Ollaan seurusteltu poikaystäväni kanssa noin vuosi, ja vasta viime aikoina on hänestä alkanut paljastumaan uusia puolia tai asiat ovat jotenkin muuttuneet. En sitten tiedä onko tämä vain sitä tavallista arjen tuloa.
No kuitenkin, hän saattaa vain makoilla sohvalla ja olla osoittamatta hellyyttä koko päivänä, kun aikaisemmin hän on tehnyt tätä huomattavan paljon. Myös jos mieltäni painaa jokin ja kerron siitä hänelle, hän ottaa heti itseensä ja syntyy kauhea riita. Ja se menee niin että hän ei kuuntele niin kuin ennen vaan alkaa heti huutamaan eikä anna minulle puheenvuoroa.
Tilanteissa joissa en edes ole tarkoittanut mitään "pahaa" siis hänelle mitään valittamista, saatan löytää itseni itkemästä ja tämä ei vaikuta häneen mitenkään. Sama välinpitämätön katse.
Riidoistamme on tullut pelottavia. Hän suoltaa suustaan mitä inhottavimpia asioita ja on loukannut minua henkisesti. Seuraavana päivänä hän pyytää anteeksi ja on häpeissään, hän on taas oma itsensä. Mutta pienimmässäkin hankalassa tilanteessa hän muuttuu nykyään täysin toiseksi ihmiseksi.
En tiedä mitä tehdä. Haluan olla tämän ihmisen kanssa, mutta pelkään taas seuraavaa kertaa kun tulee jotain "sanomista" jostain asiasta, oli se sitten mistä tahansa. Minulla ei ole enää niissä tilanteissa mitään sananvaltaa.
:(
No kuitenkin, hän saattaa vain makoilla sohvalla ja olla osoittamatta hellyyttä koko päivänä, kun aikaisemmin hän on tehnyt tätä huomattavan paljon. Myös jos mieltäni painaa jokin ja kerron siitä hänelle, hän ottaa heti itseensä ja syntyy kauhea riita. Ja se menee niin että hän ei kuuntele niin kuin ennen vaan alkaa heti huutamaan eikä anna minulle puheenvuoroa.
Tilanteissa joissa en edes ole tarkoittanut mitään "pahaa" siis hänelle mitään valittamista, saatan löytää itseni itkemästä ja tämä ei vaikuta häneen mitenkään. Sama välinpitämätön katse.
Riidoistamme on tullut pelottavia. Hän suoltaa suustaan mitä inhottavimpia asioita ja on loukannut minua henkisesti. Seuraavana päivänä hän pyytää anteeksi ja on häpeissään, hän on taas oma itsensä. Mutta pienimmässäkin hankalassa tilanteessa hän muuttuu nykyään täysin toiseksi ihmiseksi.
En tiedä mitä tehdä. Haluan olla tämän ihmisen kanssa, mutta pelkään taas seuraavaa kertaa kun tulee jotain "sanomista" jostain asiasta, oli se sitten mistä tahansa. Minulla ei ole enää niissä tilanteissa mitään sananvaltaa.
:(
Vastaukset 19
Vanhimmat
siis,kyseessä poika-ei miesystävä.Olette ilmeisesti nuoria.Lueskelin tuota juttuasi,mieleni sopukoista nousi esiin oma menneisyyteni..mies makoili sohvalla,lueskeli,katsoi televisiota,ei saanut häiritä,ei 'kiehnätä'HELLYYDENKIPEÄNÄ.Aiemmin tämä sama mies oli huomioinut melkein joka puolikkaaseenkin sanaan,kommentein,pyytänyt viekkuun yms.NIINPÄ NIIN,,selvisi,että toinen oli kuvioissa..sitä rataa..nytpä olen sinkku.
huomasin vasta väärän sanankäyttöni, siis olemme nuoria aikuisia. Kyllä hän hellyydenosoituksiin vastaa, mutta ei enää aloita niitä läheskään yhtä paljon kuin ennen.
jumalauta joskus miehen olla omissaoloissaan hiukan.Odotatko että' lähtisi ulos?
Onhan hän "turvallisesti" kotona sentään.
Ei sitä koko aikaa jaksa sinua silitellä.
Painaako miesystäväsi mieltä jokin? Keskustelkaa asioista, ei kai siinä muukaan auta! Ei se pettäminenkään pois suljettu vaihtoehto ole, mutta tuskinpa kuitenkaan hän sitä tekee. Vaikeaa sanoa kun ei tiedä tilannetta muuten kuin kirjoituksesi perusteella. Tsemppiä ! :)
Ei teillä naisilla näköjään ole aavistustakaan siitä mitä mies haluaa.
