Olen seuraillut jonkun verran täällä käytyjä keskusteluja joissa ykköset ja kakkoset tuntuvat käyvän kiivasta sanasotaa siitä, kumpaa osapuolta (yleensä) mies oikeasti oikeasti rakastaa.
Haluaisinkin nyt hieman näkökulmaa tilanteeseen, jossa miehellä on vaimo, lapsia, omakotitalo jne.. ja tyttöystävä.
Mutta ei ole tehty lupauksia yhteisestä tulevaisuudesta, tyttöystävä ei ole painostanut miestä jättämään vaimoaan, perhettään. Nautitaan satunnaisina kertoina hyvästä olosta, seurasta ja seksistä. Muuten eletään omia elämiä omilla tahoilla.
Eikä kukaan muu kuin nämä kaksi ihmistä tiedä tästä suhteesta joka on jo kestänyt pitkään. Mies ei myöskään puhu vaimostaan pahaa tyttöystävälleen.
Ketä tilanne oikeasti satuttaa?
Haluaisinkin nyt hieman näkökulmaa tilanteeseen, jossa miehellä on vaimo, lapsia, omakotitalo jne.. ja tyttöystävä.
Mutta ei ole tehty lupauksia yhteisestä tulevaisuudesta, tyttöystävä ei ole painostanut miestä jättämään vaimoaan, perhettään. Nautitaan satunnaisina kertoina hyvästä olosta, seurasta ja seksistä. Muuten eletään omia elämiä omilla tahoilla.
Eikä kukaan muu kuin nämä kaksi ihmistä tiedä tästä suhteesta joka on jo kestänyt pitkään. Mies ei myöskään puhu vaimostaan pahaa tyttöystävälleen.
Ketä tilanne oikeasti satuttaa?
Vastaukset 34
Vanhimmat
kyllä sattuu. Pelkkää itsekkyyttähän tuo on molempien tahoilta: viis muista, kunhan minä saan nauttia! Vaimoa tuskin lohduttaa, ettei mies puhu tästä pahaa, vaikka nussiikin toista.
Ai ketäkö satuttaa? Ainakin vaimoa, mikäli salasuhteenne tulee ilmi. Ja tuleehan se ilmi aina ennemmin tai myöhemmin. Ja sitten sattuukin niin hemmetisti.
Pettämisen luulisi satuttavan myös pettäjää, mikäli hänellä on yhtään inhimillisiä tunteita olemassa. Kuinka joku voikin olla noin itsekeskeinen? No, psykopaatit voivat.
Ja kun pettäminen tulee ilmi, niin lapsia sattuu taatusti myöskin kun paljastuu että se oma, turvallinen ja luotettava isukki muhinoikin jonkun toisen naikkosen kanssa ja välittää vähät äiskän tunteista.
Sitten lapsia sattuu vielä lisää, kun äiti masentuu kuultuaan pettämisestä, eikä ehkä jaksa tarjota enää samanlaista hoivaa ja lämpöä kuin ennen. Lapsiin sattuu myöskin, että isä ja äiti riitelevät. Ja sekin sattuu, että tulee ero ja isä muuttaa muualle.
Miettikääpä itsekeskeiset salarakastajat tätäkin, mikäli se teitä yhtään liikuttaa!
ettei se haittaa vaikka mieheni pettäisi minua, kunhan en saa koskaan vain tietää? Taidat olla aika yksinkertainen!
Hurjalla hyökkäyskannalla tunnutaan nyt olevan.. vaikka tuo yleinen oletus on että nämä jutut tulevat ennenpitkää ilmi, niin vuosia on näin menty. Ei tarkoitus ole väittää että salasuhteeseen tulisi pyrkiä, mutta jos satunnaisesti toisesta nauttii, niin... ei se vähennä miehen rakkautta perhettään kohtaan.
Ai ei muka pettäminen vähennä rakkautta vaimoa ja perhettä kohtaan? Onpa kerrassaan omituinen väite!
Jos puolisoaan rakastaa, ei häntä halua pettää tai varsinkaan pitää yllä jotain vuosia kestävää salasuhdetta. Olet kyllä aika pimeä jos et tätä tajua!
muuta kuin itseään.
vaimollesi samat oikeudet. vaikka parhaan kaverisi kanssa välillä muhinoisi. eikö se tasapainottaisi suhdettanne.
Mietihän uudestaan mitä sanoitkaan.
"Jos puolisoaan rakastaa, ei häntä halua pettää tai varsinkaan pitää yllä jotain vuosia kestävää salasuhdetta."
Niinpä: rakkaus olikin siis kuollut JO ENNEN salasuhteen alkamista - tai ainakin muuttunut aika merkityksettömäksi.
