Kaikki kavereistani seurustelee ja minä olen ainut sinkku. En ole kuitenkaan katkera! Kaveri piiriini iät ovat 20-22 välillä. Osa seurustellut useamman vuoden vaikka eron partaalla onkin käyty.
Yksi seurustelee sen takia että joskus on alettu seurusteleen ja jäänyt huonoon suhteeseen roikkumaan. Yksi siksi että niin kuuluu tehdä. Yksi pariskunta on kun paita ja perse missään ei voi olla erillään vaikka suhdetta ollut jo muutaman vuoden. Yksi jo hössöttää parin kuukauden seurustelun jälkeen yhteen muutosta, vaikka aikasemmin ei ole kunnolla seurustellutkaan. Yksi hyppää uudesta suhteesta heti suoraan uuteen.
Älytöntä meininkiä. Mikäköhän siinä sitten on että suhtaudun tähän seurusteluun ehkä turhan negatiivisesti? Minulla on kyllä parikin kunnon suhdetta takana ja jäänyt niin paskamaku suuhun ja nyt kun ehkä olisi valmis seurustelemaan niin eipä sitä miestä löydykkään kiven kolostakaan. Toisinaan kaipaa kovasti miestä toisinaan nautin sinkkuudesta ja väheksyn tylsiä seurustelevaisia.
Olen kyllä sitä mieltä että ei noinkaan nuorena kannata ruveta seurustelemaan vakavasti. Sitten myöhemmin lähempänä kolmekymppiä. Nykyään ihmiset ei ole kovin aikuisia parikymppisinä niin myös seurustelua olisi hyvä siirtää. Tai enhän minä tiedä jotenkin kuvittelisin niin. Kyllä nuorena vielä on hyvä maistaa sinkku elämää kunnolla eikä tuhlata aikaa seurusteluun kyllä sitä myöhemmin elämässä kerkeää olemaan avioliitossa kyllästymiseen asti. Ihmiset solmivat avioliittot entistä vanhempina joten nyt reilussa parissakymmenessä pidetään hauskaa ja nautitaan tästä vapaudesta. Ihanaa. Voiku ne kamutkin tajuais tän ni olis joku jonka kanssa viettää railakasta sinkkuelämää. Jihuu.
Yksi seurustelee sen takia että joskus on alettu seurusteleen ja jäänyt huonoon suhteeseen roikkumaan. Yksi siksi että niin kuuluu tehdä. Yksi pariskunta on kun paita ja perse missään ei voi olla erillään vaikka suhdetta ollut jo muutaman vuoden. Yksi jo hössöttää parin kuukauden seurustelun jälkeen yhteen muutosta, vaikka aikasemmin ei ole kunnolla seurustellutkaan. Yksi hyppää uudesta suhteesta heti suoraan uuteen.
Älytöntä meininkiä. Mikäköhän siinä sitten on että suhtaudun tähän seurusteluun ehkä turhan negatiivisesti? Minulla on kyllä parikin kunnon suhdetta takana ja jäänyt niin paskamaku suuhun ja nyt kun ehkä olisi valmis seurustelemaan niin eipä sitä miestä löydykkään kiven kolostakaan. Toisinaan kaipaa kovasti miestä toisinaan nautin sinkkuudesta ja väheksyn tylsiä seurustelevaisia.