Jos mies yrittää keskittyä vaikkapa TV:n katseluun tai sanomalehden lukuun, hän ei todellakaan halua, että nainen tulee siihen häiritsevästi kiehnäämään ja kerjäämään hellyyttä. Hellyydelle on aikansa ja paikkansa, mutta se ei taatusti ole silloin kun TV:stä tulee tärkeä lätkämatsi.
Eikä mies halua olla myöskään mikään terapeutti. Jos teillä on vaikkapa työhuolia, valittakaa pomolle älkääkä miehellenne. Mitäpä mies pystyy vaikuttamaan teidän työtehtäviinne tai kusipäisiin työtovereihenne mitenkään?
Moni mies tekee sen virheen, että suhteen alussa näyttelee muka tykkäävänsä jatkuvasta hellittelystä. Samoin moni mies taipuu kuuntelemaan naisensa huolia ja jopa keskustelemaan niistä muka-henkevästi. Mutta ei kukaan normaali mies sellaisesta nauti. Yrittää vain olla mieliksi, jotta nainen ei heti antaisi rukkasia.
Siis keskiverto mies tarvitsee aika paljon omaa tilaa ja aikaa itselleen. Antakaa miehellenne sitä, niin kyllä hän tulee luoksenne sitten kun hän on siihen valmis ja antaa hellyyttä ja huomiota niin paljon kuin haluatte.
Mies on kuin leija: Jos sitä yrittää lennättää liian lyhyessä narussa, siitä ei tule yhtikäs mitään paitsi yhteentörmäyksiä. Antakaa runsaasti liekaa miehellenne, niin hän liitää tuulessa uljaasti ja tekee teidät onneliseksi.
siihen, että kun me ollaan seurusteltu puolisen vuotta, olen valmis antamaan hänelle (miehelle) enemmän aikaa kuin hän haluaakaan! Hän on se, joka tulee kiehnäämään, minä ku olisin hiukka enemmän toiminnan perään. Toki tykkään kiehnäämisestä, mutta tykkään tehä myös paljon muuta.
Olen kait sitten saanut jonkin avaruuden öhkömönkijäisen tohon vierelle..? ;)
Puoli vuotta on lyhyt aika. Sen ajan jaksaa nyt melkein kuka tahansa mies kiehnätä ja esittää kiinnostunutta, koska uskoo sen miellyttävän naista. Katsotaan tilannetta uudelleen vuoden kuluttua.
Toi on pirullinen kierre, joka jatkuu niin kauan kuin sä annat sen jatkua. Eli annat anteeksi seuraavana päivänä kun mies esittää katuvaa. Suhteessanne on arki, mies ei enää pidä sinusta fyysisesti. Ehkä toinen nainenkin jo. Se loppuu heti kun sä jätät miehen. Musta tuntuu ettei tuosta muuten tule mitään. Riippuu ihan sinusta, kuinka kauan olet vielä valmis kärsimään.
Arki astuu kuvioon ennemmin tai myöhemmin.
Joko miehesi haluaa yksinkertaisesti olla vähänaikaa omissa oloissa, tai hän onkin sitä omahyväistä tyyppiä jota joutuu palvoa ja passata koko aika, jolle joutuu antaa kaiken huomionsa ja jos ei sitä saa mies yksinkertaisesti rupeaa räyhään, haukkumaan, riitelemään kunnes saa toisen "alistettua" sellaiseen tilanteeseen ettet enää uskalla sanoa mitään vastaan.
Tai sitten olet löytänyt pahimmassa tapauksessa narsistisen miehen.
En väitä että hän olis mutta kannattais varmuuden vuoks ottaa esim netistä selvää googlaamalla narsistinen persoonallisuushäiriö.
Tieto ei ketään ojaan kaada.
Elämä narsistin kanssa ei ole leikkiä, parempi kun häipyy siitä suhteesta ajoissa kuin että jää suhteeseen ja joutuu kärsimään.
Taas näköjään ollaan diagnosoimassa normaalia ihmistä narsistiksi. Jos näihin S24-foorumin naisiin olisi luottamista, niin yli puolet suomalaisista miehistä olisi narsisteja ja psykopaatteja.
Mikä siinä muka viittaa narsismiin, jos mies haluaa hiukkasen omaa tilaa ja aikaa?
Olenko narsisti jos en halua ketään naista lääppimään minua kun yritän keskittyä johonkin mukaansatempaavaan ja jännittävään kirjaan? Olenko narsisti jos minulle ei tule mieleen pussailla ja halitella kun Suomi ja Ruotsi pelaavat jääkiekon MM-loppuottelua? Olenko narsisti kun nimenomaan EN HALUA, että joku antaa minulle kaiken huomionsa ja passaa ja palvoo minua? Olenko narsisti jos olen sitä mieltä, että vaikka 2 ihmistä asuisi yhdessä, he voivat silti pääsääntöisesti harrastaa ihan omia juttujaan?
