anoppi unohti pilalle hemmotellun miniä kokelaan synttärit, anoppi löi luurin korvaan, anoppi tutkii kaapit, anoppi utelee, oma aviomies elää äidin helman alla, asutaan saman katon alla.
Ja kaikki vaan sen takia että NYKYAJAN NUORET NAISET OVAT NIIN S****NAN ITSEKKÄITÄ.
Ja kaikki vaan sen takia että NYKYAJAN NUORET NAISET OVAT NIIN S****NAN ITSEKKÄITÄ.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sinun mielestäsi siis nykyajan naiset ajattelevat ihan liikaa itseään, miltä heistä tuntuu, miten he haluavat itseään kohdeltavan yms.
Tästä kaikesta sinä tuntenet katkeruutta, koska et itse nuorena saanut/ymmärtänyt pitää puoliasi? Niinhän se on ollut, nainen on aina vähätellyt omia tarpeitaan, yrittänyt sopeutua ja olla mieliksi.
Mielestäni on hyvä, että nykyajan naiset osaavat olla riittävän itsekkäitä ja pitävät itseään arvokkaina ihmisinä. Näin heistä ei pääse syntymään myöhemmillä päivillä katkeria vanhoja ämmiä, kuten sinulle on päässyt käymään.
Itselläni on maailman parhein anoppi, enkä ole vanha/katkera. Vaan POINTTI: on lähinnä se että kun nykyajan "nuoret" 35 ja naiset eivät enää osaa ASENNOITUA vanhemman ihmisen tavoille, vaan otetaan heti nokkiinsa. Nyt kun OMA URA/ELÄMÄ ovat TÄRKEIMMÄT ja sitten 30 HAVAHDUTAAN, että pitäs se perhekkin perustaa ja sitten aletaan etsiä sitä elämän kumppania ja niihän siinä käy, ettei se anoppikaan sitten ole enää ihan nuori 65 hyvinkin ja siinä alkaa sitten jo dementtiat hiipimään.
En ymmärrä sitä miksi miniät vaatii jotain ihmeellisyyksiä anopeilta ja apeiltaan? Jokainenhan voi vaatia aioastaan omilta vanhemmiltaan ei muilta. Siihen pitää tyytyä mitä sitten kumppanin sukulaisilta saa tai mitä ne ovat.
Anoppi ja appi ovat vieraita ja se on sitten samantekevää miten he toimivat. Heidät pitää hyväksyä sellaisenaan eikä alkaa turhasta ruikuttaan. Jos tulee pahoja ylilyöntejä niin ne on selvitettävä heti puhumalla, mutta ihan pikku asioista, mitä täälläkin lukee niin on turha marista. Heidän elämäntapansa on hyväksyttävä vaikka olisivat kuinka erilaisia omiin verrattuna. Ottaa vaan erilaisuus rikkautena ja ajatella ettei täällä kaikkien tarvitse samanlaisia ollakkaan.
Kaikilla on varmasti vialliset vanhemmatkin mutta harvat muistaa omien vanhempiensa vikoja. Anopista ja apesta vaan haetaan kaikki mahdollinen vika kun omassa elämässä ja parisuhteessa ei oikein suju. Tiedän niitäkin valittajia ja anoppiensa kanssa tappelijoita, joilla he kuolivat mutta sekään ei onnee tuonut. Luulisin että se on joku pahanolo purkaus kanava hakee kaikki viat tikulla sorkkien miehensä vanhemmista. Omat vanhemmat ovat aina pulmusia näköjään.
Sinä siis hyväksyt kiukuttelun, kun toiselle miniälle on ostettu euron kalliimpi lahja. On sanottu tervetuloa, mutta ei ihanaa, kun tulitte. On tarjottu katkarapuleivät vaikka miniä olisi halunnut makeaa. On pistetty lapsenlapset nukkumaan 20.05 vaikka määräys oli 20.00. Tällä palstalla on todella huonon itsetunnon omaavia miniöitä. Meille kun paiskaavat lapsensa, niin kyselen ohjeita, minit sanoo, että hemmottele ja hoida juuri niin kuin haluat. Lapset ovat kuulemma olleet aina onnellisia täällä. Meillä mökkipahanen eikä edes koulutusta. Miniät koulutettuja, mutta ihmisiä.
