Tällä palstalla keskustellaan pääasiassa siitä, kun on jo pettänyt tai tullut petetyksi. On kuitenkin pareja jotka eivät koskaan petä, joten täytyy olla jotain mitä voi tehdä pettämisen estämiseksi (tai siis ettei edes tee mieli pettää). Kertokaa pettäjät/huonossa liitossa olevat, mitä asioita te kaipaatte suhteestanne tai mitä haette syrjähypyistä... Listaan tähän nyt muutamia:
~kuunteleminen
(Tämä tuntuu olevan ongelmana ainakin suhteissa, joissa toisen osapuolen on muutenkin vaikea puhua tunteistaan. Ja tarkoitan nyt aitoa kantaaottavaa ja välittävää kuuntelemista, en sitä että hymähdetään jotain vastaukseksi.)
~keskusteleminen
(....muustakin kuin viikon ruokaostoksista tai siivous vuoroista. Et voi olettaa kumppanisi "toimivan toivomallasi tavalla", jollet puhu siitä hänelle. Puhumalla estetään myös monet väärinkäsitykset ja vältytään niitä koskevilta suurilta riidoilta. Henkilökohtaisita asioista puhuminen myös lisää luottamusta.)
~kunnioitus ja luottamus toista kohtaan (2 eiempaa kohtaa olennaisia, jotta kunnioitus ja luottamus syntyvät.)
~ainakin jossain määrin samat kiinnostuksen kohteet
~seksi
(Vaikkei suhteen kuulu perustua seksiin, on se mielestäni kuitenkin olennainen osa toimivaa parisuhdetta. Jos seksiä ei tee mieli harrastaa, kannattaa todella miettiä ja keskustella mistä voisi olla kyse. En nyt tarkoita parisuhdetta jossa vaimo on viimeisillään raskaana/juuri synnyttänyt tai jos toinen osapuoli on estynyt harrastamaan seksiä sairauden vuoksi.)
~ulkonäöstä huolehtiminen
(Tässä kohtaa joku todennäköisesti älähtää, mutta totuus on se että jos mies kasvattaa itselleen kunnon kaljamahan tai ei huolehdi kunnolla hygieniastaan ja ulkonäöstään, tai jos nainen kulkee jatkuvasti kotona meikittömänä ja vanha kulahtanut t-paita päällä ja päästää paljon kiloja kertymään, saattaa seksielämä kärsiä aikalailla. En väitä, että rakkaus olisi kiinni toisen ulkonäöstä tms., mutta se että koetaan toinen seksuaalisesti viehättävänä usein on.)
Laittakaa lisää asioita tulemaan...
Ja kyllä, olen nuori (23 vuotta), joten ymmärrän jos jonkun mielestä kommenttini kuulostavat mustavalkoisilta ja naiiveilta.
~kuunteleminen
(Tämä tuntuu olevan ongelmana ainakin suhteissa, joissa toisen osapuolen on muutenkin vaikea puhua tunteistaan. Ja tarkoitan nyt aitoa kantaaottavaa ja välittävää kuuntelemista, en sitä että hymähdetään jotain vastaukseksi.)
~keskusteleminen
(....muustakin kuin viikon ruokaostoksista tai siivous vuoroista. Et voi olettaa kumppanisi "toimivan toivomallasi tavalla", jollet puhu siitä hänelle. Puhumalla estetään myös monet väärinkäsitykset ja vältytään niitä koskevilta suurilta riidoilta. Henkilökohtaisita asioista puhuminen myös lisää luottamusta.)
~kunnioitus ja luottamus toista kohtaan (2 eiempaa kohtaa olennaisia, jotta kunnioitus ja luottamus syntyvät.)
~ainakin jossain määrin samat kiinnostuksen kohteet
~seksi
(Vaikkei suhteen kuulu perustua seksiin, on se mielestäni kuitenkin olennainen osa toimivaa parisuhdetta. Jos seksiä ei tee mieli harrastaa, kannattaa todella miettiä ja keskustella mistä voisi olla kyse. En nyt tarkoita parisuhdetta jossa vaimo on viimeisillään raskaana/juuri synnyttänyt tai jos toinen osapuoli on estynyt harrastamaan seksiä sairauden vuoksi.)
