Tämä palsta on aika vilkas.
Tulee ensimmäisenä mieleen näistä jutuista (vaikka asioilla on aina toinen puoli ja eri vaikuttimet) että ihmisillä puuttuu SELKÄRANKA!
Joku vonkaa hyvän ystävättärensä miestä, joku iskee naapurin äijää..jestas, ja nämä "kunnon" ihmiset ovat täällä jotain ratkaisua hakemassa aihettamalleen hämmingille.
Toki uskottomuuteen tarvitaan aina kaksi osapuolta eli näiltä pettäjiltä ja petetyiltä puuttuu onnistuneeseen parisuhteeseen edellyttävä selkäranka; rehellisyys ja luotettavuus.Jos haluat pettää tai olet jo pettänyt kumppaniasi; annatko hänelle arvoa edes sen verran että kerrot mitä olet tehnyt ja miksi.
Salaatko mieluummin "koska et halua satuttaa"?
Mitä tekemisesi sitten muuta on kuin satuttamista?
En ymmärrä teitä. Oikeasti.
Tulee ensimmäisenä mieleen näistä jutuista (vaikka asioilla on aina toinen puoli ja eri vaikuttimet) että ihmisillä puuttuu SELKÄRANKA!
Joku vonkaa hyvän ystävättärensä miestä, joku iskee naapurin äijää..jestas, ja nämä "kunnon" ihmiset ovat täällä jotain ratkaisua hakemassa aihettamalleen hämmingille.
Toki uskottomuuteen tarvitaan aina kaksi osapuolta eli näiltä pettäjiltä ja petetyiltä puuttuu onnistuneeseen parisuhteeseen edellyttävä selkäranka; rehellisyys ja luotettavuus.Jos haluat pettää tai olet jo pettänyt kumppaniasi; annatko hänelle arvoa edes sen verran että kerrot mitä olet tehnyt ja miksi.
Salaatko mieluummin "koska et halua satuttaa"?
Mitä tekemisesi sitten muuta on kuin satuttamista?
En ymmärrä teitä. Oikeasti.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Totta, täältä haetaan hyväksymistä omille kusipäisille teoilleen.
Kun se olisikin noin yksinkertaista... Tai siis voihan jokainen ihminen päättää ettei petä, mutta kun se ei mene niin. Ensinnäkin pettämistä on monenlaista, ja fyysinenkin pettäminen tapahtuu eri syistä. Joku pettää kun tekee uutta mieli, joku haluaa seikkailunhalua, joku ei saa kotoa tarpeeksi tai sitten on meitä jotka ensin ihastuvat henkisellä tasolla. Joku saattaa pettää kaikista edellämainituista syistä...
Tottakai aina on väärin pettää, mutta mua ärsyttää sellanen tekopyhä ja mustavalkoinen ajatusmaailma joka varsinkin täällä uskottomuuspalstalla vallitsee. Sanotaan vaan, että älä petä, ja että pettäjän päässä olisi jokin vialla tms. Se nyt vaan on niin että saduissakin petetään, miksei se siis voisi olla joskus normaalia ja ymmärrettävää tosielämässäkin? Itelle kävi niin, että ihastuin varattuun mieheen (molemmilla sama tilanne, eli pitkä tasainen suhde takana, ei lapsia). Ensin tottakai yritin pitää etäisyyttä ja toivoin että ihastumisen tunne katoaisi. Niin ei kuitenkaan käynyt ja aloitimme salasuhteen. Tässä kohtaa yleensä ihmetellään, et miks ei oo pokkaa ja uskallusta jättää entistä puolisoa ennen kuin aloittaa uuden. Myönnän että suurin syy on pelko, ei niinkään pelkoa oman selustan turvaamisesta, vaan vanhan elämän jättämisestä taakse. Siinä vaiheessa kun on seurustellut kauan (vaikkei olisi lapsiakaan), on toisen kanssa yhteinen elämä: meillä ainakin molempien suvut ottaneet toisen mukaankuuluvaksi, oli yhteiset kaverit, yhteinen asunto ja siitä laina ym. se on vaan niin, että jos oikeasti on fiksu ja ajattelee järkevästi, niin ei siitä tilanteesta lähdetä pelkän ihastumisen takia, koska ihastumisia tulee ihan taatusti jokaiselle pitkässä suhteessa olevalle ja yleensä ne menevät ohi. No tämän salasuhteen aikana huomasin rakastavani tätä uutta miestä, ja sain selville että sovimme yhteen (henkisesti ja fyysisesti) ja minulle ainakin oli tärkeää ottaa selville, että esim. seksi välillämme toimisi. Sen jälkeen piti punnita todella tarkkaan mitä olin jättämässä taakse ja miten asiat ihan käytännön kannalta järjestyisivät (sekä minun että puolisoni kannalta). Jätimme molemmat silloiset puolisomme, enkä kadu päätöstäni tai salasuhdettani hiukkaakaan. Isekästä? Ehkä, mutta nyt sekä minä että exäni olemme onnellisemmissa liitoissa.
