Olen 20-vuotias opiskelija.
Muutin vuosi sitten opiskelemaan eri paikkakunnalle. Ennen minulla oli paljon ystäviä, mutta kun muutin ja menin amk:hon opiskelemaan en ole saanut yhtään hyvää ystävää. Toki koulukaverit ovat sillä tavalla tuttavia, mutta minulla ei ole ketään kenen kanssa olla vapaa ajalla!!
Olen aivan normaali nuori!! Tämä tuntuu jotenkin naurettavalta, koska olen jo 20 ja valitan että en saa ystäviä..!!
Minulla on poikaystävä,mutta nään häntä vain viikkonloppuisin eikä hän riitä minulle! Tosin en selviäisi ilman häntä koska minulla ei olisi sitten ketään... Kaipaan kuitenkin naisystävien seuraa..
En hae ystäviä tällä ilmoituksella vaan haluaisin saada kommentteja niiltä jotka ovat ehkä kokeneet saman...
Tosin voin antaa mailiosoitteeni jos joku haluaisi vaihtaa ajatuksia..
Muutin vuosi sitten opiskelemaan eri paikkakunnalle. Ennen minulla oli paljon ystäviä, mutta kun muutin ja menin amk:hon opiskelemaan en ole saanut yhtään hyvää ystävää. Toki koulukaverit ovat sillä tavalla tuttavia, mutta minulla ei ole ketään kenen kanssa olla vapaa ajalla!!
Olen aivan normaali nuori!! Tämä tuntuu jotenkin naurettavalta, koska olen jo 20 ja valitan että en saa ystäviä..!!
Minulla on poikaystävä,mutta nään häntä vain viikkonloppuisin eikä hän riitä minulle! Tosin en selviäisi ilman häntä koska minulla ei olisi sitten ketään... Kaipaan kuitenkin naisystävien seuraa..
En hae ystäviä tällä ilmoituksella vaan haluaisin saada kommentteja niiltä jotka ovat ehkä kokeneet saman...
Tosin voin antaa mailiosoitteeni jos joku haluaisi vaihtaa ajatuksia..
Vastaukset 4
Vanhimmat
yksin, vaikka olen jo 31v. Nuorempana, alle kaksikymppisenä oli joitakin kavereita mutta ne jäi kun muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Sitten olen asunut siellä sun täällä töissä ja koulussa useilla paikkakunnilla. Ystäviä, eikä kavereitakaan ole sen jälkeen ollut ja mikä surkeinta, niin ei myöskään tyttöystäviä juurikaan ole ollut. Ei ole ketään jonka luokse mennä kyläilemään, kukaan ei soita minulle. Raskastahan se on mutta eteenpäin mennään niin kauan kun jaksaa...
Mutta se on karu totuus että kukaan ei sinun juttusille tule jos et itse tee aloitetta, paitsi rahan pummaajat.
Mutta kaikkein kummallisintahan tässä on se että olen ihan ok näkoinen, urheilullinen, ystävällinen siisti "nuori" mies.
Hyvä Harri!
Minä olen nyt 46 v. eikä minulla ole ollut todellisia ystäviä koskaan. Onneksi eräs kouluaikainen tuttavuuteni kiinnostui minusta sen verran, että lopulta päädyimme naimisiin. Ilman häntä loppuelämäni olisi varmaan ollut aika kurjaa. Jollain tapaa tunnen kyllä itseni vieläkin aika yksinäiseksi, mutta huonomminkin voisivat asiat olla.
En osaa sinulle sanoa, miten ystäviä saadaan (en ole todellakaan asiantuntija sen asian suhteen!), mutta toivon, että et tyydy nykyiseen tilanteeseesi, vaan koetat tehdä jotain. Jospa muut tällä palstalla olevat osaisivat neuvoa sinua paremmin?
En mäkään osaa tuossa asiassa auttaa, mutta toi sun kirjoitus oli melkein kuin mun elämästä...
oon 20-v, mulla on poikaystävä jota näen viikonloppuisin mutta se ei riitä...on mulla yks jonkinlainen kaveri...mutta ei kyllä ikinä oo ollu ystäviä, vaan jonkinlaisia kaverintapaisia jotka on yksi toisensa jälkeen alkanu aina vihata mua, se on masentavaa enkä mä enää jaksa uskoa että mulla vois olla ystäviä, tai että mä kuuluisin johonki porukkaan ja olisin yhtä hyväksytty ku muutkin. oon aina ollu ujo ja sulkeutunu mut oon ihan erilainen ku tutustun johonki paremmin. ilmeisesti mä näytän jo kauas niin vastenmieliseltä ettei kukaan ees halua tutustua, vaikka oon ihan tavallisen näköinen ja tavallisesti käyttäytyvä, enkä nykyään ees niin kovin ujo.
mustakin tuntuu tosi naurettavalta ku oon näin vanha ja valitan etten saa ystäviä! eikä siinä kukaan ulkopuolinen voi auttaa, pitäs itse tehdä jotain...mutta mitä?
mullekin poikaystävä on tosi tärkeä, enkä mä selviäis täysin yksin, mut mä pelkään että suhde kärsii jos on liikaa yhdessä tai takertuu liikaa toiseen, pitäs nähdä muitakin ihmisiä. Välillä mä yritän hyväksyä tän tilanteen ja uskotella itselleni etten mä tarvi ketään...ja välillä taas oon epätoivoisen yksinäinen ja musta tuntuu että oon täysin epäonnistunu mun elämässä eikä millään oo mitään väliä. Joskus tuntuu että mä jaksan elää enää vain mun poikaystävän takia, mut pelottaa ajatella että varsinkin näin nuorena poikaystävät tulee ja menee ja koska tahansa mä saatan olla taas ihan yksin.
Niin sitä vaan on muitakin kellä on sama kohtalo, valitettavasti:(
Kirjota mulle, jos meistä vaikka tulis mailiystävät tai jotain:)
[email protected]