perheessämme on pieniä lapsia ja vaippa ikäisiäkin 2. Olen kotiäitinä seuraavat 3vuotta. Mieheni käy töissä.
kotitöitä mieheni tekee, mutta siihen se jääkin.
Hän käy töissä, eli lapsia ei tarvi hoitaa??
Olemme puhuneet asiasta usein ja tapelleet vielä useammin. Olen erittäin väsynyt vauveleiden kanssa.
varsinkin nyt,kun toinen on pienemmästään mustis.
Äisin syliin pitäisi kaikkien päästä ja miestäkin pitäisi jaksaa suukottaa ja seksiäkin pitäisi harrastaa...
Mutta kun olen puhki. Tarvitsen edes tunnin omaa aikaa. ei riitä omaksi ajaksi se, kun saan lapset hetkeksi nukkumaan päivällä tai yö unille. Olisi kiva päästä edes tunniksi yksin kylään tai kauppaan.
Joku sanoo että mene.
Ei onnistu.
Täytyy ottaa ainakin 1(se vilkkain)lapsista mukaan. Mieheni ei pysty olemaan kaikkien kanssa yksin kotona. en tiedä mikä on. Hermot on pinnillä vähäisestäkin vauvan tai isomman muksun huudosta/itkusta.(siis miehelläni)
muutaman kerran lähdin asioille, mieheni soittaa puolen tunnin päästä, joko tulet!?
Toisen kerran isompi lapsistamme(jo 10v) soitti salassa ja sanoi voitko tulla kotiin? isi vaan huutaa meille ja mun pitää olla koko ajan vauvan kans!!!!Itse hän sujuvasti käy kavereillaan päivittäin.
Ahdistaa ja itkettää. Minulla ei ole normaalia aikuiskontaktia kehenkään, aina on lapset läsnä...
Rakastan tietenkin lapsiani ja pidän siitä että saan olla heidän kanssa kotona, mutta haluaisin välillä hengittää...
Olen miettinyt avioeroa useammin kuin koskaan, en jaksa täytää vaimon kenkiä. en jaksa helliä miestäni en vaan jaksa......
kotitöitä mieheni tekee, mutta siihen se jääkin.
Hän käy töissä, eli lapsia ei tarvi hoitaa??
Olemme puhuneet asiasta usein ja tapelleet vielä useammin. Olen erittäin väsynyt vauveleiden kanssa.
varsinkin nyt,kun toinen on pienemmästään mustis.
Äisin syliin pitäisi kaikkien päästä ja miestäkin pitäisi jaksaa suukottaa ja seksiäkin pitäisi harrastaa...
Mutta kun olen puhki. Tarvitsen edes tunnin omaa aikaa. ei riitä omaksi ajaksi se, kun saan lapset hetkeksi nukkumaan päivällä tai yö unille. Olisi kiva päästä edes tunniksi yksin kylään tai kauppaan.
Joku sanoo että mene.
Ei onnistu.
Täytyy ottaa ainakin 1(se vilkkain)lapsista mukaan. Mieheni ei pysty olemaan kaikkien kanssa yksin kotona. en tiedä mikä on. Hermot on pinnillä vähäisestäkin vauvan tai isomman muksun huudosta/itkusta.(siis miehelläni)
muutaman kerran lähdin asioille, mieheni soittaa puolen tunnin päästä, joko tulet!?
Toisen kerran isompi lapsistamme(jo 10v) soitti salassa ja sanoi voitko tulla kotiin? isi vaan huutaa meille ja mun pitää olla koko ajan vauvan kans!!!!Itse hän sujuvasti käy kavereillaan päivittäin.
Ahdistaa ja itkettää. Minulla ei ole normaalia aikuiskontaktia kehenkään, aina on lapset läsnä...
Rakastan tietenkin lapsiani ja pidän siitä että saan olla heidän kanssa kotona, mutta haluaisin välillä hengittää...
Olen miettinyt avioeroa useammin kuin koskaan, en jaksa täytää vaimon kenkiä. en jaksa helliä miestäni en vaan jaksa......
Vastaukset 15
Vanhimmat
Äiti lapsi kehoon tms..Minulla on ollut neljä pientä lasta eikä isää..joskus kieltämättä meni ihan piippuun mutta kaikenlaisita kerhoista sain apua.Kysypä neuvolasta,luulen että heillä jotain tietoa asiasta..ja pakko ollakin..Hyvää vointia ja jaksamista vaan sinnepäin .Ja kyllä ne lapset kasvaa siitä,joten aikaa tulee kunhan aikaa vierähtää..
eroo ihmeessä onnettomasta lasten isästä. Sitten saat hoitaa taloustyötkin ihan itteksesi. Joutaa se ukko apuinensa toisen naisen hoteisiin!