Tiedän että seuraavasta moni provosoituu, mutta mielestäni se jos en olisi pettänyt (vaan antanut asioiden olla) vaikka huomasin tunteiden syvenevän, olisi ollut pelkuruutta ja omien tunteiden kieltämistä. Mieheni huomasi muuttuneen käytökseni (ei tiennyt ihastuksesta, mutta huomasi ettei kaikki ole niinkuin ennen) ja me molemmat kärsimme siitä. Jos taas olisin jättänyt exäni ennen kuin olin ottanut selvää uuden suhteen toimivuudesta, olisin ollut tyhmänrohkea (itsekästä kyllä). Tiedän etten antanut exälle mahdollisuutta valita tuleeko hän petetyksi vai ei, mutta eipä se olisi lopputulosta hänen kannaltaan miksikään muuttanut. Ainoastaan jos olisin todennut ettei uuden kanssa sujukkaan, eläisimme todennäköisesti yhä siinä perusmukavassa ja tasaisessa liitossa, jollaisessa suurin osa pareista elää. En ole muuten exälle koskaan pettämisestä kertonut, enkä aio häntä koskaan sillä tiedolla loukatakaan...
Huh... Tulipas kerrottua mielipiteeni. Nyt vain odottelen kommentteja siitä kuinka lapsellisia ja täynnä kliseitä kommenttini olivat :D
Rehellistä tekstiä. Kunnioitan. Itse kanssa melko ikävässä tilanteessa nyt..melko samanlaisessa kun sinä olit. Mutta en aio jättää avomiestäni. Tarinani nyt keskustelurimpsun alkupäässä :) Melko sekava tilanne kuitenkin.
Osasit paremmin perustella asiat kuin olisin ikinä itse osannut, osaltaan selvensit loistavasti myös sitä, miksi me ihmiset toimitaan niin kuin toimitaan!
Maailma ei ole mustavalkoinen, täällä keskustelupalstoilla on helppo tuomita ihminen kun ei näe kokonaisuutta tai elä toisen todellisuutta, asioilla on aina monitahoiset syy-seuraussuhteensa.
Voin jopa sanoa ihailevani kirjoitustasi (en välttämättä itse tekoasi); olet kovin tietoinen siitä mitä teet ja miksi, sekä miten tekosi vaikuttavat kaikkeen.
Viimeinen ihminen minä olen tuomitsemaan sinua. Joka on syytön, heittäköön ensimmäisen kiven..
Hienoa jos olet nyt onnesi löytänyt, jokainen luo pitkälti oman elämänsä käsikirjoituksen- onhan päänäyttelijällä aika paljon vaikutusvaltaa omaan rooliinsa! :)
se, että se vika on pettäjän päässä.
Sanoit, että pelotti erota, mutta sitten ei enää, kun olit varmistanut sen, että sovitte hyvin fyysisestikin yhteen.
Jos siis omassa päässäsi ei olisi ollut vikaa - epävarmuutta niin itsestä ja tulevaisuudesta - niin olisit toiminut toisin.
Viestilläsi vain vahvistit sitä tosiasiaa, että jotain on nimenomaan pettäjän päässä vialla. Hyvää tilanteessasi on ainakin se, että tiedät nyt tulevaisuudessakin sen, kuinka te molemmat tulette toimimaan, kun elämä arkistuu ja parisuhde myös. Ette keskustele siitä - ihminenhän ei muutu, niinhän täällä pettäjistä peteyille vakuutellaan ;) - keskenänne, vaan ihastutte seuraavaan ja vaihdatte lennossa.
