Varoitus: hullun huutoa, aiheuttaa ahdistusta niissä, jotka etsivät lohtua murheeseensa. Hypätkää yli!
Kirjoitan tänne aivan itsepohdiskelumielessä hiukan omista ajatuksistani, vaikka huomaankin että täällä palstoilla onkin jo taidettu sanoa kaikki, mitä ajattelen ja tunnen. Ihmeellisiä yhteensattumia kun näin on samat asiat pinnalla niin monella yhtä aikaa.
Oikeastaan tämä on väärän otsikon alla, pitäisi olla "Sydämetön särki". Lyhyesti: olen huomannut olevani hirveä ihminen. Luulin pitkään olevani tavallinen taapertaja ja pärjääväni ihmisten kanssa kohtalaisen OK, mutta viime päivien aikana tietoisuus on iskeytynyt vasten kasvojani kuin haiseva rätti. Pohjimmiltani olen omaneduntavoittelija, kylmä ja tunteeton manipuloija. Ja mikä pahinta, olen lähes täysin sokea omalle narsismilleni. Olen pilannut tällä nyt kaksi kaverisuhdetta lyhyessä ajassa, sekä tuhonnut avioliittoni. Ymmärrän sen vasta nyt.
Historiassani on varmasti tukuittain samanlaisia tapauksia, en vain jaksa muistaa niitä. Mutta onneksi minulla on ne kaksi kaveria, jotka ovat tarpeeksi rehellisiä ja suoraselkäisiä tullakseen henkilökohtaisesti kertomaan, kuinka he ovat joutuneet kärsimään valehtelustani, kummallisista esityksistäni sekä tarkoitushakuisesta flirttailusta ja seksuaalisesta ahdistelusta, jonka tiedostamisessa olen heidän lukuisten havainnollisten ja yksiselitteisten kertomustensa avulla pääsemässä vasta alkuun. Vielä eilen näin nämä kaverini toisessa valossa. Toisen luulin olevan ainakin nykyisin täysin neutraali ja piittamaton luonteeni häiriöistä, ja toisen taas - hölmö minä - luulin inhoavan minua suuresti. Mutta se olikin molempien kohdalla vilpitöntä tarvetta ojentaa heikompaansa ja siten tehdä pienestä maailmastamme helpompi paikka elää. He olivat vain suojelleet minua koko tuttavuutemme ajan tältä tietoisuudelta, koska halusivat tarkastella ja havainnoida kaikkein noloimpien heikkouksieni dynamiikkaa ennakkoluulottomilla asiantuntijasilmillään ja tehdä siitä muistiinpanoja paitsi oman muistini ylläpitoa, myös mahdollista laajempaa valistuskampanjaa varten. Ja mikä yhteistoiminnan kyky heillä onkaan! Oivalsin sen aivan hetki sitten. En voi kuin ihailla!
Olisin ehkä turhaan pitänyt heihin etäisyyttä ja sulkenut tiettyjä persoonani mielenkiintoisuuksia kanssakäymisen ulkopuolelle omien ennakkoluulojeni vuoksi, ellei tätä suoraa ja rehtiä välienselvittelyä olisi tapahtunut. Tiedän, että he jatkossakin huolehtivat yhteistuumin siitä, että oikeudenmukaisuus toteutuu ja pääsen kasvamaan heidän vertaisikseen ihmisenä. Minun täytyy oppia myöntämään KAIKKI virheeni, myös ne, joita typeryyksissäni en itse edes havainnoi, tai joita itse olen ylimielisyydessäni taipuvainen pitämään inhimilliseen elämään kuuluvina sekoiluina. Onneksi jokainen sanani ja ilmeeni on jatkuvan tarkkailun alaisena.
Toinen kaverini olisi valmis ohjaamaan minut hoitoon, kenties pysyvään sijoitukseen johonkin sopivaan etäiseen yksikköön, ja alankin nähdä, että se ehkä olisi laajemman ystäväpiirimme etu. Nakerran ilmapiirin avoimuutta katalilla tempuillani. Valitettavasti en ole päässyt prosessissani vielä niin pitkälle, että ymmärtäisin tämän sydämessäni. Olen tarrautunut hukkuvan epätoivolla omaan uskooni siitä, että voin korjata tunne-elämän puolella tekeväni virheet ojentautumalla minulle annettujen rohkeiden toimintamallien mukaisesti. Puheterapiassa käyn jo, jotta monimieliset ja loukkaavat heittoni, varsinkin ne, jotka itse en edes itselleni myönnä lausuneeni, kuulostaisivat jatkossa edes vähemmän matelijamaisilta. Aion jatkossa suorittaa kaikki askareeni nöyränä ja kiitollisena siitä, että minusta välitetään.
