Kysymys kenties typerä, mutta olisi kiva tietää muiden näkemyksiä asiasta..
Elikkäs; Poikaystäväni jätti vajaa kuukausi sitten, ilman suurempia ennakkovaroituksia. Suhde oli mitättömän lyhyt, suunnilleen kuukauden mittainen, eli ei niin vakava. Silti tuntuu edelleen pahalta, eikä sitä voi kukaan kieltää.
Kysynkin, onko teidän mielestänne surutyön tekemistä/asian käsittelemistä vai itsesäälissä rypemistä/vanhoissa asioissa roikkumista kuunnella kappaleita, joista kyseinen henkilö tulee mieleen, lukea vanhoja viestejä ja kierrellä paikkoja, joissa käytiin jne..?
Silkkaa uteliaisuuttani kyselen vain.
Elikkäs; Poikaystäväni jätti vajaa kuukausi sitten, ilman suurempia ennakkovaroituksia. Suhde oli mitättömän lyhyt, suunnilleen kuukauden mittainen, eli ei niin vakava. Silti tuntuu edelleen pahalta, eikä sitä voi kukaan kieltää.
Kysynkin, onko teidän mielestänne surutyön tekemistä/asian käsittelemistä vai itsesäälissä rypemistä/vanhoissa asioissa roikkumista kuunnella kappaleita, joista kyseinen henkilö tulee mieleen, lukea vanhoja viestejä ja kierrellä paikkoja, joissa käytiin jne..?
Silkkaa uteliaisuuttani kyselen vain.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itsellä se oikea surutyö ei päässyt alkamaan, ennen kuin lopetin kaiken hänestä muistuttavan ajattelemisen ym. Tietysti aluksi voi olla hyväksi käydä muistoja läpi, mutta missään nimessä siihen ei kannata juuttua pitkäksi aikaa.
Mielestäni kannattaisi ennemminkin karttaa hetken aikaa niitä asioita ja paikkoja jotka tuovat kipeitä mutta rakkaita muistoja mieleen, minä itse koen sen niin että kidutat vain itseäsi kiertelemällä paikoissa joissa kävitte yhdessä. Kun pahin eron tuska on takana, eivät muistotkaan enää satuta sillä tavalla kun alussa.
En osaa sanoa mitään järkevää kun itselläni on melkein puolivuotta kulunut erostani ja edelleen ajattelen exääni toisaalta ehdin elää exäni kanssa 3 ja puoli vuotta.
itse en halua itkeä perään joten pesen kämpän perinjuurin ja hävitän lähes kaiken hänestä muistuttavan. Vain kaikkein tärkeimmät jutut piilotan jonnekin pois silmistä mutta talteen kumminkin...
Poissa silmistä, poissa mielestä.
Tyhmä olet jos tolla asialla vaivaat päätäsi. Parempi vaan että huomasi että ei välitä susta ja jätti ajoissa, eikä elänyt valheessa.
Kerroin jo heti alkuun, että aihe on typerä. Olisit voinut jo silloin lopettaa lukemisen niin olisi säästynyt sieluntuskasi. Nöyrimmät anteeksipyyntöni sikälikun tein elämästäsi kurjempaa.
Niin, mutta kiitos niille jotka asiallisesti olette vastanneet tai oikeastaan kertoneet mielipiteitänne. Sitähän minä kaipasin, uteliaisuuttani. :)
No tottahan mä puhun. Sä tiedät sen itsekin. Ei kuukauden hengailun jälkeen aleta tekemään mitään "surutyötä" hei haloo! Sä huomaat itsekin että aika tyhmää.