~ulkonäöstä huolehtiminen
(Tässä kohtaa joku todennäköisesti älähtää, mutta totuus on se että jos mies kasvattaa itselleen kunnon kaljamahan tai ei huolehdi kunnolla hygieniastaan ja ulkonäöstään, tai jos nainen kulkee jatkuvasti kotona meikittömänä ja vanha kulahtanut t-paita päällä ja päästää paljon kiloja kertymään, saattaa seksielämä kärsiä aikalailla. En väitä, että rakkaus olisi kiinni toisen ulkonäöstä tms., mutta se että koetaan toinen seksuaalisesti viehättävänä usein on.)
Laittakaa lisää asioita tulemaan...
Ja kyllä, olen nuori (23 vuotta), joten ymmärrän jos jonkun mielestä kommenttini kuulostavat mustavalkoisilta ja naiiveilta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
~suhteen väljähtyminen
(arki astuu suhteeseen ja ensihuuma haihtuu jättäen jälkeensä... niin mitä? Jotain tasaista ja tylsää ja kumppanin, jossa virheet loistavat kirkkaina, kun aiemmin rakastuminen sumensi näön. Joillekin tulee kaipuu kokea ihastumisen ja rakastumisen huuma uudestaan.)
~yhteisen ajan vähyys.
(Mitenkäs siinä suhdetta yksin hoidat jos toinen ei ole edes paikalla?)
~naamiot
(Ei uskalleta olla aivan täysin rehellisiä omia itsejään parisuhteessa, vaan annetaan itsestä erilainen kuva. Kaunistellaan asioita, ei jaeta avoimesti pohdintoja ja tunteita, ei olla aidosti läsnä. Ei paljasteta itsestä kaikkea, koska pelätään, ettei toinen pitäisikään siitä.)
~Egoistinen hedonismi
(Ei osata samaistua petetyn tunteisiin, vaan etsitään keinoja kaihtamatta itselle hyvää oloa. Empatiakyvyn puute. Suhteessa ei välttämättä vikaa, yksilössä kyllä.)
~Kosto
(Eukko/ukko petti, petän takaisin.)
~Erilaisuus/väärä ihminen
(Lopullinen vika suhteessa voi myös johtua siitä, että suhde on alunperin ollut lähes mahdoton yhtälö. Persoonallisuudet eivät käy yksiin eivätkä sovi toisilleen riittävän hyvin.)
~kunnioituksen puute
(Alkuhuuman jälkeen kumppani on alkanut tuntua ihan saappaan veroiselta älykkyyden suhteen, tai hänen moraalikäsityksensä ovat typerät, tai selviää, että kumppani on joskus tehnyt jollekin tosi rumasti, mitä puoliso ei hyväksy)
~psyykkiset ongelmat
(jomman kumman puolison psyykkinen sairaus vie suhteesta ilon ja haalistaa rakkautta sekä väsyttää toista. Tekee elämästä raskasta ja hankalaa)
Niin, tässä nyt mieleen tulleita mahdollisia vikoja parisuhteissa. Mikään niistä ei oikeuta pettämistä, mutta monia niistä kuulee tekosyinä. Eivät kaikki omakohtaisia kokemuksia. Sieltä täältä poimittuja, kuultuja ja pääteltyjä.
Molemmat tekstit pitäisi lukea joka päivä jokaisen ihmisen joka on parisuhteessa ja noudattaa ko. "vinkkejä". Toimii ainakin mun omassa parisuhteessa, ja edellisessä parisuhteessani (suhde kesti n.5v) toimi niin kauan kun molemmat eli niin ja kun toinen lopetti esim puhumisen lopputulos oli katastrofaalinen ero jota se hiljentynyt osapuoli vielä pitkänkin erossa olon jälkeen katuu ja pyytää mua takaisin suhteeseen kanssaan.
