painoi ylitöitä päivästä toiseen, että saisivat omaan asuntoon käsirahan eikä tarvisi vuokralla asua.Ja koko ikäni olen saanut jakaa huoneeni siskoni kanssa.Kyllä mä tiedän millasta elämä on ennen ollut.Se ei kuitenkaan riitä mun lapsille.Mä haluan tarjota niille vielä parempaa ja siksi niitä lapsia ei ennen meille hankita.Ja vaikka tässä kuinka töitä tehdään niin kyllä se eläminen täällä Suomessa on niin kallista.Ennen sitä sai 100 markalla koko viikon ruoat nykyään menee se 20 euroa ja paljon muuta et saa kun leipää ja maitoa.Mistä sä sitä halpaa ruokaa ostat?Sitä ei enää ainakaan Suomesta saa.
Olen 32 v nainen, naimisissa 7 v. Pidän lapsista. Veljentyttö on aarteeni. Työskentelen lasten parissa, en vaihtaisi työpaikkaani mistään hinnasta. Mutta en halua omia lapsia.
Miksi?
Olen niin mukavuudenhaluinen; haluan nukkua yöni rauhassa, haluan nukkua aamulla pitkään jos nukuttaa, haluan mennä shoppailemaan, kyläilemään, elokuviin, reissaamaan ym. silloin kun huvittaa. En halua väsyneenä töiden jälkeen menettää hermojani stressaamalla kaupassa käynnillä, ruuanlaitolla, kodinhoidolla, lastenkasvatuksella jne...
Olen siis aika itsekäs.
Mutta... jos huomaisin olevani raskaana, se ei olisi minulle maailmanloppu. Tiedän, että olisin varmasti todella hyvä äiti :)
Mutta... en koe, että elämästämme puuttuisi tällä hetkellä yhtään mitään, vaikka meillä ei olekaan lapsia!
Tädit, mummot, työkaverit ym. pyöritelkööt silmiään ihan vapaasti.......
olet jo synnytys iän ohittanut... otan osaa, nyt et voi enään saada vaikka haluaisit (paisi jos vammaishoitajan ura kiinnostaa).
Nainen voi synnyttää vielä yli 40-vuotiaanakin.
Katopa tänne:
http://www.hus.fi/default.asp?path=1;46;10972;7967;10214;10215;10226
"Optimaalinen synnytysikä olisi noin 25. Kun naisella on ikää 35, riskit esimerkiksi kromosomipoikkeavuuteen kasvavat. Kun ikää on kertynyt 40, riskit kasvavat jyrkästi."
Mun sisko sai vauvan viime kuussa 39-vuotiaana. Terve tyttö tuli. Työkaverini sai lapsen 42-vuotiaana. Terve tyttö tuli. Työpaikan terveydenhoitaja sai lapsen 41-vuotiaana. Terve poika tuli.
Ja näitä on PALJON.
Yhtään ihmistä, joka olisi synnyttänyt vammaisen lapsen ikänsä puolesta en tunne. Ja minä tunnen paljon ihmisiä.
Minä taas olen lapsuudessani tuntenut yhden "kehitysvammaisen", jonka äiti oli synnyttänyt hänet yli-ikäisenä. Enkä ottaisi itse ainakaan riskiä, että omista lapsistani tulisi sellaisia.
Itse taas tunnen erittäin paljon kehitysvammaisia ja heidän taustojaan. työskentelen yhdessä suuressa kehitysvammaisten keskuslaitoksistamme. Otetaan Enskalle sivistämiseksi muutamia kehitysvammaisuuden syitä:
Kromosomipoikkeavuus; Yleisin on downin syndrooma, joka arkikielessä yleistetään ainoaksi kromosomipoikkeavuudeksi (kuten Enska on yleistänyt). Ilmeisesti nykytutkimusten mukaan vain Downin syndroomaan vaikuttaa synnyttäjän ikä riskiä kasvattavasti. Tähän vaikuttaa huomattavastikin se ikä.
Aineenvaihduntasairaudet aiheuttavat monenlaisia syndroomia, on muistaakseni suurin kehitysvammaisuuden syy ryhmänä. Näiden syntyyn ei vaikuta mitenkään synnyttäjän ikä, vaan huonotuuri, jokin on mennyt pieleen raskauden aikana juuri ratkaisevalla hetkellä.
Ulkopuolisten myrkkyjen aiheuttamat syndroomat (Fas, Fae...) aiheutuvat äidin käyttämistä myrkyistä tai muuten elimistöön raskauden aikana joutuneista ylimääräisistä aineista. Ei tekemistä iän kanssa.
Synnytyksen aikaiset komplikaatiot, aiheuttavat ennenkaikkea cp-vammaa ja muutenkin tuhoavat lapsen aivoja. Johtuvat ongelmista synnytyksen aikana. Ei mitään tekemistä synnyttäjän iän kanssa. Kokeneempi synnyttäjä paremmin vain huomaa jotain olevan vialla.
Sitten on aimo joukko diagnosoimattomia kehitysvammaisuuden syitä, niistäkään on paha mennä väittämään iän olevan syynä. Osa kehitysvammoista tulee myös terveille lapsille, esimerkiksi aivokalvontulehduksen tai muun kovan sairauden myötä. Kehitysvamma on vamma joka on tullut ennen 18 ikävuotta, joten aina raskaus ei vaikuta vammaisuuteen mitenkään.
Otetaan esimerkki meidän osastolta; 22 kehitysvammaista, joista kolme downia (muita kromosomipoikkeavuuksia ei ole, 8 aineenvaihdunnallista sairautta, 2 "myrkytettyä", 3 cp, loput muita). Down siis ainut johon synnyttäjän ikä vaikuttaa. Näistä kolmesta yhdellä on kaksi tervettä nuorempaa sisarusta, eli äiti oli normaali ikäinen synnyttäessään ensimmäistä lastaan (sitä monkkua).
Jos tuntee enemmän kuin yhden kehitysvammaisen, huomaa, että vanhana riski kasvaa, mutta osaa suhteuttaa tuon riskin olevan vain pieni pisara kehitysvammaisuuden maailmassa.