Erosimme ex-poikaystävä kanssa ennen joulua, koska tajusin etten pidä hänestä koska pidän jonista.
Kerron teille miten vaikeaa minun on unohtaa ja haluan että auttaisitte parhaanne mukaan.
Olen ollut jo kauvan ihastunut yhteen poikaan, seurustelumme aikanakin.
(nimet on sit muutettu)
Eli..
Joni tuli samaan kouluun syksyllä ja olemme rinnakkais luokilla mutta meillä on yhteisiäkin tunteja.Ja olen ollut ihastunut (tuntuu että olis paljon enemmän kuin ihastunut tai silleen, koska ennen en ole tuntenut näin voimakkaasti)Ja yksi kaverini sitten oli sitten mennyt sanomaan jonille et mä tykkää jonista ja sit (mä kysyin siltä et vihaako se mua jostain syystä) joni sano meses et tykkäänkö mä siittä et sillä ei ole mitään tunteita mua kohtaan, ja et sille on sanottu niin ja kaikkee ja mä sit vähän tyhmänä et lähetin sille et en mä tykkää siittä et oot varmaan huomannu et mä oon aika paljon poikien kaverii ja silleen, ja meillä ei oo nyt ollu jonin kaa minkään laisii kaverin fiiliksii tai jutteluu.Ja mä lähetin sille jouluna et hyvää jouluu ja se ei vastannu mtn. ja se oli sit joulun jälkeen kysyny mun kaverilta et tykkäänkö mä siittä, et johannnes oli sanonu sille silleen.Ja mun kaveri ei ollu sanonu mitään et se oli vaan yrittäny vaihtaa puheen aihetta.
Ja mä oon itkeny joka yö itseni uneen jonin takii koska oon niin rakastunu (voin jo noin kuvailla koska se on niin vahvaa)Ja sit mä viiltelen itseeni.Koska oon niin surullinen kun se ei tykkää musta.Mä näen jonista liian ihanii unii ja aamulla itken koska unet ei ole totta.Hankin poikaystävän koska ajattelin sen olevan pakokeino että unohtaisin jonin.Mutta se ei auttanut mitään, en pysty unohtamaan poikaa, koska haluan että me oltais yhdessä.Joni välttelee mua ja silleen tai ainakin musta tuntuu siltä.Muutin isällenikin 2kuukaudeksi että unohtaisin pojan mutta ei.En vaan pysty unohtamaan, aika ei auta mitään.Itken samalla kun kirjoitan tätä koska tämä on minulle niin rankkaa.Koulussakin menee huonosti.Mitä minun pitäisi tehdä, sinun mielestä?
Ja en todellakaan halua mennä millekkään ammattiauttajalle.
Sori kun tuli näin pitkä viesti mutta minulle on helponpaan kun saan kertoa jollekkin tästä.
Kerron teille miten vaikeaa minun on unohtaa ja haluan että auttaisitte parhaanne mukaan.
Olen ollut jo kauvan ihastunut yhteen poikaan, seurustelumme aikanakin.
(nimet on sit muutettu)
Eli..
Joni tuli samaan kouluun syksyllä ja olemme rinnakkais luokilla mutta meillä on yhteisiäkin tunteja.Ja olen ollut ihastunut (tuntuu että olis paljon enemmän kuin ihastunut tai silleen, koska ennen en ole tuntenut näin voimakkaasti)Ja yksi kaverini sitten oli sitten mennyt sanomaan jonille et mä tykkää jonista ja sit (mä kysyin siltä et vihaako se mua jostain syystä) joni sano meses et tykkäänkö mä siittä et sillä ei ole mitään tunteita mua kohtaan, ja et sille on sanottu niin ja kaikkee ja mä sit vähän tyhmänä et lähetin sille et en mä tykkää siittä et oot varmaan huomannu et mä oon aika paljon poikien kaverii ja silleen, ja meillä ei oo nyt ollu jonin kaa minkään laisii kaverin fiiliksii tai jutteluu.Ja mä lähetin sille jouluna et hyvää jouluu ja se ei vastannu mtn. ja se oli sit joulun jälkeen kysyny mun kaverilta et tykkäänkö mä siittä, et johannnes oli sanonu sille silleen.Ja mun kaveri ei ollu sanonu mitään et se oli vaan yrittäny vaihtaa puheen aihetta.
Ja mä oon itkeny joka yö itseni uneen jonin takii koska oon niin rakastunu (voin jo noin kuvailla koska se on niin vahvaa)Ja sit mä viiltelen itseeni.Koska oon niin surullinen kun se ei tykkää musta.Mä näen jonista liian ihanii unii ja aamulla itken koska unet ei ole totta.Hankin poikaystävän koska ajattelin sen olevan pakokeino että unohtaisin jonin.Mutta se ei auttanut mitään, en pysty unohtamaan poikaa, koska haluan että me oltais yhdessä.Joni välttelee mua ja silleen tai ainakin musta tuntuu siltä.Muutin isällenikin 2kuukaudeksi että unohtaisin pojan mutta ei.En vaan pysty unohtamaan, aika ei auta mitään.Itken samalla kun kirjoitan tätä koska tämä on minulle niin rankkaa.Koulussakin menee huonosti.Mitä minun pitäisi tehdä, sinun mielestä?
Ja en todellakaan halua mennä millekkään ammattiauttajalle.
Sori kun tuli näin pitkä viesti mutta minulle on helponpaan kun saan kertoa jollekkin tästä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onpa teinillä taas poikamurheita. Siitä vaan vetämään ranteet paskaksi ja arvet kertoo tarinaansa myöhemmin..huh huh
Eiko kukaan osaa auttaa mitenkään?
Ikävä et sulla on noin huonot fiilikset, mut pari asiaa ois ehkä hyvä tajuta
1) Ihmissuhteissa rehellisyys kannattaa. Jos tosiaan välität jostakusta voit sen myös ilmaista.
2) Pettymyksiä tulee. Opettele kestämään kolhuja.
3) Kukaan ei ole sen arvoinen että kannattaisi alkaa käyttäytymään itsetuhoisasti.
4) Miehiä on maailma puolillaan.
Olet arviolta 15 tai 16-vuotias. Parempi kärsiä nyt kuin nelikymppisenä. Sitten sun elämäsi vasta olisikin paskana, jos nyt löytäisit elämäsi rakkauden ja jämähtäisit siihen. Nyt vaan ulos, bailaamaan ja shoppaamaan. Hae vaihto-opiskeluun ulkomaille. Tutustu ihmisiin ja hanki kokemuksia. Mieti asiaa uudelleen 10 vuoden kuluttua.