Ottaisipa ihmiset oppia ylläolevista teksteistä ja panostaisivat suhteeseensa ennen kun on myöhästä.
Olenko oikeutettu vastaamaan, kun en ole itse pettänyt mutta minua on petetty? En tiedä ;D
- Ole rehellinen itsellesi. On vaikeaa olla rehellinen toiselle, jos ei ole ensin rehellinen itselleen. Elämä ei ole jatkuvaa hauskanpitoa ja intohimoa. Kun huomaa valehtelevansa tai jättävänsä jotain kertomatta, on syytä vilkaista peiliin.
- Älä tee sitä, vaikka saisit tilaisuuden. Älä vain tee sitä. (Kieltäytyminen on aika hemmetin yksinkertaista)
- Ole realisti. Turha sinun on verrata alkuhuumaa pitkäaikaiseen suhteeseen. Molemmat ovat aivan eri planeetoilta.
- (Jatkoa edelliseen) Älä usko fraasiin, kyllä sydän kertoo. Sydän ei kerro mitään. Se on pelkkä lihamöykky ihosi alla. Päätöksiä tehdään logiikalla.
- Jos kysyt itseltäsi, että onko tämä väärin, ja huomaat peitteleväsi asiaa, koska uskot toisen pahoittavan mielensä, olet jo astunut rajan toiselle puolelle.
- Juo niin paljon, että tiedät mitä jätät tekemättä, ei niin että tiedät mitä teet. Pahimmassakin humalatilassa tietää mitä tekee, mutta aina ei ymmärrä jättää tilaisuutta väliin.
- Näytä hänelle joskus, että välität.
Et missään nimessä ollu oikeutettu vastaamaan! ;) Ei o itekkään tullut petettyy eikä mua oo (tietääkseni) petetty. Ajattelin vaan et pettäjien on varmaan tullut eniten pohdittua, et mikä suhteessa mättää tai mikä vois olla paremmin.
Yks asia vielä, mikä tuli mieleeni:
~samanlainen huumorintaju
(Pieni, mutta mielestäni merkittävä asia.)
tiivistelmän naputella siitä, miten voisi estää tulemasta alkoholistiksi? Tai ettei sorru huumeisiin? Tai lyö ketään?
Pettämisessähän sinunkin listan mukaan näyttää olevan kyseessä tapa lievittää jonkin ongelman aiheuttamaa pahaa oloa, tai torjua ongelma kokonaan mielestä.
Eikös silloin - ihan sinunkin listaan viitaten - pettäminen ole vain ja ainoastaan tapa suhtautua ja kohdata ongelma?
Tosin, kyllä se hiljainen puoliso alkaa puhumaan, kun käry käy, mutta sitten kai pettäjä menee uudestaan vieraisiin, kun ei se puoliso puhunutkaan siitä, mistä pettäjä olisi halunnut ennen ensimmäistä pettämistään puhua.
Tosin, jos nuo kaikki ovat syitä uskottomuudelle - niin oletan, koska jos ne ovat ennaltaehkäiseviä, niin silloin myös aiheuttajia - niin sitten ihmiset ovat sitä mieltä, että on helpompaa olla yhdynnässä kuin puhua, ilmaista sanoin omaa tyytymättömyyttään.
Ja sitten jos taas miettii sen kolmannen pyörän asemaa, niin ei ole ihmisarvoa, jos olet jollekin vain siksi, että puoliso ei puhu kanssasi tai kuuntele.
Itse luullut aina, että jonkun kanssa mennään sänkyyn kun suomeksi sanottuna panettaa. Että jos ja kun joka kertaa pomppaa vieraisiin, kun jokin listasta jää puolison taholta täyttymättä (siis pettäjäähän tuo lista ei mielestäsi velvoita), niin punkkaan vaan jonkun muun kanssa. On siinä tavara jossain vaiheessa aika ruvella..