Olen kyllä sitä mieltä että ei noinkaan nuorena kannata ruveta seurustelemaan vakavasti. Sitten myöhemmin lähempänä kolmekymppiä. Nykyään ihmiset ei ole kovin aikuisia parikymppisinä niin myös seurustelua olisi hyvä siirtää. Tai enhän minä tiedä jotenkin kuvittelisin niin. Kyllä nuorena vielä on hyvä maistaa sinkku elämää kunnolla eikä tuhlata aikaa seurusteluun kyllä sitä myöhemmin elämässä kerkeää olemaan avioliitossa kyllästymiseen asti. Ihmiset solmivat avioliittot entistä vanhempina joten nyt reilussa parissakymmenessä pidetään hauskaa ja nautitaan tästä vapaudesta. Ihanaa. Voiku ne kamutkin tajuais tän ni olis joku jonka kanssa viettää railakasta sinkkuelämää. Jihuu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
No niinpä. Suurin osa alkaa vakiintua tuossa 20 jälkeen ja tulevaisuutta suunnittelemaan oman kullan kanssa, ja mikäpäs siinä. Itse en voi kuvitella vakiintuvani vielä, mutta onneksi me ihmiset ollaan kuitenkin erilaisia. Vaikka olishan se kiva löytää joku mukava ja luotettava tyyppi, jonka kanssa jakaa asioita....
Muistutappa itsellesi, että sinun tapasi elää ei ole
se ainut oikea. Harva seurusteleva ajattelee, että
"tuhlaisi" elämäänsä jotenkin seurustellessaan.
Eihän se sinkkuelämäkään mitään erityisen hohdokasta
ole, joten miksi ei aikaansa voisi viettää rakkaan
ihmisen kanssa?
Ei kai sillä ole väliä kestääkö se suhde loppuelämää
vai ei, jos se sillä hetkellä tuntuu hyvältä?
Eivät ne vanhempanakaan solmitut suhteet
läheskään aina kestä.
Siitä olen samaa mieltä, ettei huonossa suhteessa
kannata roikkua pelkän seurustelun takia.
Sinulla on lupa sinkkuilla niin paljon kuin haluat,
mutta ei sinun tapasi elää ole sen parempi kuin muidenkaan.
Kukin taaplaa tyylillään. Itse viihdyn sinkkuna, mutta aiemmin nautein suhteessa elosta. Jos kohdalle osuu soppeli äijänköriläs, niin mikäs siinä. Tärkeintä kuitenkin nauttia siitä elämäntilanteesta, jossa kulloinkin on. Jos ei nauti, niin sitten tarttee asialle tehdä jotain :)
Minua suoraan sanottuna vituttaa, että paras ystäväni on nyt kihloissa (on 18v) ja miehen myötä unohtanut minut sitten melkein kokonaan. Joten tylsiä ihmisiä nuo jotka ovat "perhettä erustamassa" nuorina.
Mä kyllä veikkaan, että jossain vaiheessa tätä ystävääsi kaduttaa, kun huomaa, ettei omia ystäviä enää olekaan. Ite aikoinaan tein samantyylisen virheen ja myöhemmin oli tekemistä vanhojen kavereitten "palauttamisessa" ja uusien löytämisessä.
Vaikka onhan uusiin ihmisiin tutustuminen aina mukavaa, niin siinä tuli aika yksinäinen olo, kun huomasi viihtyneensä jätkäkaverin ja hänen kavereittensa kanssa liian hyvin.. Elämällä oppii.
Jokin muukin täällä puhuu asiaa. Ja tuo on juuri se paha virhe minkä tekevät. Voi "lapsi" raukkaa kun jo 18vuotiaana kihloissa. Kyllä on ihmisillä suuret luulot.
Olet kaveriporukan ainoa sinkku. Tottakai silloin suhtautuu negatiivisemmin seurusteluun varsinkin jos itse ei satu löytämään omaa mussukkaa kainaloon, eikä ole kaveria joka yhtä innokkaasti etsisi sitä kumppania kanssasi.
Kohta voi tilanne taas olla erillainen:sinulla on kumppani ja ystäväsi ovat kaikki sinkkuja. Näin ainakin mun kaveripiirissä käynyt monasti ja kyllä niistä keskusteluista hyvin huomaa miten rankkaa se voi olla sille "yksinäiselle sudelle" joka kävelee kaveriporukassa eri polulla. Mutta niin se elämä heittelee.
Eli luulenpa ettei sinua periaatteessa ketuta seurustelu ollenkaan, vaan se, ettei kaveriporukasta löydy sinulle ystävää jonka kanssa viettää sitä railakasta sinkkuelämää, kun kaikki ovat parisuhteessa.
