Exän naama vituttaa...

..nimenomaan just sen takia et se on exä, sun ei kuulu olla yhteyksissä siihen.Lapsiisi toki, mutta nehän eivät ole exäsi. Jos pitää sopia tapaamisista, sen voi tehdä lyhytsanaisestikin.Muuten anna exän nyksät hoitaa exääsi.Tai exän kohtalo, whatever.Joka on none of ya bisnes.

Vihaan löytyy terapiamuotoja.Olen kokeneut sen, että minun exinään pitävät ex-yhdenillanjutut ovat ilmaisseet vihaansa usuttamalla nyksiäänsä kimppuuni, NICE.Itse vastaan ns. muuritaktiikalla, et näe kuin tiilikiviä naamastani.Ex-irtopanot ovat mulle = syöty ja ulostettu jäätelö = mysteeri, jota ei tahdo selvittää..

Mulla on erosta pian kuusi vuotta. Tätä nykyään on ihan samat fiilarit kun sulla. Luulen että ex kans aattelee samoin musta. Välillä tekisi mieli kuristaa se ukkeli. Toisinaan aattelen et olispa pian lapset täysikäisiä ettei tarttis sen naamaa katella. Mä luulen että tää viha on joku vaihe vaan. Yritän nyt pitää nää vihat sisälläni. Parempi ettei ainakaan sorru lasten kuullen morkkaamaan toista. Hampaat vaan tiukasti yhteen. Loppujen lopuksi se mitä toisista ihmisistä sanot ja ajattelet kuvastaa hyvin millainen itse olet..

ainakaan lasten nöhden, sillä lapset menevät helposti sen vanhemman puolelle, joka näyttää olevan kiusattu tai alakynnessä tai josta ei tykätä. Myöskään pahaa ei kannata äidistä lapsille puhua, se voi vaikuttaa negatiivisesti sinun ja lasten suhteeseen. Kuka nyt äidistään haluaisi pahaa kuulla, ja erityisesti eivät lapset.

Eksällekään ei kannata raivoamaan ruveta, tulee taatusti ongelmia. Fiksuinta varmaan olisi minimoida eksän tapaamiset, silloin ei tarvitse nähdä sen naamaa. Esim. jos haet lapsia hänen luotaan viikonlopuksi luoksesi, niin sano että olisi kiva jutella, mutta että nyt ei ehdi koska olette menossa kauppaan/uimaan/leffaan/syömään isoäidin luo/harrastukseen/kirjaston satutunnille/museoon, ja menette sitten kans. Asioita voi myös ilmoitella ja sopia s-postitse, ei tarvitse kuulla toisen ääntä.

Kavereille saat purkaa ihan niin paljon kun susta tuntuu. Jos ovat myös eksän kavereita, kannattaa alkuun heittää joku kommentti, esim. "Mulla nyt taitaa olla menossa tällainen vaikea vaihe...", niin tajuavat olla repimättä pelihousujaan.

olisit ajatellut sitä silloin kun panit exän paksuksi. Inhottavalta ihmiseltä kuulostat! Hyi! Toivottavasti lapsesi halveksivat sinua aikuisena!! Onneksi minun ja exäni välit ovat kunnioittavat ja osaamme muistaa myös niitä hyviä hetkiämme ja tulla toimeen keskenämme.

Yökyökyök, mene hoitoon!

Pitää muistaa että lapsille maailman tärkeimmät ihmiset maailmassa ovat isä ja äiti. Itse tuntin lapsuudessani syvimmät haavat silloin, jos toinen vanhemmistani puhui toisesta pahaa kun olin itse läsnä. Minulle tuli oksettava ja ahdistunut olo...tunne oli järkyttävä. En varsinaisesti koskaan ole elätellyt toiveita vanhempieni yhteen paluusta, mutta kuitenkin minusta on lasten takia yritettävä jotenkin tulla toimeen. Lapset ovat parhaita tunteiden tulkkeja, joten tehtävä on vaikea jos vihaa on paljon. Eihän sitä tarvitse kaikkien kanssa olla hyvää pataa missään, mutta kyllä ihmisten kanssa on tultava toimeen heitä kunnioittaen. Tässä tapauksessa kyseessä on lastesi vanhempi, joten on sinulla ainakin jotain josta voit hänestä olla kiitollinen.

Minusta sinun kannattaisi mikäli mahdollista keskustella tunteista exän kanssa. Hänelle voi aikuisena ihmisenä sanoa, että suhde on nyt sellaisella pohjalla jossa koitetaan tulla juttuun vain ja ainoastaan lasten takia.

Avioerolapsena voin sanoa, että monet vaiheet elämässä olivat hankalia kun ei ollut kumpikin vanhempi läsnä. Aina tulee tilanteita, joissa tarvitsee sekä isää että äitiä. Minusta suunnattoman vaikeita olivat esimerkiksi juhlapyhät, jolloin joutui valitsemaan (tai tuli valituksi) missä viettää ne. Aina tunsi ikävää kun kaikkea ei voinut saada.

Minun molemmat vanhempani ovat kumpainenkin selvinneet kasvatusvastuustaan loistavasti. He ovat saaneet luotsattua minusta lähes täysipäisen lähes 25-vuotiaan naisen. Olen heille kiitollinen, että olen saanut tuntea hyvin molemmat vanhempani emmekä ole etääntyneet. Raskasta oli kuitenkin silloin, jos näki halveksunnan toisen kasvoilta...

Siinäpä mielipiteeni lyhykäisyydessään... ;)

Sanotaan, että rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys... Voisiko olla, että jotain tunneasiaa on sinulla käymättä läpi vielä viiden vuoden jälkeenkin. Se on helppoa peittää vihalla, ja halveksunnalla. Itselleni on käynyt niin, ja asian työstämiseen kului aikaa sen jälkeen, kun tiedostin asian...

Kyllä vituttaa ja surettaa että tuli ero

Vaikuttaa siltä että olet vielä kiinni exässä tunnetasolla, vaikka annat ymmärtää täysin toista. Lastenvuoksi olisi hyvä pitää tapaamiset exän kanssa asialinjalla, ikäviä ajatuksia toivottavasti kykenet ryhdikkyyteen lasten vuoksi.