Ai niin, olenkin syvästi häiriintynyt pelailijaluonne, joten oikeasti jatkan teeskentelyä ja viattomien sivullisten pahoinpitelyä entiseen malliin, silloin kun en piehtaroi läpinäkyvässä itsesäälissä. Ärsyttävän, itsetyytyväisen hymyn karehtiessa suupielissäni kyynelteni (tietysti teatteria!) läpi.
Kerroinko jo, että olen myös vainoharhainen ja näen ja kuulen asioita, joista muilla ei ole aavistustakaan, ja vielä kommentoin niitä julkisesti. Unohtaa ei myöskään voi sitä, että ehdin työntää lusikkani useampaan soppaan kuin kukaan ikinä uskoisi, ja lusikkani vaihtaa väriä aina sopan lämpötilan mukaan. Olisinpa mieluummin naiivi, yksinkertainen, tunneasioissa taitamaton sanoissa sekoileva ääliö, niin olisi varmasti läheisilleni helpompaa. Mutta on minulla näinkin nähdäkseni edessä loistava tulevaisuus.
Kirjoitan tänne aivan itsepohdiskelumielessä hiukan omista ajatuksistani, vaikka huomaankin että täällä palstoilla onkin jo taidettu sanoa kaikki, mitä ajattelen ja tunnen. Ihmeellisiä yhteensattumia kun näin on samat asiat pinnalla niin monella yhtä aikaa.
Oikeastaan tämä on väärän otsikon alla, pitäisi olla "Sydämetön särki". Lyhyesti: olen huomannut olevani hirveä ihminen. Luulin pitkään olevani tavallinen taapertaja ja pärjääväni ihmisten kanssa kohtalaisen OK, mutta viime päivien aikana tietoisuus on iskeytynyt vasten kasvojani kuin haiseva rätti. Pohjimmiltani olen omaneduntavoittelija, kylmä ja tunteeton manipuloija. Ja mikä pahinta, olen lähes täysin sokea omalle narsismilleni. Olen pilannut tällä nyt kaksi kaverisuhdetta lyhyessä ajassa, sekä tuhonnut avioliittoni. Ymmärrän sen vasta nyt.
Historiassani on varmasti tukuittain samanlaisia tapauksia, en vain jaksa muistaa niitä. Mutta onneksi minulla on ne kaksi kaveria, jotka ovat tarpeeksi rehellisiä ja suoraselkäisiä tullakseen henkilökohtaisesti kertomaan, kuinka he ovat joutuneet kärsimään valehtelustani, kummallisista esityksistäni sekä tarkoitushakuisesta flirttailusta ja seksuaalisesta ahdistelusta, jonka tiedostamisessa olen heidän lukuisten havainnollisten ja yksiselitteisten kertomustensa avulla pääsemässä vasta alkuun. Vielä eilen näin nämä kaverini toisessa valossa. Toisen luulin olevan ainakin nykyisin täysin neutraali ja piittamaton luonteeni häiriöistä, ja toisen taas - hölmö minä - luulin inhoavan minua suuresti. Mutta se olikin molempien kohdalla vilpitöntä tarvetta ojentaa heikompaansa ja siten tehdä pienestä maailmastamme helpompi paikka elää. He olivat vain suojelleet minua koko tuttavuutemme ajan tältä tietoisuudelta, koska halusivat tarkastella ja havainnoida kaikkein noloimpien heikkouksieni dynamiikkaa ennakkoluulottomilla asiantuntijasilmillään ja tehdä siitä muistiinpanoja paitsi oman muistini ylläpitoa, myös mahdollista laajempaa valistuskampanjaa varten. Ja mikä yhteistoiminnan kyky heillä onkaan! Oivalsin sen aivan hetki sitten. En voi kuin ihailla!
Olisin ehkä turhaan pitänyt heihin etäisyyttä ja sulkenut tiettyjä persoonani mielenkiintoisuuksia kanssakäymisen ulkopuolelle omien ennakkoluulojeni vuoksi, ellei tätä suoraa ja rehtiä välienselvittelyä olisi tapahtunut. Tiedän, että he jatkossakin huolehtivat yhteistuumin siitä, että oikeudenmukaisuus toteutuu ja pääsen kasvamaan heidän vertaisikseen ihmisenä. Minun täytyy oppia myöntämään KAIKKI virheeni, myös ne, joita typeryyksissäni en itse edes havainnoi, tai joita itse olen ylimielisyydessäni taipuvainen pitämään inhimilliseen elämään kuuluvina sekoiluina. Onneksi jokainen sanani ja ilmeeni on jatkuvan tarkkailun alaisena.
