Miten voin tukea avioerossa olevaa miesystävääni? Olemme tunteneet joitakin kuukausia ja aika nopeasti tuntui meistä molemmista että tämä ei ole mikään sekoilujuttu. Päätös erota exästä oli tehty jo ennen kuin me tutustuimme. Miesystäväni sanoo että ei ole omaa itseänsä juuri nyt ja että avioero on aina päällimmäisenä ajatuksissa. Minulle hän on kertonut aika vähän avioerosta, ja en voi tietysti vaatiakaan että hän kertoisi, enkä ehkä välttämättä haluaisi edes tiedä kaikkea. Meille molemmille on kuitenkin selvää että haluamme olla yhdessä, ja tätä minulla ei ainakaan ole syytä epäillä. On vain vaikeaa nähdä että toisella ei ole hyvä olla, mitä voin tehdä?
Miten tukea avioerossa olevaa?
Nainen30
91743
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
pysymällä erossa miehestä,kunnes entinen suhde on käsitelty.
vaikea on tilanne, sillä avioerosta toipuminen ei ihan hidas prosessi olekaan. Varmaan parhaiten tuet ymmärtämällä sen että toisella on ajatukset vielä ihan sekaisin, ja annat tilaa niille ajatuksille etkä ole mustasukkainen menneestä.
Etkä ainakaan hoputa nopeasti mihinkään uuteen.. Valmistaudu myös siihen että voit saada muiden (sukulaisten / ystävien) vihat niskoihisi vaikka olette tavanneetkin eron jälkeen!
Anna miehen käydä ajatukset läpi ihan rauhassa, painostamatta, se puhuu kyllä kun sen aika on.
Todennäköisesti tunteita on vielä paljon jäljellä entiseen suhteeseen, vaikka ero on tullutkin.
En oikein osaa sinua neuvoa, kun itsellä on samantyyppisiä ongelmia, mutta toisinpäin..
Minä olen itse eroamassa miehestäni ja sitä prosessia olen työstänyt jo vuosikausia. Viimein pääsin jo aikoja sitten siihen vaiheeseen, että en tarvitse erooni syyksi ketään kolmatta osapuolta.
Mutta kuitenkin tapasin pari kuukautta sitten kivan miehen - silloin kun sitä vähitin osasin odottaa!!! Nyt ollaan tapailtu ja soiteltu ja viihdymme hyvin yhdessä. Tiedän että hän odottaa eroni "valmistumista", että voisimme tapailla julkisemmin.
Itse en oikein tiedä mitä ajattelisin tästä kuviosta.. Haluaisin minäkin tietysti viettää aikaa hänen kanssaan, koska meillä on yhteinen harrastus, eikä se onnistu niin kauan kuin olen virallisesti naimisissa. En kuitenkaan ole aikeissa muuttaa esim. asumaan hänen kanssaan eron jälkeen - asummekin eri paikkakunnilla.
Nyt mieheni kovasti on kysellyt onko erohaluihini syynä toinen mies. En voi sitä myöntää hänelle, koska tämä ystäväni ei ole mitenkään syyllinen tähän tilanteeseen, enkä siksi haluaisi häntä tähän sotkea ollenkaan. Mutta jos minulla ei ole uutta miestä, niin nykyinen haluaisi vielä paikata välejämme, vaikka minun mielestäni se on nyt jo myöhäistä...
Vaikeaa tämä on, mutta jotenkin yritän kahlata koko sotkun läpi!
Eipä sitä muuta varmaan voi toiselle antaa...
Tiedän itse että kun on eronnut tarvii aikaa omille ajatuksille. Vaikka itse olenki uudessa suhteessa en silti halua edetä liian nopeaa. Meillä molemmilla on ero takana ja tiedämme, että hoppuilemalla tuhoamme tämän suhteen. Annamme aikaa toisille..siis sellaista, että saa olla myös yksinkin. Tuemme tietysti toisiamme, mutta ei haluta olla laastareita kumpikaan.