Onneksi et ole anoppini; eniten maailmassa inhoan liioittelua. Onko joku ihan oikeasti valittanut tällä palstalla, että anoppi laittaa lapset 5 minuuttia liian myöhään nukkumaan?
En ymmärrä, miksi miniöiden pitäisi ymmärtää anoppejaan kestokykynsä äärirajoille. Entisaikaan oli entisaikaan ja ei maailma muutenkaan ole samanlainen kuin viisikymmentä vuotta sitten. Minusta siinä ei ole mitään kummallista, että koulutettu työssäkäyvä nuori nainen ei halua alistua ventovieraan kuusikymppisen pompottajan tiskirätiksi. Jos ei suhde toimi, niin se ei toimi.
Tuskin tältä palstalta kannattaa hakea aineistoa mihinkään anoppi-miniäsuhdetutkimukseen. Täällä tuskin pörräilevät ihmiset, joiden suhde on kunnossa. Jos ei edes sitä tajua, ei ole varmaan hyvä-anoppiaineista (=ei tajua ihmisluonteesta yhtään mitään)
Koulutusta yliarvostetaan ihan turhaan ja sillä ei tee yhtään mitään ihmissuhdetaidoissa. Ylimielisyys vaan kasvaa koulutuksen myötä, ei mikään muu älykkyys. Älykkyys ei ole mikään kulutuksen mittapuu vaan älykkyys on synnyinlahja, sitä on tai ei koulutuksesta riippumatta. Harmi vaan jos joku kirjan lukenut kuvittelee olevansa yläpuolella muiden.
Normaali maalaisjärki katookin liikaa lukemalla hömpän hömppä paskaa. Maailma ei olekkaan ihan samanlainen koskaan entisaikoihin verrattuna mutta minä ainakin osaan mennä toisen asemaan eikä vaan nähdä oma napa nyt ja siinä hetkessä. Ymmärrän senkin että kaikki ihmiset eivät halua muuttua nykyaikaiseksi ja miksi pitäisikään?
Pitkä tie sinullakin vielä elämässäsi ymmärryksessä. Olet vasta alkutaipaleella. Nuoret ovat epävarmoja suhteessa ja kaikessa ihan pallo hukassa joten ei ihme valituksen määrää. Ennen kasvettiin aikuisiksi nopeemmin, nykyään se on hidastunut entistä enemmän.
Kakaroille lyödään kaikki valmiina eteen, niin tässä on tulos mitä tälläkin palstalla lukee. Itsenäistymiseltä kesken jääneet perustelee perheitä eikä kykene niistä huolehtiin ilman sukulaistensa apua. Kaikki mulle nyt ja heti, periaatteella pitäisi viedä vaikka tekohampaatkin vanhempien suusta ennen kuin ne edes kuolla ehtii kupsahtaan.
eikä mitään "kunnioitus on ansaittava..." lörpöttelyä, sydämen sivistystä ja jos sitten anoppi käyttäytyy huonosti tai on alkoholisoitunut, ei se ole miniän asia arvostella tai määrittää sitä, eläkää omaa elämäänne ja antakaa appivanhemmille omansa, pieni välimatka ei tee pahaa ja vaikeata anopit pysyy etäämmällä. Katkeruus, panettelu ja pahansuopuus kostautuu omaksi pahaksi oloksi. Kokeilkaa, mitä tapahtuu, jos muutatte asennoitumistanne ja olette lempeämpiä miniöitä tästedes...( me anopit voimme tehdä samaa toki)
"Siihen pitää tyytyä mitä sitten kumppanin sukulaisilta saa tai mitä ne ovat.
Anoppi ja appi ovat vieraita ja se on sitten samantekevää miten he toimivat. Heidät pitää hyväksyä sellaisenaan eikä alkaa turhasta ruikuttaan."