Myönsin jo epävarmuuteni ja sen että tekoni oli itsekäs, mutta tarkoittaako epävarmuus ym. samaa kuin että ihmisellä olisi vikaa päässä?! Siinä meillä varsinainen psykiatri... Yritin vain kokemuksellani osoittaa, että pettäminen ja sen motiivit ovat joskus inhimillisiä (en silti tarkoita että sinun tai kenenkään muunkaan tulisi pettämistä hyväksyä).
Samalla kun varmistin uuden suhteen toimivuuden, varmistuin myös edellisen suhteen "vioista". En väitä että nykyinenkään suhde olisi aina ruusuilla tanssimista tai pelkkää ylämäkeä (mikään suhde ei ole), enkä ole niin olettanutkaan. Ja tiedoksi sinulle, että arki on jo astunut kuvaan ja nautimme siitä. Olen ottanut opikseni edellisistä suhteistani (kuten myös mieskin) ja toivottavasti teen tälläkertaa asioita paremmin (esim. keskustelemme avoimemmin, molemmilla on realistinen kuva esim. parisuhteen muuttumisesta lasten myötä ym.).
Ja sitähän ei koskaan tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu (ihastumisien ja pettämisien suhteen), mutta mielestäni sitä on aivan turhaa alkaa pelätä. Emme kumpikaan pettäneet exiämme vain pettämisen ilosta, vaan aitojen tunteiden pohjalta pitkän harkinnan jälkeen. Ja jos suhteemme joskus päättyy kolmannen osapuolen takia (mihin en kylläkään tällä hetkellä usko), niin se ompi voi voi. Kaikkemme on ainakin tän suhteen eteen tehty. Ja ollaan myös molemmat sen verran vahvoja ja itsenäisiä persoonia että tuskin se koko maailmaa romahduttaisi...
Vaikka edellistä näpäyttelit, hän on ihan oikeassa. Pelko on tunnetila, joka harvemman mielestä on "normaali" olotila. Että kyllä ongelma oli ainostaan sinussa.
Jos et olisi pelännyt, olisit uskaltanut lähteä suhteesta satuttamatta toista, eikö? Mutta olit oikeastaan raukka: halusit varmistaa mieluummin sen, että sinua itseäsi ei satu, jos eroat. Sinä itse olit itsellesi tärkeämpi. Itsekkyys on pettäjien yksi yleinen luonteen piirre.
Ja empatian puute toinen. Sekin sinulta löytyi. On todella kornia sanoa jonkin satuttavan teon jälkeen, että harkitsin tekoa pitkään ja hartaasti. Sehän saa sinut kuulostamaan vieläkin laskelmoivammalta? Sinullako ei ollut vaihtoehton sitä, että olisit pitkään ja hartaasti puntaroinut olemassa olevan suhteesi mahdollisuuksia tekemättä mitään muuta? Ei tietenkään, koska olit pelkuri, joka pelkäsi, että joutuisi huonon suhteen vaihtamaan kyllä hyvään suhteeseen, mutta jossa kenties seksielämän sujuvuus (kokeilematta siis etukäteen=sika säkissä) olisi koitunut suhteen tuhoksi. Mutta siitähän olisit saanut jälleen kerran selitettyä itsellesi hyvän syyn pettää toista..
on varmaan tämän palstan egoistisin heitto. Mutta tämä sinun oma lause kertoo nimenomaan sen, että epävarma, pelokas, huonon itsetunnon omaava ihminen toimii noin; ei siis uskalla kuunnella sydäntään ja järkeään, ellei ole olemassa tukipylvästä jossain. Ikään kuin et luottaisi omaan kykyysi selviytyä elämässä.
Edellinen liittosi siis epäonnistui siksi, että sinulla ei sen alkaessa ollut sitä vertailuaineistoa käytössä, mikä nyt oli. Aidot eivät ilmeisesti olleet tunteet exääsi kohtaan koskaan: ei silloin, kun aloitte yhteiselämän, ja vähiten silloin, kun halusit päättää sen. Ja edelleen ajattelet, että näin käyttäytyy itsensä kanssa tasapainoinen ihminen?! Että sinun toiminnassa ja teoissa oli se valinta, vastuu; vastuu, mitä et edes vieläkään ota.