Johtuuko väsymyksestä vai äö:n pienuudesta, mutta multa meni nyt pikkasen ohi... Mistä sait käsityksen, ettei nämä listaukset "velvoita" myös pettäjää? Ja vinkiksi, kaikkea ei kannata ottaa kauhean vakavasti.
Ei pettäminen ole kuin harvoissa tapauksissa pelkästään panetuslähtöistä. Siihen liittyy hyvin paljon muutakin.
Minun on vaikea kuvitella niin yksinkertaista ihmistä, jolle pettäminen on pelkästään panetuslähtöistä, eikä siihen liity mitään muuta. Liekö tuo ihminen kykenevä rakastamaan? Onko hänellä empatiakykyä? Itsesuojeluvaistoa? Moraalia?
Jos joku on niin masentunut, että kaikki on yhdentekevää ja luonto silti riivaa panetuksella, voisi kuvitella pettävän pelkästä panetuksesta. Masentunut tai häiriintynyt. Ei tunne-elämältään terve.
Ei kukaan sanonut, että nämä listatut jutut ovat asioita, joihin on ratkaisuna pettää, tai että se kannattaisi. Tai että niistä automaattisesti seuraisi pettämistä. Ne ovat asioita, jotka aiheuttavat parisuhteessa tyytymättömyyttä ja pahoinvointiakin. Huonoa oloa, johon jotkut erehtyvät hakemaan helpotusta uskottomuudesta. Niin siis jotkut. Ja kun parisuhteessa on syvänne tai alamäki, on ihminen alttiimpi ihastumaan toiseen. Tai hakemaan edes pienen hetken helpotusta satunnaispanosta. Ja valitettavan moni valitsee tämän turhan tien.
Joskus parisuhteessa ei ole mitään vikaa, mutta pettäjä on niin itsekäs, eikä suostu tai kykene empatiakykyyn puolisoaan kohtaan, joten hän katsoo voivansa pettää. Näitä perusteluja ovat yleensä: Elämä on lyhyt, pitää ottaa irti mitä saa, jokainen vastaa itsestään, minulla oli tunteita ja niitä pitää kuunnella, ja aiemmin mainittu: sydän neuvoo kyllä.
Toisinaan taas joku ei ehkä ole miettinyt itselleen kantaa pettämiseen ennalta, eikä käsitä asian vakavuutta etukäteen. Silloin asia opitaan viimeisen päälle kovimman kautta, mikäli syrjähyppy/hypyt paljastuvat. Tällöinkään ei välttämättä parisuhteessa ole moitittavaa.
Mutta tämän ketjun alkuperäinen tarkoitus oli tarkastella niitä parisuhteen kompastuskiviä, jotka yleensä koetaan yhdeksi pettämiseen johtaneeksi tekijäksi. Syitä, miksi parisuhde ei tyydytä riittävästi, ettei tulisi tarvetta hakea muualta romanttissävytteistä huomiota, hyväksyntää, ajatustenvaihtoa, rakkautta tai seksiä. Eikä aina tarvitse hakea. Joskus tilaisuus tulee tyrkylle.
Mikäli ei siis halua pettämisen riesoja elämäänsä, kannattaa kiinnittää huomiota ketjun parisuhdekohtiin. Eikä pelkästään edes sen takia. Kun nuo asiat ovat kunnossa, kotona ja suhteessa on hyvä olla ja elämä on siltä osin onnellisempi. Vaivaa kannattaa siis nähdä, opetella puhumaan ja avautumaan, vaikkei siinä olisi luonnostaan kovin hyvä, järjestää aikaa suhteelle ja sen vaalimiselle, valita alunperinkin itselle hyvin sopiva puoliso, kehittää itseään paremmaksi puolisoksi, ajatella asioita myös puolison kannalta, pitää itsensä kunnossa ja hyvinvoivana eli pitää huolta itsestään, pitää jalat maassa ja pyrkiä tunnistamaan ongelmat, nähdä vaivaa ongelmien ratkaisemiseksi.
Vaatii paljon, antaa vielä enemmän. Jos aina yrittää päästä helpolla, joutuu todennäköisemmin kulkemaan kivisen tien.
