Vaimoni kertoi haluavansa erota, on kuulemma saanut tarpeekseen kuuntelemattomuudestani, joka saattaa pitää paikkansa. Haluaa vielä mahdollisuuden uudenlaiseen elämään.
Myös kolmas henkilö syynä. Hänen duunikaverinsa on jo pitkään ollut tekemässä eroa ja nyt he "ovat päätyneet tähän yhdessä". Ovat pyörittäneet kaverin asiaa päivittäin. Luulen, ettei heistä mitään tule (vaikka me eroaisimme).
Menetin tietysti hermoni ja matsattiin kohtuullisesti.
Nyt vaimo pakittaa, väistelee ja selittää haluten aikalisää, muttei kuitenkaan suostu puhumaan asiasta kanssani.
Yritän ratkaisua tilanteeseen ja olen itse hakenut apua (ja saanut). Millä saisin keskustelun käyntiin? Luulen, että hän häpeää tekoaan ja toisaalta on yllättynyt etten lähtenyt menemään siltä seisomalta.
Onko muilla kokemusta tällaisen lukon aukaisusta?
Myös kolmas henkilö syynä. Hänen duunikaverinsa on jo pitkään ollut tekemässä eroa ja nyt he "ovat päätyneet tähän yhdessä". Ovat pyörittäneet kaverin asiaa päivittäin. Luulen, ettei heistä mitään tule (vaikka me eroaisimme).
Menetin tietysti hermoni ja matsattiin kohtuullisesti.
Nyt vaimo pakittaa, väistelee ja selittää haluten aikalisää, muttei kuitenkaan suostu puhumaan asiasta kanssani.
Yritän ratkaisua tilanteeseen ja olen itse hakenut apua (ja saanut). Millä saisin keskustelun käyntiin? Luulen, että hän häpeää tekoaan ja toisaalta on yllättynyt etten lähtenyt menemään siltä seisomalta.
Onko muilla kokemusta tällaisen lukon aukaisusta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toiselle kirjoittaminen on usien hyvä keino päästä purkamaan niitä parisuhteen ongelmatilanteita. Kirjoituksia lukiessa toisen äänenpaino ei voi johtaa väärille raiteille ja näin lukija saa aiheesta paremman näkökulman, varsinkin jos pelkona on että keskusteltaessa tulee riitaa. Kirjoitusten kautta saa myös itse purettua omaa ahdistustaan. Kokeileppa tätä keinoa asioiden purkamiseen. Lukemisen jälkeen asioista on tietenkin hyvä yrittää keskustella, mutta ei välttämättä ihan samalla istumalla vaan antaa aikaa toiselle sisäistää asioita.
Mina olen meidän suhteessa ollut aina se huono puhuja. Vaimo kyllä aina on reippaasti tykittänyt ja saanut mun aina lukkoon. Lisäksi kun toinen on vihainen, niin siitä keskustelusta ei tule mitään. Paras keino jolla me on nyt jotenkin saatu aina välillä tilannetta kuntoon on ollut ajatusten purkaminen tietokoneelle. Ja annettu toisen lukea rauhassa. Ompa siinä semmoinenkin etu että kun ja jos pitempään taistelee ongelmien kanssa niin voipa aina palata siihen että mitkä on ajatukset olleet aikaisemmin
on niin, että olen itse aika huono keskustelija. Jos minulla on asiaa, niin puhun sen, mutta tuollaista joakpäiväistä small talkia en oikein osaa; minusta se on tyhjänjauhamista, joka ei sovi minun luonnolleni. Pikkuasioistakin saadaan kummallisen pitkä keskustelu aikaiseksi: miten en sen oikein tekee? Olen aivan huuli pyöreänä, miten toiset keskustelee jostakin nippeliasiasta vaikka kuinka pitkään. Itse menen suoraan asiaan ja kun olen saanut siihen vastauksen, niin se on siinä. Ei siitä sitten sen enempää.
Mieheni taas on hiukan huono lukija. Se on hänelle hidasta ja vaikeaa, kun ajatukset laukkaa muissa asioissa. Eli ei noi kirjoitushommat oikein käy meidän jutussa, ellei teksti oo ihan lyhyt ja napakka.
On se välillä aikamoista luovimista meidän kontaktin pitämisemme.