"Ai ei muka pettäminen vähennä rakkautta vaimoa ja perhettä kohtaan?"
Ei vähennä kun se rakkaus oli JO ENNEN vähentynyt. Sinun sanojesi mukaan.
Itseasiassa olen miettinyt paljon tuota: Ihmisiä ei niinkään haittaakaan pettäminen vaan pelkästään tieto siitä. Eikö? Niin monella on ollut asiat suhteessa erittäin hyvin, kunnes vaikkapa 10 vuoden rinnakkaissuhde paljastuu. Siis oikeastaan mitä järkeä sellaisesta on enää vetää herneet nenään, jos itse kerran on rakastanut kumppaniaan ja tuntenut hänen myös rakastavan. Joskus kannattaa olla yksinkertainen!
Uskoton mies (ja nainenkin) voi ihan hyvin rakastaa myös vaimoaan.
Edellisten kommenttien lisäksi se satuttaa tuota tyttöystävää. Satutko muuten olemaan itse asianomainen?
Viimeistään siinä vaiheessa, kun miehellä alkaa omatunto kolkuttaa tai muuten pelottaa asian mahdollinen paljastuminen, hän haluaa sinusta eroon. Harva sivusuhde edes psykopaateilla kestää ikuisesti ja siinä tapauksessa vielä vähemmän, jos "tyttöystävällä" ilmenee luonteen heikkouksia, joita meillä jokaisella ihmisellä ainakin jossain määrin on.
Jos olet itse suhteessa, josta kirjoitit, niin mieti ja mieti vielä uudestaan. Suhteen lopettaminen sattuu nyt, mutta huomenna se on astetta kivuliaampi.
Todistettiin kakkosten auttamaton tyhmyys, jos tuon kirjoitti kakkosena oleva eukko. Oli kyllä sen verran naiivi kysymys. Ja korvien välissä oli?
Voe elämän kevät! :D
Viestistäni sai väärän kuvan. En ole kakkonen, enkä toivottavasti tule sitä koskaan olemaankaan. Sen verran olen seurannut ihmissuhdesotkuja ja nimenomaan naisten kiivasta kilpailua varatuista miehistä, heidän ryhtymistään "kakkoseksi" sekä heidän selvitellessään ja selitellessään tilannettaan vielä vuosia suhteen jälkeenkin, jotta voin sanoa, että se sattuu jokaiseen osapuoleen.
On vain toisia naisia, jotka tuntuvat enemmänkin kehuskelevan viettelytaidoillaan ja yrittävät kääntää asiat päälaelleen ja omaksi voitokseen, eivätkä uskalla myöntää sitä, että hekin ovat haavoittuvia. Viestin alkuperäinen kirjoittaja kertoi tilanteesta, joka kuuluu: "Minun tarkoitukseni ei ole sitoutua tähän petturiin, mutta haluan jakaa miehen kanssa suuren salaisuuden." Tilanne tuottaa kakkoselle fyysisen seksin lisäksi valtavaa henkistä mielihyvää ainoastaan niin kauan kuin tilanne jatkuu.
Kun suhde paljastuu, kipuilevia ihmisiä kolmiodraaman varsinaisten jäsenten kesken on lapset, isovanhemmat ja muut sukulaiset ja tuttavat.
Onneksi on se omakotitalo. Ositus vaan sitten ja molemmat omilleen. Riski onkin sitten siinä, että jotkut vasta menettämisen kautta huomaavat jonkin arvon. Menettäjä voi purkaa kiukkunsa - oikeutettua sinun logiikalla sitten! - siihen kolmanteen osapuoleen.
Tällaiset kolmidraamat kustannetaan verorahoista. Toivottavatsi olet työelämässä, jotta voit kantaa vastuun silläkin saralla aiheuttamastasi haitasta.
Eiköhän tämä ole se aivan tavallinen peruskuvio, että mies käy vieraissa ja vaimo ei (ilmeisesti) tiedä tätä. Kolmas osapuoli kuvittelee tarinan kovinkin romanttiseksi, hoh hoijaa
Etenkin jos toistasuhdetta ylläpitävä osapuoli on mies, niin aina sen naisen kimppuun käydään ja vain häntä syytellään ja haukutaan? Vai ovatko nämä kaikki vihaisien viestien kirjoittajat itse näitä petettyjä?
eiköhän keskustelu kohdistu hyvin pitkälle aloittajan nostamaan pääaiheeseen ja tässä avauksessa nyt vain sattu jälleen olemaan taustalla parisuhteen kolmas pyörä.