Jos joskus muutan yhteen jonkun naisen kanssa, haluan ehdottomasti oman huoneen jonka oven saa lukkoon ja johon voin paeta omiin oloihini kun siltä tuntuu.
Siis noinko nyt käsitit asian!? Eihän ketjun aloittaja puhunut lääppimisestä tms ollenkaan. Hänhän puhui siitä kuinka mies on muuttunut pelottavasti. Kai nyt kaikki tietää että alku on aina kyhnäämistä mutta arki tulee aina vastaan. Mut kyllä on kumma juttu jos jonkun mielestä on normaalia että mies ei välitä jos naisensa itkee. Tai ei osoita huomiota naistansa kohtaan koko päivänä. Tai ettei toinen saa puhua huolistaan toiselle. Narsistisuus on aika yleistä ja ei oo ollenkaan poissuljettu asia et tässäkin olis se kyseessä. Ne miehethän osaa aluks olla tosi ihania ja sitä rataa mut jossain vaiheessa muuttuu aivan eri ihmiseks.
Nimenomaan olen huolissani siitä muuttumisesta.
Toi itkemisjuttu mua eniten just häiritsee. Mä en itse voi ymmärtää sitä, koska olen äärettömän tunteellinen ihminen. Niin oli mieskin ainakin ennen.
Selailin noita narsistin piirteitä ja ei ne kyllä varsinaisesti täsmää, tottakai sieltä jotain paikkansa pitäviä kohtia löytyy, mutta löytyy niitä sitten itsestänikin.
Ehkä meidän tavat vaan kommunikoida on jotenkin tosi erilaiset tällä hetkellä ja varmaan aikasemmatkin kokemukset vaikuttaa paljon. Pitää yrittää sovittaa ne yhteen tässä ensin oikein ajatuksella.
Pettämisestä ei ole kysymys, sen tiedän.
Naiset nyt aina tuppaavat liioittelemaan sekä kirjoituksissaan että reaktioissaan. Itkeä tihrustavat sellaisia asiota, joille mies ei mahda mitään. Ja puhuvat "pelottavasta muutoksesta" silloin kun mies ei enää jaksa lässyttää ja näytellä empaattista, vaan muuttuu rehellisesti omaksi itsekseen.
Ei se tee kenestäkään miehestä narsistia, jos hän ei aina jaksa kuunnella naisensa narinoita. Ja miksi ihmeessä miehen pitäisi rohkaista naisen negatiivista käytöstä hellittelyllä, jos nainen on pelkkä pillittävä ja tyhjästä valittava vätys?
Hemmetti, minua ainakin ärsyttää suunnattomasti kun nainen valittaa jatkuvasti vaikkapa siitä, kuinka työpaikan ruokalassa kasvisvaihtoehtoon ei ole panostettu tarpeeksi. Mitä se minulle kuuluu ja minkä minä sille mahdan? Valittakoot niille keittäjille, jos haluaa asiaan muutosta!
Tämä on juuri naisten helmasynti. He eivät saa ääntään kuuluviin silloin kun pitäisi eivätkä osaa ohjata kritiikkiään sinne minne kuuluisi. Työpaikalla ovat kehityskeskusteluissa tuppisuuna ja sitten jälkeenpäin nurisevat miehelleen kuinka taaskaan ei tullut palkankorotusta. Hah! Potku mokomien persuksille!
Ja mikä ihmeen yksinoikeus naisilla on kärsimykseen? Kyllä miestäkin voi moni asia sapettaa ja surettaa, mutta ei hän itke ja valita turhasta, vaan yrittää vaikuttaa asioihin siellä missä voi.
Heh, sun olis pitänyt avata oma ketju. Eihän noi kommentit liity mitenkään tähän asiaan. Ja taitaa olla huonoja kokemuksia naisista, ei kannata yleistää ja LIIOITELLA. Kyllä mun poikaystävä avautuu mulle asioistaan (niihinkin joihin en mitenkään pysty vaikuttamaan) ja minä vastaavasti hänelle. Eikä se silloin tarkoita sitä että asioihin ei yritetä vaikuttaa siellä missä voi. Se on normaalia jutustelua parisuhteessa.
Ja mitä vikaa on empaattisuudessa? Eikö mies voi olla rehellinen oma itsensä JA empaattinen. Kyllä mä kokisin "pelottavan muutoksen" mun suhteessa jos mun poikaystävä ei olis enää empaattinen.