Ja yhtä arvokas kokemus se seurustelu nuorella iällä on, kuin myös sen sinkkuuden kokeminen. Molemmista saadut kokemukset auttavat vanhempana, kun jotakin asioista jo tietää omista kokemuksistaan. Eihän suurin osa nuorena solmituista suhteista koskaan alttarille johda, vaan ne katkeaa kun osapuolet eivät ole valmiita tekemään tarpeeksi töitä suhteen eteen...Rakkaus ei yksinään riitä sen jälkeen kun alkuhuuma hiipuu ja arki astuu kuvaan.
Suurin osa seurustelee koska suurin osa seurustelee.Ihminen on laumaeläin ja kuten apinat,matkija.Me ihmiset tarvitsemme toisiamme.Toiset enemmän toiset vähemmän.Itse en ole koskaan seurustellut.Kun kavereilla alkoi seurustelut en lähtenyt mukaan koska minua inhotti se viinan käyttö.Olin jo nuorena päättänyt että asiat voi tehdä omalla tavallaan vaikka sitten jäisikin yksin.Nyt olen 45 ja yksin.Hmmm.Ei pahemmin kaduta.Oli kiva lukea juttusi olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi.
keksi mitään hyviä syitä seurustella ylipäänsä minkä ikäisena tahansa,ok,jtn taloudellisia etuja kenties mutta siihenpä ne sitten jäävätkin.Se on mun mielestä jonkun sortin heikkoutta ettei osaa olla eikä tehdä mitään yksin,esim. mulla on sellaisia kavereita joitten pitää hengailla joka vitun ilta jonku kaverin luona kylässä puoleen yöhän asti ettei tarvi olla yksin kämpillä,just samant tyypit on niitä jotka jaksaa jauhaa sitä iänikuista 'vitsit kun ois muijakaveri' virttä aamusta iltaan.Sen myönnän että ihminen tarvii silloin tällöin vastakkaisen sukupuolen läheisyyttä (eikä edes pelkästään seksiä) mutta ilmankin pärjää (onpa täs ollu itelläkin kausia ettei oo ollu kertakaikkiaan minkäänlaista säätöä ties kuinka pitkään aikaan) ja sitten kun viimein saa jtn. säpinää aikaseksi niin sitä voi haalia ns. 'varastoon'.Mä vaan yksinkertaisesti tykkään möllöttää yksin kämpillä suurimman osan ajasta ja edes kaverit ei tunnu tajuavan sitä,aina pitäis vittu olla menossa johonkin suuntaan tai tekeen jtn yhdessä.Ryyppääminen ja 'arkisilmien' polttelu on ainoat asiat joita ei oo hauska tehdä yksin :-)
Vuodet vierii, y vanhenee ja hupsis, ryyppäminen yksin alkaa sujumaan. Maailma ei repeä nauruun mutta parempi se kuin saman seinän tuijottaminen selvänä. Vuodet vierii, seinillä enää varjo edesmenneestä ryyppäjästä. Varo Y boy.
Ehkä se seurustelu sittenkin vois olla hyväksi.
Nuorena ei pidä olla monivuotisissa suhteissa! Ja tarkoitan nuorella 15-26v. Tämä on minun mielipiteeni, muilla on omat mielipiteensä. Ugh, olen puhunut.
Ärsyttää kun seurusteleva paras kaverini on muuttunut ihan tylsäksi eikä enää käy oikein baareissakaan kanssani eikä voi lähteä edes kaupungille muuten vaan pyörii tai edes syömään kanssani ja tämä on hallaksi kaverisuhteellemme.
Alan aina piikitellä hänelle ja puran turhautumiseni häneen. Ärsyttää vaan ku muut porskuttaa elämässään ja lähes kaikki kaverit seurustelee ja itse en ole päässyt pitkäään aikaan edes säätää kenenkään muijan kanssa. Siihen päälle vielä työttömyys ja kaikki stressi nii voi jepa :D