Vahva ja itsenäinen ei kuvaa sinua. Eikä tarvitse olla mikään psykiatri, että sen käsityksen saa omista sanoistasi. Vahva ihminen osaa miettiä teon seuraukset KAIKILLE OSAPUOLILLE. Vahva ihminen uskaltaa lähteä uuteen elämään testailematta toisia. Itseäsihän sinun olisi kuulunut testata..
Turhaa tässä on itseään puolustella, jos joku ei käsitä pointtiani. Luitko lainkaan ensimmäistä viestiäni?
"kyllä ongelma oli ainostaan sinussa"
-Olenko väittänytkään, että exässäni olisi ollut varsinaisesti mitään vikaa? Exän ja minun suhteessa kylläki, koskaa muuten en olisi toiseen mieheen rakastunut.
"Mutta olit oikeastaan raukka"
-Tämänkin asian olen myöntänyt. Oliko jotain uutta? Ja se etten heti uskaltanut lähteä suhteesta, ei ollut pelkästään oman selustani turvaamista vaan myös exäni. Niinkuin sanoin jo aiemmin, että ainakin minun kohdallani ihastuksia on tullut ja mennyt (niinkuin todennäköisesti exällänikin). Olen aina ihastunut helposti, ja koska tiedostan tämän puolen itsessäni, en heti loikkaa suoraa päätä uuden ihastuksen kimppuun. Olisinhan tietysti voinut lopettaa suhteen exän muuten vaan, mutta suhteemme oli kuitenkin tasainen ja hyvä ja siitä löytyi rakkautta.
"Ja empatian puute toinen. Sekin sinulta löytyi. On todella kornia sanoa jonkin satuttavan teon jälkeen, että harkitsin tekoa pitkään ja hartaasti. Sehän saa sinut kuulostamaan vieläkin laskelmoivammalta?"
-Et tunne minua, mutta valitan jos tekstistäni saa sen kuvan etten olisi empaattinen. Ystäväni ja tuttavani (jopa exäni) ovat varmasti kanssasi eri mieltä. En myöskään ymmärrä miten laskelmointi olisi yhteydessä empatiakykyyn? Tottakai tekoni oli laskelmoitua. Laskelmoitua ja harkittua. Laskelmoin kuitenkin siksi, ettei tilanteessa ollut kyse vain minusta (kyllä, usko tai älä mutta ajattelin asioita exänikin kannalta).
" on varmaan tämän palstan egoistisin heitto."
-Ja milläköhan lailla egoistinen? Jos olisin kirjoittanut ex-mieheni vioista, olisin ollut egoistinen. Huomaa myös, että viat on laitettu heittomerkkien sisälle!
"Aidot eivät ilmeisesti olleet tunteet exääsi kohtaan koskaan: ei silloin, kun aloitte yhteiselämän, ja vähiten silloin, kun halusit päättää sen. Ja edelleen ajattelet, että näin käyttäytyy itsensä kanssa tasapainoinen ihminen?! Että sinun toiminnassa ja teoissa oli se valinta, vastuu; vastuu, mitä et edes vieläkään ota."
-Aidot olivat tunteet, ja aidot olivat myös kun suhde päättyi (ja ovat vieläkin). Rakkaus vain on muuttanut muotoaan. Ja kyllä, pidän itseäni tasapainoisena ihmisenä. Ja miten niin en ole ottanut vastuuta? Olen vastuussa pettämisestä, ja osittain edellisen suhteeni päättymisestä. Mistä minun vielä tulisi ottaa vastuu?
"Ikään kuin et luottaisi omaan kykyysi selviytyä elämässä."
-Kuten jo edellisessä viestissä mainitsin, olen itsenäinen ihminen. Nyt kun viittaat lauseella minun raukkamaisuuteeni lopettaa edellinen suhde, niin sanonpahan vain että lue kaikki kirjoittamani uudelleen. Edelleenkään en tehnyt päätöksiä vain omaa elämääni ajatellen.
"Vahva ja itsenäinen ei kuvaa sinua. Eikä tarvitse olla mikään psykiatri, että sen käsityksen saa omista sanoistasi."
