Odottaisin vastauksia varsinkin sellaisilta miehiltä jotka haluvat lapsen/lapsia, mutta eivät ole valmiita menemään naimisiin. Ja tarkoitan niitä joilla ei yleisesti ottaen ole mitään avioliittoa vastaan ja ovat ajatelleet menevänsä joskus naimisiin jonkun kanssa. Miksi ette halua mennä nykyisen kumppaninne kanssa naimisiin vielä? (unohtaen sen ettei ole rahaa häihin tms.) Miksi koette olevanne valmiita saamaan lapsen ja kelpuutatte kumppaninne lapsen äidiksi, mutta emmitte haluatteko hänet vaimoksenne?
Olisi mielenkiintoista lukea ajatuksianne kun en ymmärrä miksi näin on. Jos joskus haluaa jonkun kanssa naimisiin miksi odottaa? Jos on valmis kuitenkin perheenlisäykseen joka on isompi asia (mielestäni vielä tarkemmin harkittava) ja koskee sitä lastakin. Onko kyse jostakin, että haluaa lasta jopa niin paljon ettei ole väliä jakaako lapsen äidin kanssa tulevaisuuden? Vai mitä?
Olisi mielenkiintoista lukea ajatuksianne kun en ymmärrä miksi näin on. Jos joskus haluaa jonkun kanssa naimisiin miksi odottaa? Jos on valmis kuitenkin perheenlisäykseen joka on isompi asia (mielestäni vielä tarkemmin harkittava) ja koskee sitä lastakin. Onko kyse jostakin, että haluaa lasta jopa niin paljon ettei ole väliä jakaako lapsen äidin kanssa tulevaisuuden? Vai mitä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Omakohtainen kokemukseni on se,että naisystäväni tuli raskaaksi jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen.
Toinen lapsi tehtiin heti perään.
Meillä ei ollut varaa häihin ja koska avopuolisoni tahtoi kunnon häät , päätimme odottaa kunnes taloudellinen tilanne on parempi.
Nyt odotamme jo kolmatta lasta,joten uskon häiden siirtyvän entisestään.
Itse en haluaisi mennä naimisiin,mutta avovaimolleni on tärkeää saada häät ja sama sukunimi.
"Itse en haluaisi mennä naimisiin,"
Niinhän se kysymys oli, että miksi et halua mennä naimisiin.
sulla jäi se kysymys kokonaan vastaamatta.
Halusinkin jättää pois tästä ne joilla syynä on vain se, että ei ole varaa häihin vaan on jokin muu syy. (kuvitelkaa vaikka että saisitte ison lottovoiton ja olisi varaa järjestää häät, menisittekö naimisiin vai ette?)
Kerrot että et halua mennä naimisiin? Niin siis et koskaan kenenkään kanssa vai nykyisen avovaimosi kanssa? Tai et ainakaan vielä, mutta ehkä myöhemmin?
Minua kiinnostaisi myös lähinnä ne joille raskaus ei ole ollut vahinko (en tiedä oliko se eka raskaus teille sitä?) vaan harkittu juttu ja mies on halunnut sitä yhtä paljon tai enemmän. Tietysti nainenkin voi olla se joka ei halua vielä naimisiin.
Anteeksi kun en vastannut aiemmassa kysymykseesi.
Eli en tahdo naimisiin avopuolisoni kanssa koska en ole varma onko hän sittenkään Se Oikea.
Kyllähän tuo hullulta kuulostaa kun meillä lapsiakin on,mutta joka päivä pohdin pitäisikö jäädä vai lähteä.
Siinä mielessä olen iloinen ettei ole ollut rahaa häihin.
Tahdon siis vielä miettiä asiaa.
En oikeastaan tiedä miksi. Haluaisin saada lapsia nuorena mutta avioliitto saa vielä odottaa. En pidä "virallisista" juhlista ja vähiten omistani. Virallisella tarkoitan että niitä on pakko juhlia. Tyttöystäväni ei varmasti suostu mihinkään pienimuotoiseen vihkimiseen. Häät tuntuvat muutenkin pelkältä pelleilyltä joiden järjestämiseen menee vain paljon rahaa ja aikaa.