Voi voi, paljon on sullakin vielä opittavaa parisuhteista, ja naisista ylipäänsä.
Haha.. voi sua pientä raukkaa kun olet nyt niin fiksu ja mies. Mikä siinä on että sun ajattelu- ja toimintatapa on se oikea ja ihan vaan sen takia kun sä miehenä teet niin? Mikä siinä naisten tavassa toimia/puhua on niin väärin? Miksi se sua niin kovasti ärsyttää? Koita ymmärtää että naiset ja miehet ovat erilaisia. Mutta silti molempien tapa toimia ja ajatella on ihan yhtä oikeita. Ehkä sun kannattaa etsiä itsellesi mahdollisimman miehekkäästi ajatteleva nainen. Tai pysy mieluummin sinkkuna. Tuskin kukaan nainen jaksaa sua katella jos asenne on noin ehdoton kuten sinulla. Tulet elämässäsi aina törmäämään tähän ongelmaan, ellet yhtään opi kuuntelemaan naista ja ymmärtämään mitä sanotaan, ilman että rupeat ratkomaan hänen ongelmia.
Samaa voisi sanoa että miesten helmasynti on etteivät he osaa kuunnella naista vaan luulevat aina yleistä nurinaa valitukseksi kuin naisella olisi joku ongelma joka miehen pitää ratkaista. Vaikkei näin todellakaan ole. Kyllä mies voi aina kuunnella ja koittaa ymmärtää. Ja mitä enemmän mies torjuu naisen "valitukset" vähättelyllä ja mitätöinnillä sitä varmemmin nainen muuttuu kuvailemasi mukaiseksi pillittäväksi vätykseksi. No, turha sulle kait selittää enempää.. Tuskin menee jakeluun. Toivottavasti löydät etsimäsi naisen, ehkä kuitenkin sun kandeis etsiä mieluummin poikaystävä itsellesi. Saisit ainakin kaltaisesi seuralaisen.
Jos voisit vielä kuitenkin kertoa, miksi naiset ylipäänsä valittavat jostain ongelmasta, jos eivät edes haluakaan löytää siihen ratkaisua? Eikö sellainen valittaminen ole aika hedelmätöntä ja tyhjänpäiväistä ja aiheuttaa vain pahaa mieltä muillekin?
Enkä minä oikeasti ole niin ehdoton ja tunnekylmä, kuin kirjoituksistani voisi päätellä. Osaan minä kuunnella ja lohduttaa, jos jollakin on murheita sydämellään. Mutta haluan myös ratkoa ongelman, jos se on ratkottavissa. Ei kukaan jaksa kuunnella jatkuvaa valitusta vain valituksen vuoksi jostain asiasta, jonka voisi helposti hoitaa kuntoon.
Jokainen voisi ottaa oppia vanhasta rukouksesta: "Jumala, anna minulle voimia muuttaa elämässäni se, minkä voin, anna rohkeutta hyväksyä se, mitä en voi muuttaa ja anna viisautta erottaa nämä toisistaan".
-"Jos voisit vielä kuitenkin kertoa, miksi naiset ylipäänsä valittavat jostain ongelmasta, jos eivät edes haluakaan löytää siihen ratkaisua?"
Vastaus: Naisia helpottaa kun saa puhumalla purkaa asioita, siinä puhuessa se "ongelma" sitten monesti "katoaa" tai se ei enää vaivaa niin paljon mieltä, ja jos ei "katoa" niin olo helpottuu, varsinki jos mies jaksais pienen hetken kuunnella. Eikä ne asiat aina ole sellaisia ongelmia että niitä tarvis jotenki ratkaista.
Kysymys: Miksi miehet toimivat sitten ongelma/riita tilanteessa esim. niin että painuvat esim. ryyppäämään? Eihän se mitään raktaise, monesti se vaan pahentaa sitä. Mikä viisaus tämän takana sitten on? Sama ongelmahan se sielä odottaa ratkaisua nyt vaan ehkä tuplaten isompana!
Sinun miehesi ei ole oivaltanut sitä, kunka kuunnella naista ja miten reagoida kuulemaansa.
Lukekaapa molemmat sellainen kirja kuin Miehet ovat Marsista, Naiset Venuksesta. Kirjoittanut John Gray.
http://www.suomalainen.com/sk/servlets/ProductServlet?action=productInfo&productID=447886
Itse luin sen monta vuotta sitten ja oivalsin monta asiaa. Opin kuuntelemaan ja ymmärtämään kuulemani, mitä nainen oikeasti tarkoitaa milläkin asialla.