-No vahvuutta on monenlaista ja mielestäni vahvuutta on tunnistaa ja tunnustaa omat heikkoutensa...
Jos hän saisi valita:
A) Vaimo pitää rinnakkaissuhdetta testatakseen sen toimivuuden ja samalla varmistaakseen olemassa olevan suhteen "viat" ennen kuin eroaa.
B) Vaimo kertoo olemassa olevan suhteen olevan omasta mielestään "vinossa". Pyytää aikalisää selvittääkseen ajatuksiaan, mutta ei aloita samanaikaisesti rakentamaan toista suhdetta.
Kysy ex:ältäsi, jos kerta olet vahva ihminen!, kumman vaihtoehdon hän haluaisi jos saisi mahdollisuuden valita.
Näytä hänelle nämä viestisi. Ehkä hän sinua ymmärtää, kun me muut näemmä emme.
Sinun tarinasta jokatapauksessa tuli uusi käsite parisuhteisiin: suhteen koeajo; vähän niin kuin autoilla..
Mutta oikeasti. Jos olisit ollut viinaan menevä ja sanonut, että kun alkoi parisuhde rakoilla, niin tartuit pulloon ja pakenit viinaan. Kaikki olisi selkeästi todennut sinut alkoholistiksi.
Enpä jaksa tämän viestin jälkeen tästä asiasta enää jauhaa (jollei sitten jotain uutta tasoa löydy).
Eli en alunperinkään ole tullut hakemaan tältä palstalta hyväksyntää teolleni. Halusin vain valoittaa omia motiivejani, kun tuntuu että useimmat (varsinkin petetyt) ajattelevat asiat hyvinkin mustavalkoisina ja stereotyyppisinä (esim. pettäjä pettää aina itsekkäistä syistä ja ettei pettävä ihminen voi olla täysjärkinen). Tottakai tiedän miten minun olisi tullut toimia, enkä väitä että exäni (tai kuka tahansa) olisi mielissään rinnakkaissuhteesta. Halusin vain rehellisesti kertoa miksi ja miten tilanne omallakohdaltani kehittyi (ja kyllä, annoin sen kehittyä ja otan siitä täyden vastuun). Tätä palstaa kuitenkin seuraa muitakin jotka ovat ns. hyvässä suhteessa, mutta silti syystä tai toisesta pettävät. Pettäjä ei kuitenkaan ole aina "kukasta kukkaan lentävä" tunteeton naistenmies/vamppi, jollaisiksi meidät tällä palstalla usein mielletään.
Ja tuo keksimäsi auton koeajo-vertaus on muuten hyvä, paitsi pikkasen on enemmän tunteita pelissä (puolin jos toisinkin).
...tuosta ymmärtämisestä: käsittääkseni olen yhdelle ja samalle henkilölle saanut tässä asioita selventää?!? Eikä sen väliä vaikkei kaikki ymmärtäisikään (en sitä odottanutkaan), pääasia että edes jollekin valkeni motiivini (kaikkien inhimillisten ajatusten ja ristiriitaisuuksien kera)...
Ymmärrän että on eri näkökulmia ja vaikuttimia ja syitä.
Pettäminen on aina musta-valkoista silloin kun oma kumppani ei tiedä.
Eri asia on "vapaa" suhde jossa on lupa lemmiskellä aidan tuolla puolen ja on tehty pelisäännöt siitä.
Minusta parisuhteeseen ei kuulu pettäminen ja piste. Mutta meitähän on moneksi ja syitä löytyy ym. miksi asiat johtaa toiseen jne..
Tai sitten olen mustavalkoinen ja vanhanaikainen enkä ymmärrä mistään mitään:-(
Pettäjä voi olla inhimillinen ja älykäs ja ovela.
Tai tyhmä ja itsekeskeinen.
Mietin vain mitä eroa on sellaisella joka tekee satunnaisen syrjähypyn ja sellaisella joka pettää systemaattisesti ja jatkuvasti?
Ei kai mitään koska petetty on aina petetty. Se sattuu.
Suora raitti on paras, jos toinen pettää...eikun mäkeen vain. KERRANHAN se kirpaisee ; ). Kaikki eivät petä !!! Näin on.