Jaa jaa. No tyytyköön anoppikin sitten sillaiseen miniään jonka saa. Tästä lähtien olen yhtä tyly ja päällekäyvä kun anoppini, tyytyköön siihen mitä on saanut eikä ruikuta sitten...
- vai koskiko vain toisin päin?
Aika heppoisin perustein rouva nyt yhdistelee asioita. Ja luuletko tosiaan, että nämä anoppi-miniä ongelmat ovat nykyajan tuotosta? Voi kuule, eivät ole. Tiedät sen itsekkin, kun tarkemmin mietit. Aiemmin oli ehkä tyypillisempää, että nuori miniä kärsi nahoissaan ja itki yksin kiusatuksi tulemistaan -ei silloin vanhemmalle väelle sanottu vastaan. Mutta ei se tarkoita, etteikö tätä olisi tapahtunut.
Nykyään nuoriakin kannustetaan oman arvon löytämiseen. Se, että on nuorempi EI = tyhmempi ja ala-arvoisempi.
Koko homman juju miniä- anoppi suhteessa (niinkuin kaikissa muissakin toimivissa ihmissuhteissa) on mielestäni juurikin tuo toisen ihmisen kunnioittaminen puolin ja toisin. Ei kunnioitus ole jotakin sellaista mikä on mitenkään ansaittava ennen kuin jostakin voi tulla jotakin hyvää. Kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan on mielestäni itseisarvo. Ei ole minun asiani arvostella kenenkään toisen näkemyksiä, ihmissuhteita,rahankäyttöä,kotia tai tapaa elää ja toimia. Eikä minun tarvitse myöskään hyväksyä sitä että joku muu tekee minulle niin. Sen tähden minä en ole tekemisissä anoppini kanssa.Sain kuulla vain arvostelua siitä kuinka tuhlaavainen olen, vien hänen poikansa rahat (en ole vielä 10 vuoden aikana pyytänyt rahaa mieheltäni mihinkään, kertaakaan ja vaikka olisinkin niin se on meidän välinen asia, mieheni ja minun). En osaa tehdä terveellistä ruokaa, puhun liikaa, minun vahemmat ovat juoppoja ja eronneitakin ja isä tehnyt konkurssin. Jatkuvaa napustusta siitä minkälainen minun pitäisi olla ja miten käyttäytyä missäkin tilanteessa, mitä sanoa tai olla sanomatta. Minun oli ihan mahdotonta enää kuunnella tätä, ja kun sitten lopulta puolustauduin ja sanoin miten loukatuksi itseni tunnen, niin olin röyhkeä ja vielä huonosti kasvatettukin kun kehtasin sanoa vanhemmille ihmisille vastaan. Minun oli sopeuduttava heidän sääntöihin koska minä tulin heidän sukuun. Ja sitäpaitsi anoppihan oli vain puolustanut poikansa oikeuksia ja ajatellut vain meidän parastamme, ihan niinkuin me emme omaisi mitään mahdollisuuksia itse ymmärtää parastamme.Mieheni ei kyennyt minua vuosiin puolustamaan myöskään, koska häneen oli niin syvälle juurtunut se että vanhemmille ei sanota vastaan. Tuo vastaan sanominen sisältää heidän suvussaan myös sen että kaikenlainen oman mielen ilmaisu on vanhempien läsnäollessa kiellettyä. Välit katkaisin itse heihin jo muutama vuosi sitten ja nyt jokunen kuukausi sitten päätin että lapsiammekaan hän ei saa enää tavata ilman mieheni valvontaa.Paljastui nimittäin jokin aika sitten että vanhempi tyttäreni kärsi kovasti kun mummi haukkui hänelle äitiä ja äidin puoleista pappaa ja mummia. Luulin että tätä hän ei sentään tekisi. Mutta tyttäreni sairastui lievään masennukseen ja asia paljastui tämän yhteydessä.Että kyllä joskus on ihan terveellistä kyseenalaistaa ajoissa sitä, miten tulee kohdelluksi.
