Läntisen modernin sivistysyhteiskunnan ihmeellinen fiksaatio romanttisen rakkauden ja elinikäisen yksiavioisen parisuhteen suhteen on tabu ja asia jonka mielettömyyttä ja luonnonvastaisuutta tarkkanäkösimmätkään eivät huomaa tai uskalla siitä puhua.
Suomi on täynnä vahinkolapsia, kypsymättömiä teinivanhempia, kypsyneitä vanhempia: tällä hetkellä puolet, tulevaisuudessa yhä useampi avioliitto päättyy eroon ja irtosuhteet kukoistavat. Taudeista huolimatta.
Niin, miksiköhän ne parikymppisenä naurettavassa hormonihuumassa solmitut "ikuiset liitot" eivät oikein tuppaa kestää?
Meidän "ainoana oikeana nyt ja ikuisesti" tuntema romanttisen rakkauden ja yksiavioisuuden ideaali on pelkkää itsepetosta ja idiotismia. Vieläpä historiallisesti tarkasteltuna hyvin lyhytikäistä. Ja suurelta osin länsimaisen kulttuuriperinnön piiriin rajoittuvaa.
Uroksen tehtävä on levittää siementään mahdollisimman laajalle ja naaraan tehtävä on hoitaa pennut - usein yksin. Näin se menee eläinkunnassa ja vähemmän kehittyneissä maissa - eli siis myös meillä sen _pitäisi_ mennä niin!
Yksiavioisuus nykypäivän jokapuolelta hyökyvän seksisaasteen ja irtosuhdehehkutuksen keskellä on sama kuin pistettäisiin viisivuotias karkkikauppaan ja sanottaisiin "valitse yksi karamelli ja nauti siitä LOPPUELÄMÄSI AJAN". Ei varmasti lapsukainen maista mitään muuta melliä enää ikinä, varmasti tyytyy siiheen yhteen ja samaan. Joo joo.
Haluan vain sanoa että nk. "fuckbuddy"-suhde on ainakin itselleni aivan ylivertainen suhdemuoto. Seksiä ja läheisyyttä, keskusteluja, aktiviteetta (sängyn ulkopuolellakin) jne. En missään nimessä halua mihinkään "naimisiin" yhtään kekenkään kanssa. Saatika sitten samaan osoitteeseen, sehän nyt on järjettömyyden huippu! Ja lapset... no, ei kiitos.
No, suon toki kaikille oikeuden "sen oikea" metsästämiseen (mitä se todella tuntuu olevan). Itse ole ylen tyytyväinen kahlitsevasta harmaasta suhteestani irtautumisesta. Se antoi minulle kauan kaivatun tilaisuuden tutustua samalla aaltopituudella (fuckbuddyä etsimässä hänkin) olevaan ihanaan henkilöön jonka kanssa jakaa upea seksi ja upeita ajatuksia, käytännön harrasteita jonkin verran.
Kuten Wagner suhteestaan Viiviin on todennut: laiskuus, huono muisti, uuden pelko ja naisen masokismi ovat ne AIDOT syyt pitkiin parisuhteisiin. Muistakaa tämä.
Haluan lopulta vain sanoa että miksi kitkutatte siinä "ihan ok-kumppanin ihan ok-kumppanina" vaikka rohkeasti repäisseelle löytyy takuulla samanhenkistä FUCKBUDDY-seuraa. Eikä tarvitse enää esittää "saavansa jotakin" jostain helvetin alennusmyyntikierroksesta tai markettikärryn työntelystä apaattisin ilmein.
Suomi on täynnä vahinkolapsia, kypsymättömiä teinivanhempia, kypsyneitä vanhempia: tällä hetkellä puolet, tulevaisuudessa yhä useampi avioliitto päättyy eroon ja irtosuhteet kukoistavat. Taudeista huolimatta.
Niin, miksiköhän ne parikymppisenä naurettavassa hormonihuumassa solmitut "ikuiset liitot" eivät oikein tuppaa kestää?