Ei se miehestä syytöntä tee ja yhtä lahopää mieskin on kakkonenkin, mutta elämänkoulua, elämänkoulua...lahopäätkin monesti viisastuvat.
pettäjä mies tai nainen niin itsekeskeinen paska se on. kunhan itsellä on hauskaa mitä muista. vuosisadan panossa unohtuu avioliiton lupaukset, perhe,suku, yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat, odotukset jne. yhdellä typerällä panolla voi pilata monen elämän. se häpeän tunne mitä lapset joutuvat kokemaan kun kaveripiirissä selviää että se rakas isi tai äiti huoraa. kun lapsen on paha olla niin se voi tehdä mitä vaan.. mutta kunhan vain minulla on hauskaa, mitä muista, mitä perheestä jne.... voi kunpa joskus pettäjä katsoisi peiliin ja näkisi etukäteen mitä kiinnijäämisen tuhot saavat aikaan.. saisiko se miettimään asioita uudelleen.. vai voittaako vieläkin itsekeskeisyys...
Oletko kuullut koskaa puhuttavan moraalista.
Ja toisen pettämisen arvaa vaikka ei tietäisikään.
Voi miten naivia.
Oletko oikeasti noin naiivi?
Vaimo siis kotona puutteessa ja mies höyläämässä sinua?
Lapset tulevat vihaamaan isäänsä kun kuulevat.
Arvoton sellainen mies, joten pidä hyvänäsi!
Mies ja vaimo ovat tehneet toisilleen lupauksen sitoutua toisiinsa, ja perheeseensä. He ovat sitoutuneet rakentamaan parisuhdetta ja ylläpitämään turvallista kotia lapsilleen. Sellainen vaatii paljon kärsivällisyyttä, rehellisyyttä, aikuiseksi kasvamisen kykyä, avoimuutta... kaksi ihmistä kasvaa ja muuttuu rinnakkain vuosi vuodelta; jotta parisuhdekin jollain tavalla voisi pysyä yllä, sitä pitää päivittää. Kriisejä tulee kaikille pitkässä juoksussa, varsinkin jos mukana on lapset ja talot, mutta niistä selvitään, jos on halu ja rohkeutta ja rehellisyyttä puida ja selvittää ne avoimesti keskenään. Valhe ja petos ei jää hotellihuoneeseen vaan asuu kodin ilmapiirissä, aviovuoteessa, ja satuttaa ja haittaa kaikkia perheenjäseniä.
Mieshän siinä pettää. Mutta jos mitään elämästä ymmärtää niin kolmas pyörä tekee todella väärin perhettä kohtaan hänkin.
Kerran yksi lapsi kysyi , että voiko vanhemmat haastaa oikeuteen, jos ne ei olekaan hyviä vanhempia, vaan vaikka eroovat. Lapsen kannalta sopimusrikkomus.
Voiko kukaan tosissaan kysellä noin älyttömiä?
No,ensinnäkin kun ne lapset sotketaan tähän juttuun niin muutamille voisi kyllä sanoa ettei tälläiset pettämisasiat ole edes tarkoitettu lasten korville.Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi kyetä selvittämään asiansa sotkematta niihin lapsiaan ja jos kiinni jääminen johtaa eroon niin fiksut ihmiset eivät mene toista osapuolta lapsille haukkumaan vaikka kuinka itseensä sattuisi. Jos omalle kohdalle sattuisi että miehellä olisi pitempiaikainen sivusuhde meneillään niin kyllä sitä varmaan itsekkin kattoisi peiliin ja kysyisi miksi? Ei näissä kolmidraamoissa kukaan koskaan ole yksin syyllinen mihinkään....
Kun perheessä asutaan niin lapset tietää enemmän kuin aikuiset niistäkin asioista joista ei puhuta. Tietysti jo itse olet joku onnellinen tunneääliö ja täyslahjaton vainuamaan asioita lapsesta alkaen et voi sitä ymmärtää.
Valhe ei elätä. Perhe on iso sitoutuminen, yrittää sitä selittää miten päin tahansa. Rehellisyys vaatii rohkeutta, ei pettäminen. Kaikkia asioita ei todella voi selittää nätiksi. Jos ero on tullakseen ja ongelmia perheessä on ne pitäisi puida naamakkain - jos asioista ei sitten mitään tule, pistetään kantapäät vastakkain ja sitten etsitään uusia kumppaneita.
sinä sitten varmaankin menisit omassa katkeruudessasi haukkumaan lastesi isää ja kertomaan lapsillesi mitä isän teki kun äitillä on paha olo. Asioista pystyy puhumaan myös niin että ikävien asioitten ei tarvitse mennä lasten korville jos lapset on pieniä niin kahvilat ja muut paikat on keksitty missä vanhemmat voivat keskustella ilman että lapset ovat kuulemassa jos hoitaja löytyy siksi aikaa. enkä kirjotuksessani maininnut mitään mistään petoksesta, jos pettäminen johtaa eroon niin tottakai lapsien kanssa täytyy asiasta keskustella mutta en kyllä henkilökohtaisesti menisi lapsilleni kertomaan tuossa tilanteessa todellista syytä ja murentaisi heidän kuvaansa isästään. Eronkin voi hoitaa kunnialla ja satuttamatta liikaa viattomia ihmisiä,silloin on myös mahdollista että eron jälkeekin lasten ja isän välit säilyvät hyvinä, ja sen alkukirjotuksen jätän ihan omaan arvoonsa,taidat olla yksi niistä katkerista....