Happamia, sanoi kettu pihlajan marjoista. Jos et ole koulutettu, todistat itse oman väitteesi kouluttamattoman ylivertaisuudesta ihmissuhdeasioissa vääräksi. En ole nimittäin pitkään aikaan lukenut omahyväisempää kirjoitusta. Vain sinun omat elämänvalintasi ovat mielestäsi oikein. Olet koulutettu tai et, ylennät itsesi alentamalla muita.
"Ylimielisyys vaan kasvaa koulutuksen myötä, ei mikään muu älykkyys." Jos sinun lapsesi, lastenlapsesi tai miniäsi näkee vaivaa ja ponnistelee koulutuksen eteen, niin tuolla lauseellako heitä tuet?
"Normaali maalaisjärki katookin liikaa lukemalla hömpän hömppä paskaa". Mielestäni nykyisin tarvittaisiin enemmän teollisuusjärkeä kuin maalaisjärkeä, mutta ilman sarvia ja hampaita toteaisin, ettei myöskään lukemattomuus tee kenestäkään viisasta. Jos itse pystyisin lapsiani johonkin suuntaan ohjaamaan, se olisi nimenomaan lukeminen, koska se kehittää ajattelua ja mielikuvitusta paljon enemmän kuin esimerkiksi television katselu. Toisaalta ihan kirjaviisauskin eli ammattiin opiskelu on nykyään paljon viisaampi vaihtoehto kuin opiskelemattomuus. Rahattomana elämä ei ainakaan minusta ole mitenkään ylevää. Elämä menee vähäisten pennosten perässä juoksemiseen eikä ehdi elää ollenkaan.
"Kakaroille lyödään kaikki valmiina eteen, niin tässä on tulos mitä tälläkin palstalla lukee. Itsenäistymiseltä kesken jääneet perustelee perheitä eikä kykene niistä huolehtiin ilman sukulaistensa apua" Minun enemmän tai vähemmän koulutetussa tuttavapiirissäni ei ole yhtään ikätoveriani tai heidän lastaan, jotka olisivat valinneet mainitsemasi tien. Mielestäni ääritapauksia on aina maailmassa ollut ja tulee olemaan. Yksi tuollainen ääritapausryhmä on keskenkasvuiset perheenperustajat. Heitä pitää auttaa selviämään elämästään eikä se auttaminen ole tietenkään ruuan kantamista valmiina pöytään, muttei myöskään tuomitseminen auta mitään.
Toivottavasti elämä ei opeta ainakaan minua tuollaiseen yksisilmäiseen elämän katsomukseen kuin sinulla on.
En saisi arvostaa koulutustani, joka mahdollisti pääsyn ammattiin, joka on minulle ollut se "unelmatyö"? Koulutustaan ei tarvitse hävetä, ei myöskään kouluttamattomuutta! Se, että arvostaa asioita, joita elämässä saanut (koulutus, perhekasvatus, yhteiskunta, aviomies, lapset, ystävät jne jne) on täysin eri asia kuin pröystäillä koulutuksellaan/kouluttamattomuudellaan.
Niin, tänne yleensä kirjoittavat sellaiset joilla on jotain hampaankolossa appivanhempaansa tai miniäänsä vastaan. Itselleni tuli yllätyksenä se, kuinka paljon kismaa täällä on anoppien ja miniöiden välillä. Mutta kukin taplaa tavallaan.
mitä sitten jos miniä kääntää kaiken sanomisesi ja tekemisesi aina väärinpäin.teet mitä hyvänsä se on pahasta.miniän vanhemmat eivät välitä ja pidä yhteyttä tyttäreeseensä ja miniä kärsii siitä.näin anoppi saa kaiken pahan..., huomion itsellesä,koska on hyvin perhe ja ystävä huolehtivainen,ei kuitenkaan määräilevä ja hallitseva.lapsenlapset saavat kuitenkin olla niin paljon anopin ja apen kanssa kuin haluavat siitä kiitos,mutta mitä tekisin että voisin auttaa miniää???