Meidän "ainoana oikeana nyt ja ikuisesti" tuntema romanttisen rakkauden ja yksiavioisuuden ideaali on pelkkää itsepetosta ja idiotismia. Vieläpä historiallisesti tarkasteltuna hyvin lyhytikäistä. Ja suurelta osin länsimaisen kulttuuriperinnön piiriin rajoittuvaa.
Uroksen tehtävä on levittää siementään mahdollisimman laajalle ja naaraan tehtävä on hoitaa pennut - usein yksin. Näin se menee eläinkunnassa ja vähemmän kehittyneissä maissa - eli siis myös meillä sen _pitäisi_ mennä niin!
Yksiavioisuus nykypäivän jokapuolelta hyökyvän seksisaasteen ja irtosuhdehehkutuksen keskellä on sama kuin pistettäisiin viisivuotias karkkikauppaan ja sanottaisiin "valitse yksi karamelli ja nauti siitä LOPPUELÄMÄSI AJAN". Ei varmasti lapsukainen maista mitään muuta melliä enää ikinä, varmasti tyytyy siiheen yhteen ja samaan. Joo joo.
Haluan vain sanoa että nk. "fuckbuddy"-suhde on ainakin itselleni aivan ylivertainen suhdemuoto. Seksiä ja läheisyyttä, keskusteluja, aktiviteetta (sängyn ulkopuolellakin) jne. En missään nimessä halua mihinkään "naimisiin" yhtään kekenkään kanssa. Saatika sitten samaan osoitteeseen, sehän nyt on järjettömyyden huippu! Ja lapset... no, ei kiitos.
No, suon toki kaikille oikeuden "sen oikea" metsästämiseen (mitä se todella tuntuu olevan). Itse ole ylen tyytyväinen kahlitsevasta harmaasta suhteestani irtautumisesta. Se antoi minulle kauan kaivatun tilaisuuden tutustua samalla aaltopituudella (fuckbuddyä etsimässä hänkin) olevaan ihanaan henkilöön jonka kanssa jakaa upea seksi ja upeita ajatuksia, käytännön harrasteita jonkin verran.
Kuten Wagner suhteestaan Viiviin on todennut: laiskuus, huono muisti, uuden pelko ja naisen masokismi ovat ne AIDOT syyt pitkiin parisuhteisiin. Muistakaa tämä.
Haluan lopulta vain sanoa että miksi kitkutatte siinä "ihan ok-kumppanin ihan ok-kumppanina" vaikka rohkeasti repäisseelle löytyy takuulla samanhenkistä FUCKBUDDY-seuraa. Eikä tarvitse enää esittää "saavansa jotakin" jostain helvetin alennusmyyntikierroksesta tai markettikärryn työntelystä apaattisin ilmein.
Vastaukset 32
Vanhimmat
paitsi että tämä samainen länsimainen romantiikka-hapatus on niin pahasti sotkenut meidän kaikkien aivot, että me itse asiassa luulemme - ja haluammekin olla yksiavioisia siinä määrin kuin se on mahdollista (niin naurettavaa kuin se välillä onkin; näen ne apaattiset tuulipukuihmiset markettiostoksilla).
Eläiminä, toisessa kulttuurissa, toisena aikana asia ei välttämättä olisi näin, mutta me olemme oman aikamme ja kulttuurimme lapsia...hyvä että sinä olet löytänyt oman tiesi. En tiedä minkä ikäinen olet, mutta pahus, jos sinulla joskus oikein tosissaan kolahtaa ja huomaatkin olevasi "vain" fuckbuddy, kun haluaisit olla vähän, tai aika paljon enemmän...
Olet kyllä osin oikeassa, erolukemat ovat päätähuimaavia, mutta minusta on kyllä haasteellista uhmata tilastoja ja uskaltaa laittaa itsensä likoon. Ja jos niitä sydänsuruja tulee, niin kyllä niistä noustaan.
