aivan helvetisti.
Lasten takia ois kiva olla hyvissä väleissä, vaan en jaksa enää viidettä vuotta teeskennellä että me ollaan jonkinlaisia kavereita.
Saako entistä puolisoa vihata ja halveksiä, niin että se näkyy, saako?
Lasten takia ois kiva olla hyvissä väleissä, vaan en jaksa enää viidettä vuotta teeskennellä että me ollaan jonkinlaisia kavereita.
Saako entistä puolisoa vihata ja halveksiä, niin että se näkyy, saako?
Vastaukset 14
Vanhimmat
..nimenomaan just sen takia et se on exä, sun ei kuulu olla yhteyksissä siihen.Lapsiisi toki, mutta nehän eivät ole exäsi. Jos pitää sopia tapaamisista, sen voi tehdä lyhytsanaisestikin.Muuten anna exän nyksät hoitaa exääsi.Tai exän kohtalo, whatever.Joka on none of ya bisnes.
Vihaan löytyy terapiamuotoja.Olen kokeneut sen, että minun exinään pitävät ex-yhdenillanjutut ovat ilmaisseet vihaansa usuttamalla nyksiäänsä kimppuuni, NICE.Itse vastaan ns. muuritaktiikalla, et näe kuin tiilikiviä naamastani.Ex-irtopanot ovat mulle = syöty ja ulostettu jäätelö = mysteeri, jota ei tahdo selvittää..
Kunnioita..? Ja paskat. Ei tarvitse olla missään tekemisissä exän kanssa jos se aiheuttaa vaan vitutusta. Asiat voi järjestää toisinkin, eli minimoi exän tapaamiset ja niihin käytetyn ajan. Lapsille voi kertoa ettei isä ja äiti tule toimeen keskenään. Vanhempana niille voi kertoa asiasta lähemmin, jos se enää kiinnostaa. Lapset tuskin miettivät (riippuu iästä) miksi äiti ja isä eivät koskaan tapaa, mutta heidän on syytä ymmärtää että ero on ero.
Tietysti, aikuinen ja asioihin rationaalisemmin suhtautuva ihminen pystyy olemaan tekemisissä exän kanssa, antaahan se jo lapsillekin paremman kuvan ihmisistä. Mutta jos ei pinna kestä niin ei kestä. Ongelmia tuleekin sitten jos exä väkisin yrittää kehittää näitä yhteistapaamisia... kuten vanhempainillat, lasten harrastukset ym. Exä ilmoittaa ensin ettei itse mene ja kun sinä menet niin exä ilmestyykin paikalle. Silloin ei kannata polttaa hihoja, muut ihmettelevät vain turhaan, vaan pitää pää kylmänä ja sanoo ystävällisesti exälle että hyvä kun pääsit kun mun pitäisi olla siellä sairaalassa tällä hetkellä. Tai jotain muuta paskaa, joka tapauksessa kuulostat uhrautuvaiselta ja tärkeältä.
oikeesti lapsien on helpompi ainakin olla kuvittelematta ja toivomatta vanhempien kenties pystyvän sopimaan asiansa ja palaavan yhteen kun raja on selvä. Jos taas lapsien?? takia pidetään hyvää pataa, ja ollaan niin ja niin hyvissä väleissä,lapset ei oikein tajua miksi vanhemmat yleensä edes ovat eronneet. Jos lapsille sanoo, ettei tulla toimeen,eikä siksi asuta yhdessä, mutta kuitenkin on, niinkuin jotkut sanovat, jopa paremmat välit kuin yhdessä ollessa, niin lapsille asioitten hämärtäminen ei ole hyväksi.
Enemmän lapset pettyvät kun kerta kerran jälkeen huolimatta hyvin,asiallisesti tai jopa loistavien tapaamisien ja yhteisten rientojen jälkeen ollaan tilateessa,ettei kuitenkaan, kuin että kun tehdään asia heille (ja siis myös itselleen) selväksi, ja eletään sen mukaan. Julma tai töykeä ei tietenkään lasten läsnäollessa tarvitse eikä saa olla, mutta henkilökohtaisella tasolla ei eksän enää tarvitse olla sydänystävä. Saapi jopa tuntea puistatusta ja inhoa,kunhan pitää mielessä että kyse on kuitenkin ihmisestä, jonka kanssa on joskus halunnut elää ja saada lapsia.
Tuota taustaa vasten voisi herkempi luulla, että itsehän siinä tapauksessa on mokan tehnyt, eikä se muuksi muutu negatiivisesti kokemalla. Itseään ehkä pitäisi inhota enemmän, mutta sekään ei järin tervettä ole.
Ehkä eksä ei tarvitse muuta kuin pakollisen huomion, asiallisesti. Itselleen katkeruuden kasaaminen ja vääryyksien helliminen voi olla voimavara eteenpäin, mutta todella surkea sellainen.
Mulla on erosta pian kuusi vuotta. Tätä nykyään on ihan samat fiilarit kun sulla. Luulen että ex kans aattelee samoin musta. Välillä tekisi mieli kuristaa se ukkeli. Toisinaan aattelen et olispa pian lapset täysikäisiä ettei tarttis sen naamaa katella. Mä luulen että tää viha on joku vaihe vaan. Yritän nyt pitää nää vihat sisälläni. Parempi ettei ainakaan sorru lasten kuullen morkkaamaan toista. Hampaat vaan tiukasti yhteen. Loppujen lopuksi se mitä toisista ihmisistä sanot ja ajattelet kuvastaa hyvin millainen itse olet..