Esittäisin vielä lisäkysymyksen. Jos tyttöystävällesi riittäisi pienimuotoinen vihkiminen tai hän jopa haluaisi myös sitä, entä sitten? "Avioliitto saa odottaa" viittaa siihen, että voisit mennä myöhemmin naimisiin. Eli odotatko, että hän myöhemmin tyytyisi pienimuotoiseen vihkimiseen vai kestäisitkö hääjuhlat? Niin no sinähän vastasitkin jo, että et tiedä miksi et halua (vielä) naimisiin. Kiitos kuitenkin vastauksestasi!
Me ollaan n.30v pari ja meillä on 3v lapsi. Kihloihin mentiin 4v sitten. En välttämättä mene koskaan naimisiin. Rakastan avovaimoani ylikaiken, mutta en pidä naimisiin menoa tärkeänä. Avovaimoni ajattelee myös samoin, kai voisi sanoa, että koemme olevamme jo tavallaan naimisissa. Mielessäni hän on vaimoni. Tässä saattaa olla jotain tekemistä silläkin kun minun vanhempani eivät koskaan menneet naimisiin ja ovat onnellisesti yhdessä yhä. Avovaimoni vanhemmat taas menivät naimisiin ja erosivatkin pian..Eli emme koe asiaa niin tärkeäksi, toisin sanoen luotamme toisiimme emmekä tarvitse paperia suhteemme todistukseksi. Onhan se jopa hauskaakin kun kaveripiirissä kaikki ovat miltei naimisissa ja tosiaan ihmettelevät meitä, mutta olemme onnellisia eikä minkään uskonnollinen tilaisuus/traditio tee meitä yhtään onnellisemmaksi.
Kiitos sinullekin vastauksesta. Pidät siis avioliittoa turhana...
Taitaa olla niin, että täältä ei löydy niitä miehiä joilla ei ole ajatusta etten halua koskaan naimisiin kenenkään kanssa VAAN ettei halua nykyisen kanssa tai ainakaan VIELÄ, mutta haluaa lapsia kyllä hänen kanssaan. Ja ajattelin sellaista paria jossa toinen kokee avioliiton tärkeäksi.
Mitä jos ette olisi saaneet lasta? Olisiko naimisiin menoa voinut harkita esim. sen takia että perisitte toisenne, eikä tarvitsisi tehdä testamenttia, eikä maksaa isompaa veroa?
Eli mistä se halu mennä myöhemmin naimisiin tulee? Miksi nyt ei ole halua, mutta sitten kun on lapsi tai lapsia voi mennä naimisiin. Ei sitä ennen?
Yhdeltä mieheltä kuulin joskus selityksen, että hän ei halua "palloa jalkaan", mutta avovaimon raskaus ei ollut heillä suunniteltu vaan vahinko. Ja joku on tainnut sanoa, että naimisiin meno ei muuta mitään (meni myöhemmin naimisiin kuitenkin) ja joku että ei halua kiirehtiä (halusi kiireesti kuitenkin lapsen). Mutta kaipaisin lisää ajatuksia asiasta.
Niin se olisi järkevää, mutta kun meillä on lapsi enkä osaa kuvitella miten asiat olisi jos ei lasta olisi. Molemmat kovasti halusimme lapsen juuri toistemme kanssa..Ehkä olisimme käyneet maistraatissa?? Viimeistään vanhuuden päivillä :)
"Kihloihin mentiin 4v sitten. En välttämättä mene koskaan naimisiin."
No niin. Nyt haluaisin vastauksen kysymykseen: "Mitä kihloihin meneminen sinulle merkitsee, jos se _ei_ liity naimisiin menemiseen?"?
Ja välihuomiona, te ette ehkä tarvitse paperia suhteenne todistamiseksi, mutta yhteiskunta tarvitsee. Nykyelämä kun on täynnä kaikenlaista paperihommaa, ihmisille hommataan henkilötunnus, autot rekisteröidään ja verotkin pitää maksaa. Ja vielä, se paperi ei vähennä rakkautta tai sitoutumista.