Sinä pelkäät rikkovasi sydämesi..älä turhaan sillä se on kaikki sen arvoista, usko tai älä.
Ai niin ja vielä : Vanhuus se tulee hiljan sinullekin ja mistäs luulet "fuckbuddy"-suhteen silloin löytäväsi. Viimeistään silloin haluat jotain muuta, jotain syvempää.
"Vanhuus se tulee hiljan sinullekin ja mistäs luulet "fuckbuddy"-suhteen silloin löytäväsi. Viimeistään silloin haluat jotain muuta, jotain syvempää."
No niin, nyt voimme lisätä tuohon Wagnerin mainitsemaan listaan vielä yksin vanhenemisen pelon.
ei tuohon ole mitään lisättävää.
Siis, miten on saako ja käykö sun fuckbuddy naimassa muiden kans? käytkö sinä muiden kans? kerrotteko toisillenne kokemuksistanne? mulla oli kerran sellainen nainen fuckbuddyna, mutta mä pöljä aloin seurusteleen toisen kans, ja tää toinen ei ois antanu mun pitää sitä fuckbuddya.
Toki saa kumpainenkin käydä ihan missä lystää, eihän tässä nyt naimisissa olla, luojan kiitos!
kauniisiin yksilöihin mieluiten. Ja siemenen kehittyminen estetään mieluiten. Vahingon sattuessa pötkitään käpälämäkeen.
tuota siementen jakelua mahollisimmaan moniin on ihan turhaa käyttää syynä, koska niitä lapsia ei sitten kuitenkaan haluta.
ei olla eläimiä.Tuskin ketään apinaa riipasee sydämestä nähdä joku toinen apina parittelemassa toisenkin kanssa.
Voitko väittää, että sinua ei yhtään harmita, jos tämä fuckbuddy-ystävättäresi makaa esim. parhaan kaverisi kanssa?
Miten selität sen että jotkut oikeasti rakastuvat ja rakastavat vain yhtä henkilöä koko elämänsä aikana (romanttisessa mielessä)? Niitäkin löytyy.
Siis me nimenomaan olemme pelkkä apinalauma joka on pikku aivoissaan kehitellyt ihanan auvoiselta kuulostavan romanttisen hölynpölyn.
Paras kaveri on toki aika ääriesimerkki, mutta jos makaisi niin ehkä ei tarvitsisi kestää sitä iänikuista parisuhdepaskan jankkaamista jokaikisellä baarireissulla! ;) Saisipahan kaveri kerrankin kunnolla!
"Miten selität sen että jotkut oikeasti rakastuvat ja rakastavat vain yhtä henkilöä koko elämänsä aikana (romanttisessa mielessä)? Niitäkin löytyy."
Viittaan edelleen Wagnerin viisaisiin sanoihin.
juttu silti se mustasukkasuuden tunne.Sehän taitaa olla taas pikku aivojen omakeksimä juttu...
Heh, jos sulla toimii joku sarjakuvahömppä elämän ohjeistuksena niin voi sua raukkaa, hakoteillä oot.Mut toisaalta, tyhmät on aina onnellisempia.Autuaan tietämättömiä.
Kuten joku muu kysyi niin kysyisin miksi kirjoitat siementen jakamisesta ja et kuitenkaan halua lapsia? Eläinten tarkoitus on lisääntyä.
Taidat vaan olla itsekäs ja et halua huolehtia lapsista tai ottaa huomioon aviopuolison tarpeita. Nythän voit potkaista eukon menemään kun hän ei enää tyydytä sinua. Ja vaihtaa parempaan.
Minkä ikäinen muuten olet? Entä sinun samalla tavalla ajattelevat naisesi?
Onko sisälukutaidossa noin suurta ongelmaa? Lapsien haluaminen ja monivuotisesta kakkavaippashowsta aidosti nauttiminen ovat hieman eri asioita. Siemenen levittämiseen on vuosimiljoonien ehdollistama fysiologinen PAKKO. Minulle riittää loistavasti ystävien, sisarusten, tuttavien, naapuruston lapset.
