Kysyn teiltä avioliiton vastustajat syytä, miksi ette avioon halua mennä? Unohtakaa nyt mahd. kalliit häät, eli ihan se periaate, miksi ei avioon?
Kuitenkin avoliitossa ei ole perintöoikeutta puolisoon, ja jos tekee testamentin tulee mahtavat perintöverot...
Muutenkin, avioliittolaisilla on enempi oikeuksia mutta avo avioliittolaisilla samat velvollisuudet?
Kuitenkin avoliitossa ei ole perintöoikeutta puolisoon, ja jos tekee testamentin tulee mahtavat perintöverot...
Muutenkin, avioliittolaisilla on enempi oikeuksia mutta avo avioliittolaisilla samat velvollisuudet?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mitä ne samat velvollisuudet on? Avopuolisoilla ei ole esim. elätysvelvollisuutta?
Lisäisin tohon perimiseen liittyen sen, että jos testamenttia ei ole ja on yhteinen asunto niin kuolleen perilliset voi vaatia osuuttaan ja avoleski voi joutua myymään asunnon pois. Kuinka moni muistaa tehdä testamentin? Meilläkään ei ole testamenttia, mutta nyt olen herännyt asiaan. Omaisuutta on jo jonkin verran ja ei sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu... Lapsia meillä ei ole, joten perintö menisi vanhemmille tai sisaruksille. Mies ei halua naimisiin, mutta hän ei ole kyllä tunnustautunut avioliiton vastustajaksi. Ei vain vielä halua naimisiin.
On avopuolisoilla hyvinkin elätysvelvollisuus. Jos mies on normaali duunissa ja vaimo putoaa ansiosidonnaisilta päivärahoilta, niin kyllä helvetissä katotaan avomiehen tulot ja sen perusteella muija saa elää miehensa siivellä.
Muija ei saa pesookaan tässä tapauksessa, oli avo tai avioliittol
Valitettavasti asia on niin, että jos asut puolison kanssa avoliitossa, toisella on elatusvelvollisuus monissa tilanteissa. Vasta eräs ystäväni jäi peruspäivärahalle. Hänen vaimollaan on hyvät tulot, joten mieheltä evättiin kokonaan peruspäiväraha, koska puolison tulot katsottiin riittäviksi elättämään molemmat. Ansiosidonnaiseen päivärahaan ei vaikuta avopuolison tulot, mutta peruspäivärahaa ei saa, jos toisen tulot ylittävät tietyn rajan.
Sama koskee opiskelijoita. Itse olen opiskelija ja puolisoni tulot katsotaan, joten esim. vuokraan en saa opintotuen asumislisää ollenkaan, vaan yhteiskunta ja lainsäädäntö velvoittaa parempituloisen puolisoni maksamaan sen. Elatusvelvollisuus on siis avoliitossakin. Menimme naimisiin ja Kelan päätös pysyi samanlaisena kuin avoliiton aikanakin, eli elatusvelvollisuus säilyi.
että tätä ja vapaaehtoista lapsettomuutta pitää selitellä?
Ei kukaan kysy miksi haluat naimisiin ja lapsen.
Kaikki nyt ei vaan halua samoja asioita ja sillä sipuli.
Mennessään voi viivata nimensä yli postilaatikosta.
Voi häipyä sanomatta sanaakaan.
Avioliitosta erotessa pitee tilata ero kaverille paperina.Ei siinekään ole pakko lähteissään tulevia toivotella jos ei välitä sanua.
Olin kerran ja se riitti. Mahtava riita omaisuuden jaosta ja lasten elatusmaksuista. Päätin, etten enää ikinä sotke raha-asioitani kenenkään miehen kanssa. Enkä kyllä enää luota kehenkään mieheen niin paljon että naimisiin asti menisin.
Kannattaa tehdä seuraavan siipan kanssa avioehto.
Säilyy avioliiton hyvät puolet (perintöjutut tms) verrattuna avoliittolaisiin.
Avoliitossa voi elaa taysin vapaasti. Aina on ihmisia jotka hyvaksyvat sen, yhden kanssa kun alkaa maistumaan puulle, onn niin helppo vain kerata tavaransa ja muuttaa toisen luo. Sehan on niin helppoa. Niin elaimetkin tekevat.
Jatetyn valittelut etta "mina uskoin, luulin, otaksuin... etta han rakastaa minua" ja "mina uskoin otaksuin luulin etta olemme yhdessa lopun elamaa.." ovat aivan naurettavia ja turhanpaivaisia.
Avoliitto on vain yhdessa oloa niin kauan kuin on hauskaa. Tuo ei ole kovin vaikea ymmartaa ja sen takia se onkin niin suosittu elamanmuoto.
..eikä se sen helpompaa tai kummempaa ole kuin avioliitossa...ja henkisesti siitä on yhtä hankala lähteä ja lain kannalta olet heikommassa asemassa.
Avoliitossa ei ole mitään etua... julkinen puoli vertaa sen täysin avioliittoon paitsi jos sen tulisi etuja maksaa...eli leskeneläkkeet ja perinnät.
Mieheni sisko sanoi, että hän ei halua naimisiin, koska hän tulee todennäköisesti tapaamaan vielä kymmeniä ihania miehiä. Kumma kyllä, hän tekee repa suorana lapsia ja on hankkinut omakotitalon avonsa kanssa (tosin rahat ovat täysin erillään). Sikamageeta! Itse olen ollut pari vuotta aviossa - suosittelen!