Tuntuu vaan tuo viha-vaihe melko pitkältä. Tsemppiä kohtalotoverille.
ainakaan lasten nöhden, sillä lapset menevät helposti sen vanhemman puolelle, joka näyttää olevan kiusattu tai alakynnessä tai josta ei tykätä. Myöskään pahaa ei kannata äidistä lapsille puhua, se voi vaikuttaa negatiivisesti sinun ja lasten suhteeseen. Kuka nyt äidistään haluaisi pahaa kuulla, ja erityisesti eivät lapset.
Eksällekään ei kannata raivoamaan ruveta, tulee taatusti ongelmia. Fiksuinta varmaan olisi minimoida eksän tapaamiset, silloin ei tarvitse nähdä sen naamaa. Esim. jos haet lapsia hänen luotaan viikonlopuksi luoksesi, niin sano että olisi kiva jutella, mutta että nyt ei ehdi koska olette menossa kauppaan/uimaan/leffaan/syömään isoäidin luo/harrastukseen/kirjaston satutunnille/museoon, ja menette sitten kans. Asioita voi myös ilmoitella ja sopia s-postitse, ei tarvitse kuulla toisen ääntä.
Kavereille saat purkaa ihan niin paljon kun susta tuntuu. Jos ovat myös eksän kavereita, kannattaa alkuun heittää joku kommentti, esim. "Mulla nyt taitaa olla menossa tällainen vaikea vaihe...", niin tajuavat olla repimättä pelihousujaan.
olisit ajatellut sitä silloin kun panit exän paksuksi. Inhottavalta ihmiseltä kuulostat! Hyi! Toivottavasti lapsesi halveksivat sinua aikuisena!! Onneksi minun ja exäni välit ovat kunnioittavat ja osaamme muistaa myös niitä hyviä hetkiämme ja tulla toimeen keskenämme.
Yökyökyök, mene hoitoon!
onneksi sinä sentään olet hyvissä väleissä ja niin niin kelvollinen nostamaan itsesi jalustalle. Hienoa. Miten kummassa noin hyvin onnistunut ihminen on voinut erota?
Pitää muistaa että lapsille maailman tärkeimmät ihmiset maailmassa ovat isä ja äiti. Itse tuntin lapsuudessani syvimmät haavat silloin, jos toinen vanhemmistani puhui toisesta pahaa kun olin itse läsnä. Minulle tuli oksettava ja ahdistunut olo...tunne oli järkyttävä. En varsinaisesti koskaan ole elätellyt toiveita vanhempieni yhteen paluusta, mutta kuitenkin minusta on lasten takia yritettävä jotenkin tulla toimeen. Lapset ovat parhaita tunteiden tulkkeja, joten tehtävä on vaikea jos vihaa on paljon. Eihän sitä tarvitse kaikkien kanssa olla hyvää pataa missään, mutta kyllä ihmisten kanssa on tultava toimeen heitä kunnioittaen. Tässä tapauksessa kyseessä on lastesi vanhempi, joten on sinulla ainakin jotain josta voit hänestä olla kiitollinen.
Minusta sinun kannattaisi mikäli mahdollista keskustella tunteista exän kanssa. Hänelle voi aikuisena ihmisenä sanoa, että suhde on nyt sellaisella pohjalla jossa koitetaan tulla juttuun vain ja ainoastaan lasten takia.
Avioerolapsena voin sanoa, että monet vaiheet elämässä olivat hankalia kun ei ollut kumpikin vanhempi läsnä. Aina tulee tilanteita, joissa tarvitsee sekä isää että äitiä. Minusta suunnattoman vaikeita olivat esimerkiksi juhlapyhät, jolloin joutui valitsemaan (tai tuli valituksi) missä viettää ne. Aina tunsi ikävää kun kaikkea ei voinut saada.
Minun molemmat vanhempani ovat kumpainenkin selvinneet kasvatusvastuustaan loistavasti. He ovat saaneet luotsattua minusta lähes täysipäisen lähes 25-vuotiaan naisen. Olen heille kiitollinen, että olen saanut tuntea hyvin molemmat vanhempani emmekä ole etääntyneet. Raskasta oli kuitenkin silloin, jos näki halveksunnan toisen kasvoilta...
Siinäpä mielipiteeni lyhykäisyydessään... ;)
Onneksi en ole koskaan haukkunutkaan exääni, varsinkaan lasten kuullen. Se vaan ei johdu siitä etten ajattelisi paskamaisia, vaan olen vain hillinnyt itseni, kun mulla ei ole muutenkaan tapana ihmisiä haukkua.
En kuitenkaan usko että juttelulla asia muuttuu, täytynee siirtyä yhä enemmän tuolle joidenkin mainostamalle välttelemislinjalle.
Sanotaan, että rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys... Voisiko olla, että jotain tunneasiaa on sinulla käymättä läpi vielä viiden vuoden jälkeenkin. Se on helppoa peittää vihalla, ja halveksunnalla. Itselleni on käynyt niin, ja asian työstämiseen kului aikaa sen jälkeen, kun tiedostin asian...
miettinykki. Onkohan tämä nyt mainitsemaas työstöä sitten...
Kyllä vituttaa ja surettaa että tuli ero
Vaikuttaa siltä että olet vielä kiinni exässä tunnetasolla, vaikka annat ymmärtää täysin toista. Lastenvuoksi olisi hyvä pitää tapaamiset exän kanssa asialinjalla, ikäviä ajatuksia toivottavasti kykenet ryhdikkyyteen lasten vuoksi.