Niin, itsekkyyshän se onkin synneistä suurin. Oikein hyvää elämän uhraamista sinne markettikärryjen ääreen!! =) Ja varo ettei puoliso näe miten haikaillen katsot muita miehiä/naisia!
Minusta se vaan ei ole sen arvoista. Joidenkin mielestä varmasti on. Yritän vain hieman avata ihmisten silmiä ettei esim. tällaisia epätoivoisia perhesurmia tulisi yhtään enempää tähän maahan. Valitettavasti ne vaan lisääntyvät. Syynä luonnollisten tarpeiden tukahduttaminen.
Typeryyden multihuipentumana ja todellinen ITSEKKYYDEN ja SADISMIN malliesimerkki on tämä kaavailtu seksinoston kieltolaki jolle yksinkertaisesti EI LÖYDY järjellisiä perusteita.
40 olen, naiset 20-50 v, tämänhetkinen saman ikäinen kuin itse.
Jaa-a taas joku pettäjä tai kukasta kukkaan liihottelija yrittää puolustella tekosiaan sillä, että en vain voi sille mitään koska "Uroksen tehtävä on levittää siementään mahdollisimman laajalle".
Eikös esim. Joutsenet viihdy saman puolison kanssa?
Ja tuosta siemenen levityksestä ympäriinsä tulee ongelmiakin, kuten sukupuolitaudit? Plus se, että onko todella niin, että lapsille on parempi, että äiti hoitaa heidät yksin? Ihmiset kuitenkin on eri asia kuin eläimet? Kuinka kauan eläimet ylipäätänsä on riippuvaisia vanhemmistaan? Aika pian lähtevät pesästä?
Ja onko nyt tarkoitus edes lisääntyminen vai vain nautinnon haku? Eläimet kait varmistavat lisääntymisensä sillä, että ovat mahdollisimman monen kanssa?
Ehkä sinä olet löynyt vain "ihan ok tyyppejä"? Ja arvostat eri asioita. Jotkut arvostavat muita asioita. Esim. muutakin kuin seksiä... tai seksiä vakituisen kumppanin kanssa, puolison kanssa. Itse olen ollut uskollinen ja saman kumppanin kanssa 9 vuotta, ei tietysti pitkä aika vielä, mutta toistaiseksi ei ole kyllä tehnyt mieli muita ja olen oikein onnellinen. Usko tai älä.
Ja jos vapaana eläminen olisi niin hienoa niin miksi niin moni kuitenkin valitsee avoliiton tai avioliiton? Tai seurustelee vakituisesti?
"Ja jos vapaana eläminen olisi niin hienoa niin miksi niin moni kuitenkin valitsee avoliiton tai avioliiton? Tai seurustelee vakituisesti?"
Nyt olet ytimessä. Niin, miksi? Mistä näitä itsestään täysin epävarmoja lässyköitä oikein sikiää? Miten elämänsisällöksi voi riittää maksalaatikon hintojen vertailu siwassa jonkun kanssa johon ihastui joskus kauan kauan sitten? Ja joka nykyään tuntuu, noh, lähinnä joltain huonekalulta. Eikö olisi ihan kiva tehdä jotain mitä itse haluaa silloin kun itse haluaa.
Kai se vaan on niin että valtaosa tästä junttikansasta ei vaan osaa olla itsekseen, nauttia olostaan. Ilman huonoa omatuntoa.
It all boils down to this old thing: miksi tosiaan ostaa koko LEHMÄ jos haluaa vain pari lasia maitoa päivässä?
Lapsi ei tarvitse muuta kuin äidin. Tarja Halonen otti tähän voimakkaan kannanoton vaalikoneessa, hän antaisi hedelmöityshoitoja vain yksinäisille naisille ja naispareille.ei yksinäisille miehille tai miespareille.
Viesti on selvä: lapsi ei tarvitse isää.