Sitä ihmettelen oman exäni kohdalla, ett hänon myös löytänyt uuden kaverin. Ovat olleet jo jonki aikaa yhdessä. Luulisin, että kun on toinen ei jaksaisi olla omalle exälleen vihainen ja aina vittuilemassa joka asiasta. Itselläni ei ole mitään tarvetta haukua toista kenellekään, vähinten exälle suoraan. Kuinka voi elää toisen kanssa jos minä olen aina kuitenki mielessä, koska se siltä tuntuu. Aina kun pitäis lasten asioista sopia niin sieltä tulee jos jonkulaista paskaa niskaan. Ja aina saan kuulla kuka on syyllinen eroon jne. AIna kelaa niitä samoja vanhoja juttuja. Ärsyttää ja säälittää uuden ystävän osa. Vitsi ku se tietäis...
Olen se toisen takia yllättäen jätetty osapuoli. Vaikka mies sanoo sinulle, että hänen ero oli "selvä" jo ennen sinuun tapaamistasi, niin kehottaisin teitä todellakin setvimään vanhan suhteen alta pois ennen uuteen ryhtymistä.
Meillä mies vain muutti samantien pois kun sai kakisteltua suustaan sanat toisesta naisesta. Julmaa minulle ja lapsille.
Olisin toivonut, että siinä vaiheessa kun mieheni ja toinen nainen huomasivat, että todella ihastuivat toisiinsa ja heidän suhde oli muuttumassa rakastumiseksi, siinä vaiheessa olisi ollut toiselta naiselta moraalisesti oikein sanoa miehelleni: mene ja eroa ensin nykyisestäsi ( joka luuli elävänsä onnellista avioliittoa! ), ja tule takaisin puolen vuoden päästä tai kun ero on selvä ja varma, eli että mieheni olisi voinut hoitaa tämän eron minusta muulla tavalla. Mutta toinen nainenpa toivotti mieheni tervetulleeksi heidän perheeseen sinä päivänä kun sain pommin niskaani.
Tuntuupa hurjalta, kun kävin kts. profiiliasi ja löysin tämän jättämäsi viestin. Minulle kävi aivan samoin, kun mieheni löysi työkaverin, se oli menoa ja heti ! Allekirjoitan kaiken kirjoittamasi ja olen samaa mieltä kanssasi. Nimimerkillä N38v. Vastasin myös otsikolla naisten tunteen, nimimerkki yksin myös
seksi auttaa kaikkeen!
tilanne, tosin miehellä oli avoero.
Tue sillä tavalla kun mies toivoisi itseään tuettavan. Kysy, voitko tehdä jotain että hänellä olisi parempi olla. Mulle mies sanoi, että kyllä hän sitten kertoo, kun jaksaa ajatella asiaa. Pari kuukautta meni sellaista aika etäistä tapailua, ja sitten sitä puhetta tuli pari kuukautta päivin ja öin. Sen jälkeen puhe entisestä loppui, ja meidän suhde alkoi normalisoitua sellaisesta terapiasuhteentyyppisestä ihan oikeaksi parisuhteeksi.
Kannattaa kysyä siltä mieheltä, jos oikeasti haluat tukea, etkä vaan päästä itse selkeämpään tilanteeseen. Ihmiset ovat niin erilaisia, jotkut haluavat hellyyttä, jotkut rauhaa, jotkut kuuntelua, jotkut muuta ajattelemista.
Tämä tukemisjuttu toimii myös aviossa.
meni kolme vuotta erosta ennen kuin kykeniin tasapainoiseen suhteeseen. Sitä ennen kaikki oli sekoilua tai pakenemista tai jotain. Piti ensin opetella olemaan yksin. Avioerotilanteessa ihminen kokee erittäin helposti "sitoutumiskammoa" eli se on varmasti miehelläkin jossain määrin pinnalla.