SIttten kun oot yksinb niiden muksujen kanssa niin saatkin levätä ja viettää kunnon sinkku elämää!
Herää pahvi!
pahvi. Toinen vuodattaa pahaa oloaan ja sinä siinä vittuilet. Kiitos sullekin.
tai edes kovin vanhakaan,kun tuollaista lokaa heität toisen päälle.
Periaateessa noinhan se on, sitten sitä on vielä enemmän yksin, mutta aika monelle eronneelle pointti onkin se, ettei enää tarvitse luulla jakavansa asioita kenenkään kanssa. Ei tarvitse odottaa apua sellaiselta, jolta sitä pitäisi pyytämättäkin tulla. Helpottaa kummasti, kun ei tarvitse päätä enää rassata sillä, miksi kukaan ei osallistu, kanna vastuutaan. Jos minkä saa itse tehtyä, jaksaa itse kantaa, niin ok, jos ei niin sitten ei. Eipähän ainakaan enää kuvittele, eikä luule.
Sitten on helpompi pyytää ja saada apuja ulkopuolisiltakin, kun ei enää tarvitse edes yrittää antaa selitystä asiaan, jota kuitenkin parisuhteessa ollessa kysytään: miksi mies ei auta ? Avuntarjoajat kaikkoavat yleensä sanottuaan, että kyllä miehen pitää. Niinhän se on, mutta kun kaikki miehet ei, aika monetkaan ei.
Ero ei ole ensimmäinen eikä paras ratkaisu, mutta joskus pienin mahdollinen paha. Tosin ei se kaikkia ongelmia ratkaise, vaikka joitakin. Pikemminkin ongelmat muuttuvat. Se on vaan ihmisestä kiinni, mikä tuntuu helpoimmin kannettavalta. Itse jaksan paremmin elää lasteni, kuin heidän lapsellisesti käyttäytyvän isänsä kanssa.
työt tässä menneenä kesänä ja syksynä, kun mies ei niihin koskenut. Kummasteli sitten muille, mikä minuun on mennyt, kun noin häärään.
Sanoin kaikille, että näytin, että tulen ilman ukkoakin toimeen ja pärjään omillani, kun ei kerran auttamaan pysty.
Hissukseen alkoi mies taas hoidella omia hommiaan, aivan kuin peläten, että joutuu virattomaksi. Niin kuin olisi joutunutkin pian, sillä pinnani oli tosi kireällä miehen omien touhuilujen vuoksi. Kun ei puhuminen auttanut, otin ja tein hommat itse. Ja ihan hyvin pärjäsin.
Käsissäni pysyy niin lapio, kirves kuin vasarakin. Porakoneista puhumattakaan.
Ja ammattimiehiltä saa sen avun, mihin ei itse pysty. tosin se maksaa, mutta maksakoon.
olla kotiäiti,jos ei sovi siihen hommaan.
Mene töihin ja laita lapset päiväkotiin,niin
saat aikuiskontakteja ja omaa elämää.
Lapset on paljon onnellisempia vietettyään päivän (tosi ihanien ammattilaisten) päiväkodin tätien hoivassa,kun loppuunkuluneen elämään kettuuntuneen äidin kanssa.
Omat lapseni ovat kaikki olleet noin vuoden ikäisestä päivähoidossa, viihtyneet hyvin ja kasvaneet tasapainoisiksi koululaisiksi.
Joskus tuntuu, että kotiäitiys on liikaa arvostettua päivähoidon vaihtoehtona.
Siis miksi kärsit,kun on vaihtoehtojakin?
Kannattaisko miehen vaan pikku hiljaa opetella
pärjäämään kolmen lapsen kanssa. Kyllä se siitä
ja antaa äidille vapaahetki; sitä "omaa aikaa".
olen itse ollut noin vuoden yksinhuoltaja ja helppoa ei ole aina ollut. välillä on tuntunu että oisin jopa mieluummin huonossa parisuhteessa kun siinä kuitenkin olisi se toinen tukena edes jollain tavalla.
Joten jos nyt otat eron niin ei se ratkaise mitään, sulla tulee olemaan vaan rankempaa se elämä, sitten olet paljon enemmän yksin lastesi kanssa...
onko se mies siellä, jos tulee vaan enemmän stressiä siitä, että hoitaako se ne lapset vai ei.