Aika paksuja yleistyksiä kirjoitat. Miksi? Haluatko perustella omaa elämänvalintaasi (itsellesi) sillä, että se toinen vaihtoehto nyt vaan on kerta kaikkisen huono, sen valitsijat jotain säälittäviä ressukoita ja että se lähtee huonoista perustoista ja huonoista syistä?
Miksi tarvitset tällaista oman valintasi hyvyyden pönkitystä, jos kerran kuulut näihin vahvoihin ja onnellisiin?
Ihminen, joka on sinut oman elämänvalintansa kanssa, onnellinen omassa elämässään, eikä anna itsetuntonsa olla sidoksissa muiden mielipiteisiin itsestään, ei tarvitse tällaista vakuuttelua.
Tai ehkä ihan aidosti uskot näin? Ehkä et suostu hyväksymään tai myöntämään, että yksiavioisen parisuhteen, naimakaupat, lapset ja perhe-elämän valinnut voisi olla vahva, itsenäinen ja onnellinen? Mikä tuossa kuvassa uhkaa sinua, kun haluat sen kieltää?
Itse koen hyvin epärealistisina väitteesi. Miksi? Niin, olen parisuhteessa, odotan lasta, aion elää elämäni juuri tämän saman miehen kanssa. Arvostan rakkautta, kahden ihmisen välistä luottamusta, syvää ihmissuhdetta enemmän, kuin pelkkää seksuaaliviettien tyydyttämistä ja ajelehtivaa impulsiivista päämäärätöntä elämää. Olen kokenut sinkkuelämää, fuckbuddyja, kokeillut erilaisia pippeleitä jne. Kaikkein tyydyttävintä on kuitenkin minulle ollut olla parisuhteessa.
Ja elämänsisältö rakentuu itse kullekin hänen omien arvojensa mukaan. Sinä et ehkä osaa arvostaa parisuhteen tuomaa tasaisuutta elämään, mutta joku toinen osaa. Joku, joka ei taas näe mitään mieltä tunteettomissa irtosuhteissa. Eikä niistä kumpikaan ole toistaan huonompi tapa ajatella.
Kyllä, on ihan kiva tehdä jotain mitä itse haluaa silloin kun itse haluaa. Ja niinhän minä teenkin. Elän suhteessa nyt, koska haluan niin, suhteessa olo tuo mukanaan velvotteita, mutta antaa vielä enemmän, ainakin minulle.
Ja kyllä, osaan olla itsekseni, osaan nauttia elämästäni sekä parisuhteessa, että ilman, enkä pode siitä huonoa omatuntoa, sillä toimin periaatteideni ja moraalikäsitysteni mukaan.
Ei, ei todellakaan ole pakko ostaa koko lehmää, jollei sitä halua. Ihmettelen vain, miksi sinusta pitää olla täysin epävarma lässykkä, mikäli näkee kaiken arvoiseksi ostaa sen lehmän. Ymmärrän kyllä, että sinä et koe sitä mielekkääksi, mutta mikset voisi ymmärtää, etteivät kaikki ole kuin sinä.
Kyllä sulla raukalla on ollut huonoja esimerkkejä parisuhteesta lähipiirissäsi (vanhemmat, sukulaiset, ystävät...). Jos olet saanut sen käsityksen, että pitkässä parisuhteessa elämän sisältö löytyy maksalaatikoiden hintavertailusta, puoliso tuntuu huonekalulta eikä saa tehdä mitä haluaa, niin parempi sun onkin pysyä yksin, et normaaliin parisuhteeseen edes pysty.
Ollaan siis kaikki onnellisia siitä, että me kehittyneemmät yksilöt, jotka myös olemme saaneet kotoamme normaalin parisuhteen mallin käytämme tätä taitoamme rakastaa. Nussi sinä ympäriinsä ja nauti köyhästä elämästäsi! :)
Kuinka monta parisuhdetta sinulla on takana? Ehkä sinulla on vain yksi epäonnistunut, ja nainen alkoi tuntumaan huonekalulta ja luulet että se on aina niin. Kyllä meidän elämässä on paljon muutakin sisältöä kuin yhdessä kaupassa käynti! Enkä tiedä mitään mitä en voisi nyt tehdä mitä haluan tehdä. Ja miksi et voi uskoa, että yhdessäolostakin voi todella nauttia?