En tiedä mikä sinä olet, mutta minä en ole yksi katkerista existä vaan lasten kanssa työskentelevä terapeutti.
Lapset todella tietävät uskomattoman paljon enemmän kuin aikuiset heidän kuvittelevat tietävän. Katkera olen monelle idiootille vanhemmalle - en pelkästään petetyille äidille vaan myös pettäjä-äideille ja pettäjäisille, jotka eivät ilmeisesti todella ollenkaan tajua miten heidän pettämisensä voi vaikuttaa perheen pienimpiin; ihan vaikkei "paljastuisikaan".
Jokaisessa meissä asuu yhä pieni lapsi. Kyllä aikuisetkin vaistoavat asioita, mutta eivät puhu niistä esim. silloin, kun katsovat sen vain pahentavan tilannetta tai johtavan ei mihinkään. Sehän on yksinomaan järkevää ja siitä lapsetkin voivat ottaa opikseen. Läheskään kaikki asiat eivät mene niin miten itse haluaa ja siitä huolimatta arki voi toimia, elämä jatkua.
Vaikka en uskottomuutta "kannatakaan", niin realisti olen silti. Valhe on joskus parempi ratkaisu kuin totuus, mutta samasta asiasta pitkään valehtelu tai monesta pienestä usein ei kannata. Ei ihan ihmisen omalta kannaltakaan. Pahinta on, jos alkaa itsekin uskoa valheisiinsa.
ihmeessä olet katkera pettäneille isille ja äideille? Et voi parantaa koko maailmaa, et edes voi yhtään vähentää lasten kärsimyksiä tuomitsemalla heidän vanhempansa. Ammattisi puolesta sinun pitäisi tarkkaan miettiä, miten asioihin suhtaudut.
Olen kierrellyt maailmaa ja tunnen paljon lapsia/nuoria lastensuojelusta (entinen työni) Suomessa. Etenkin kaukoidässä on yleistä, että lapset syntyvät esim. mitä kurjimpaan bordelliin - elävät ja myöhemmin kuolevat siellä. Eivät koskaan käy muutamaa korttelia kauempana. Nälkää, puutetta, likaa, sairauksia. Silti siellä jopa nauretaan ja leikitään.
Tiedän myös useita tapauksia, joissa nuori ihminen pärjää ihan kamalista vaikeuksista huolimatta (rikollisuus, huumeongelma, hiv, väkivaltainen koti, syrjäytyneisyys...). Siitä huolimatta he eivät inhoa vanhempiaan ja syytä heitä, vaan omien vaikeuksien keskellä jaksavat ajatella asioita vanhempienkin kannalta. Toisaalta tiedän, että jo alle kouluikäiset osaavat huokaista helpotuksesta, kun "pääsevät" pikaisesti huostaanotetuksi, taas kerran.
Yhteenvetona sanoisin, ettei lapsia voi elämältä suojella. Lapset oppivat elämästä paljon hyvää sekä pahaa tarkkailemalla vanhempiaan, muita ihmisiä ja ympäristöään. Niin pitääkin olla. Uskottomuus sinänsä ei ole katastrofi, vaan suhtautuminen siihen. Jos aikuisena tuntuu siltä, että uskottomuus tai vaikkapa avioero rassaa vuosikausia, kannattaa ottaa ja lähteä vaikkapa lähetystyöhön Afrikkaan.
keksit juttuja - jos vaikka hankkisit elämän?
Luojan kiitos, löytyy joku joka on asioista samaa mieltä kuin minä. Olemme ns. kohtalotovereita, ja ihan onnekkaita varsinkin kun emme halua vakinaista parisuhdetta vauvavaatimuksineen ja yhteisen arjen vaatimuksineen. Näi voimme nauttia yhdessäolosta upean miehen kanssa niin kauan kuin se sopii elämäntilanteeseemme. Tunteita ja kuvitelmaa siitä, että itse tai mies rakastaa ei tietenkään saa olla, silloin homma muuttuu "likaiseksi" ja satuttavaksi. Luck for you, enjoy as long as it lasts!
samaa mieltä eiköhän ole kuitenkin 2ihmisen välinen asia jos pitävät asian salassa