Hae apua perheneuvolasta, siellä ne ymmärtävät, mistä on kyse ja niiltä saat varmasti monenlaista ratkaisumallia, joista voit valita sopivan. Näyttää siltä, että pariterapiastakin voisi olla hyötyä, jos saatte suhteen taas jaloilleen, on lastenkin kanssa helpompaa. Mutta ota yhteyttä neuvolaan, liian suurten ongelmien kanssa ei yksin väsyneenä tarvitse painia.
arvelinkin, että osa luki rivien välistä.
En valita osaani, minusta on ihana olla kotona lasten kanssa ja askarrella ja leikkiä, ja lapsia on enemmän kuin kolme, mainitsin nämä kolme vaan tässä.
Kyse on vaan siitä, kun isä on paikalla, minusta olisi kiva käydä vaikka ystäväni kanssa leffassa.
Kummasti sitä jaksaa miehenkin kanssa, kun saa välillä hengähtää.
En tarkota että olis helpompaa eron myötä, mutta tuntuu nytkin, että otan vastuun lapsistamme yksin..
Perhenouvolaa olen ehdottanutkin, mutta mies ei ole halukas sinne menemään.
Toki tarvitsisimme kahdekeskeistä aikaakin..
Ehkä ajan myötä....mutta nyt tuntuu tältä.
Molemmistahan se lähtee, ei mieheni ole se iso-paha susi, vikaa minussakin. Ehkä olen vaan herkemmin aina jäänyt kotia ja lasten kanssa ollut...Mutta minusta kodin ja perheen hoitaminen kuuluu molemmille, vaikka vain toinen käy töissä.
vuosia sitten minä olin töissä ja mieheni 2lapsen kanssa kotona. Vastuu oli silloinkin molemilla ja mieheni kävi välillä kaverella huilimassa... noh, ehkäpä purnaan tyhjästä...
Älä luovuta ajattelemalla, että purnaat tyhjästä. Avioelämä paranee jo sillä, että pääset puhumaan ihmiselle, joka ottaa väsymisesti vakavasti ja pystyy tarjoamaan erilaisia ongelmanratkaisumalleja. Ota vastuu omasta onnellisuudestasi ja ota yhteyttä neuvolaan.
Ei ole sankarillista jaksaa hampaat irvessä yksin, sankarillista on osata pyytää apua silloin kun sitä tarvitsee.
hakea jotain lastenhoitoapua, vaikka kyllä se hoito kuuluu myös isälle.
Onko ketään sukulaista sillai valmis tulemaan? Kyseles sieltä neuvolasta, vaikkapa. Ne vois tietää jonkun tahon, josta saa apuja.
Onhan se ihan luonnollista, että äiti kaipaa välillä muutakin kuin vain lastenhoitoa ja lasten seuraa. Tarvitset aikuisia juttukavereita. Joku kerho vaikka, onko paikkakunnalla sellaisia?
Kirjoitit kuin omasta elämästäni muutamia vuosia sitten.
Minä pienten lasten kanssa kotona rättiväsyneenä, mies vuorotöissä. Suurin toive silloin oli olla yksin muutama tunti, mieluimmin poissa kotoa, jossa tekisi muuten vain kotitöitä. Lapset valvottivat hyvin pitkään, nukkumattomuus sai itselleni vakavia unihäiriöitä, joita on edelleen.
Mielestäni lasten laittaminen hoitoon ei ole ratkaisu. Ymmärsin, että haluat olla kuitenkin kotiäiti? Miehesi täytyy ottaa vastuu lapsistaan myös. Lähde kaupungille, hierojalle ja laita puhelin kiinni. Ota väkisin omaa aikaa. Kyllä se mies pärjää lasten kanssa kun on pakko.
Nyt lapseni ovat jo koululaisia ja kaikki on huomattavasti helpompaa. Pääsen iltaisin yksin lenkille ja harrastuksiini. Muistan tänä päivänä kaiholla noita aikoja kun ei tarvinnut aamulla sännätä työpaikalle. Kotiin jääminen siksi aikaa kun lapset ovat pieniä on hieno asia. Raskasta se on, mutta usko vain että tilanteesi helpottaa aika pian.
miehenkin mielestä lähteä aamulla töihin, kun perhe vielä vetelee sikeitä kotona (jos vetelee).
Mielelläni jäisin aamulla sänkyyn ja kotosalla olemaan, mutta rahallisesti se ei kannata. Tienaan kaksi kertaa paremmin.
kiitos kaikille vastanneille, näytin nämä kirjoitukset miehelleni...
Tänä aamuna tilasin perheneuvolaan ajan =O)
Ehkä se tästä, vuosiin en ole keskustellut mieheni kanssa ,niin kuin eilen. Hän lupasi osallistua aktiivisemmin.
Aika näyttää, nyt on kiva tunne huomisesta. Kiitos vielä kaikille *hymyilee*