Vai junttikansasta? Sinä et varmaan kuulu juntteihin? Itselläsi taitaa olla huono omatunto ja itsetunto kun niin kovasti selittelet ja mollaat muita!
Niin Tarja tietää kaiken?
Onkohan niin, että eroa pidetään lapsen kannalta huonompana kuin sitä ettei lapsella ole ollutkaan isää? Eikös ainakin yksinäiset voi adoptoida, mutta avoparit ei? Siinä tapauksessa avioliittoa suositaan? Ja miksi nyt kovasti hedelmöityshoitojen yhteydessä ajetaan sitä, että lapsen pitäisi saadan tietää kuka hänen isänsä on (luovuttaja). Miksi ihmeessä, jos isällä ei ole mitään väliä? Ja miksi jotkut niin kovasti kaipaa ja etsii isäänsä? Onko sekin vain jotain harhaa, pikkuaivoissamme kehittelemäämme mielikuvitusta, että tarvitsemme ja kaipaamme isää?
Ensin ajattelin, että en viitsi kirjoittaa edes vastausta, koska koko kirjoituksesi oli aivan naurettava. Taivunpa kuitenkin kirjoittamaan.
Takana on 29 ja puoli vuotta avioliittoa.Menimme naimisiin kun oli 19, mieheni 22. Huonoja kausia on ollut yllättävän vähän, kun kuuntelee muiden ihmisten kertomuksia omasta elämästään. (Vapaiden tai varattujen) Pettämisiä ei ole ollut, ikävää stressiä joskus kun lapset olivat pieniä, liian vähän yhteistä aikaa. Muutama vuosi sitten pelko syävästä. Ja yhdessä on kaikesta siitä pienestäkin läpi menty, eikä mieheni todellakaan tunnu miltään huonekalulta kaiken tämän yhteisen ja meille niin merkityksellisen elämän jälkeen! Parempaa miestä ei ole, ja huonoja en ole koskaan kaivannut.
Emme kumpikaan ole itsestämme epävarmoja lässyköitä. Olisihan noita tarjokkaitakin ollut, jopa näin vanhemmalla iällä. Tiedämme mitä voimme saada, tietysti, koska mehän saimme toisemme. Kuten sanoin, parempaa ei voi saada. Ja ihminen ei ole karamelli, vaan huomattavasti mutkikkaampi ja koko ajan kasvava sekä kehittyvä persoona. Ei toiseen ihmiseen siis myöskään kyllästy, kuten lapsi karkkiin.
Puhuit ensin luonnollisuuden puolesta, mutta sitten vähättelit yksin vanhenemisen pelkoa. Ihminen on laumaeläin, vanhanakin. Tietysti ihminen siis haluaa rinnalleen jonkun, jonka kanssa asioita voi eläkepäivilläänkin jakaa. Koska sairaudet ovat meille nyt ajankohtaisia, pelko on noussut mieleeni. Mutta parin valinnassa nuorempana, tai sen jälkeenkään halussa pitää tästä suhteesta kiinni, ei aikaisemmin ole ollut kyse tästä pelosta.
Nautimme elämästämme yhdessä, ilman huonoa omatuntoa.
Avoparitkin voivat adoptoida.
yksiavioinen. Ja olen tiennyt sen aina.
Vaikuttaa siltä että haet sitä elämäntarkoitusta ja miten se loppuelämä kannattaisi viettää ja missä seurassa. Niinhän me jokainen. Ei varmasti ole aina ihanaa olla missään seurassa. Jokaiseen elämänmuotoon: parisuhteeseen, yksinelämiseen, fuckbuddeiluun ja ihan mihin tahansa kuuluu välillä ikäviä kausia. Kun se maksalaatikon valinta tuntuu ainoalta elämänsisällöltä. Etenkin jos suhde on huono niin eihän siihen kannata jäädä. Silloin onkin parempi olla yksin.
