Siis en todella ymmärrä, miksi miehet valittavat aina etteivät ujot / kiltit miehet saa naisia? Kun mietin omaa seurusteluhistoriaani niin kaikki miehet ovat olleet vähän ujoja ja sopivasti kilttejä, eivät tietenkään mitään supernössöjä tai sellaisia jotka eivät saa suutaan lainkaan auki. Mutta sellaisia, jotka eivät ole alkaneet heti ehdottelemaan tmv. Ihan siis tavallisia ikäisiäni miehiä. Ollaan ensin juteltu jotain baarissa -> menty kebabille -> vaihdettu numerot -> soiteltu ja siitä se on aina alkanut. Enemmän sellainen pikkasen ujo vetoaa kun joku pelimies joka on kaatanut ainakin juttujensa perusteella kaikki mahdolliset naiset. Voi tutustua ja ihastua ihan rauhassa ilman mitään ihmeellistä pelleilyä. Ymmärrän kyllä, että jos ei todella saa suutaan auki, niin se voi olla ongelma. Mutta mulle kyllä kelpaa vähän hiljaisempi mies. Ja ihmettelijöille: olen monien mielestä ihan tavoittelemisen arvoinen pakkaus. :=)
Ujoudesta...
Vaikea tapaus
102010
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Ollaan ensin juteltu jotain baarissa."
Siinähän se paradoksi tuossa tekstissäsi onkin. Tuohon kohtaan pääseminen vaatii jo paljon sisäistä kamppailua. Että ei ole kovin ujoja nämä sinun tuttusi olleet.
että miksi ei voi mennä juttelemaan baarissa? Mitä kamalaa siinä loppujen lopuksi voi tapahtua? Pahin on pakit, eikä sekään niin paha ole, ainakin on yrittänyt. Sillä se rohkeus pikkuhiljaa kasvaa, mutta jos kerta toisensa jälkeen tyytyy vain istumaan hiljaa baarin pimeimmässä nurkassa, niin sinne jämähtää.
Ymmärrän sen, että on oikeasti todella ujoja ihmisiä, joille tuollainen kontaktin ottaminen vastakkaiseen sukupuoleen tai ylipäätään keneen tahansa vieraaseen ihmiseen voi tuntua ylipääsemättömän vaikealta, eli en minään v....iluna tätä heitä. Mutta tosiasia on se, että ainoa keino muuttaa totuttuja kuvioita on se, että jossain vaiheessa todella lähtee hakemaan sitä muutosta.
Kyllä sitä tosiaan joskus harvoin uskaltautuu aloitteita tekemään pienessä hiprakassa tai joskus jopa aivan selvinpäin.
Pahin on pakit - näinhän se on, mutta tiedätkö kuinka paljon joidenkin ihmisten jo ennestään alhainen itsetunto kärsii vain yksistä pakeista jotka saattavat toiselle henkilölle olla vain 'mitättömiä hidasteita'. Toki pakkien laatu vaikuttaa myös asiaan: jos tulee naurua päin naamaa/lähdetään vain pois, niin ei varmaan viitsi moneen kuukauteen mitään yrittää. Jos taas nainen osaa olla kohtelias ja empaattinen, niin ei tunnu läheskään niin pahalta.
Hulluahan se on, että sen ottaa niin tosissaan, mutta minkäs teet. Järki sanoo toki minullakin, että eihän tässä mitään jos yhdet pakit tulee mutta tunnepuoli on pakokauhun vallassa eikä mikään auta. Isku tulee aina yhtä lujaa ja helposti läpi vaikka kuinka varautuisi etukäteen.
ongelman ydin onkin päästä pelkästään tohon keskustelukohtaan..
en ole enää mikään teini (melkein 40 v. mies), mutta siltikään en ýmmärrä vieläkään minkä hel***in takia ei voida edes jutella mitään..
ehkä ulkonäkö on sitten se ainut asia maailmassa, jolla on jotain merkitystä..
99,8% naisista tekee "turn offit" jo siinä kohdin ku menee sanomaan esim. "terve".. revi siitä sitte huumoria ja virittele "keskustelua"..
Homma rulettaa vain jos on tuttuja naisia mukana ja tanssii heidän kanssaan.. näin tää menee..
kait sitte pitäisi olla joku "pipipää" tai pelimies ennenkuin vois vaihtaa vähän usemman sanan.. omapahan on mokanne.. siinähän leikitte "kuningatarta" nenäpystyssä varokaa ettette huku..
tai hukkukaa vaa ei haittaa ainakaa mua.
Näin se menee minunkin kohdalla, kun baarissa menen jutustelemaan jonkin kiinnostavan naisen kanssa. Yleensä keskustelua ei synny, tai jos jotain syntyy, niin muija vastailee parilla sanalla ja mä joudun pitää keskustelua yllä. Sitten lähes aina tulee joku kaveri "pelastamaan", lähtevät vessaan/bailaamaan/toiseen baariin...argh!
"Ja ihmettelijöille: olen monien mielestä ihan tavoittelemisen arvoinen pakkaus. :=)"
Mikseivät naiset koskaan pysty kirjoittamaan yhtäkään aloittajan kaltaista viestiä ilman, että viimeistään siellä lopussa on maininta: "Ai niin, en sitten ole mikään ruma, vaan todellinen kaunotar, vaikka itse sanonkin!"
Samaa ihmettelen minäkin.
Tulee mieleen huono itsetunto,silloinhan pitää korostaa omaa erinomaisuuttaan.
En väittänyt olevani mikään superkaunis ja huippufiksu tapaus, mutta monien mielestä ihan tutustumisen arvoinen nainen siitä huolimatta. Näin nyt lähinnä siksi, että jos tuota ei mainitse, saan kuulla olevani ruma ja tyhmä tmv. vaikka olen ihan perusmukava ja perusnätti nainen. En siis mikään superpakkaus, mutta ei sen miehenkään tarvitse olla. :=)
Ei uskaltaudu edes lähtemään minnekään baariin.
Nimim. kokemusta on
Pöh. Itse olen kyllä ihan aidosti ujo, mutta ei se
ole baarissa käyntiä haitannut. Kyllähän ujoillakin
on useimmiten ystäviä, joiden kanssa voi viihteelle
lähteä.