Ja kyllä, uskoisin, että alkoholismista voisi kirjoittaa vastaavanlaisen "tunnista riskit"-listan, kuten myös huumeisiin sortumisesta tai aggressiivisuudesta.
Eli edelleen pettämisessä on kyse henkilökohtaisesta tavasta ratkoa ongelmia; omia tai suhteen.
Mutta oikeasti.. Menevätkö ihmiset sen takia jonkun kanssa sänkyyn (siis harrastavat seksiä), että itsellään on ongelmia - siis olemassa olevissa ihmissuhteissa tai henkilökohtaisella tasolla? Olen edellisen kanssa täysin samaa mieltä siitä, että seksiä harrastetaan ihan vain ja ainoastaan sen takia, että haluaa seksiä!
Tai jos sinun ajatus on oikea, niin silloinhan haluttomuus hoidetaan hankkimalla itselle tai parisuhteelle ongelmia.
Miksi kaikki, joilla on henkilökohtaisia ongelmia tai ongelmia parisuhteessaan eivät petä? Tai tartu pulloon? Vastaus näihin kertoo sen, mikä on yksinkertaisimmillaan syy pettää.
Ei pettämiselle tarvitse olla mitään syytä. Joskus asiat vain tapahtuvat. Varsinkin humalassa ihminen saattaa olla heikko vastakkaisen sukupuolen houkutuksille, vaikka illan alussa ei ollut ollenkaan tarkoitus pettää ja oma parisuhde olisi vaikka kuinka hyvissä kantimissa. Yksi asia johtaa helposti toiseen: Katseet syvenevät, jutut muuttuvat intiimimmäksi, tanssiessa hakeudutaan lähituntumaan, huulet kohtaavat...ja kohta ollaankin hotellissa harrastamassa villiä seksiä.
Niin, tällöin on kyse joko ihmisestä, jolla ei ole mitään periaatetta asian suhteen, joka ei ole omakohtaisesti kokenut pettämistä ja nähnyt sitä kannattamattomaksi, joka on niin heikko luonteeltaan, ettei pysty kieltämään ja kieltäytymään, joka ei osaa hallita alkoholinkäyttöään tai joka ei osaa hillitä viettejään.
Mutta totta se on, aina ei vika ole parisuhteessa vaan joissain tapauksissa pelkästään pettäjässä. (jätetään petoskumppanin vastuun pohdinta toiseen ketjuun.)
Tässäkin perustelet, että jotkut ihmiset, joilla ei ole periaatteita. Eli pettämisen syy on ainoastaan ja vain pettäjän omat valinnat. Oli sitten kyseessä heikkoluonteisuus, periaatteettomuus tai kyvyttömyys kohdata ongelmia.
Pettäminen on valinta. Ero on valinta. Uskollisuus on valinta. Ja valinnat ovat henkilökohtaisia tapoja elää elämää. Jos halutaan vääntää uskottomuus jonkin muun asian "syyksi", niin silloin meiltä pitäisi poistaa kokonaan elämästä valinnan mahdollisuus ja oikeus. Ja sitä ei voi tehdä.
Jos elämä olisikin niin yksinkertaista, että kaikki olisi ihmisen omista valinnoista ja vapaasta tahdosta kiinni. Mutta ei se ole. On tilanteita, joissa ihminen on "syyntakeeton" ja asiat vain tapahtuvat.
Yhteistä näille tilanteille on yleensä se, että ihminen on silloin humalassa. Alkoholi lamauttaa sen osan ihmisestä, joka kykenee harkintaan. Seurauksena on käsittämätöntä väkivaltaa, pettämistä jne joka selvin päin hävettää ja kaduttaa kovastikin ja tekijä ihmettelee vilpittömästi että "mikä muhun oikein meni, enhän mä normaalisti koskaan...". Mutta valitettavasti tehtyä ei saa tekemättömäksi.