Mutta kyllä minäkin olen huomannut että olen onnellisempi hyvässä suhteessa, jossa on rakkautta ja tilaa molemmilla. En osaa sitten sanoa ovatko kaikki ihmiset onnellisimmillaan parisuhteessa, mutta toivottavasti et ole loppuelämääsi tässä niin ehdoton. Etkä varmasti olekaan jos rakastut. Et varmastikaan juuri nyt muista tai tiedä miltä tuntuu olla rakastunut. Ei silloin halua olla yksin. Ei silloin halua olla kenen tahansa kanssa sängyssä eikä silloin ole todellakaan samantekevää että harrastaako kumppanisi seksiä myös parhaan kaverisi kanssa.
Mutta mukavaa lukea että muutkin painiskelevat näiden peruskysymysten äärellä..
En nyt jaksa jokaikiselle pellelle ruveta vastaamaan, koska homma menee yksinkertaisuudessaan näin:
Te (tai siis 80% teistä eri mieltä olevista hormonihumalaisista) puhuu minulle tulevaisuudesta, siitä miten rakastun ja löydän elämäni rakkauden etc.
No, samalla lailla minä koetan varoittaa teitä tulevasta: pettämisestä, joka on jokaisen meistä kohdalla enemmän todennäköistä kuin epätodennäköistä, tunteiden muuttumisesta, erohalusta, halusta LEVITTÄÄ SITÄ SIEMENTÄ ja kaikesta muusta josta ei saisi puhua koska rakkaus on jumala ja rakkaus on täydellistä ja rakkaus kestää kaiken (HAH!).
Kyllä meille kaikille se paremman tuntuinen tulee vastaan. Te rakkaushihhulit tietysti saattee voimaa siitä että pystytte vastustamaan kiusausta. Sillä kertaa. Kyllä se luonto katsokaas tikanpojan kuin tikanpojan puuhun ajaa. Tai sitten puhutaan todellisesta lässykästä.
Tai ehkä se tosirakkaus sitten kestää. Harmi että se on aivan helvetin harvojen herkkua.
Minua ei joka tapauksessa pidä syyttää siitä jos ei osaa/uskalla olla yksin.
Tottahan se on että pettämistä tapahtuu paljon ja syynä voi ollakin ainakin osaksi juuri tämä viittaamasi ihmisen eläimellinen vietti. Se näkyy parhaiten nykyään ehkä pikkujouluissa joissa useasta kiltimmästäkin perheenäidistä tulee toimiston saalistajatar. En sitä kiellä mutta koska ihmiset on kaiketi kehittyneet eläimistä niin on meillä muitakin viettejä. Olemme suhteellisen aika lyhyen aikaa vasta eläneet tällaisessa järjestäytyneessä yhteiskunnassa jossa on säännöt. Esimerkiksi juuri tämä heikomman tappaminen on asia joka ei kaiketi ole sinunkaan mielestäsi hyväksyttävää vaikka sekin aika usein tapahtuu jossain eläimellisessä tilassa.
Ihmisillä on kuitenkin tarve elää toisin kuin eläimet elävät. Ja siihen kuuluu sitten se ettei käyttäydytä kuten eläimet. Arvostetaan lähimmäisiä eikä petetä. Sitä tapahtuu mutta tapahtuu paljon muitakin vääriä asioita. Ei se silti tarkoita sitä ettei ole yksiavioinen jos pettää kerran elämässään kumppaniaan pikkujouluissa. Se kertoo kyllä ongelmista muttei mielestäni siitä ettei enemmistö olisi yksiavioisia. Se kertoo ennemminkin siitä ettei olla täydellisiä.
Voisihan tämän ajatella toisinkin päin. Kaikkihan meistä on syntyessään yksin. Siis ilman kumppania. Ja miltei jokainen erehtyy sitoutumaan yhteen ihmiseen. Eikö se ole sitten vietti yhtä hyvin?