Totta, arvasin et joku tarttuu tohon. Eli olen omassa mielessäni jo naimisissa. Toisinsanoen, meille kihloihin meneminen tarkoitti ehkä enemmän kuin nykyään kun ihmiset kihlautuvat ja eroavat ja kihlautuvat ihan vaan kk seurustelun jälkeen. Ja se onkin menettänyt miltei merkityksensä nykyään.
Tiedän mitä kihloihin meneminen tarkoittaa, me ollaan lupauduttu toisillemme ja se riittää meille.
Mielestäni yhteiskunnalle riittää tieto että elämme avoliitossa.
Olenkohan hiukan pessimistinen avioliiton suhteen?
Voi olla että silläkin on tekemistä kun avioeroja tulee niin monille tutuillekin. Ajattelen et "kel onni on sen kätkeköön" ja hiukan kapinallisuuttakin on mukana :)
Et varmaan alkuperäinen tule saamaan toivomiasi "täsmävastauksia" miehiltä. Koska useimmat syyt, jotka täällä on annettu, eivät todellakaan ole mitään järkisyitä, vaan ihan "mutu"-fiiliksen pohjalta annettu.
Ehkä tuo, että nainen toivoo isoja häitä, ja pariskunnalla ei ole varaa järjestää niitä on aika monella kuitenkin se syy? Ja ilmeisesti tällaisissa tapauksissa se naimisiin PÄÄSEMINEN ei ole naiselle niin tärkeää vaan tärkeämpää on itse häät? Koska jos naimisiin meno olisi naiselle niin tärkeää, niin hänhän tyytyisi sellaisiin häihin, johon pariskunnalla on juuri nyt varaa.
Nykyisin on kuitenkin niin monia muita tapoja, esim.vihkivalojen uusiminen, niin en ymmärrä, miksi ei voitaisi mennä ihan kahden kesken naimisiin ja järjestää vaikka 10 vuoden päästä isot pippalot, jolloin ehkä ollaan rikkaampia? Koska kun ne lapset on tullut kerran hankittua, tuskin se talous siitä ainakaan lähivuosina paranee, päinvastoin!
Lisäyksenä vielä edelliseen. Vaimoni juuri eilen huomautti siitä (leikillään) että aikaisin järjestetyt häät tulevat halvemmiksi, kun naiselle ei ole ehtinyt vuosien saatossa kasaantua kaikenlaisia toiveita ja haaveita häiden suhteen, kosintaa odotellessa.
Mutta vakavissaan, on totta, että lasten ollessa pieniä, niin tulee kaikenlaista rahareikää, eikä häihin varmasti raaski laittaa sitä summaa, kuin voi laittaa kun eletään vain kaksin. Itsekin hämmästelen vieläkin, miten kalliin sormuksenkin aikoinaan hankin. Ei se vaan silloin tuntunut yhtään kalliilta, vaikka ei ollut vakityötä ja opiskelutkin vaiheessa.
Mä oon ainakin huomannut, että ne jotka ovat olleet jo kauan yhdessä menevät usein "kaikessa hiljaisuudessa" naimisiin tai pitävät vain pienet juhlat.
Pysähtykääpä miettimään elämän vakavampaa puolta.
Jos avomies menehtyy liikenneonnettomuudessa, tai tapaturmassa, miten avovaimo ja lapsi pärjäävät. Ei tule leskelle valtiolta eläkettä ja jos miehen suvun kanssa ollaan huonoissa väleissä, lähtee asunto alta ja olet puilla paljailla.
Avioliitossa ollen olisi tulevaisuus turvattu. Aviero on nykyisin yhtä nopeasti toteutettavissa kuin avoero.
On se ihmeellistä kuinka avioeroa pidetään isompana asiana kuin sitä, että eroaa lapsen äidistä tai isästä. Tai siis jos on naimisissa, mutta ei ole lapsia, onko eroaminen kauheampaa kuin se, että on avoliitossa ja on lapsia? Jos toinen i tunnu oikealta, ei uskalleta mennä naimisiin, mutta lapsi tai lapsia uskalletaan jo tehdä hänen kanssaan?