~vakiintuminen liian aikaisin
(On vakiinnuttu ennen kuin on koettu riittävästi vapautta, seksisuhteita, muita pimppejä/pippeleitä, erilaista elämää ja kaipuu kokematta jääneisiin asioihin kasvaa liian suureksi.)
Silloin kun olin vielä sinkku..... :) Niin monta miestä meni mäkeen sen takia, tosin eivätpä olleet lopulta sopivia muutenkaan, että minä en halunnut ketään joka lupailee uskollisuutta. Halusin, että suhteen lähtökohtana on avoimuus siltäkin osin, että vieraisiin saa mennä jos mieli tekee, kunhan siitä keskustellaan myös ajoissa. Enkä itsekään halunnut luvata olevani vain yhden ihmisen kanssa loppuelämääni, se aika on kuitenkin hyvin pitkä.
Noh, sittenpä tapasin tulevan aviomieheni, tulevan lapsemme isän, ja suhde lähti "avoin suhde" periaatteella. Aluksi asuimme eri paikkakunnilla, ja luulimme että meillä olisi jotain sutinaa sinä aikana kun emme näe toisiamme, mutta se meni siihen, ettei kumpaakaan kiinnostanut.. puhelimessa aina juteltiin miten "säästämme" toisiamme viikonlopuksi. Jokunen kuukausi meni ja mies sanoi, että olisi varmaan jo käynyt vieraissa, jos ei olisi lupaa käydä. Eli tämä kielletty hedelmä ei kumpaakaan kiinnostanut, koska se ei ollutkaan kiellettyä. Ja olisihan se tyhmää mennä pettämään, kun saa mennä "luvan kanssakin", kun vaan kertoo toiselle.
Lopulta homma sitten ajautui siihen, että mies otti esille sen, että olisi mukavaa olla vain toistemme kanssa.. ikinä ei oltu ehditty muihin koskeakaan. Sanoin että se on minulle ok, mutta kunhan hän muistaa kertoa, jos ruoho alkaa vihertää muualla, että olen yhä sitä mieltä että saa mennä, mutta tahdon tietää siitä.
Eli minun niksini pettämisen välttämiseen; avoimuus eikä toisen kahlitseminen. Enkä tarkoita, että uskollisuuden lupaus olisi kahlitsemista, mutta moni lupaa sen tietäen ettei pysty pitämään, tai sitten lupaa ja vuosien kuluttua huomaa ettei pysty pitämään lupaustaan.. ja menepä siinä toiselle se sanomaan, kun olet uskollisuutta vannonut.
Mielenkiintoinen tarina, morsian.
Vaan mietinpä sitäkin, ettei uskollisuuden vannominen poista mahdollisuutta avoimuuteen siinäkin tilanteessa, että se ruoho kuitenkin alkaa vihertämään muualla.
Itse ymmärrän, että kun kumppanini sanoo ja lupaa, ettei minua ikinä petä, että hän näin päättää tämän hetken lähtökohdista. Yhtä lailla minä lupaan saman asian siltä perustalta, mikä minulla on nyt kasassa. Ja suorastaan vaadin ja ehdottomasti aion, että jos kuitenkin se ruoho joskus alkaa vihertää muualla, niin sekin asia jaetaan ja puhutaan suhteessa ihan alusta asti. Eikä se vähennä luottamusta toiseen, ennemminkin lisää, kun tietää, että tällaisestakin mahdollisesta vastaankäymisestä on sitten alusta asti tietoinen ja siitä voidaan yhdessä puhua, pohtia ja pähkäillä jo etukäteen, että jos päätät toimia näin tai noin, niin mitä niistä seuraa.
Mutta onhan se vaikeampaa tunnustaa toiselle, että on alkanut tehdä muita mieli, jos lähtökohtana on ollut tiukka EI vieraissa käyntiin, se, että suhde päättyisi heti.. tuolloin voi olla vaikeampaa avautua toiselle. En väitä etteikö se voi monillakin onnistua, mutta näitä kaikkia keskusteluja lukemallakin voi päätellä, että hyvin monessa suhteessa asioista ei avoimesti keskustella..