Toinen kaverini olisi valmis ohjaamaan minut hoitoon, kenties pysyvään sijoitukseen johonkin sopivaan etäiseen yksikköön, ja alankin nähdä, että se ehkä olisi laajemman ystäväpiirimme etu. Nakerran ilmapiirin avoimuutta katalilla tempuillani. Valitettavasti en ole päässyt prosessissani vielä niin pitkälle, että ymmärtäisin tämän sydämessäni. Olen tarrautunut hukkuvan epätoivolla omaan uskooni siitä, että voin korjata tunne-elämän puolella tekeväni virheet ojentautumalla minulle annettujen rohkeiden toimintamallien mukaisesti. Puheterapiassa käyn jo, jotta monimieliset ja loukkaavat heittoni, varsinkin ne, jotka itse en edes itselleni myönnä lausuneeni, kuulostaisivat jatkossa edes vähemmän matelijamaisilta. Aion jatkossa suorittaa kaikki askareeni nöyränä ja kiitollisena siitä, että minusta välitetään.
Ai niin, olenkin syvästi häiriintynyt pelailijaluonne, joten oikeasti jatkan teeskentelyä ja viattomien sivullisten pahoinpitelyä entiseen malliin, silloin kun en piehtaroi läpinäkyvässä itsesäälissä. Ärsyttävän, itsetyytyväisen hymyn karehtiessa suupielissäni kyynelteni (tietysti teatteria!) läpi.
Kerroinko jo, että olen myös vainoharhainen ja näen ja kuulen asioita, joista muilla ei ole aavistustakaan, ja vielä kommentoin niitä julkisesti. Unohtaa ei myöskään voi sitä, että ehdin työntää lusikkani useampaan soppaan kuin kukaan ikinä uskoisi, ja lusikkani vaihtaa väriä aina sopan lämpötilan mukaan. Olisinpa mieluummin naiivi, yksinkertainen, tunneasioissa taitamaton sanoissa sekoileva ääliö, niin olisi varmasti läheisilleni helpompaa. Mutta on minulla näinkin nähdäkseni edessä loistava tulevaisuus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Melkeinpä olisin voinut kirjoittaa tuon saman 10 vuotta sitten. Tuotahan minulle tolkutettiin koko lapsuuteni ja nuoruuteni, kaveriporukan ja sukulaisten (2 tätiä ja oma ukkini) taholta. Ja ilmeisesti olisi hyvä jos joku olisi ollut jatkuvasti muistuttamassa asiasta, sillä kun aikuisempana jouduin hieman etäämmälle näistä avuliaista auttajistani, olen alkanut hiljalleen unohtaa heidän arvokkaat opetuksensa.
Kyllä tekee kipeää huomata, kuinka viallinen ja turmeltunut yksilö olenkaan nykyään. Etenkin tuo nuoruus oli niin auvoista aikaa, kun joku pyhimyksistä piti minut aina tietoisena kammottavista ominaisuuksistani. Jos vain vanhempanikin olisivat tuolloin huomanneet/tunnustaneet viallisuuteni, olisin varmasti jo pelastettu sielu...
Nyt kun luin tekstisi, muistot tulvivat mieleen. Ja ymmärrän parin nykyisen puolituttuni vinkit asiantilastani. En voi kuin nöyränä myöntää olevani täysin tyhmä, sydämetön, itsekäs, kitisevä ja harhaluuloinen, kerta kaikkiaan yhteiskuntaan kelpaamaton luuseri. On kai hankiuduttava hoitoon, jotta voisin olla taas tuo nuoruuteni paikkansa tietävä, vähemmän omilla aivoilla ajatteleva tyttönen...
Sinulla on siis vielä toivoa ponnistaa valoon, mutta minä olen menetty tapaus... Onneksi se ei sattunut kovin paljoa kun järki lähti. Toivotan sydämestäni (siis ihan vaan vittuuttani) onnea sulle, ja muista kiittää tosiaan luojaasi noista kavereista joiden sädekehä kiiltää!! Älä unohda, että omilla aivoilla ajattelu ON pahasta ;)
ajatella, mutta voisit edes ne kaikkein kipeimmäy asiat jättää näistä pois.