Joskus nuorempana ylä-asteella ja alempana kuvittelin että sitten 21 vuotiaana minulla on mies ja asumme yhdessä ja lapsikin on. Nyt sitten ollaan 21 ja eipä ole mitään tietoakaan edes mistään miehestä. Kyllä sitä nuorempana kuvittelee kaikenlaista, että ihan huvittaa. Nykypäivänähän ei ole ollenkaan harvinaista että 21vuotias on lapseton. Säälin jopa heitä jolla tuo lapsi on niinkin nuorena. Tässä sitä elellään sinkun elämää tietoakaan tulevaisuudesta. Kyllä sitä vielä ylä-asteen jälkeen kasvaa ihminen aivan tavattomasti vaikka ylä-asteelta pääsiessä kuvitteli olevansa niin vanha ja kaikin puolin kypsä. Nyt tällä hetkellä en voisi kuvitellekkaan seurustelevani sellaisen tyypin kanssa jonka kanssa seurustelun 18vuuotiaana "jopa" vuoden. Yök Yök ja vielä kerran yök. Vaikka sillon vannottiin ja oltiin niin varmoja että ollaan loppuelämä yhdessä. Jopa puhuttiin lapsen hanginnasta. Onneksi en sitä virhettä mennyt tekemään, vaikka en seurustelisikaan sen kanssa enään ni mies olisi elämässäni loppuelämän lapsen isänä. Siis onneksi ei näin ole. No nyt olen 21vuotta ja olen tai ainakin luulen olevani kypsä aikuinen ja luulen että minulla on 30vuotiaana sitten se mies ja lapsi. Näinköhän se menee vai nauranko 30vuotiaana että olinpa kakara silloin 21vuotiaana. Se jääkin nyt nähtäväksi. En nyt tiedä olisiko tälle aiheelle löytynyt sopivanpi palsta jostain muualta.
Elämä ei mene niinkuin sen suunnittelee!
Kyllä huvittaa!
151515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
elämää, kun on saanut niin pahasti takkiinsa. On sellaisia koulutuksia, jossa opetetaan elämään epävarmuudessa, joka toisaalta täällä rauhan tyyssijassa on henkistä väkivaltaa. Sua 12 vuotta vanhempana en tiedä miten valoisa tulevaisuus teitä odottaa, mutta lama jatkuu ainakin mulla, joka olin sun ikäinen 90-luvun alkupuolella!
suuri hupi nähdä, paljonko saisit pisteitä älykkyystestissä :D
sinä saisit miinus pisteitä ja lämmintä kättä :))
Olispa hupi nähdä kuinka nopeesti juoksisit maratoonin tai kuinka poikki olisit sen jälkeen. Olis varmaan todella paljon naurussa pitelemistä. Et sinäkään ole kaikessa täydellinen, valitettvasti.
Sitä on mensamiehellä taas loppunut Litium tabletit kesken. Mulla on vähän epäilys, että sun lääkäris lypsää sua. Antaa vain viikon reseptejä, jotta saisi sulta klinikka rahaa. On se kovaa tää psykiatrien busines. Mitähän jos soittaisit sinne mensan päivystävään 'minua kusetetaan' puhelimeen. Ehkä ne osaisi järkeillä sulle jotain.
Niinkuin siinä biisissäkin lauletaan: kaikki menee toisin, joku suunnittelee mua paremmin....
Niinpä niin. Elämälle on vaikea kirjoittaa minkäänlaista
käsikirjoitusta, kun se aina yllättää.
Ihmissuhteita tulee ja menee. Jokainen kumppani on
varmasti tällä kertaa se oikea. Meidän suhde kestää
ikuisesti, eikä me koskaan petetä toisiamme. Ne eronneet
eivät varmasti olleet yhtä rakastuneita kuin me.
Ihminen muuttuu kun hän kasvaa ja elämän arvot voivat
muuttua moneenkin kertaan. Ei sille onnellisuudellekaan
ole mitään valmista kaavaa tyyliin
asunto kumppani lapset auto = onni.
Kyllä on taas syvällistä pohdintaa tämäkin ketju.
eipä oo sinunkaan pakko näitä lukea,mene kattoon pornoa!!
Mitä ihmettä tuut tänne muitten kirjoituksia arvostelemaan, haukkumaan, moittimaan ja vähättelemään. Eiköhän tänne saa jokainen kirjoittaa mitä ikinä lystää. Tuskin sunkaan kirjotukset on niin täydellisiä ja juuri kaikkien mieleen ja juuri sellaisia mitä kaikki haluavat lukea. Jos et vielä tähän päivään mennessä ole oppinut että kaikkia ei voi miellittää niin nyt opit senkin. Et varmasti tee kaikkia asioita kaikkien mieleen. Jos sua tää teksti ärsytti niin varmasti säkin ärsytät jollain tavalla joitakin jossakin asiassa. No oon pahoillaan jos sulla oli huono päivä tai menkat vai oliko jopa kumpaakin!
Mäkin kuvittelin kaikenlaista parikymppisenä, mm. että viimeistään 3-kymppisenä mulla on ammatti, mies ja vähintään yksi lapsi. Ei silti, mulla on takana ylioppilastutkinnon lisäksi 3 muuta tutkintoa, muttei hajuakaan perheestä. Aina se elämä ei mene niin kuin suunnittelee, mutta elämä on elettävä.
laulaa tuota samaa laulua joka keskustelussa? Jo tuo kuultiin, eikä ketään OIKEASTI kiinnosta.
älä valita taas
Elämän parasta antia on yllättyminen. Suunittelet niin tai näin, mistään ei voi olla varma. Toivot vain, että yllätys olisi enemmän plus merkkinen. Jos kaikki olisi ennalta suuniteltavissa, ei se olisi enää elämää.
Niin kauan naurat, varsinkin itsellesi, on asiat aika hyvin. Naurava ihminen löytää aina seuraa.
Itse myös kuvittelin joskus ~12-vuotiaana, että kaikki löytää "sen oikean" helposti ja saavat sitten nauttia toistensa seurasta lähes rajattomasti. Noh, teini-ikä tuli ja elämä muuttui sen myötä aika rajusti, koska aloin ymmärtämään kuinka pinnallisessa maailmassa elämme. Teini-iän kokemuksien jälkeen olin sairaalloisen inhorealistinen nörtti joka vihasi ihmisiä ja erityisesti itseään.
Nyt ikää alkaa olla 25v ja edelleen yritän normalisoida minäkuvaani ja elämänasennettani. Naisiin tutustumista en ole toistaiseksi edes harkinnut missään vaiheessa. Elämä ei ainakaan kaikilta osin todellakaan mene kuten joskus nuorena kuvitteli.