Ihmisillä on tarve perustaa perheitä. Tai enemmistöllä on. Enemmistö ei ole väärässä. Enemmistö on kokenut sen parhaimmaksi vaihtoehdoksi joten silloin se on enemmistölle paras vaihtoehto. Ei me olla varmasti ainoita jotka näitä miettii, kaipa jokainen joskus. Toivottavasti ainakin.
Yksi kysymys: Oletko mies? Kirjoituksestasi päätellen voisin vaikka vannoa. Ihan tästä päätellen...=>"Uroksen tehtävä on levittää siementään mahdollisimman laajalle ja naaraan tehtävä on hoitaa pennut - usein yksin. Näin se menee eläinkunnassa ja vähemmän kehittyneissä maissa - eli siis myös meillä sen _pitäisi_ mennä niin!" Niin, just, ja lehmät lentää.
Ja tiedoksi vain, että ihminen ei suinkaan ole pelkkä eläin ja siksi häntä ei voi täysin verrata eläinkuntaan. Ihminen on älyllisesti paljon kehittyneempi ja omaa tunteet. Toisin kuin eläimet! Siksi tuo teoriasi uroksen siementen levityksestä ei oikein kolahda. Ellet sitten itse myönnä olevasi eläin, johon kyllä kirjoituksesi perusteella voisin yhtyä!
Mikähän päivä joku keksii puolustella raiskauksia tällä siemenlevitysgeenillä, jolle kukaan ei tietenkään voi mitään...
Jos joku haluaa käyttäytyä kuin apina, käyttäytyköön. Mie olen ihminen ja minulla on vapaus valita millaisia päätöksiä elämässäni teen. Tietenkään tulevaisuus ei ole riippuvainen vain omista päätöksistäni, mutta kyllä minulla vielä paljon valtaa on geenien työn jälkeenkin!
Onnea selibaattiin!
Hyvin provosoiden kirjoitettu ja vähälahjaiset saitkin takajaloilleen. Onnistuit.
Siitä olen yhtä mieltä että romanttisen rakkauden ideaali on kestämätön. Nykyään tosin sen alleviivaaminen on vähenemään ja himo/puhdas seksuaalisuus nostaa päätään. Seurauksena hyvää ja pahaa.
En tiedä olekko mies vai nainen, mutta olen kanssasi täysin samaa mieltä.Nyt 45-vuotiaana naisena ja "joitakin"parisuhteita kokeneena olen sen verran rikastunut tässä elämässäni, että ajatusmaailmani on muuttunut kaltaiseksesi.
Ai miten ihanaa olisi naisenakin elellä yksikseen(ilman miestä).Saisi nauttia elämästään täysin rinnoin ja tekis mitä mieli lystää....ei tarviis miettiä näiden kolmijalkaisten paskanjauhamista!!!!!!!!!!!!!!!!
ps.Olenkohan ollu entisessä elämässäni mies?????Heh!
Voi yök mikä ajatusmaailma ja sun laisia itsekeskeisiä ällötyksiä on aivan liikaa.
Sun heikko itsetunto paistaa läpi tolla asenteella, missä annat ymmärtää olevasi jotenkin cool!
Ei uppoa meikäläiseen. Vaikuttaa kovastikin siltä, että oletkin erittäin yksinäinen ja aivopeset itseäsi ajattelemalla että on jotenkin hienoa olla se Falloksen jumala ja uroiden uros joka jakaa siemeniään ja kuvittelee sen olevan suurikin lahja naisille!
Luojan kiitos nykynaiset näkee tuollaisen tunneköyhän ihmisen läpi ja jos jatkat kauankin tuollaisella mentaliteetilla, niin loppupeleissä yksinäsi tulet lopun elämääsi olemaan!
Ikääsi en tiedä, mut uskoisin että todella nuori. Toivottavasti ajatusmaailmasi kehittyy vielä.