No, ensiksi pakko tunnustaa etten ole avioliiton "vastustaja", mutta en "tuputtajakaan".
Olen eronnut ja avioitunut uudelleen (kuin puolisonikin), tahdoimme virallistaa suhteemme, ymmäertäen ettei se arkea muuta suuntaan tai toiseen ... mutta monia juridisia asioita selkiinnyttää. Joitain asioita voisi sekoittaa, joten avioehto oli selviö molemmille (mutta vain evioeron varalta). Tiedämme että rakastamme toisiamme nyt ja uskomme että myös tulevaisuudessa, tahdomme elää ja vanheta yhdessä ... mitä syitä olla menemättä avioon?
Olimmeko voineet elää avoparina jos toinen ei olisi tahtonut avioliittoa ... kyllä.
Pointtini on, ettei avioliitto hyvää suhdetta pilaa ... tai huonoa pelasta -- sinusta ja hänestä se loppupelissä on kiinni. Avoero voi sattuttaa paljon enemmän kuin avioero.
Sitten hieman faktaa. Avioliitossa puolisoilla on juridisesti suuempi "elatusvelvollisuus" toisistaan kuin avoliitossa. Totta, monissa sosiaalietuuksisa ja niiden määräytymisessä ei merkitystä ... ruokakunta on ruokakunta ollaan sitten avio- tai avoliitossa. Vaikkei tällä käytännössä nyky-suomessa merkitystä, niin lain mukaan vieläkin avioerossa voidaan määrätä elatusapua puolisolle (ja lastensa elatus omalla osuudellaan tietenkin selviö, myös avoerossa).
Perinnöistä täällä jo kirjoitettukin, aviopari saa joissain tilanteissa etua (perintöverosta) vaikka avoparilla olisikin testamentti.
Eli, loppupelissä olen melko neutraali kysyttäessä avo- vai avioliitto "fiksumpi"... PAITSI silloin jos nuori pari istuu sohvalla ja avolla masu pyöristyy ja perheenlisäystä tulossa ... ja sitten heitetään kommentti: "Ei me Peran kans olla valmiita avioliittoon... se jotenki niinku lopullinen juttu... me halutaan pitää sellanen vapaus... ei sitä tiijä..."
Helvetti, lasta sitovampaa sidettä ei edes PAAVI voisi teille vannotuttaa alttarilla -- jos lapseen ovat valmiita sitoutumaan, kumma elleivät avioliittoon???
Tiedän myös avopareja, joilla on 1 -> lasta. Mutta avioliittoon ei voi mennä koska se on jotenkin niin lopullista ja suuri askel!
Eikö tosiaan ne lapset sitä ole, niitä ei saa työnnettyä takaisin sinne mistä ovat tulleet, vaikka puoliso muuttuisi miten hirviöksi tahansa.
Tuohon olisi hauska kuulla perusteluja.
tällöin omaisuutta ja ei halua sitä jakaa mikäli ero tulee. Kusetusta miehiltä ;))
No mikä syy tuo nyt on olevinaan ... avioehdollahan se hoidetaan, nimittäin ettei omaisuus mene jakoon jos ero tulee.
mielestä on emotionaalisesti turvallisempaa, jos ei olla aviossa. Sitten ainakin tietää, että jos se tuossa vierellä pysyy, niin pysyy sen takia että rakastaa, ei sen takia, että on pakko, kun on vastuussa yhteiskunnalle, kun eron hakeminen on niin raskas prosessi.
Jos lapsia tulee, niin sitten pitää pohtia tätä asiaa uudelleen, mutta niin kauan kun ei ole tulossa, ollaan tässä ihan omasta vapaasta tahdosta.
Oma suhtautumiseni avioon on varmaan ongelmallinen siksi, että olen kotoisin rikkinäisestä perheestä, vanhemmat ovat sietäneet toisiaan aviossa jo yli kolmekymmentä vuotta "lasten takia" ja "kun kerran on menty naimisiin, niin pysytään" -mentaliteetilla.
... ja logiikkasi mukaan siis avoero on helppo, avoliitossa ei ikinä olla lasten vuoksi ... ja MUKA avioeron hakeminen ja saaminen on "vaikeata" (vs. avoero) ?? Njääääh...
Ei avioliitossa olla yhteiskunnalle vastuussa... sen enempää kuin avoliitossa voisi olla vastuuton yhteiskuntakaan kohtaan ... vastuu aina toisesta ja siitä että rakastaa häntä ja tekee kaikkensa liiton puolesta -- on sitten avo- tai avioliitto.
Perustele paremmin !! (tosin, lapsuuden traumat olivat kyllä ymmärrettävät)
Mä ajattelin ennen just tismalleen noin. Että avosuhteessa rakkauden suhteen eteen joutuu tekemään enemmän töitä, kun ei voi vaan ottaa toista itsestäänselvyytenä. Ja tosiaan voi luottaa siihen, että puoliso ei ainakaan pysy rinnalla vain sen takia, että "kun nyt kerran tuli mentyä naimisiin".
Mutta täytyy sanoa, että nyt, kun olen seurustellut vuoden verran aivan ihanan miehen kanssa ja uskon, että itse ainakin haluan yrittää pitää hänet rinnallani loppuelämäni, tuntuu naimisiinmeno paljon houkuttelevammalta, kuin entisessä suhteessa. Ehkä ennen kaikkea siksi, että nykyinen mieheni on perusluonteeltaan hyvin rehellinen ja avoin. Niin että hänen kanssaan minun ei tarvitsisi avioliitossakaan miettiä, että onkohan